Täällä on kysytty, miksi Jumalan valtakunnassa olivat puhdistuksen ankarat ajat 70-80-luvulla. Nimimerkki Heinon ansiokkaasta avauksesta alkanut keskustelu on paljastava. Moni on täällä todennut, että juuri silloin elettiin siionissa jotenkin vaikeita aikoja tarvittiin puhdistusta, ja siitä syystä Pyhä Henki ohjasi rauhanyhdistyksissä tekemään perusteellisen puhdistusaallon. Millaisia erityisen vaikeita aikoja elettiin, siitä ei ole minkäänlaisia teologisia eikä yhteiskunnallisia perusteluja esitetty.
Nykyaikainen ryhmädynamiikan tutkimus osoittaa, että aika ajoin kiinteissä ryhmissä ilmenee sisäisen aggression painetta ja aggression purkamisen tarvetta. Tästä yhteisön sisäisestä jännitteestä, eräänlaisesta sisäisestä epävarmuudesta ja siitä kehkeytyvästä vihasta kumpuaa kollektiivinen tarve löytää ahdistukselle selkeästi näkyvä syyllinen, syntipukki, josta vapautumalla yhteisö saavuttaa jälleen rauhan. Tälläkin palstalla on ihasteltu sitä miten SRK:ssa nyt vallitsee hyvä ilmapiiri ja toimitaan avoimesti.
Tätä ilmiötä on paljon tutkittu, merkittävimpiä heistä esim. ranskalainen kulttuurintutkija René Girard. Hänen teoksensa Väkivalta ja pyhä ilmestyi suomeksi viime vuonna.
"Ihmisen sosiaaliselle luonteelle on ominaista taipumus uhrata syntipukki, jotta pelastettaisiin ryhmä, ja siten oma itse, hajoamiselta.” - - Thomas S. Szasz
Ryhmässä on suggestiivista voimaa - ryhmän alitajuinen turhautuneen ahdistunut mieliala vaikuttaa jokaiseen ryhmään samastuvaan henkilöön. Kun ryhmä valitsee syntipukin, kaikki heijastavat oman kielteisyytensä ja vikansa valittuun syntipukkiin. Oman pahuutensa ja turhautumisensa yms. voi vapaasti ja häpeilemättä projisoida tuohon toiseen, nyt kososlaiseksi tai hempeän tms. hengen saastuttamaksi leimattuun lähimmäiseen.
Tämän jälkeen vieläpä on enää melko vaikea osoittaa syntipukiksi valikoituneiden viattomuutta tai moraalista arvoa. Ryhmään samastuminen vähentää jokaisen ryhmän jäsenen itsenäistä kriittistä arvostelukykyä, usein jäsenet näkevät kaikki lähes samalla tavalla, koska ryhmämieli suodattuu alitajuisia teitä koko jäsenistöön, myös syntipukkiin. Joukossa on vaikeaa olla itsenäinen, varsinkin kun hätää kärsivän puolustajalle itrsenäisyyden hintana voi olla sielun autuus.
Toimiessaan yksilöiden kautta kollektiiviset ryhmäenergiat voivat joskus tehdä sinänsä täysin kunnollisista ja myötätuntoon kykenevistä herkistä ihmisistä silmittömän kovia ja epäinhimillisen sokeita uhrinsa hyville ominaisuuksille. On kuin jäsenillä olisi salaliitto, jonka sääntöjen mukaan kenenkään ei pidä tiedostaa sitä, mitä kaikki tekevät. Ryhmästä tulee helposti massa, jossa jokainen tekee asioita, joita hän ei kuuna päivänä yksilönä tekisi. Tämä merkitsee sitä, ettei kukaan tunne olevansa sillä hetkellä vastuussa omien kiellettyjen ja etäistettyjen tunteidensa heijastamisesta valittuun syntipukkiin.
Juuri tällainen outo tunnelma vallitsi pitkälle yöhön jatkuneissa puhdistuskokouksissa. Se oli erittäin kummallista mitä siellä tapahtui!
Syyttömyyttään väittävää syntipukkia ei silloin kukaan kuuntele. Mitä enemmän syytetty hätäännyksissään yrittää selittää ja avata oudon vihamielisiksi muuttuneiden lähimmäistensä silmiä, sitä enemmän aggressiot häntä kohtaan kasvavat. Yksittäisen ryhmän jäsenen on helppo kääntää oma turvattomuus ja pelko avoimeksi vihaksi syytettyä heiveröistä ”raakkia” vastaan.
Jos joku yrittää häntä puolustaa tai kysellä, tai todella jopa kyseenalaistaa menettelyn ja nostaa kissan pöydälle, toiset joko kääntävät nostajalle selkänsä tai tekevät hänestäkin syntipukin. Syntipukki jää usein näin kokonaan vaille tukea, koska useimmat ryhmän jäsenet eivät edes tiedosta, mitä tapahtuu. Tiedostavista osa joko ei tunne olevansa vastuussa, osa taas ei tee mitään pelätessään joutuvansa puolestaan huomion kohteeksi, menettävänsä oman asemansa ryhmässä tai ärsyttävänsä jollain tavalla ryhmän johtajaa.
Sen, mitä ryhmä pitää oikeana ja vääränä, ratkaisee ryhmän johtaja, liikkeen johto, eivät jäsenet. Jos joku asettaa nuo ratkaisut kyseenalaisiksi, hänet nähdään ryhmän kiinteyden kannalta uhkaavana ja vaarallisena ja siksi jollain tavoin rangaistavana. Ideologisissa ratkaisuissa ryhmä usein pystyy selvänäkijän varmuudella tunnistamaan ja poimimaan esiin hiljaisetkin toisinajattelijat.
Jos toisinajattelijoita ei ryhmässä ole, silloin syntipukki valitaan ryhmän ulkopuolelta.
Yleensä ryhmä vahvistaa kaikkia tunteita, jotka lisäävät ryhmän yhteenkuuluvuutta, muunlaisista tunteista rangaistaan. Tämän vuoksi muut ryhmän jäsenet rangaistusta pelätessään eivät yleensä tee mitään syntipukiksi valittua auttaakseen. Päinvastoin, he saattavat ryhtyä entistäkin raivokkaammin tukemaan ryhmän, tässä tapauksessa SRK:n henkioppeja halutessaan itse välttää syntipukin kohtalon. "Kun oppijärjestelmä, oli se kuinka järjetön tahansa, on saanut valtaa, miljoonat uskovat mieluummin siihen kuin tuntevat itsensä ulkopuolisiksi ja eristyneiksi", kirjoitti Erich Fromm.
