Tänään oli taas avohoito ja hoitaja patisteli työelämään. Olin keväällä työkokeilussa, joka keskeytyi koronan takia.
Olen vähän sammaloitunut tämän koronaeristyksen takia. Toisaalta viihdyn näinkin. Luppoillen, netissä ym. En ole saanut aikaiseksi tyrkytettyä itseäni takaisin harjoitteluun. Toisaalta on rentoa, ettei ole mitään menoja ja tapahtumia, joihin yrittää ehtiä.
Mietin nyt, mistä mä johtua tämä aikaansaamattomuus, ei saa ryhdyttyä tekemään asioita tai edistettyä töitä tai opiskelua. Olen liian tyytyväinen tähän tilanteeseen ja siihen, ettei mitään tapahdu.
Vaikka eihän sitä voi koko elämäänsä luppoilla. Olen kuitenkin jossain määrin työkykyinen. Ja tavallaan on tavoitteita, päästä opiskelemaan kiinnostavaa alaa jne.
Johtuukohan tämä koronasta, kun kaikki paikat ja huvitukset ovat kiinni ja virusta pitää varoa, ettei mene mihinkään? Vai onko sitä masentunut tai joku muu psyykkinen häiriö? Vai vitamiinien ja muiden aineiden puutos?
Taustana tähän, että olen siis masennus - ja psyykenlääkityksellä. Rautatasot olivat keväällä tosi matalalla. Söinkin 3 kk rautaa. Voihan se tietysti olla, että ne ovat taas laskeneet.
Vuosi sitten myös vaihdettiin psyykenlääke toiseen. Edellinen lisäsi toimeliaisuutta ja tehokkuutta, mutta aiheutti liikaa shoppailua ja naminsyöntiä. Voisiko olla, että tämä "apatia" on sairauden, siis minulla on skitsofrenia, oire ja nykyinen lääke ei tehoa siihen?
Skitsofreniassahan on negatiivisia oireita, mitkä aiheuttavat juuri toimettomuutta. En ole vaan ajatellut, että minulla on niitä. Kun 2 edellistä lääkettä teki niin tehokkaaksi, luulin että se on normaalitilani.
Olen vähän sammaloitunut tämän koronaeristyksen takia. Toisaalta viihdyn näinkin. Luppoillen, netissä ym. En ole saanut aikaiseksi tyrkytettyä itseäni takaisin harjoitteluun. Toisaalta on rentoa, ettei ole mitään menoja ja tapahtumia, joihin yrittää ehtiä.
Mietin nyt, mistä mä johtua tämä aikaansaamattomuus, ei saa ryhdyttyä tekemään asioita tai edistettyä töitä tai opiskelua. Olen liian tyytyväinen tähän tilanteeseen ja siihen, ettei mitään tapahdu.
Vaikka eihän sitä voi koko elämäänsä luppoilla. Olen kuitenkin jossain määrin työkykyinen. Ja tavallaan on tavoitteita, päästä opiskelemaan kiinnostavaa alaa jne.
Johtuukohan tämä koronasta, kun kaikki paikat ja huvitukset ovat kiinni ja virusta pitää varoa, ettei mene mihinkään? Vai onko sitä masentunut tai joku muu psyykkinen häiriö? Vai vitamiinien ja muiden aineiden puutos?
Taustana tähän, että olen siis masennus - ja psyykenlääkityksellä. Rautatasot olivat keväällä tosi matalalla. Söinkin 3 kk rautaa. Voihan se tietysti olla, että ne ovat taas laskeneet.
Vuosi sitten myös vaihdettiin psyykenlääke toiseen. Edellinen lisäsi toimeliaisuutta ja tehokkuutta, mutta aiheutti liikaa shoppailua ja naminsyöntiä. Voisiko olla, että tämä "apatia" on sairauden, siis minulla on skitsofrenia, oire ja nykyinen lääke ei tehoa siihen?
