HeiLapseni on eronnut ja nyt olen todella surullinen, kun hänen lapsenssa jotka ovat jo nuoria aikuisia, pidä koskaan yhteyttä.
Minä mummoma aina soittelen heille ja kutsun kylään, mutta ei heitä vain näy.
Aikaisemmin meillä oli heidän kanssaan todella lämpimät välit olivat yökylässä, mökillä.
Nyt tuntuu ettei heitä kiinnosta lainkaan
Minä mummoma aina soittelen heille ja kutsun kylään, mutta ei heitä vain näy.
Aikaisemmin meillä oli heidän kanssaan todella lämpimät välit olivat yökylässä, mökillä.
Nyt tuntuu ettei heitä kiinnosta lainkaan
Vastaukset 18
Vanhimmat
Älä ikke iines. Kyl ne tulee hautajaisiisi ja perinnönjaolle, voit olla varma.
Vielä ehdit kipata heidät ulos perinnöstä.
Tuossa iässä olevilla lapsenlapsilla on muita kiinnostuksen kohteita, kunhan vielä hiukan aikuistuvat asenne isovanhempiin muuttuu taas läheisemmäksi. Näin minä haluan uskoa, sillä minulla samantapaisia kokemuksia lapsenlapsista jotka eivät enää ole lapsia. Älä lopeta yhteydenpitoa, kyllä he vielä sinutkin muistavat ja tulevat luo. Elämä vaan on nuorilla niin hektistä ja moniin asioihin suuntautuvaa, omat kaverit hyvin tärkeitä ja jos on sitten vielä opiskelut menossa, niin eivät joka suuntaan ehdi. Oman elämän aloitus on nuorille iso asia, siinä unohtuu helposti perhe, kunnes sitten elämän tasoittuessa muistavat taas perheen merkityksen.
Eilen 23:02, Oikein hyvä kirjoitus ja olen samaa mieltä.
Olen ollut läheinen vanhempien lastenlasteni kanssa. Yökylässä ja monet leikit. 14 ja 16 vuotiaina alkoivat vieraantumaan. Jos käyn, juttelevat kyllä kohteliaasti mutta ei heitä mummu selvästikän erityisemmin kiinnosta. Tulevat vanhempien kanssa pyytäessäni syömään, vastaavat kun kysyn jotain, mutta eivät mitään juttele kuten nuorempina.
Ei sillä erolla ole mitään tekemistä, näiden vanhemmat eivät ole eronneet ja olemme olleet tekemisisssä koko ajan. Silti vieraantuminen on tapahtunut.
Nyt on nuoremmat lapsenlapset, alle 10 v. On suu korvissa kun menen ja seura kelpaa kaikkiin leikkeihin ja peleihin. Yökylään juoksujalkaa. Juttelevat kotiasioita ja vaikka mitä. Ja ihan samalla lailla varmaan tulevat vieraantumaan kun teiniaika koittaa.
Olin vuosikymmen sitten perinnönjakotilaisuudessa. Kyttäämään olivat tulleet myös ne jotka eivät koskaan käyneet, auttaneet, soittaneet.
Jäivät ilman kun ellukanat, poistuivat tilaisuudesta posket punaisena.
Kaikki meni kahdelle veljelle, jotka auttoivat kaikissa asioissa vuosikaudet, kaupassakäyntiä, remontteja ym sekä muutenkin pitivät jatkuvaa yhteyttä ko. ison perinnön jättävään vanhukseen.
Emme mekään mitään perintöä saaneet, kun kaikki oli uuden vaimon nimissä ja jakoivat perinnön vaimon lapsien kanssa.
Mitäs me perinnöistä kun eihän meillä ole mitään ostettavaakaan enää. Kaikki tarpeellinen on hankittu.
Ne, keillä lapset ovat koulutettu. Maailmalla. Pärjäävät tuloillaan. Mitävittua heillekään pitäisi haalata lisää, ei omista eikä vieraista tulolähteistä.
Kyllä se silloin olisi kummasti elämää helpottanut. Lapset olivat pieniä ja itse olin nuori.
eikö ne saaneet juuri potkut Kaipolasta sieltä lensi koko Suomi Ylen mukaan niin paljon on asia esillä koko Suomi työttömäksi
Jep. Niinhän demuskat väittää, että Kaipola kaataa koko suomen talouden, ainakin siltä tuntuu heidän öyhöttäminen.
ei sitten ollut rintaperillisiä eikä niin ollen myös lapsenlapsiakaan kun veljet perivät, joten ei liity sitäkään kautta aloitukseen, eikä muutenkaan aloitus koskenut perintöä.
