Onko teistä kukaan tänä syksynä menossa patkoimaan, vaikka tunturiin tai muualle? Tällä tarkoitan rinkka selässä kulkemista ja yöpymistä autiotuvissa tai teltassa. Kuinka pitkiä matkoja päivässä yleensä kuljette? Oletteko harrastanee jo monia vuosia sitä?
Olisi hauska kuulla kokemuksia ym mielipiteitä jaksamisesta mm.
Olisi hauska kuulla kokemuksia ym mielipiteitä jaksamisesta mm.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tässä on teille kuvitteellinen tilanne. :)
Mies aloittaa viimeisen työnsä 1974.
Hän päättää lopettaa kun täyttää 60v.
Ja niin ura päättyy 2010.
Mutta mies jatkaa samaa työtä harrastuksena.
Istuu päätteensä ääressä, rakentaen koneeseensa kaiken mitä tarvitsee.
Ja niin on syntynyt elämäänsä tyytyväinen mies.
Mies, joka voi olla ylpeä saavutuksistaan.
Niin taidoistaan kuin tuloistaan.
H.
No ei.
Vielä olen pystynyt vuokrani maksamaan.
Tulee ajankohtaiseksi vasta sitten, jos joudun asunnostani pihalle. Siihen asti kerään voimiani, että jaksaa sitten patikoida lähimpään autiotupaan.
Yli 20 km patikkamatkoja päivässä en ole kokeillut enää aikoihin. Pitäisiköhän, kun kovin tuli perskannikat ja pohkeet helliksi viikolla vähän vähemmästäkin kävelystä. Sen varan yritän pitää, etten liian kauaksi, että samana päivänä jaksan kävellä takaisin kotiin ja omaan sänkyyn.
On jo muutama vuosi aikaa, kun patikoin Luosto-Pyhätunturi -reitin n. 45 km. Ei ole enää sellaista tuttua, joka lähtisi seuraksi. Yksin olen nyt sitten lähiseutujen kansallispuistoja patikoinut. Mukavaa on sekin ja maastojen monimuotoisuus yllättää.
Vesiretkeily on ok, samalla voi uistella.
Tällä iälläkö? No, ei onnistu.
En ole kokeillut, enkä varmaan kokeilekaan patikointia.
Lähimetsissä käyn kävelemässä.
Pyöräily on mieleiseni harrastus, sähköpyörän myötä ainan vain kivempaa.
Nyt on kuulemma tavallista enemmän hirvikärpäsiä, sekin rajoittaa metsäsä liikkumista kun niitä löytyy uskomattoman paljon vielä kotonakin vatteista ja hiuksista.
Olen mielestäni hyväkuntoinen, mutta kantamuksien kanssa kulkeminen on aina tuntunut raskaalta, jo lyhyetkin matkat. En lähtisi rinkan kanssa reuhtomaan. Olen vaeltanut tasamaata anakin 20 vuotta kotimaassa, ulkomailla sekä Islannin ja Sveitsin vuoristossa. Auto on kuljettanut eri paikkoihin ja reissulla on ollut päiväreppu, siinäkin on riittävästi sade- ja lisävaatevermeineen ja eväineen, kaikki muut kamat autossa, ja sillä siirrytty seuraavaan majapaikkaan.
Olen yöpynyt 20 hengen retkituvassa pari yötä elämässäni, se menetteli, mutta 2-4 hengen vaatimaton, edullinen huone suihkulla on valintani nykyisin.
Olen patikoinut paljonkin, mutten enää vuosiin; 80 -luvulla aloitin rinkkareissut ja jaksoihan sitä silloin patikoida pitkiäkin päivämatkoja ja viikon yleensä olimme maastossa. Suomen Lapissa enimmäkseen, sekä muutamia kertoja Ruotsin- ja Norjankin puolella Dividalessa ja Sarekissa.
