Miksi te vanhemmat ajattelette, että lapsenne ei tarvitse tukea koulunkäynnissä (myöhennettyä koulunaloitusta, tukiopetusta, erityiskoulusiirtoa, pienryhmäopetusta, erityisopettajan tukea jne)? Ajattelette, että kyllä se lapsi siellä muitten mukana koulunsa käy, eikä leimaudu huonoksi oppilaaksi.
Tukitoimet on aina tarkoitettu LAPSEN, ei opettajan tai koulun parhaaksi.
Kun katson luokkaani, näen joka päivä miten joittenkin lasten itsetunto alenee alenemistaan oppimisvaikeuksien takia. Luokassani on kuitenkin 25 erilaista oppilasta, enkä millään pysty repeämään jokaisen luokse silloin kun niin moni apuani yhtä aikaa tarvitsee. Niinpä joku piirtelee, joku toinen tuijottaa ikkunasta ulos ja kolmas käy jatkuvasti terottamassa kynäänsä. Kokeista tulee nelosta - viitosta ja taas lapsi miettii, miksi hän on paljon tyhmempi muita.
Ehkäpä lapsi sen koulunsa käy loppuun, mutta koko loppuiäksi jää kauna kouluaikaa ja sitä opettajaa kohtaan, joka ei enää jaksanut tunnista toiseen toistaa perusasioita.
Tukitoimet on aina tarkoitettu LAPSEN, ei opettajan tai koulun parhaaksi.
Kun katson luokkaani, näen joka päivä miten joittenkin lasten itsetunto alenee alenemistaan oppimisvaikeuksien takia. Luokassani on kuitenkin 25 erilaista oppilasta, enkä millään pysty repeämään jokaisen luokse silloin kun niin moni apuani yhtä aikaa tarvitsee. Niinpä joku piirtelee, joku toinen tuijottaa ikkunasta ulos ja kolmas käy jatkuvasti terottamassa kynäänsä. Kokeista tulee nelosta - viitosta ja taas lapsi miettii, miksi hän on paljon tyhmempi muita.
Ehkäpä lapsi sen koulunsa käy loppuun, mutta koko loppuiäksi jää kauna kouluaikaa ja sitä opettajaa kohtaan, joka ei enää jaksanut tunnista toiseen toistaa perusasioita.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Lapselleni haluan saada tukea koulunkäyntiin niin paljon kuin mahdollista. Lapseni saa tukiopetusta, mutta pienryhmään ei ole päässyt koska ei ole tarpeeksi "vaikea" tapaus eikä ole mitään diagnooseja. Opettaja on ollut aivan ihana, tukenut lasta sekä äitiä tosi paljon. Nyt mietitään vakavasti tokaluokan kertaamista. Mielestäni se on lapsen edun mukaista. Parempi hankkia perustaidot kertaamalla kun siirtyä 3 luokalle puuttellisin tiedoin ja taidoin.
Meidän perheelle ja varsinkin lapselle kaikki tuki on tarpeen, mutta sitä on vain niin vähän saatavilla. Leimautumista emme pelkää. Lapsella ei ole todettu oppimisvaikeuksia, luki-tai hahmotushäiriötä. Hän vain oppii hitaammin kuin muut, vaikka kotonakin asioita opetellaan ja tehdään tehtäviä.
Kiitos rakas ihminen.. paremmin en tiedä voisiko tuota kertoa. Kiitos , kiitos...... Koulutraumainen!
Meillä on lapsi koulussa hyvä vaikka sen opettaja aina sanoo minulle että menee vähän heikosti.
Äidinkielen kokeista tulee arvostelu että osaat erinomaisesti,matematiikasta osaat hyvin.
Tätä en siis käsitä,kokeet menevät lapsella tosi hyvin,ei tule täysiä pisteitä kuin harvoin mutta sellaisia pääosin missä on kaksi tai kolme virhettä.Ei se minusta mitenkään huonosti silloin mene.