"Niitä, jotka eivät kuulu ryhmään (tai klubiin tai klikkiin) halveksitaan ja pidetään huonompina tai pahoina tai kumpinakin. - - On yleisesti tunnettua, että paras tapa lisätä ryhmän yhteenkuuluvuutta on synnyttää ryhmässä vihaa ulkopuolista vihollista kohtaan. Ryhmän sisäiset puutteet voidaan näin helposti ja kivuttomasti jättää huomiotta kohdistamalla huomio ryhmän ulkopuolisten puutteisiin."
- M. Scott Peck
Puhdistuksen seurauksena tuotettiin paljon murhetta ja kärsimystä uskovaisten piirissä, mutta jäljellejääneet ovat täälläkin keskustelupalstalla häpeämättä ylistäneet sitä uutta rauhan ja tasapainon aikaa joka tällä syyttömien uhrauksella saavutettiin. Te nykymenoon tyytyväiset nuoret uskovaiset nautitte tietämättänne rauhasta jonka hinnan maksoivat ne sadat uskovaiset jotka menettivät mielenterveyden, perheen ja suvun yhteyden, ystävyyden, luottamuksen siihen joukkooon jossa olivat koko elämänsä lapsuudestaan saakka uskonystävien kanssa matkaa tehneet.
Ei ole lainkaan kaukaa haettua että jotkut nämä ajat kokeneet ja niiden seuraamuksista kärsineet ovat verranneet kokemaansa juutalaisvainoihin, sillä ilmiönä on kyse aivan samasta kulttuurisesta ja sosiaalipsykologisesta asiasta. Jos olisimme eläneet muutamia satoja vuosia sitten, ja SRK olisi ollut vallassa, noitavainot olisivat roihunneet.
Kun sitä lähimmäisilleen vl-liikkeen jäsenten osoittamaa julmuutta ja säälimättömyyttä ajattelee, voi kysyä, olisiko SRK-lainen 70-80-luvun jäsenistö jonain toisena aikana ollut valmis siekailematta ristiinnaulitsemaan erään Jeesus Nasaretilaisen.
Nykyaikainen ryhmädynamiikan tutkimus osoittaa, että aika ajoin kiinteissä ryhmissä ilmenee sisäisen aggression painetta ja aggression purkamisen tarvetta. Tästä yhteisön sisäisestä jännitteestä, eräänlaisesta sisäisestä epävarmuudesta ja siitä kehkeytyvästä vihasta kumpuaa kollektiivinen tarve löytää ahdistukselle selkeästi näkyvä syyllinen, syntipukki, josta vapautumalla yhteisö saavuttaa jälleen rauhan. Tälläkin palstalla on ihasteltu sitä miten SRK:ssa nyt vallitsee hyvä ilmapiiri ja toimitaan avoimesti.
Tätä ilmiötä on paljon tutkittu, merkittävimpiä heistä esim. ranskalainen kulttuurintutkija René Girard. Hänen teoksensa Väkivalta ja pyhä ilmestyi suomeksi viime vuonna.
"Ihmisen sosiaaliselle luonteelle on ominaista taipumus uhrata syntipukki, jotta pelastettaisiin ryhmä, ja siten oma itse, hajoamiselta.” - - Thomas S. Szasz
Ryhmässä on suggestiivista voimaa - ryhmän alitajuinen turhautuneen ahdistunut mieliala vaikuttaa jokaiseen ryhmään samastuvaan henkilöön. Kun ryhmä valitsee syntipukin, kaikki heijastavat oman kielteisyytensä ja vikansa valittuun syntipukkiin. Oman pahuutensa ja turhautumisensa yms. voi vapaasti ja häpeilemättä projisoida tuohon toiseen, nyt kososlaiseksi tai hempeän tms. hengen saastuttamaksi leimattuun lähimmäiseen.
Tämän jälkeen vieläpä on enää melko vaikea osoittaa syntipukiksi valikoituneiden viattomuutta tai moraalista arvoa. Ryhmään samastuminen vähentää jokaisen ryhmän jäsenen itsenäistä kriittistä arvostelukykyä, usein jäsenet näkevät kaikki lähes samalla tavalla, koska ryhmämieli suodattuu alitajuisia teitä koko jäsenistöön, myös syntipukkiin. Joukossa on vaikeaa olla itsenäinen, varsinkin kun hätää kärsivän puolustajalle itrsenäisyyden hintana voi olla sielun autuus.
Toimiessaan yksilöiden kautta kollektiiviset ryhmäenergiat voivat joskus tehdä sinänsä täysin kunnollisista ja myötätuntoon kykenevistä herkistä ihmisistä silmittömän kovia ja epäinhimillisen sokeita uhrinsa hyville ominaisuuksille. On kuin jäsenillä olisi salaliitto, jonka sääntöjen mukaan kenenkään ei pidä tiedostaa sitä, mitä kaikki tekevät. Ryhmästä tulee helposti massa, jossa jokainen tekee asioita, joita hän ei kuuna päivänä yksilönä tekisi. Tämä merkitsee sitä, ettei kukaan tunne olevansa sillä hetkellä vastuussa omien kiellettyjen ja etäistettyjen tunteidensa heijastamisesta valittuun syntipukkiin.
Juuri tällainen outo tunnelma vallitsi pitkälle yöhön jatkuneissa puhdistuskokouksissa. Se oli erittäin kummallista mitä siellä tapahtui!
Syyttömyyttään väittävää syntipukkia ei silloin kukaan kuuntele. Mitä enemmän syytetty hätäännyksissään yrittää selittää ja avata oudon vihamielisiksi muuttuneiden lähimmäistensä silmiä, sitä enemmän aggressiot häntä kohtaan kasvavat. Yksittäisen ryhmän jäsenen on helppo kääntää oma turvattomuus ja pelko avoimeksi vihaksi syytettyä heiveröistä ”raakkia” vastaan.
Jos joku yrittää häntä puolustaa tai kysellä, tai todella jopa kyseenalaistaa menettelyn ja nostaa kissan pöydälle, toiset joko kääntävät nostajalle selkänsä tai tekevät hänestäkin syntipukin. Syntipukki jää usein näin kokonaan vaille tukea, koska useimmat ryhmän jäsenet eivät edes tiedosta, mitä tapahtuu. Tiedostavista osa joko ei tunne olevansa vastuussa, osa taas ei tee mitään pelätessään joutuvansa puolestaan huomion kohteeksi, menettävänsä oman asemansa ryhmässä tai ärsyttävänsä jollain tavalla ryhmän johtajaa.
