Eläkeläisille aktiviteettia

Jotain pitää tehdä ettei kukaan huomaa mikä on tarkoitus.
Katsos kun siinä haravoidessa voi pitää silmällä naapureita. Ei niitä sisällä ollessa nää.
Minkin olen vanhuuseläkkeellä , mutta ei tippaakaan kiinnosta muiden tekemiset tai tekemättä jättämiset. Onnekas olen kun en ole joutunut kyttäämään ketään muita kuin omia tekemisiäni😀
Joskus säälittää, suututtaa, vihastuttaa nuo elämänsä toisten kyttäämiseen menettäneet.
Kattoikkuna heidän haudalleen....

Ok, ei ole tullut mieleenkään, kun itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa naapureiden tekemiset. Aika säälittävää.
Talven tulo on ikävää, mutta onneksi silloin kylmä pitää nää sisällä ja on rauhallisempaa. Paitsi jos tulee lunta senttikin, niin sitä sitten kolataan koko päivä :-). Voi luoja!

No joo, puhutaan, ettei nuorille ole harrastustiloja. Vanhukset enemmän tuottavat häiriötä, vahtaavat ja levittävät juoruja. Nuorilla on oma elämä.

Ha-ha :-). No totta vie. Odotan minäkin jo sitä suurta syysmyrskyä, joka kerralla toisi kaikki lehdet alas. Oikeesti, on ärsytävää tuo muutaman lehden rassuttelu monta tuntia. On siitä vaikea päästä ohi. Eivät ymmärrä, että joillakin voi olla kiire...työssä käyvillä.
On tämä Aura outo tuppukylä. Lähdössä pois yhtä nopeasti kuin tulinkin.

Koko päivän pörräävät kuin p...kärpäset :-/

Tämä keskustelu ei varmasti tavoita asianomaisia, keillä ei varmaankaan tietokoneita ole. Ainoa tieto on seurata tienposkessa lähteviä ja saapuvia ihmisiä ja repiä siitä sitten mielenkiintoisia tarinoita.
Eikös vanhusten hoitolaitoksissa tarvita lisäapua, vapaehtoistyötä?
Voisivatko omaiset ehdottaa tuon tyyppisille ihmisille esim. syöttö- ja varsinkin keskusteluapua. Vanhoilla ihmisillä on runsaasti mielenkiintoisia tarinoita. Ehtivätkö hoitajat niitä kuunnella? Haravaurpot taas janoavat tarinoita. Näin niitä ei enää tarvitsisi keksiä ja hyöty tästä palvelisi kaikkia.

Pikkasen huumoria kehiin. Kerro pienesti jostakin asiastasi, joskus voi vähän keksiäkkin. Kohta tulee aktiviteettia, myös liikunnan muodossa. Jännää aina, minkälaisena oma tarinasi sinulle palautuu. Onhan tämä vähän hassu kylä, haittaneeko tuo.

Mä oon asunu täällä alunreilusti toistakytä vuotta. Moon sitä mieltä että rauhallissii murmeleit ja pappasteti täälä. Käyvät kaupassaki aamuyöstä.

Todella SÄÄLITTÄVÄÄ ja hirvittää ikääntyminen Aurassa. Ei mitään muuta, kuin rassutella lehtiä pihalla syksymyöhään, pidellä roskista pystyssä muu aika vuodesta ja yrittää pysäytellä ihmisiä vaihtamaan edes muutama sana. Eikä elämässä muuta, kuin pohtia, mihin se naapuri meni ja mistä se tuli :-(. Omaiset hoi!