Luokassaan on keskitasoa tai vähän parempi kun valtakunnallisia testejä on luokassa tehty.
Kyse on siis vain ja ainoastaan opettajan asenteesta.Lisään vielä että minun muilla lapsillani on kaikilla erittäin hyvät, mukavat ja ammattitaitoiset, empaattiset opet.
tekstistä päätellen sulla ei mene kovin hyvin?? se sitten muuten tarttuu lapseen.. kuin rutto. koitas vähän katsoa siihen makuuhuoneen peiliin...
että on olemassa vielä nykypäivänäkin opettajia jotka kohtelevat oppilaitaan sen mukaan millainen perhe oppilaalla on ja missä oppilas asuu.Jos asuu vuokralla vuokratalossa niin on alinta kastia ja kohtelu sen mukaista.
Mä katson peiliin joka päivä tässäkin asiassa enkä ymmärrä mitä voisin tehdä toisin kun yritän olla asiallinen opettajalle,laitan viestejä reppuvihkoon jos on aihetta,yritän selvittää miksi lastani kiusataan koulussa ja miksi opettaja ei puutu siihen mitenkään.Miksi kiusaaja saa terrorisoida koko koulua ja se jota kiusataan joutuu vaan kestämään.
Nyt selvisi eilen sellainen asia että tästä opettajasta on muutama muukin äiti keskustellut toisten äitien kanssa juuri vedoten tähän empatiakyvyttömyyteen ja huonoon informaatioon koulun ja kodin välillä.
Tästä asiasta lähtee myös koulun rehtorille palaute joka saa kertoa sen kyseiselle opettajalle koska opettaja kieltäytyy vastaanottamasta palautetta itsestään joka on hänestä kielteistä.
Opettaja on vastavalmistunut ja opettaa ensimmäisiä oppilaitaan,nyt jo hänellä on kanta että on täydellinen ihminen työssään joka ei tee virheitä ja joka ei kuuntele yhtään mitä vanhemmilla on sanottavaa.Minä en siis ole ainoa joka on hänestä sitä mieltä että on sopimaton työhönsä.
Mun mielestäni myös lapsellani on oikeus siihen että hänellä menee hyvin,kukaan ei kiusaa.Siihen asiaan puutun aivan varmasti.Vien tarvittaessa kouluhallitukselle asti asian.Näin tekee myös eräs toinen äiti jonka lapsesta on paperit että tarvitsee henkilökohtaisen avustajan eikä ole sitä saanut.(Tämä ei ole tietenkään sen opettajan vika)
kotona mieti, menen reksin luo puhumaan asiasta, siitä kiusaamisesta kanssa. Vaadi oppilashuoltoryhmän kokousta jonne menet itse mukaan kertomaan asiasta. Voihan olla ettei reksi tiedä mitään.
ja tuosta vuokralla-asumisesta, tuskin opettajilla on tietoa kenenkään asumismuodoista, onko oma vai vuokrakämppä. Jos se muka vaikuttaa ei opet pystyis opettaan ketään täälläpäin koulussa!
kun kuuli osoitteen *ai se onkin sitä huonompaa seutua*
Ja lapsetkin tavallisia!Kyllä sinä äitinä osaat arvioida ja huomaat kun joku on pielessä.Oikeessa elämässähän opettajat ovat täysin normaaleja ihmisiä ja eivät varmastikaan täydellisiä läheskään aina työssään,tuntuu vain ettei itse opettajaa saisi koskaan kyseenalaistaa tai että opettajat eivät salli vanhempien ottaa kantaa jos huonolta tuntuu(se joka tulisi muistaa meidän vanhempien ja opettajien ynm:on että vanhemmat luovuttaa moneksi tuntia sen kaikkein arvokkaimman asiansa ja tärkeimmän.Jos joku lainaa 20.000e ystävälle"ollaan huolissaan ja kauhistellaan saako lainaa takaisin?Mutta ei saisi olla huolissaan/utelias/tyytymätön siihen ja opetukseen kun on luovuttanut käsistään sen huomattavasti kalliimman kuin 20.000e!Niin olen tavallinen äiti!lapseni ovat ihan tavallisia,mutta minulle ne suurimmat ja kaikkein rakkaimmat.Lisäksi poden kirjoitus/lukihäiriötä jonka joku olisi muuten jo huomauttanut(mutta autan vielä tässäkin:)lapsia 4.ja he eivät pode tätä samaa!