Sen, mitä ryhmä pitää oikeana ja vääränä, ratkaisee ryhmän johtaja, liikkeen johto, eivät jäsenet. Jos joku asettaa nuo ratkaisut kyseenalaisiksi, hänet nähdään ryhmän kiinteyden kannalta uhkaavana ja vaarallisena ja siksi jollain tavoin rangaistavana. Ideologisissa ratkaisuissa ryhmä usein pystyy selvänäkijän varmuudella tunnistamaan ja poimimaan esiin hiljaisetkin toisinajattelijat.
Jos toisinajattelijoita ei ryhmässä ole, silloin syntipukki valitaan ryhmän ulkopuolelta.
Yleensä ryhmä vahvistaa kaikkia tunteita, jotka lisäävät ryhmän yhteenkuuluvuutta, muunlaisista tunteista rangaistaan. Tämän vuoksi muut ryhmän jäsenet rangaistusta pelätessään eivät yleensä tee mitään syntipukiksi valittua auttaakseen. Päinvastoin, he saattavat ryhtyä entistäkin raivokkaammin tukemaan ryhmän, tässä tapauksessa SRK:n henkioppeja halutessaan itse välttää syntipukin kohtalon. "Kun oppijärjestelmä, oli se kuinka järjetön tahansa, on saanut valtaa, miljoonat uskovat mieluummin siihen kuin tuntevat itsensä ulkopuolisiksi ja eristyneiksi", kirjoitti Erich Fromm.
"Niitä, jotka eivät kuulu ryhmään (tai klubiin tai klikkiin) halveksitaan ja pidetään huonompina tai pahoina tai kumpinakin. - - On yleisesti tunnettua, että paras tapa lisätä ryhmän yhteenkuuluvuutta on synnyttää ryhmässä vihaa ulkopuolista vihollista kohtaan. Ryhmän sisäiset puutteet voidaan näin helposti ja kivuttomasti jättää huomiotta kohdistamalla huomio ryhmän ulkopuolisten puutteisiin."
- M. Scott Peck
Puhdistuksen seurauksena tuotettiin paljon murhetta ja kärsimystä uskovaisten piirissä, mutta jäljellejääneet ovat täälläkin keskustelupalstalla häpeämättä ylistäneet sitä uutta rauhan ja tasapainon aikaa joka tällä syyttömien uhrauksella saavutettiin. Te nykymenoon tyytyväiset nuoret uskovaiset nautitte tietämättänne rauhasta jonka hinnan maksoivat ne sadat uskovaiset jotka menettivät mielenterveyden, perheen ja suvun yhteyden, ystävyyden, luottamuksen siihen joukkooon jossa olivat koko elämänsä lapsuudestaan saakka uskonystävien kanssa matkaa tehneet.
Ei ole lainkaan kaukaa haettua että jotkut nämä ajat kokeneet ja niiden seuraamuksista kärsineet ovat verranneet kokemaansa juutalaisvainoihin, sillä ilmiönä on kyse aivan samasta kulttuurisesta ja sosiaalipsykologisesta asiasta. Jos olisimme eläneet muutamia satoja vuosia sitten, ja SRK olisi ollut vallassa, noitavainot olisivat roihunneet.
Kun sitä lähimmäisilleen vl-liikkeen jäsenten osoittamaa julmuutta ja säälimättömyyttä ajattelee, voi kysyä, olisiko SRK-lainen 70-80-luvun jäsenistö jonain toisena aikana ollut valmis siekailematta ristiinnaulitsemaan erään Jeesus Nasaretilaisen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Löysit villakoiran ytimen.! Itsekin olen noihin hoitokokouksiin sivullisena osallistunut, ja toden totta tekstisi avasi silmäni kertaheitolla. Se 70 luvun kiihkomielinen porukka olisi kyllä tappanut Jeesuksen jo ennen ristiä. On aivan totta, että tämän jakson henkisen terrorin uhrit kärsivät syyttöminä, ja heidän kärsimystensä määrää ei voi kukaan mitata. Tämän asian sovittaminen ei todellakaan ole helppo asia SRK:lle! Eikä asia myöskään unohdu.
puheena olevan, ei aihetta enempään
Tämähän on täyttä todellisuutta vl-liikkeessä.
Sitä kutsutaan lisäksi psykologiseksi ja hengelliseksi väkivallaksi.
Kiihkoton ja hyvä kirjoitus.
Jumala antakoon voimaa vl-jyrän alle jääneille kritityille. Ei Jumala ole teitä hyljännyt.
Jostain syystä näin on pitänyt käydä. Selviääkö syy meille koskaan, on toinen kysymys. Ehkä selviää, jos olemme nöyriä ja avoimia asian edessä.
Kiitos. Annoit sanat sille, mitä olen vuosikausia pohtinut.
Miten on, saisko tuota Päivämiehessä julkaistavaksi.
Toivon, että vl:t eivät enää osallistu tähän keskusteluun. On turha täällä selitellä muiden tekemisiä. Hyökkykset ovat niin asiattomia, että ei kannata lähteä mukaan.
Jos jollakin aihe kiinnostaa, voi palata taaksepäin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sielläkin suurin osa tiedon jakajista on ei-vl:ia.
...
asiallinen kirjoitus. Ei ollenkaan asiaton hyökkäys niinkuin annat ymmärtää!
Käytä samaa nimimerkkiä, jos edes sen verran on selkärankaa. Vai onko "pieni toivomus" vakionimmarisi?
Hyökkäykseksi tulkitsen kirjoituksen, jolla yritetään tahallisesti vahingoittaa liikettä. Näissä kirjoituksissa on kerta toisensa jälkeen tuotu pimeydestä valoon asioita, jotka selvityksen ansaitsevat. Jos tulkitsen oikein, näillä yritetään tervehdyttää ja parantaa liikettä, mutta jäsenet toimitaloissaan eivät peloltaan sitä huomaa.
Sitäpaitsi, tottakai kirjoittajat ovat ei-vl:iä, jos heidät on kerran erotettu.
Siionin muurilta katsellaan alas ylenkatseellisesti vähätellen, ja kuvitellaan, etteivät aiemmin käydyt taistelut vaikuttaisi tulevaisuuteen. Sen verran vahvaksi on rakennettu linnoitus, ettei ole tarvetta nostaa valkoista lippua salkoon edes silloin, kun on hävitty selvästi.
Enpä tainnut jaksaa lukea edes loppuun asti. Vastaukset olivat hyvin hyökkääviä. Mutta tärkein pointti on, että mitä ihmettä niitä nyt jauhetaan. Me emme ole vastuussa siitä, mitä joku muu ihminen on 70-luvulla tehnyt. SRK instituutiona ei ole vastuussa, jos joku henkilö sen työntekijöistä on toiminut väärin.
TYHMÄÄ JAUHAA NIITÄ TÄÄLLÄ. Varsinkin sellaisten, jotka eivät ole asianosaisia. Menkää ja sopikaa asiat keskenänne.
