En todellakaan tiedä mitä tehdä. Olen kamalan ujo, ollut jo pienestä pitäen, enkä todellakaan tiedä miten pääsen siitä eroon. Olen jo täysi-ikäinen ja kavereiden ja tuttujen seurassa olen ihan tavallinen, mutta jos joudun esimerkiksi kouluun tai töihin paikkaan, jossa ei ole yhtään tuttua tukena ja turvana, menen ihan paniikkiin. Tunnen itseni aivan tyhmäksi ja toivottomaksi ja lähden äkkiä lipettiin. Joskus ujous vähitellen katoaa melkein kokonaan, mutta vasta pitkän ajan kuluessa esimerkiksi jos tutustuu uusiin ihmisiin. Jos taas olen isomman väkijoukon edessä, esimerkiksi luokan edessä, ja minun pitäisi puhua, tuntuu kuin tukehtuisin tai pyörtyisin. Pelottaa, että hakiessani kouluun ujouteni näkyy selvästi soveltavuuskokeessa. Tiedän, että menen aina puhuessani punaiseksi ja se on vähän ristiriitatilanteessa ujouteni kanssa. Ehkä ujouteeni vaikuttaa myös osin se, etten ole varma itsestäni. Usein haluaisin sanoa paljon enemmän kuin uskallan, ja kun mietin liikaa, en viitsi enää sanoa asiaa, sillä pelkään änkyttäväni (joskus näin tapahtuukin). Mitä voisin ajatella tilanteessa, jossa tuntuu, että en uskalla tuoda itseäni esille? Miten voisin olla varmempi itsestäni, kun pelkään epäonnistuvani? Murrosiässä meinasin päästä ujoudestani melkein eroon, mutta ujous on taas palannut. Ehkä olin silloin enemmän "varma" itsestäni. Osittain tämä voi johtua myös siitä, että en löydä "oikeaa" tapaa kommunikoida. Olen huomannut itsestäni sellaisen piirteen, että en vierasta lähellekkään niin paljon miehiä/poikia kuin naisia/tyttöjä (olen itse nainen). Mikä minussa on vikana? kertokaa!
Mikä avuksi
ujouteen?
1409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Melkein kuin minun kirjoittamani juttu, mutta minä vierastan enemmän miespuolisia kuin naispuolisia.
Haluaisin päästä tästä ujoudestani ja epävarmuudestani eroon, mutta en ole löytänyt keinoja.
Ei tästä sinulle nyt apua ollut, mutta tiedoksi, että kohtalontovereita löytyy.