Pirre
Jaksan kävellä vaikka koko päivän ja pitkiä matkoja mutta ilman painavaa rinkkaa. Haluaisin vielä kävellä noissa kansallispuistoissa jne mutta vaikea saada ketään mukaan enää. Moottoripyöränkin voisin vielä hankkia. Eli teen kaikkea mitä ehdin, pystyn ja saan vielä aikaiseksi. Ainakin suunnittelen niin tekeväni. Ihan kaikki ei enää toteudu. Just olin viikon reisussa juurikin ulkoillen ja samoten Joensuun seudulla. Muuten sujuu patikointi vaan ei raskaat rinkat enää.
Kysyn aloittajalta milloin hän oli itse viimeksi patikoimassa ja minkälaisen kierroksen ja minkälaisen kantamuksen kanssa ja minne hän itse aikoo seuraavaksi suunnistaa patikoimaan ja ihanko "karhunkierroksen" ?
En uskaltaisi itse enää yksin. En halua saada sydäriä erämaassa eikä selkä ja niveletkään kestä enää.
nimim. 70 tai 80 miinus.
Olen patikoinut joskus takavuosina Suomen kansallispuistoissa siskon kanssa, mutta lyhyitä lenkkejä. Rinkka selässä en tosin ole kulkenut. Nyt tuottaa hankaluuksia jo tuo upplandsledenin osa joenvartta ja vasen lonkkanivel on ilmeisesti kulunut tai jotain, kun siihen tulee kipua pitempien kävelyretkien jälkeen.
Tunturissa en ole koskaan patikoinut; kauimpana pohjoisessa on ollut Lemmenjoen kansallispuisto.
Vuosikausiin en ole kymmentä kilsaa kävellyt.
Lisään, etten enää jaksaisi rinkkareissuja, mutta pikkureppu kävely olisi ihan mukavaa, eli niin että telakoituisisi yhteen paikkaan ja siitä tekisi kävelyretkiä voimien mukaan.
Pirre
Yksin en mene metsään, jos vaikka karhu tulis vastaan, tai muuta. Nuorempana en pelänny.
Ei niitä karhujakaan ollut niin paljoa kuin nykyään.
Pirre
Mistähän voisi löytää retkeilyseuraa. Olisi kiva retkeillä jonkun iloisen ja vilkkaan savolaisen kanssa. Saisi puhua taukoamatta ja samalla kunto paranisi tai pysyisi edes tällaisena hyvänä kuin nyt. Suomessa on niin hienoja maisemia ja mielenkiintoisia paikkoja, että viimeistään nyt olisi mukava kartoittaa niitä, kun vielä jaksaa käppäillä eikä teltassa yöpyminenekään ole vielä ongelma. Yksin ei uskalla maata jossain kansallispuistossa tai metsässä syyspimeässä. Onneksi aina voi harjoitella omalla pihalla, jos haluaa testata pilkkopimeän sietoaan ja viilenevää säätä. Parempi sekin kun ei mitään. Ehkä myöskin turvallisinta.
Kävely maastossa menee vielä hyvin, jopa rinkka selässä. Tuli kokeiltua Espanjassa muutama vuosi sitten. Luulen että yli 5-kiloinen reppu ei vieläkään tuottaisi ongelmia.
Mutta johonkin Lapin autiotupaan en ikupäivänä haluaisi majoittua. Olen niin kylmänarka että alkaa palella jo pelkkä ajatus. Päivälenkkejä siis vain. Nyt olen sauvakävellyt vain kaupungin lähialueilla, mutta ihan mieluusti lähtisin kaveriksi johonkin luonnonpuistoon. Viimeksi kävin Repovedellä mutta en hirveästi tykännyt vaikka sitä kovasti kehuvat. Ehkä valitsimme väärän polun?
Lappi on tietysti (päiväretkien) haaveena, mutta väliin jää ainakin tämä vuosi. Ei voi mitään ;(
Mrs.W