Tästä asiasta jauhetaan niin kauan kunnes SRK esittää jonkinlaisen anteeksipyynnön hoitokokousten uhreille tai teettää jonkun ulkopuolisen tekemän tutkimuksen asioiden kulusta 70- ja 80-luvuilla.
Keskustelu ei pääty, ja jos se jollain foorumilla kielletään tai sensuroidaan, se on aina mahdollista siirtää muille foorumeille.
Eläköön Internet!
mieltä, että esim. Saksan ei olisi tullut pyytää anteeksi juutalaisuhreiltaan? En nyt sano, että asioita voisi verrata toisiinsa, mutta periaate on sama. Voidaan ajatella, että Nyky-Saksa ei ole millään tavalla velvollinen anteeksipyynnöille tai muille, koska nykyinen sukupolvi ei ole ollut mukana hirmuteoissa, mutta onko se moraalisesti oikein? Jos joku yhteisö tai maa tekee vääryyttä, niin mielestäni siitä tulisi ottaa vastuu myös myöhemmin, erityisesti jos aikoinaan anteeksipyyntöjä ei ole tullut.
Mielestäni on moraalitonta, että nykyajan SRK ei ota vastuusta tapahtuneesta, vaikka siellä ei olisikaan henkilöitä, jotka silloin ovat olleet vallassa. Uhrien kannalta olisi paljon helpompaa, jos sanottaisiin suuri anteeksipyyntö ja kerrottaisiin, että jouduitte turhaan lakihenkisyyden jyrän alle.
Olet varmasti kuullut Paavista: Hän eli juutalaisvainojen aikaisessa Puolassa. Hän ei syyllistynyt mihinkään hirmutekoihin, mutta tunsi myöhemmin suurta myötätuntoa ja korvausvelvollisuutta näitä uhreja kohtaan. Hän myös teki monia kauniita tekoja ja ystävällisyyden eleitä juutalaisia kohtaan. Se on välittämistä! Ehkä SRK:nkin pitäisi ojentaa anteeksipyytävä käsi kohti uhreja?
Asenteesi kertoo kuitenkin paljon... tuolla tyylillä asia vaivaa vielä sadan vuoden päästäkin.
mieltä, että esim. Saksan ei olisi tullut pyytää anteeksi juutalaisuhreiltaan? En nyt sano, että asioita voisi verrata toisiinsa, mutta periaate on sama. Voidaan ajatella, että Nyky-Saksa ei ole millään tavalla velvollinen anteeksipyynnöille tai muille, koska nykyinen sukupolvi ei ole ollut mukana hirmuteoissa, mutta onko se moraalisesti oikein? Jos joku yhteisö tai maa tekee vääryyttä, niin mielestäni siitä tulisi ottaa vastuu myös myöhemmin, erityisesti jos aikoinaan anteeksipyyntöjä ei ole tullut.
Mielestäni on moraalitonta, että nykyajan SRK ei ota vastuusta tapahtuneesta, vaikka siellä ei olisikaan henkilöitä, jotka silloin ovat olleet vallassa. Uhrien kannalta olisi paljon helpompaa, jos sanottaisiin suuri anteeksipyyntö ja kerrottaisiin, että jouduitte turhaan lakihenkisyyden jyrän alle.
Olet varmasti kuullut Paavista: Hän eli juutalaisvainojen aikaisessa Puolassa. Hän ei syyllistynyt mihinkään hirmutekoihin, mutta tunsi myöhemmin suurta myötätuntoa ja korvausvelvollisuutta näitä uhreja kohtaan. Hän myös teki monia kauniita tekoja ja ystävällisyyden eleitä juutalaisia kohtaan. Se on välittämistä! Ehkä SRK:nkin pitäisi ojentaa anteeksipyytävä käsi kohti uhreja?
Asenteesi kertoo kuitenkin paljon... tuolla tyylillä asia vaivaa vielä sadan vuoden päästäkin.
Mutta mutta. Vl ei pyydä anteeksi ei-vl:ltä. Tämä on justiin sitä. TÄmä on sitä sanomatta jätettyä ja kirjoittamatonta normistoa, jonka seuraavat sukupolvet itselleen sitten imevät.
maailman tappiin saakka, sen kun
Itse vl:na pidän näitä keskusteluja todella tarpeellisina, en asiattomina. Näistäkin asioista on hyvä keskustella, ettei se paha vihollinen, joka meissäkin edelleen asuu ja vaikuttaa, saisi meitä selustasta piiritettyä ja mottiin.
Jumala, joka on meille uskon, mutta myös järjen ja kaikki aistit antanut, antakoon meille viisautta ja malttia myös kuunnella aidosti toisiamme. Ja tarvittaessa keskustella avoimesti, omin sanoin, kiertelemättä ja kaunistelematta.
Aivan loistava analyysi! Juuri noin ne asiat meni ja menee!!! SRK:lla on se ongelma että ku vedetään erhtymättömyyden linjaa niin on mahdottomuus tehdä mitään asian korjaamiseksi. Silloin paljastuisi juuri se että nämä "pyhän hengen" neuvot olivatkin lähtöisin ihmisistä, jolloin kyseenalaistuu "vain me", "Jumalanvaltakunta tässä ja nyt" opetus!
Lopuksi: EDELLÄ KUVATTUA TOIMINTAA TAPAHTUU EDELLEEN TÄMÄN PÄIVÄN RAUHANYHDISTYKSISSÄ! Ja se on faktaa. Senkin takia on tärkeätä puhua asiasta jotta se ei uudelleen ryöstäydy 70-luvun mittoihin.
viestistä. En ole alan asiantuntija (vaikka ryhmiä käsittelenkin), mutta minulle on ainakin itsestään selvää, että varsin kiinteänä ryhmänä vl:t noudattavat tiettyjä lainalaisuuksia, joita ryhmädynamiikan tutkijat ovat selvittäneet. Toisaalta, jos ottaa itselleen sen asenteen , että vl:t joukkona ovat kaiken sen yläpuolella, niin tällaiset tutkimukset voi huoletta tuomita hömppänä. 70/80-lukuihin liittyy paljon muutakin kuin pelkät hoitokokoukset. Samaan aikaan aloitettiin voimakas toimitalojen rakentaminen, nuoriso/leiritoiminta laajentui ja kustannustoiminta kasvoi. Näiden toimenpiteiden ansioista ryhmä entisestään kiinteytyi ja samalla myös eristäytyi ympäröivistä ryhmistä.
