No kun mulla oli yks kääpiöluppa mut se kuoli ja meillä on tälläkin hetkellä yks mut se on mun siskon ja haluaisin sille kaverin mut meijä äiti ei oikee innostu ajatuksesta no kyl se "miettii" sitä mut vastausta ei kuulu..miten se lämpee? onx kokemuksii ja jos ei oo nii ideoita..pliis autattehan...
kanikuume iski...mitä tehdä..
rabbit 99
5424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
no.. ekan kanin sain kun OIKEEN nätisti pyysi (ehkä ikku pikkusen vinguin:), pyysin HYVÄÄ syytä miksei yms. Sitten sain kanin!:( pyysin ja pyysin. vetosin siihen että se on masentunut ja tarvii lajitoverin! Aikansa kania katseltuaan isäkin lämpeni ja suostui!:) ei se niistä nyt mitään ihan hirveesti tykkää.. kyllä se niille juttelee ja jotain tämmöistä, mut silti edes välittää!
Pyydä äitees esim.eläinkauppaan kattoo kanei ja kerro kuinka sä hoitaisit niitä ja et kuinka ihanii kanit on,lupaa hoitaa kaneja.
Meillä oli yks kääpiöluppa mut se kuoli noin seittämän kuukautta sitten sen nimi oli Juppi me haudattiin se Hyvä hetkeen Jämsään. Mulla on hirvee kani kuume mut äiti sano et ei me oteta enää toista kania muutaku jonku kahe vuoden päästä ;( ei kovin kivaa...Se Juppi oli mun synttäri lahja eikä se ollu vielä ees yhtä vuotta;( No elämä jatkuu ilman kania eikä siinä mitää muutaku pettymystä ja surua moikka.
se on kamalaa kun vanhemmat ei lupaa kania.mä oon nyt 14 ja mä oon aina halunnu lemmikin.mä oon toivoton koirafani mutta kaikki jyrsijät ja tietysti kanit(voisin mä kissankin ottaa=))on lähellä sydäntä.vinguin eläintä tosi pitkän aikaa varmaan viis vuotiaasta vaikken niistä silloin mitään tiennyt.8 vuotiaana sain koiran mutta uutuuden viehätyksen jälkeen se jäi äitin vastuulle.koira muutti mummolaan ja siellä se on vuoden ausunut.nyt koira on siis 5,5 vee ja mä saan koiran takasin ja toivottavasti pystyn nyt huolehtia siitä.ja kyllä mä ´uskonkin pystyväni.mutta mulle on tulossa myös kani.ei kai sen kanssa käy niinkun ekalla kerralla koiran kanssa?mä kyllä oon 99,9% varma että jaksan kaniani vaikka 10 vuotta mutta on mulla vielä pieni pelko koska koirankin kanssa kävi huonosti(vaikka onneks kaikki nyt kääntyy hyvin=)=)=)).mutta luultavasi ja toivottavasti kanistani tulee onnellinnen ja hyvä kaveri mulle=)
Meillä porukat vastusti toisen kanin hankkimista todella paljon. Löysin aivan ihanan kanin, sain tilaisuuden puhua iskän kanssa kahdestaa ja yllättävän nopeati hän antoikin periksi :)
Sitte oli vielä äiti, joka o.li vielä jyrkemmin vastaan. Puhuin sitten hänellekin, perustelin, miksi tahdon toisen kanin (nykyinen tarvii lajitoverin, lupasin säästää joka kk 50€ kaneja varten, ei tule vanhemmille kuluja). Pyysin, että antaisivat mulle mahdollisuuden ja luottaisivat muhun. Sanoin, että pystyn huolehtimaan kahdesta kanista. Näytin kuvaakin heille haluamastani kanista, joka on todella kauniin värinen.
Yllättävän helposti sainkin sitten heidät puhuttua ympäri, huomenna mennään toista kania hakemaan ;)
Onnea yritykseen, toivottavasti saat vanhempasi suostumaan! ;)