Tärkeintä retkellä on turvallisuus! Huolehtiminen kaverista, niin tutuista kun tuntemattomista, on välttämätöntä kaukana erämaassa! Siihen kuuluu myös huolenpito varusteista. Kaikille tämä ei ole itsestään selvää. Suunniteltu viikon vaellus UKK puistossa keskeytyi 5.-6.9.20 Sarviojan kämpälle ensimmäisen yön jälkeen! Sateen kastelemat varusteet olivat avoimella puolella kuivumassa yöpyessämme teltassa. Aamulla omat kenkäni olivat ehtineet lähteä omille teilleen. Muistona niistä olivat vain kuivumassa olleet pohjalliset. Muita vapaita kenkiä ei ollut kuin loppuun ajetut numero 44 Meindelit! Niillä oli pakko lähteä kohti Porttikoskea, kun kenkien epäiltiin kävelleen siihen suuntaan. Sieltä niitä ei löytynyt. Mitä tässä oikein tapahtui? Ainakin se, että retki meni pieleen ja näillä kengillä sain komeat rakot kaupantekijäisinä! Oliko kyseessä puhdas vahinko? Miten on mahdollista, että ilman pohjallista oleva erimallinen ja uudempi kenkä voi tuntua omalta? Ottaisitko itse parkkipaikalta uudemman vuosimallin, eri värisävyn ja kokoisen auton, kun nyt vaan se sattuu olemaan samaa merkkiä? Mikä saa sinne saakka kävelleen retkeilijän tekemään kaverin tärkeimmille varusteille näin! Tapahtuneelle ei voi enää mitään. Jos kyseessä on vaan puhdas vahinko, niin rehti vaeltaja tekee kaikkensa asian selvittämiseksi. Reilu yhteydenotto ja asian hyvittäminen kyllä riittää. Se olisi vahingon tehneelle itselleenkin parempi, kuin asian aktiivi unohtaminen. Pitäkää hyvät ystävät huolta toisistanne ja toisten varusteista ihan niin kuin omistanne! Hyviä ja turvallisia reissuja kaikille!
Pidä huolta !
Anonyymi
3203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saman otsikon alle...
Kun påatikoijaa näinä päivinä on monenlaista, niin havaintoni eräkämppien kaasun käytöstä, tai oikeammin kaasuvermeiden käytön ymmärtämättömyydestä. Pariin otteeseen jeesasin henkilöitä, joilla ei ollut mittää käsitystä kuin nuo vermeet toimii. Jos ei osaa kysyä, niin apua saa mielestäni myös tarjota.
Ei satu, kun kulkee yksin maastoretkiä. Siellä kyllä pitää osata suunnistaa auttavasti, ja selviytymisvarustus- mutta hyviä retkiä olen tehnyt vuosikausia.
Ympäri vuoden, vapaalla. Valitettavasti työ vähän hillitsee harrastusta. Miksi sinne luontoon pitää mennä ihmisten sekaan?
Samoja tuntoja. Tupiin turvautuminen talvisin ja sairauden yllättäessä on ymmärrettävää. Muina aikoina myös minä pysyttelen erinomaisen kaukana reiteistä ja varsinkin tuvista. Toki pitkittyneiden sateiden aikoihin se tupa käy joskus mielessä, mutta on siinä vaihtoehdossa niitä vastenmielisiä tekijöitä niin paljon, että järki on tähän mennessä voittanut lähes aina ja olen pysytellyt omassa majoituksessa.