Kiistämättä millään tavoin ko aikana suoritettuja ylilyöntejä voi kuitenkin kysyä, missä vl-liike olisi ilman 70/80-luvun tapahtumia. Yleishengellinen herätysliike? Eli onko tällainen linjojen tarkistus ikäänkuin pakollinen ryhmän (minkä tahansa kiinteän ryhmän) identiteetin ja yhteenkuuluvaisuuden kannalta.
Lopussa ollut vertaus Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta nosti minulle pintaan monesti ennenkin tulleen ajatuksen siitä, mistä Jeesuksen tapaisi, jos hän tekisi matkaa maan päälla arkisessa ruumiissa. Ry:llä, suviseuroissa, työttömien soppajonossa, ...?
miettinyt, missä Jeesus olisi. Olen päätynyt johtopäätökseen, että hän olisi kaikkien sorrettujen puolella (mm. homot), kuten silloinkin. En usko, että hän valitsisi mitään tiettyä kirkkoa tai yhteisöä, jossa sanoisi, että vain täällä on Pyhä henki. Uskon, että hän sanoisi sen olevan jokaisen uskovaisen sydämmessä, huolimatta ulkoisista instituutioista. Uskon, että hän kyllä kritisoisi joitain liikkeitä, mm. vanhoillisuutta, juuri sulkeutumisesta, Pyhän hengen "omimisesta" ja ehkä tietystä lakihenkisyydestä. Uskon, että hän kertoisi Jumalan olevan jokaisessa uskovaisessa.
Jeesus sanoo lukijalleen (joka voi olla kuka tahansa!) tällä tavalla:
"Hear, then, the one answer of the Holy Spirit to all the questions the ego raises: You are a child of God, a priceless part of His Kingdom, which He created as part of Him. Nothing else exists and only this is real.
Reilu heppu tuo Jeesus eikö vain?
Meidän nykyajan uskovaisten nuorten rauha ei valitettavasti ole entisaikojen taistelujen saavutuksissa vaan se on edelleenkin kristuksessa ja hänen armo evankeliumissaan jota eivät pysty horjuttamaan epäuskoisten turhat filosofiset jaarittelut ja vanhojen ihmisten haukkumiset. Menemme sinne missä kuulemme hyvän paimenen äänen. Jos se ääni olisi outo, menisimme pois. Me tunnemme hänet ja hän tuntee meidät, omansa. Ota sinäkin vastaan tämä sama evankeliumi tällä juuri sopimattomalla ajalla ja paikalla ja tunnet kuinka ihana rauha laskeutuu päällesi ja voit painaa pääsi mestarimme syliin. Ihana uusi kevät koittaisi raskaaseen sydämeesi.
Toivottavasti näemme pian.
samanlaiset ajat vl-liikkeessä kuin 70-luvulla oli. Merkkejä on jo näkyvillä.
Historia toistaa itseään!
mikäli vl-kirjoittajia on uskominen. "Jumala puhdistaa puimatannertaan", vai miten se raamatullinen sanonta kuului neljännesvuosisata sitten.
Jospa sitä aikaa olisikin vähän lyhennetty...
juurihan jossain ketjussa luki kuinka siionissa vallitsee nykyään rauha ja rakkaus, juuri tämän 70-luvun aiheellisen puhdistuksen vuoksi.
Näinhän se juuri onkin. Tosin taistelu jatkuu kaanaan maahan saakka.
Täällä on huvittavaa seurata kuinka joku ei-vl lausuu jotakin johon joku toinen ei-vl kommentoi ikään kuin kysymyksesä olisi kahden koulukunnan keskustelut keskenään vaikka todellisuudessa
korppi puhuu korpille.
sinä musta lintu puhut?
Kaikki on niin totta,
-niin totta, että ihan selkäpiitä karmii.. brr
... tapahtui paljon muutakin omituista, mitä nyt jälkeenpäin on pyritty yhteiskunnallisena ilmiönä tutkimaan.
Totta kai uskonnollissa piireissä vallitsevat samat ryhmädynamiikan lainalaisuudet kuin muuallakin langenneessa ihmiskunnassa, varsinkin kun mikään ei paholaisella mieluisempaa kuin katsella itseään uskoviksi kutsuvien ihmisten repivän ja hajottavan toisiaan - Kristuksen nimessä.
Näistä hoitokokousmenetelmistä tulee mieleen "Stalinin puhdistukset" 1930-luvulla ja Kiinan kulttuurinvallankumous 1970-luvulla, joissa kaikki epäsuotuisat, epäilyttävät elementit pyrittiin kitkemään puolueesta mahdollisimman tarkkaan pois. Ajan henkeen kuului
70-luvulla vielä taistolaisuuden ilmapiiri, jolloin pyrittiin olemaan mahdollisimman "korrekteja".
Yhteiskunnan tila oli silloin sellainen, että oli tavallaan avon ovi kaikille ääri-ilmiöille.
Ihmisen vallanhalu tulee valitettavasti esiin niin uskonnollisuuden kuin politiikankin kaavun alla, kun yritetään olla puhdasoppisuuden nimissä mahdollisimman vallankumouksellisia.
Tämä tunnetaan myös ilmiönä nimeltä joukkopsykoosi...eli "joukossa tyhmyys tiivistyy".
Vaatii enemmän kuin selkärankaa ja moraalsita rohkeutta olla lähtemättä moiseen mukaan oman nahkansa pelastaakseen... Siinä tarvitaan Jumalan armoa.
Mitä itse kukin tekisi nykyaikana, jos esim. työpaikka tai henki olisi vaakalaudalla epäsuosittujen katsomusten takia?
Onko valmis kestämään seuraukset loppuun asti?
EU-kehityksessäkin on sellaisia huolestuttavia piirteitä, että on syytä pitää silmät auki. Joissain maissa kristittyjen kokoontumisia (siis kaikkien muiden kuin esim. katolisten) ja toimintaa on alettu rajoittaa.
HAH hah haa. Vainoharhaiset vauhdissa. Näiden aikojen ainoa tehtävä oli pelastaa ystävä pälkähästä. Sitoa haavat ja parantaa. Sitten kun kasvatte aikuisiksi niin teidän aikuinen nuppinne valaisee teille todellisuuden. Kaikki oli tarpeen, oikein ja hyödyllistä. Höpötyksenne huvittaa varmaan eniten teitä itseänne. Jos teissä näkyisi yksikin hyvä hedelmä niin ette jauhaisi p***aa.
Aluksi haluan lausua kiitokset erinomaisesta ja huolella tehdystä avauksesta käsitellen "SRK:ssa tarvittiin syntipukkia" avaajana" Tällainenko on ihminen". Samoin kiitokset niille kirjoittajille, jotka ovat uskollisuudella ja vaivannäöllä tuoneet esille 70-luvun hoitokokousten tapahtumia, joita pidettiin Ry:n sisälle tuodun Raamatun vastaisen henkiopin seurauksena.