Skitsofreniassahan on negatiivisia oireita, mitkä aiheuttavat juuri toimettomuutta. En ole vaan ajatellut, että minulla on niitä. Kun 2 edellistä lääkettä teki niin tehokkaaksi, luulin että se on normaalitilani.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täällä myös samanlaista aikaansaamattomuutta, mistään vaan ei meinaa niin paljon innostua että alkaisi jotain ihan tosissaan tekemään. Toisaalta luppoileminen on ihan kivaa kun ei ole mitään aikatauluja eikä vastuuta, mutta toisaalta se vastuun ottaminen toisi elämään paljon hyvää ja merkityksellistä. Ehkä syksy tuo jotain hyvää tullessaan, toivottavasti.
Pienellä eläkkeellä tai kuntoutus tuella eläminen käy vähitellen raskaaksi! Luppoilun hinta.
Moni elää pienellä eläkkeellä. Sitä paitsi tutkimusten mukaan tulotaso jää pysyvästi matalaksi, jos ei ole saanut kiinni työelämästä heti nuorena. On ihmisiä, jotka kituuttavat koko työikänsä työvoimapoliittisten koulutusten, tukitöiden ja työttömyyskorvauksien varassa. Eläkettä ei siis käytännössä kerry. Kyllä siihen köyhyyteen on siinä vaiheessa hyvin tottunut. Oikeasti ne vaihtoehdot ovat vähissä aika pian, jollei saa kiinni työelämästä heti koulujen jälkeen. Jollei ole varakas suku, niin köyhäksi jää.
Itse elän mieluummin pienellä eläkkeellä ja olen vapaa, kuin kituutan yhtä pienillä tuloilla toimenpiteestä toiseen. Eläkkeellä on aikaa käydä leipäjonoissa. Pienipalkka-aloilla työ voi olla käytännössä orjatyötä, mutta kun vapaa-aikaa ei ole, ei ennätä juosta tarjousten perässä tai käydä jo mainituissa leipäjonoissa.
Älä jää diagnoosisi orjaksi. Ainoa neuvo jonka annan. Sinussa on voimavaroja vaikket ehkä usko niin. Kontrollissa sinulta kysellään voinnista ja nukkumisesta ja pla pla pla.. Tärkeitä asioita sen kyllä myönnän mutta hyvä ihminen usko itseesi! Olet arvokas ja se että jaksat jatkaa ja uskoa huomiseen on paljon. Sinulla voi olla haaveitakin. Älä anna kenenkään lytätä niitä! Taistele. Monesti tuudittaudutaan diagnoosin ennusteeseen. Mutta näe ja avaa korvasi, monet lahjakkaimmat ihmiset ovat oppineet nimenomaan puutteidensa kautta.
Jos käytät elämästäsi sanaa "viihtyä", niin et vaikuta syvästi masentuneelta. Nimimerkillä asian kokenut.
Tosin vaikea kuvitella, että kovin perässä vedettävä ihminen tulisi työllistymään koskaan, ainakaan kunnon palkoille. Moni psyykkinen tai neurologinen vaiva - tai niiden hoito - aiheuttaa vetämättömyyttä ja aloitekyvyttömyyttä. Sinua tuskin lisää tutkitaan, kun diagnooseja on jo selittämään oireita.
Mutta jos koet itsesi työkykyiseksi, niin sitten on otettava itseään niskasta kiinni. Listaa ylös hommia, joita haluaisit tehdä. Ehkä voit löytää jonkun itsellesi mieleisen ja motivoivan alan.
Raudan puute väsyttää osin eri tavoin kuin psyykkiset ongelmat, tosin osin samoilla oireilla. Hengästyy helposti, hapen loppumisen tunne, joillain laskee myös verenpaineet (itselläni), ja siitä tulee aivan karsea olo. Tosin väsymys ei ole nukuttavaa väsymystä, vaan lepoon päästyä aivot jaksavat toimia. Jos rauta-arvot eivät pysy kunnossa, pitäisi selvittää, mitä kautta menetät verta. Eli tarvittaessa esim. tähystää suolisto.