Kyllä jos tarve tulee, niin lapsen koulun käyntiä siirretään. Tukiopetusta jos tarvitaan toivon sitä lapsen saavan. Sainhan itsekin matematiikassa yläasteella, kun meinasin luokalle jäädä. Leimautumista en pelkää. Ja olen sitä mieltä, että vanhempien asenne auttaa paljon asiaa. Jos vanhemmat kannustavat lapsiaan vaikeuksissa (ja silloinkin kun niitä ei ole), niin se lapsikin oppii kannustamaan itseään ja omia lapsiaan. Lapselle pitää selittää asiat niin kuin ne on. Valehtelu, häpeily ja kiertely ei auta asiaa ja lapsi ne aistii, sen tiedän. Asiat kohdataan sellaisina kuin ne tulee vastaan.
Niin siis JOTKUT vanhemmat ajattelevat niin, eivät KAIKKI. Olen muuten kuullut että eräskin oppilas kävi teroittamassa kynäänsä jatkuvasti, niin hänellä oli vaikeuksia oppimisessaan, eli oleppas tarkkana siellä. Niin ja kyllä sinun opettajana pitäisi saada luokkaasi järjestys. Sinä olet siellä koulussa "pomo" eivät ne lapset. Kyllä toisten oppilaiden pitää saada rauhassa oppia, ilman häiriötekijöitä. Ja kukas niitä oppilaita opettaa siellä? Jos he kerran saavat kokeista nelosta/vitosta/kutosta?? Sinä. Syksyllä kun koulut taas alkavat, luokkaan luku/oppimis rauha. Ja kyllä kotiin voi laittaa vaikka tiedotteen että on mahdollista antaa lisäopetusta lapselle, on sitten ainakin kysytty, eivät he sitten jälkikäteen voi tulla syyttelemään. No jatkot kuitenkin ja voimia. PS: ei meitä vanhempia mikään vaivaa...entä siellä päässä?
Luepa uudelleen kirjoitukseni. Kyse ei ollut järjestysongelmista eikä siitä, etten olisi pomo. Ei myöskään siitä, etteikö mahdollisista erityisopetusmahdollisuuksista olisi vanhemmille tiedotettu.
Hienoa muuten, että sinäkin ymmärsit kynänterottamisen oppimisvaikeuksien ilmentymäksi.
Kannattaisi pitää suunsa visusti kiinni niiden asioiden kohdalta, joissa asiantuntemus hipoo nolla-astetta, jotta ei leimautuisi aivan tampioksi näin julkisesti.
Jokainen lapsi joka on kotona kasvatettu, osaa sen taidon myös koulussa! Ne vanhemmat, jotka ovat jättäneet hommansa hoitamatta eli kasvattamatta lapsensa, koituvat tietysti open lisätyöksi. Tyhmyytesi osoitat juuri siinä kohdassa, kun luulet, että ope saa nämä "7 vuotta pellossa kasvaneet" kuin taikaiskusta muuttumaan toisenlaisiksi. Parempiin tuloksiin opet kylläkin pääsevät kuin vanhemmat näiden häiriköiden osalta, mutta se ei tapahdu hetkessä!
Amatöörit ja asioista mitään tietämättömät laukovat tälläisia "lapsentasoisia totuuksia".
