Miten ihmeessä kolmas trimmaus samalla ihmisellä voi olla meidän trauma. Pyysin trimmaamaan kuin ennenin eli ihan lyhyeksi.
Kuitenkin koiran rinta oli kuin kynityllä kalkkunalla, ei karvan karvaa.
Muutenkin koiran käytös on tosi kummallinen. Se on jo pari vuorokautta saanut juoksukohtausksia, syy joko sattuu tai kutittaa.
Ensin ajattelin että iho kutiaa mitä se ennen ei ole tehnyt tässä määrin.
Vaikka se olisi ns. nukkumassa niin yht äkkiä säntää juoksuun ja taas pitää nuolla jostain. Oli trimmissä maanantaina ja tänään ireet hieman lieventyneet, olen katsonut en paikkoja ja mitään kummallista en ole havainnut.
Mkä voisi olla syy koiran käytökseen?
Päätin kuitenkin että ikinä ei enää niin lyhyeksi. En halua toistoa tälle mutta haluaisin ymmärtää.
Kuitenkin koiran rinta oli kuin kynityllä kalkkunalla, ei karvan karvaa.
Muutenkin koiran käytös on tosi kummallinen. Se on jo pari vuorokautta saanut juoksukohtausksia, syy joko sattuu tai kutittaa.
Ensin ajattelin että iho kutiaa mitä se ennen ei ole tehnyt tässä määrin.
Vaikka se olisi ns. nukkumassa niin yht äkkiä säntää juoksuun ja taas pitää nuolla jostain. Oli trimmissä maanantaina ja tänään ireet hieman lieventyneet, olen katsonut en paikkoja ja mitään kummallista en ole havainnut.
Mkä voisi olla syy koiran käytökseen?
Päätin kuitenkin että ikinä ei enää niin lyhyeksi. En halua toistoa tälle mutta haluaisin ymmärtää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisko iho ärtynyt,kutisee,kiristää nipistää.Joskus auttaa joku koirien rasva,joka rauhoittaa punoitusta kutinaa jne.
Jos oireilee vain kun leikataan ihan lyhyeksi,ei pidä leikata niin lyhyeksi.
Kyllä jotain tollasta on. Peffassa kuultaa parin-kolmen sentin viiva joka on kuin haava mutta iho ei ole rikki. Nyt se näkyy hyvin kun muualle hännän alle on jo tullut vaalea nukka. Samoin kainalossa toisessa etutassussa on ikäänkuin verenpurkauma jota luulin ensin isoksi punkiksi. Ei siis verta ulospäin vaan sisäänpäin rikki.
Kivespussit olivat kutakuinkin karvattomat sekä itse pippelivärkki.
Olivat varmaan ärtyneitä koska nyt vasta lopettavat punasteluaan ja muuttuvat pikkuhiljaa oikean värisiksi.
Olin viittä vailla että en peruuttanut koko aikaa. Oli vahva tunne ja pahaolo siitä että vien. Olisi kannattanut uskoa omaa sisintään.
Tämä oli opiksi ns. kantapään kautta mutta valitettavasti suurin kärsiä on koira.
Vieläkin harmittaa että vein niin että tekisi mieli parkua.