Sinä et taida kuitenkaan olla se toinen niistä veljistä.
alottajalle:
siihen pitää tottua,
ero aina erottaa myös iso-vanhemmat jälkikasvusta,
suru on monella muullaki,
nyt vuosien jälkeen voi olla etten enään osaisikaan heidän kanssaan seurustella,
sillä onhan heillä oma elämä,
omat kavertit, omat perheet, ihan oma maailmansa ja huolensa,
iso-vanhemmat on meneisyyttä,
uskoisin silti että muistot ja hellät tunteet kumpuaa heidän muistoissaan joskus pintaan,
olettaisin että vanhana ainaki,
kun muistelot alkaa kumpuamaan pintaan,
muistoissani rakastan heitä samoin kuin silloin ennen kun sain olla vielä heidän elämässää,
sitäpaitsi
" lapset on laina vain " hyvin sanottu,, heillä on oikeus omaan elämäänsä,
Poikani vaimo on lapselleen puhunut aina pahaa mummostaan, minusta, pilkannut ja ivannut.
''Ivahan on tappamista'', sanottiin meille lasten päiväkodin hoitajiksi kouluttautuville, ''sitä ei saa ikinä käyttää''.
Aloittajalle.
Voisiko olla niin, että käymään eivät tule sinua suojatakseen nyt korona-aikana.
Tosinmei se puhelimessa tartu.
Oletko kokeillut whatsuppia? Sen voisit ottaa käyttöön ja laittaa muutaman sanan.
Onko koulun alkaminen ollut kiva juttu?
Jossain vaiheessa me ja heidän vanhempansa olemme käsittämättömän etäisiä.
Se kuuluu tiettyyn ikään. Se lienee kehitykseen kuuluvaa irrottautumista, alkua itsenäistymiselle. Pitää yrittää ymmärtää.
Beng
Olen aloituksen tehnyt
Onhan tämä korona tietenkin osasyyllinen asiaan.
Kyllä minä heille soittelen, en tahdo et luulevat mummon hylänneen.
Olisi vain kiva jos joskus hekin muistaisivat.
Heillä on varmaan myös uusi elämän vaihe kun alkavat aikuistua ja seurustelukin tulee kuvioihin
Olen aloituksen kirjoittaja
Ehkä tuo korona voi olla osasyyllinen. Soittelen heille kyllä edelleenkin, etteivät ajattele tulleensa hylätyksi.
Onhan heilläkin uusi elämän vaihe menossa aikuisuus tulee ja seurustelukin alkaa,
Jos ne on oikeasti jo työ iässä olevia nuoria aikuisia, niin yksinkertaisesti ei ole aikaa. Tai energiaa. Jos he eivät ol pialle hemmoteltuja niin heidän kaikki aika ja energia menee uuden opiskeluun ja siihen taisteluun, että saa työpaikan.
Ja työpaikalla sinusta ei pidä kukaan ikäsi takia, joten joudut pärjäämään hirveiden asenteiden alla samalla kun teet pidempiä päiviä olemattomalla palkalla, hyvä jos saat taukoja. Tai jos ei ole vakio töitä niin aika ja energia menee keikkahommissa, joissa sinua juoksutetaan paikasta toiseen vielä huonomalla palkalla ja ilman mitään oikeuksia mihinkään.
Edelleen oli homma mikä hyvänsä, niin pitä opetella ja osata jotain muuta varmuuden vuoksi kun ei voi luottaa siiihen, että mistään sais pysyvää työpaikkaa. Ne vähäiset sosiaalisuhteet kavereiden kanssa mitä on niin niistä pidetään kiinni silloin kun yhtään ylimääräistä aikaa, koska muuten ei kestä pää. Samaan aikaan pitää olla selvillä mitä maailmalla tapahtuu, jatkuvat sodat ja ihmisokeusriistot, joiden uhrina on usein heidän sukupolvensa. Puhumattakaan siitä, että jotenkin pitäisi kiriä kiinni tämä aiheutettu ilmanmuutos, koska se sotku on jätetty heidän siivottavaksi samalla kun ei ole varaa edes maksaa vuokraa.
Tässä loputtomassa rumbassa aika vain häviää jonnekin.
Tietty, jos mikään noista ei päde sinun lapsenlapsiin niin sitten kannattaa katsoa peiliin ja miettiä.. Kuka heidät hemmotteli niin piloille, ettei heidän tarvitse välittää muista tai oikeasti yrittää selvityä nykyisessä maailmassa? Koska jos et ole heitä pahoinpidellyt yms. niin se on ihan opittu tapa olla välittämättä jopa lähisukulaistaan, silloin kun heillä on aikaa välittää.
Edelleen on myös korona, jos on viisas nuori henkilö, etenkin joka käy töissä yms. niin he tietävät, että niin paljon kun vain pystyy, kannattaa olla kyläilemättä. Ihmiset jostain syystä luulee, että korona on nyt poissa kun rajoituksia höllättiin ja maskit pelastaa. Kummasti tilanne on mennyt nopeasti pahempaan suuntaan juuri sen takia, kun osa lopetti välittämästä koko koronasta.
Voi olla myös, etteivät isovanhemmat pidä yhteyttä lapsenlapsiinsa.