Tiedottomuutesi osoitat juuri siinä kohtaa, kun erehdyt kuvittelemaan, että olisi suuresti opettajasta kiinni, millaisia numeroita nämä lapset kokeista saavat. Voin paljastaa, että lasten menestyksen suurimmat tekijät ovat "korvien väli" ja fiksut vanhemmat, jotka osaavat ohjata lastaan oikeaan suuntaan. Toisten on tietysti vaikea ymmärtää tätä tosiasiaa, etteivät kaikki voi ikinä oppia kaikkea, eikä ole edes tarkoituskaan. Käsittämätöntä, että aikuiset ihmiset voivatkin olla näin naiveja jutuissaan.
Mutta teitähän riittää, jotka kuvittelevat, että vastuu on aina muualla. Aikuisiksi kutsutaan niitä henkilöitä, jotka ottavat vastuun jälkikasvustaan ja muistakin asioista syyttelemättä ympäristöä ja huonoja olosuhteita. Mitäpä, jos katsoisit oikein pitkään peiliin, niin näkisit sen joka on vastuussa oman lapsensa koulunkäynnistä menestymistä myöten!
PS. Valitettava tosiasia on , että fiksujen vanhempien lisäksi on roppakaupalla niitä, joita todellakin vaivaa kyvyttömyys kasvattaa yhteiskuntakelpoisia, itsestään vastuuta kantavia jälkeläisiä.
Harvinaisen hyvä teksti! Juuri näin! Minkä ihmeen kumman syystä nämä ns. opettajat kuvittelevat olevansa aina niitä yli-ihmisiä. Vain he ovat fiksuja, ja osaavat kaiken, ja tietävät kaiken, lasten vanhemmat ääliöitä ja lapset itse hirviöitä!
Kiitän luoja, että meillä on lapsilla hyvä koulu ja hyvät ammattinsa osaavat opettajat. Kyllä lapsesta huomaa, onko koulussa kohdeltu huonosti opettajan taholta, vai ei, joten meillä on kaiki hyvin.
Juuri tälläiset yksittäistapaukset leimaavat kaikki hyvätkin opettajat samanlaisiksi. Sietäisi näiden hävetä.
Todella törkeää, jos opet ajattelevat lapsen perheestä aina pahaa ja lapsen lapsena oloa häirikkönä ja huonoja koti-oloja! Lapset ovat vilkkaita, eikä ihminen, joka ei sitä jaksa katsella, ei pidä hakeutua ammatteihin, joissa joutuu lasten kanssa tekemisiin. Kuin myös heidän vanhempien. Kaikki syy ei ole kodin.
...ovat kaksi täysin eri asiaa. Kyllä opettajat näitä vilkkaita jaksavat, mutta potuttaa niiden "pahatapaisten" kohdalla, jotka vievät open ajasta leijonanosan huomionkipeydellään.
Ja kuten yllä eräs totesi: fiksuthan siinä kärsivät; näiden tottelemattomien touhuihin menevä aika on luonnollisesti muilta pois.
Saanko arvata: sinulla on "vilkas" lapsi kotona?
Milloin "ei ole kodinsyy" lapsen huonoon käytökseen?
Koti kasvattaa, koulu opettaa - tämä kun ymmärrettäisiin, niin jo olisi toisenlaista luokkahuoneissa!
No minkä tähden opet eivät osaa erottaa näitä asioita toisistaan? Jos lapsi on vilkas, on hän AINA huonokäytöksinen! Opet ovat sokeita asioille ja ymmärtävät vain sen minkä haluavat ymmärtää, ja heidän käsityksensä on aina oikea! Yököttävää.
ainoatakaan opettajaa, joka ei osaisi näitä kahta asiaa erottaa toisistaan.
Toisaalta tunnen kyllä paljon vanhempia, jotka pitävät lastaan "vilkkaana ja temperamenttisena", vaikka tosiasiassa on kyse kuritta kasvaneista lapsista, joilta puuttuvat käytöstavat.
Niin tai näin: kyllä niiden vilkkaidenkin pitää osata alkeelliset käytöstavat: hiljentyä, rauhoittua ja kunnioittaa aikuisen sanaa. Jos nämä asiat ovat kunnossa, koulutyössä ei käytöksen osalta yleensä ole ongelmia.
harvinaisen fiksu kirjoitus näillä palstoilla!!!! tohon ei todellakaan ole mitään lisättävää.
ja papukaijankin vielä:)opeko?
