Iltalehdessä pääkirjoitus 'Suomalaiset lihovat ja samalla paisuvat myös terveysmenot'
pitää laittaa masennuksen, ahdistuksen,
kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja
skitsofrenian käypä hoito -suosituksiin,
jotta psykiatrit saavat selkokielellä tietoa
lihavuuden kaikista vaaroista eli
potilaita lihottavien lääkemääräystensä
haittavaikutuksesta yhteiskunnan terveysmenoille.
Potilaiden kohdalla psykiatrit
ummistaa silmät lääkehaitoilta
kuten lihomiselta.
Mutta yhteiskunnan avunhuuto
terveysmenojen paisumisesta lihomisesta
voipi hyvinkin saada psykiatritkin
näkemään mihin passkasuohon
psyykelääkkeiden tyrkyttäminen johtaa...
pitää laittaa masennuksen, ahdistuksen,
kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja
skitsofrenian käypä hoito -suosituksiin,
jotta psykiatrit saavat selkokielellä tietoa
lihavuuden kaikista vaaroista eli
potilaita lihottavien lääkemääräystensä
haittavaikutuksesta yhteiskunnan terveysmenoille.
Potilaiden kohdalla psykiatrit
ummistaa silmät lääkehaitoilta
kuten lihomiselta.
Mutta yhteiskunnan avunhuuto
terveysmenojen paisumisesta lihomisesta
voipi hyvinkin saada psykiatritkin
näkemään mihin passkasuohon
psyykelääkkeiden tyrkyttäminen johtaa...
Vastaukset 68
Vanhimmat
Psykiatria todellakin on yhteiskunnan turmio.
Niin on ja amen.
MITÄ?! määräsikö hän makkaraa ja olutta, rekkakuskit hakivat diagnoosin rekalla nyt on aika sairastaa nam-man kuljettaja mahan takana. Eli jos en syö pilleriä laihdun, mutta jos syö niin lihon ja jos syön ruokaa lihon, mutta jos en syö laihdun.. jos lääkäri ei määrää pilleriä, hän laihtuu, mutta jos potilas syö pillerin, myös lääkäri lihoo. Vastalääke muutokseen on muuttua sen mukana. Resepti vapaa ulkoilu. Harjoitetaan hyvässä hengessä vailla murhetta kerranpäivässä aamuin sekä illoin. Jos oireet pahenevat, tahtia täytyy hidastaa ja ostaa uudet tenniskengät.
"MITÄ?! määräsikö hän makkaraa ja olutta, rekkakuskit hakivat diagnoosin rekalla nyt on aika sairastaa nam-man kuljettaja mahan takana. Eli jos en syö pilleriä laihdun, mutta jos syö niin lihon ja jos syön ruokaa lihon, mutta jos en syö laihdun.. jos lääkäri ei määrää pilleriä, hän laihtuu, mutta jos potilas syö pillerin, myös lääkäri lihoo. Vastalääke muutokseen on muuttua sen mukana. Resepti vapaa ulkoilu. Harjoitetaan hyvässä hengessä vailla murhetta kerranpäivässä aamuin sekä illoin. Jos oireet pahenevat, tahtia täytyy hidastaa ja ostaa uudet tenniskengät."
Siis mitä sä sekoilet ,taidat olla joku puoskari-psykiatri itsekin.
Siis faktaahan on että varsinkin psykoosilääkkeet lihottavat potilaita. Siis googlaa vaikka netistä, siitä löytyy paljon tietoa.
Psykoosilääkkeet lihottavat sillä tavalla että ne lisäävät paljon potilaan ruokahalua , sen takia niitä käytetään myös mm. anoreksia-potilaille jos et sitä tiedä.
Siis lääkärin potilaalle määräämä lääke ei lihota lääkäriä tietenkään, lääkäri ei siinä tapauksessa sitä lääkettä itse syö. Sitä paitsi lääkärin palkoilla on varaa syödä vaikka kuinka paljon terveellistä valkoista kalaa kuten kuhaa, ja siten he eivät muutenkaan välttämättä lihoa.
ei ole noin yksinkertaista. turha rollata kun jäät heti kiinni valheesta ja tietämättömyytesi on naurettavaa ha ha ha jos olisit tekoäly tuhoaisin sinut liian alhaisen älykkyyden takia. mutta koska olet ihminen trollaava joutilas saat tämän kirjoituksen luettavaksi ha ha ha nyt mene pois sinne ulos sinne lenkille.
En oikein usko että mielenterveysongelmaiset kovin paljon menoja kasvattavat fyysisen puolen ongelmillaan koska ei heitä ikinä uskota kun aina on vika vain korvien välissä.
On vaikeaa päästä tutkimuksiin tai ylipäänsä mihinkään sen kummemmin kun ei uskota jos jostain vaivoista puhuu.
Toki varmasti se nostaa kuluja kun nämä ihmiset sitten yrittävät käydä useampaan kertaan apua hakemassa fyysisiin vaivoihin sitä kuitenkaan saamatta.
Tai ainakin hel.....in vaikeaa se on.
Näitä kuulee niin paljon että mt-ongelmaiset eivät saa apua edes fyysisiin vaivoihin.Voisiko olla jopa valittu linja? Päästään "heikommasta aineksesta" nopeammin eroon.
Hoidetaan vain silloin kun on ihan pakko,esim. jalka poikki,näyttäisi pahalta jos tuollainen jätettäisiin hoitamatta.