Näissä kirjoituksissa on tuotu henkiopin poikkeaminen Raamatun opetuksesta ja myös näytetty kaikille tärkeä Raamatun mukainen usko. Tiedämme, että joka uskoo niin kuin Raamattu sanoo, se tulee autuaaksi.
Minut ja perheeni on erotettu Rauhanyhdistyksestä v.1978. Samoin erotettiin sukulaisiani. Hoitokokoukset jylläsivät voimalla koko sen aikaisen Ry:n sisällä. Päämiehet sanelivat tarkat ohjeet, miten pitää menetellä. Seurakuntalaisilla ei ollut sanansijaa päätöksen teossa.
Riviuskova oli kyllä mallikelpoinen, jos teki henkiparannuksen ja mahdollinen lisäansio oli olla syyttämässä muita uskovaisia. Syytösten seurauksena todettiin syytetyn olevan väärässä hengessä. Henkiä löytyi monenlaisia, niitä oli monen nimisiä.
Aluksi ihmiset olivat hämmentyneitä ja kauhuissaan uudesta tilanteesta. Moni kysyi: "Mitä tämä on"? Jotkut meille läheiset ystävämme olivat aluksi samaa mieltä kanssamme ja olivat kielteisiä uuteen oppiin ja menettelyihin, mutta myöhemmin kuitenkin suostuivat henkioppiin. Oli niitäkin, jotka olivat heti mukana ja edistämässä henkioppia.
Kun kyse tuli siitä, mistä hoitajat voivat tietää jonkun olevan väärässä hengessä, sai vastauksen: "Heille on annettu henkien erottamisen lahja". Kun opille kysyi Jumalan sanan perusteita, niitä ei löytynyt. Todettiin vain kysyjä pimeäksi.
Muistan hyvin erään saarnamiehen kanssa käymäni puhelinkeskustelun. Kysyin, miten henkioppi perustuu Raamattuun? Totesin samalla, että uusi oppi ei ole Raamatun mukainen. Hän vastasi: "Olet pimeä ja Raamatulla sekoittanut itsesi". Pyysin saarnamiestä, että hän valaisisi minua, koska olen pimeä, mutta vastaukseksi sain: "Voi, voi kun olet pimeä". Raamatun perusteita ei siis löytynyt.
Muistan tapauksen, jolloin hoidettava henkilö oli kysynyt Raamatun perusteita henkiopille. Hänelle oli sanottu: "Tässä ei Raamatuita tarvita". Tuomio ei perustunut Raamattuun.
Oppilas ei ole mestariaan suurempi. Jeesusta kuulusteltiin ja hänet tuomittiin. Matt.26:59 "Mutta pappein päämies ja vanhimmat ja kaikki raati etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan, saadakseen häntä tappaa". Edelleen Matt. 26:65 "Silloin repäisi pappein päämies vaatteensa, sanoen: Hän on pilkannut(Jumalaa); mitä me silleen todistajia tarvitsemme? Katso, nyt te kuulitte hänen pilkkansa".
Avauksen loppuosassa on todettu syytettyjen kokemuksien perusteella SRK-laisen jäsenistön harjoittama säälimättömyys ja julmuus. Hoitokokousten kuulusteluja ja tuomioita voidaan hyvin verrata edellä olevassa Raamatun kohdassa kerrottuun Jeesuksen kuulusteluihin ja syyttömän tuomitsemiseen. Samoin keskiajan noitavainoihin sekä juutalaisvainoihin.
Meidän tulisi muistaa, mitä Raamattu sanoo: Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
Ilmestyskirjan 19 luvussa kerrotaan tuomarista: "Ja minä näin taivaat avatuksi, ja katso, valkia orhi, ja se, joka sen päällä istui kutsuttiin uskolliseksi ja totiseksi, ja vanhurskaudella hän tuomitsee ja sotii".
"Ja hän oli vaatetettu vereen kastetulla vaatteella. Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi".
Jumalan sana on siis tuomarimme. Kun meidän uskomme perustuu Raamattuun, Kristus-kalliolle, meidän käy hyvin. Uskomme kestää viimeisenäkin päivänä. Kaikki muut perustukset pettävät.
Ry:n nuoret ihmiset eivät ole näitä aikoja kokeneet ja varmaan ihmetellenkin ovat seuranneet keskustelua. He ovat myös monella tavoin kommentoineet, jotkut asiallisesti keskustellen, muutamat suhtautuvat ylimielisesti, vähätellen tai jopa vihastuen.
Kaikkien meidän tulee muistaa Raamatun sanat: Olkaat aina valmiit vastaamaan jokaista, joka teidän perustusta tutkistelee, joka teissä on hiljaisuudella ja pelvolla. Paavali kehottaa myös pitämään hyvän menon kaikkien kanssa, mikäli se meistä riippuu.
Raamattu sanoo: Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea.
Tosiasiolle ei kukaan voi mitään. Totuutta ei pidä salata. Ymmärrän hyvin miltä tuntuu, kun itse rakennetut perustukset eivät kestä Jumalan sanan edessä. Pohja pettää. On tarpeellista muistaa Jeesuksen vertaus hiekalle ja kalliolle rakentamisesta. Rajuilma tuhosi hiekalle rakennetun, kalliolle rakennettu kesti rajuilman.
Totuuden puhuja saa usein vihat päälleen. Paavali kirjoittaa Galatalaisille: "Olenko minä siis nyt teidän viholliseksenne tullut, että minä teille totuuden sanon"?
"Kun opille kysyi Jumalan sanan perusteita, niitä ei löytynyt. Todettiin vain kysyjä pimeäksi."
Minulla on täsmälleen samanlaiset kokemukset kuin nimimerkillä Matkamies. Kuvaus on niin identtinen omien ja monien ystävieni kokemusten kanssa että se palauttaa tuon ajan muistot elävinä mieleen.
Tuohon aikaan SRK:n johtomiehillä karkasi mopo käsistä. Anteeksi kevytmielinen ilmaus, mutta haluan sanoa että suuren uskonnollisen yhteisön johtaminen on erittäin vastuullinen tehtävä. Siinä epäonnistuttiin, sen näki jokainen arvostelukykyinen ihminen. Kun siellä alkavat irrationaaliset pelot ja aggressiot jyllätä, voi tapahtua mitä hyvänsä. Yhtenä syynä tapahtumille oli nähdäkseni myös se, että vl-lestadiolaisuudessa uskonelämä oli rakentunut normmi normmilta entistä enemmän yhteisön perinnäissääntöjen varaan. Lähimmäisenrakkauden käsky sivuutettiin eikä omakohtaista kristillisydyen perusteiden tuntemusta ollut pidetty enää aikoihin tärkeänä. (Tämä sama tosiasia ilmenee tällä palstalla edelleen hyvin monissa vl-lestadiolaisten kirjoituksissa. Ei tunneta kristinuskon sisältöä, pääsasia on koohottaa oman yhteisön porukoissa mukana ja jaaritella loputtomiin jostain heppoisista ulkonaisista normeista, joilla erotutaan noista maailmallisista ja itseä hhuonommista ihmisistä. Ylimielinen farisealaisuus kukoistaa.)