Kyllä tukia käytetäänm, meillä ainakin tytär on
pienluokalla ja hyvin pyyhkii. Olen kyllä ymmärtänyt että vanhemmat toivovat tukitoimia enemmän kuin mihin koululla riittää resursseja.
Meillä ainakaan kaikki eivät saa toivomaansa tukea lapselleen...
Miten voi olla mahdollista että eskarin psykologi kahden haastattelukerran jälkeen ilmoitti että lapsi olisi parasta laittaa erityiskouluun.
Eskarin hoitajat ja opettaja eivät olleet samaa mieltä psykologin kanssa.
Itse (meillä on viisi lasta)en ollut huomannut mitään ongelmia lapsen kanssa.
Tuntuu välillä että hakemalla haetaan jo pienestä lähtien jotain poikkeavaa jota voidaan sitten hoitaa asiantuntijoiden avulla.
Joko on liian vilkas tai sitten liian arka, ujo jne..
Lapsi meni normaalisti kouluun ensimmäiselle luokalle eikä mitään ongelmia ole tähän mennessä vielä ilmaantunut.
Onneksi pidin pääni enkä uskonut psykologia, jos vielä hieman pahasti sanoisi psykologia jolla itsellä ei ollut lapsia, vaan kirjatietoa pää täynnä.
Opettaja kirjoittaa ihan asiaa. Olen yksi näistä monista vanhemmista joiden lapsella on ollut niin laaja-alainen kehityshäiriö että hänet on jo laitettukin tai paremminkin me vanhemmat saimme mahdollisuuden siihen että lapsi pääsee aloittamaan koulunsa aiemmin ja jopa vielä erityisluokassa. Tämä on se ääriesimerkki, ongelmat näkyvät ja ne eivät todellakaan ole kasvatuksen aikaan saamia vaan neurobiologisia. Mutta osaltaan myöskin kasvatuksessa, varsinkin esikoisen kohdalla ja se tietämättömyys mikä meillä vanhemmilla oli, tilanteet tavallaan luisuivat arjessa hallinnasta. Itsekkin olen miettinyt kyseisiä asioita joidenkin lasten kohdalla, tulevan ammattini puolesta. Miksi toiset vanhemmat eivät pysty myöntämään että heidän lapsensa tarvitsisi tukea koulun käynnissä, oli se muoto sitten mikä tahansa. Mutta sille omalle lapselle ehkä siitä olisi todella apua, tulevaisuutta ajatellenkin. Toki puhun nyt sitten lievemmistä oppimisvaikeuksista mutta kuitenkin ne ovat sille lapselle iso asia, koko elämän läpi kantava. Ymmärrän toisaalta niitäkin vanhempia joilla on elämässään kaikenlaista, tilanteet muuttuvat ja keinot omallakin kohdalla eivät enää autakkaan kuten aiemmin...lyhyesti sanottaneen...lapsen kotiolot vaikuttavat paljolti lapsen käytökseenkin, saatikka tässä yhteiskunnassa moni muu asia. Me aikuisetkaan emme aina ymmärrä, miten lapset? Mutta hypin jo aiheesta...onko se pelko, ennakkoluulot, häpeä, epätietoisuus siitä mitä sitten, teenkö sittenkään oikein...nämä eivät ole helppoja asioita mutta oikeanlaisella tuella niistä selviää...elämä on selviytymistaistelu, ei sitä ole helpoksi tehtykään...olen kokenut itsekkin sen syyllisyyden että minäkö sain aikaan sen ja tuon...syytellyt itseäni turhaankin...mutta ehkä joskus kannattaa sinne peiliinkin katsoa...näin olen tehnyt itsekkin :)
Voimia vanhemmuuteen ja opettajalle sinne koululuokkaan! Toit tärkeän asian esille...