Monesti vahva C-vitamiini auttaa raudanpuutteeseen kun se auttaa rautaa imeytymään, pelkkä raudan ottaminen ei välttämättä auta jos kehossa ei ole tarpeeksi C-vitamiinia.
Kirjoitus netissä: "Virallinen vitamiinien RDA suositus on ainoastaan suuntaa antava määritelmä, ja siihen ei kannata liikaa luottaa ainakaan noissa aiemmin mainituissa tapauksissa. RDA esim. määrittää päivän C-vitamiinin saantisuositukseksi 80mg, olitpa sitten 45 kiloinen toimistotyöntekijä tai 250 kiloinen sumopainija. Ei tarvitse olla Nikola Teslan kaltainen supernero ymmärtääkseen, että 80mg C-vitamiinia ei riitä 250 kiloiselle sumopainijalle, kuten ei myöskään riitä huippu-urheilijalle, tai kolmivuorotyötä tekevälle tupakoitsijalle, eikä työssään kemikaaleille altistuvalle."
Itselläni myös aikaansaamattomuus ongelmana. Käyn töissä, mutta vapailla tuntuu, että en saa mitään järkevää aikaiseksi. Kaikki se järkevä on jonkinlaisen ahdistusmuurin takana, minkä vuoksi ei tee mieli tehdä mitään, ja sitten ahdistaa, kun ei saa mitään aikaiseksi. Jos yritän tehdä jotakin, niin se alkaa ahdistaa, ja sitten lopetan. Sitten on vielä vaikeampi yrittää uudelleen
"Tänään oli taas avohoito ja hoitaja patisteli työelämään."
Millä vuosikymmenellä hoitajasi elää? Valtakunnassa on edelleen massatyöttömyys ja työt teetetään halpatyövoimalla, eikä töihin ole vain "menty" enää pitkään aikaan.
Niin ajat on sanoisko kummalliset. Ennen riitti kun soitti muutaman puhelinsoiton ja kyseli tarviitteko reipasta työntekijää. Jos ei ekalla törpänny niin tokalla soitolla. Ja jos ei ollu tarvetta just silloin niin ottivat numeron ylös ja soittivat myöhemmin. Nykyään jotain natsihommia nää duunit.
Varmaan sanonut huumeissa ollessan tuollaista.
Täällä on kuulemma osaajapula.
Ei siis pula ihmisistä.
Varmaan joku uusi fasistien termi seuloa ulos heikkoa ainesta.
No joo. Ap tässä. Kesä on mennyt. Rahatilanne ei ollut hyvä, niin ei tullut mentyä mihinkään. Nyt kyllä olisi kiinnostusta tapahtumiin.
Ehkä enää ei ole niin ameeba olo. Nukun kyllä paljon. Mutta nyt on muutoksia työn alla.
Kokeillaan vähentää Venlafaksiinia, josko se vaikuttaa tuohon nukkumiseen. Ja muutenkin haluan nähdä, voimistuuko tunteet. Ja koen, että masennuslääkkeellä on liian "hilpeä" olo, niin ei tule käsiteltyä negatiivisia asioita, tunteita ja sitä kautta saatua muutosta elämään.
Kokeilen nettiriippuvuuteen Pohjoisklinikkaa. Sinne varattu tutustumiskäynti. Josko heillä olisi jotain apua siihen.
Lisäksi työvalmennuksen pitäisi alkaa ennen joulua.
Myös kaikki mahdolliset verikokeet on varattu. Myös ferritiini, niin näkee rautatasot. Kilpirauhanen, perusverenkuva, D-vitamiini, ynnä monia muita. EKG katsotaan myös.
Olen vähän miettinyt tuota kilpirauhasta, kun nukkuu paljon ja lihoo, nythän sen näkee.
Mutta muutosta tapahtunee. Jollain tavalla jo kypsä siihen, kun kyllästynyt luppoilemaan kännyllä.