Jos ihmisellä on selkeä käsitys kristinuskon perusteista, hän ei mene mukaan raakuuksiin. Omatunto ei sitä salli.
SRK:lle ei ole kunniaksi että se ei hillinnyt vaan lietsoi tätä aggressiivisuutta ja kaunaa, jolla monet tavalliset rauhalliset ihmiset leimattiin ja heitä nöyryytettiin. Se oli pimeää touhua.
Itselleni tuo ahdistava aika tosin kääntyi lopulta henkilökohtaisesti hedelmälliseksi. Pöyrityttäviä asioita seuroissa ja öisissä kokouksissa nähtyäni kiinnostuin omakohtaisesti kristinuskon perusteista ja Raamatun sisällöstä, ja ennen kaikkea oivalsin että minun todellakin on itse selvitettävä elämäni ja uskoni perusteet ja ratkaistava kriittisesti kantani asioihin ja varsinkin lestadiolaisuuteen. Ns. siioniin ei voinutkaan luottaa. Ei olekaan sellaista erehtymätöntä "Jumalan valtakuntaa" siinä mielessä kuin minulle oli opetettu. Oli vain suunnattoman peloissaan olevia hätääntyneitä ihmisiä jotka eivät rohjenneet käydä puolustamaan edes lähimpiään, rakkaimpiaan, kuin vain joissakin harvoissa tapauksissa. Oli manipuloivia ja Raamatun unohtaneita puhujia jotka kiihottivat kansaa viattomien ihmisten päälle. Se oli kuin suoraan Raamatun sivuilta joilla Jeesusta kiusattiin.
Se aika paljasti paljon raadollisuudesta ja purki illuusioita joita olin pitänyt yllä siitä mitä on olla uskovainen. Näin mihin hirvittävyyksiin aikuinen ja jo paljonkin elämänkokemusta hankkinut ihminen saadaan mukaan kun osataan taitavasti pelata helvettiin tuomitsemisen ja sosiaalisen eristämisen pelolla ja nöyryytyksen uhalla. Näin miten kevyesti tämä ihminen heitti romukoppaan Raamatun luovuttamattomat opetukset ja neuvot kun oli omasta asemasta kyse.
Tuona aikana seuloutuivat esiin myös ne jotka olivat todella suuria ihmisiä, jotka säilyttivät arvostelukykynsä ja joilla oli aito lähimmäisenrakkaus. Irrottautuminen yhteisöstä toi ilon, vapauden ja vastuullisuuden, ja se toi myös aidon Jumalan armon ja rakkuden elämään.
On selviö, että SRK-lestadiolaisuus sisältää edelleen siemenen samanlaiselle mielivallalle, koska siellä kunkin uskovaisen omatunto ja varmuus taivasosuudesta on yhteisön toisten jäsenten taskussa. Se on jatkuvasti läsnäoleva, silotellun pinnan alla hehkuva räjähtämätön pommi vl-yhteisössä.
Tietenkin on ikävää, ettei SRK:sta löydy vieläkään ryhtiä, ei selkärankaa eikä vastuullisuutta käsitellä tapahtuneita puolueettomasti ja selvittää ne julkisuudessa suomalaiselle yhteiskunnalle, jolle se on vastuussa toiminnastaan.
Erehdysten myöntäminen ja aito halu korjata vahinkoja on oikeasti kunnioitettavaa. Halpamaista sen sijaan on piilotella niitä ja yrittää leimata ja väheksyä asiasta kärsineiden pettymyksen ja surun kokemuksia. Halpamaista on myös yritys sysätä vastuu "joillekin yksittäistapauksille jossain jotka erehtyivät ja tekivät sitten myöähemmin parannuksen".
Yhteiskunnassa kaikkinainen yhteinen toiminta perustuu luottamukseen ja vastuun kantamiseen omasta toiminnasta, myös silloin kun on kyse yhdistyksestä. SRK:n harjoittama vastuusta laistaminen on täysin sopimatonta yhteiskunnassa ihmisten keskellä toimivalle yhdistykselle.
saimme tuolloin kokea koko Suomen Siionissa.
Kaikkivaltias puhdisti meitä lihan ja hengen saastasta.
Tekin, jotka nyt kylvätte lustetta, tulkaa kotiin.
Ovet ovat avoinna yöllä ja päivällä. Emme tiedä, kuinka kauan; nyt vielä olemme armon ajassa.
Kiirehtikää, ennenkuin ´myöhäinen saavuttaa´.
Jätti ilman puhdistusta? Voi poloista. saitko hyvät sävärit henkisestä väkivallasta, jossa olit mukana?
Ei kai kukaan meistä vanhoillislestadiolaisista ajattele oikeasti noin. Entinen johtokunnan puheenjohtajakin on sitä mieltä, että 70-luvulla fundamentalismi yritti vallata Siionin.
Voi ystävä kallis kun tietäisit ja saisit silmäsi auki, juuri tuollainen ajettelu on vallalla SRK.n johdossa erittäin korkealla tasolla, toistan erittäin korkealla tasolla!En puhu kuulopuheiden tai minusta tuntuu perusteella vaan täysin tietoisena asiasta. Tätä henkien haistelua jatketaan juuri niiden toimesta jotka olivat 70-lla jo mukana vastaavissa tilanteissa, näitä henkilöitä on vaikutusvaltaisilla paikoilla SRK:N johdossa.Fundamentalistinen kiihkoilu sai vallan ja pitää sitä edelleen, seuraapa näitä kirjoituksia kuinka erotetut haluaisivat lähimmäisen rakkautta mutta tiukalla lähes fanaattisella asenteella jyrättiin väki ulos,kun eivät alistuneet tietyn näkemyksen omaavien vallan alle. Tätä tapahtuu edelleen.
Jumalan armosta ja voimasta ei onnistunut; todella koimme virvoituksen aikoja, pääsimme elämään Jumalan lasten vapaudessa
oli monenlaista lihan ja hengen saastaa, Taivaallinen vanhin antoi Siioniinsa puhdistautumisen ajat
...missä sekaseuraisuudessa olisimmekaan ilman noita raskaita taistelun vuosia!
Lohdullista nähdä viestistäsi, että ainakin joku noina 70-luvun myllerryksien seurauksena koki "herätyksen" ja alkoi rehellisesti arvioimaan totuttujen SRK-oppien todenperäisyyttä ja vedenkestävyyttä Raamatun valossa, eikä heittänyt koko kirjaa pois käsistään sen mielivaltaisen tulkinnan tyrmäämänä. Surullista on, että niin moni vastaavissa tilanteissa elänyt on kääntänyt selkänsä kaikelle Jumalaan viittavallekin koettuaan tarpeeksi kovan rysäyksen elämässään. Olen aidosti iloinen, että mukaan mahtuu niitäkin, joilla riitti voimia todella syventyä sen uskon periaatteisiin, jonka nimissä heitä oli niin julmasti lyöty ja ottaa selville, mitä Raamatulliseen kristinuskoon kuuluu...!
Olet oikeassa, suurin osa vl-nuorten ja vanhempienkin keskusteluista näyttää keskittyvän edelleen sallittujen ja kiellettyjen asioiden jäsentelyyn ja perinnäissäännösten tulkintaan... ilahduttava poikkeus toki aina joukossa on, joku jossain jopa puhui rukouksesta (itse nuoruudessani ei ry:llä rukoukseen rohkaistu puolella sanallakaan, saati Jumalan Sanan henkilökohtaiseen tutkimiseen.) - harvinaislaatuista! (Hengellistä nälkää vl-liikkeen sisällä? Rukoilkaamme sitä lisää jokaiselle siellä mukana olevalle, johtoa myöten!)
Itse olin neljä vuotta poissa kaikesta seurakuntaan ja Jumalaan päin vihjaavastakaan, ennen kuin todella opin ymmärtämään mistä Raamatun kertomasta pelastuksesta ja Jumalan armosta on kyse.
Haluaisin siksi kertoa kaikille entisille ja nykyisille vl-liikkeen jäsenille, että Jumala EI ole se julma mielivaltainen tyranni, joksi hänet on kuvattu - Hän ON rakkaus, ja Hän TODELLA välittää! Jokainen uskonnolla ja ihmisten mielivallalla ja julmuudella lyöty on turavssa vain Hyvän Paimenen käsivarsilla - ainoa turvallinen paikka on Hänen sylissään. Kuinka paljon enemmän Hän antaakaan kuin se irvikuva, jollaisena uskonto, ihmisten moninaiset virheelliset vääristyneet käsitykset, Hänet esittää...
Kuinka kukaan Raamattua vähänkään lukenut voi kuvitella, että Jumala on ihmisten mielivaltaan sidottu, tai että pelastus olisi jonkin ryhmän, lahkon tai yksittäisen seurakunnan käsissä? Kyseessä on suoranainen pilkka Jeesuksen ristintyötä ja sovituskuolemaa kohtaan! Raamattu sanoo selvästi Jumalan luonteen olevan Pyhä, Vanhurskas ja Oikeamielinen, ei ihmisten mielivallan vietävissä. Johtajat, niin ajalliset kuin hengellisetkin ovat lopulta vastuussa Hänelle, Ylimmälle Tuomarille siitä, mita ovat saamallaan vallalla tehneet ja mitä hedelmää sillä saaneet aikaan- siellä ovat Stalin kuin myös Mao Zedong tekemässä tiliä tekosistaan. Siellä, rajan toisella puolella todella henget punnitaan! "Kaikkien miedän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen". Eipä käy kateeksi vallalla leikkijöitä, ei kuolleita eikä vielä täällä olevia. Jos yhteiskunnan edessä ei koskaan tulekaan seurauksia, niin niitä ei voi paeta ikuisesti - Jumala ei anna itseään pilkata ja Hän antaa lopulta aina oikean tuomion. Siinä ei auta myöskään "mutta kun koko perheeni ja ryhmäni opetti näin...", jokainen on ITSE vastuussa teoistaan.
Suosittelisin jokaista lukijaa hankkimaan itselleen Raamatun ja alkamaan itse lukea mitä siellä sanotaan, eikä vain niitä rauhanyhdistyksen "lempioppeja". Mitä Sana sanoo pelastuksesta? Millä perusteella henkilö on menossa taivaaseen? Mikä on Jumalan luonne?
Jeesus sanoi, että parempi on päästä taivaaseen vaikka jalkapuolena (erotettuna yhteisöstä ja perheestä), kuin elää täällä "kokonaisena" (arvostettuna ja mukavuudenhalusta mukana kulkevana ryhmän jäsenenä) ja päätyä sitten kadotukseen.
Voin vakuuttaa: Totuus kannattaa ihan itsensä takia. Ja Hänen nimensä on Jeesus Kristus.:)
Tuolla ylempänä on kuvattu miten vl-uskovaisten lapset enemmistönä ollessaan harjoittavat julmaa henkistä ja jopa fyysistä väkivaltaa ei-lestadiolaisia koulutovereitaan kohtaan. Se tuntuu uskomattomalta, mutta sillä on varmasti yhteys sen yhteisön omaan sisäiseen hengellisen painostuksen hyväksyvään kulttuuriin.
Tietenkään kenelläkään ei ole lupa pilkata vl-lapsia myöskään. Keskinäinen kunnioitus ja suvaitsevaisuus on kaikille kunniaksi. Siihen meidän on aina lapsiamme ohjattava.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007737036
Syrjintä ja nimittäminen "uskovaisiin ja uskottomiin" voi alkaa jo ennen kouluikää!
Eräs 5-vuotias luetteli puoliääneen, kuinka "tuo ja tuo ei ole uskovainen"...
lapset jo hiekkalaatikkoleikeissä saattavat todeta toiselle lapselle kuinka tämä joutuu helvettiin.
En kuitenkkaan usko että tälle ei-uskovaiselle olisi opettettu, että joku toinen on huono jota pitää haukkua kun hän on uskovainen.
Lapselle voi olla kova paikka kuulla moista leikkikaveriltaan. Sitten vanhemmiten ihmetellään, että miksi minua haukutaan kun olen uskovainen esim. lesta, tulisiko kenellekkään mieleen miettiä mistä se haukkuminen juontaa juurensa?
Vanhoillislestadiolaiset ovat keskittyneet ulkopuolisen tuomitsemisen lisäksi erottamaan keskuudestaan jäseniään ja aina on syntynyt tällaisen jakautumisen kautta uusia ryhmiä. Se liike lisääntyy siis syntyvyyden takia jäsenistöltään, mutta sen lisäksi lasten myös ryhminä. :-)
Eläköön lestadiolaisuuden diversiteetti!
Maailmassahan uskontoja riittää,
"ja toinen toistansa kiittää" kuten Eino Leino totesi.