Ei ole terveydenhuollossa vierasta sekään, että potilaan fyysisen vaivan syytä selvittävä lääkäri havaitsee potilaan aiemmissa mt-diagnooseissa ja mt-hoidoissa kollegiaalisesti ilmaisten epäselvyyksiä, tai asioista asioiden oikeilla nimillä ilmaisten, diagnoosivirheitä ja niiden seurauksena potilaalle koituneita hoitohaittoja.
Se on kyllä varmaa, että suomalaisessa terveydenhuollossa lääkärit eivät toimi niin että valitaan linja jonka mukaan päästään "heikommasta aineksesta" eroon. Jos joku yksittäinen lääkäri toimisi noin väärin, niin hän jäisi nopeasti siitä kiinni, tämähän on täysin selvä asia.
Tarkoitin epävirallinen,alitajuinen valittu linja,asia mitä ei myönnetä tai sanota ääneen.No ehkä ei kuitenkaan.
Mutta olisipa hauska jos pystyttäisiin tekemään objektiivinen tutkimus siitä millaista hoitoa somaattisella puolella saa ns. normikansalainen vs mt-ongelmainen,uskon vahvasti että hoidon tasossa ja yleensä hoitoon pääsyssä olisi huomattivia eroja.
Mt-diagnosoitujen terveysongelmat johtuvat monesti heidän käyttämistään psyykenlääkkeistä, oikeat lääkärit monesti tietävät tämän, mutta heillä ei ole valtuuksia puuttua psykiatrien määräämiin lääkityksiin.
"Mt-diagnosoitujen terveysongelmat johtuvat monesti heidän käyttämistään psyykenlääkkeistä, oikeat lääkärit monesti tietävät tämän, mutta heillä ei ole valtuuksia puuttua psykiatrien määräämiin lääkityksiin."
Se on juurikin noin! Olen tuon nyt jälkeen päin ymmärtänyt muutamien oikeiden lääkäreiden mutinoista. Näistä mutisijoista kaksi oli terveyskeskuslääkäreitä ja yksi mutisija oli patologi. (sensuroin) Lopulta onneksi tajusin uskaltaa hakea vielä kerran apua terveyskeskuksesta ja pääsin sitten sellaisen terveyskeskuslääkärin vastaanotolle, joka mutinoiden sijaan keskittyi kuuntelemaan mitä sanoin, ja sitten olemaan oikea lääkäri. Ja siitä se sitten lähti: toipumiseni taival, tervehtyminen, selviytyminenkin... Voi hyvinkin olla, että tuokaan terveyskeskuslääkäri ei ole niin sanotusti mistään kotoisin jonkun muun potilaan mielestä, mutta mulle riittää nykyään hyvän lääkärin merkiksi ihan jo se ettei puhu palturia ja keksi potilaalle pelottavia sairauksia. Keskittyy vaan siihen että potilas saa häneltä tietää mikä oikeasti vaivaa, ja sitten oikeaan aikaan oikeanlaista hoitoa, sellaista mikä riittää pärjäämiseen, eikä yhtään mitään ylimääräistä tyrkyttämistä.
Lievennän vähän. Voi olla että on olemassa psykiatreja jotka myös ovat oikeita lääkäreitä. En vaan ole tavannut yhtään sellaista. Kiva ois kyllä sellaista jututtaa!
Osa mt-diagnosoiduista ei edes aloita lääkitystä ja osa lopettaa kokeilun jälkeen. Varmasti löytyisi vertailuryhmä. Miksiköhän asiaa ei ole jatkotutkittu?
Aivan oikein uskot vahvasti, sillä niitä eroja on ja ne ovat isoja.
Itselläni on ollut mt-ongelmaa, nyt jo helpottanut vuosien varrella ja valitettavasti joudun käyttämään terveyspalveluita koska olen monisairas.
Voin kertoa että on ollut äärimmäisen rankkaa, etenkin kohtelu asenteiden takia, sekä usein tunne ettei mitään uskota kun jotain sanoo ja kertoo vaivoistaan.
Tunnen paljon ihmisiä, sekä paremmin toimeentulevia työtä tekeviä että myös työttömiä, eläkeläisiä, eri iässä olevia ihmisiä.
Olen kyllä huomannut erot jotka erottuvat hyvin selkeästi elintason, yhteiskunnallisen pärjäämisen perusteella.
Köyhät, eläkeläiset, työttömät, mt-, ym. ongelmaiset ovat sitä alinta " kastia ", merkki otsasta vain puuttuu mutta sitähän ei Suomessa tarvita kun jokaisen tiedot näkyvät jonkinlaiselta koneelta.
Jos ja kun olen joskus puhunut parempiosaisten ihmisten kanssa niin olen huomannut ettei heillä ole lähes mitään käsitystä siitä minkälaista on palvelu ja kohtelu terveydenhuollossa heikompiosaisilla, nimenomaan julkisella puolella koska yleensä ei ole yksityisiin varaa.
He luulevat että kaikilla toimii hommat yhtä hyvin kuin itsellään.
Toki täytyy sanoa että on ollut hyvääkin kohtelua ja huomioon ottamista, mutta suhteessa aivan liian vähän.
Kun jotain asiaa olen valittanut keskimäärin kolme vuotta niin sattumalta osuu kohdalle lääkäri joka ottaa asiakseen selvittää olisiko ihan oikeasti jokin vialla.
Ja joka kerta on käynyt niin että on löytynyt selitys/syy vaivoille.
Tuntuu vaan etten enää jaksa kun on niin hidasta, paljon olen jo jättänyt sanomattakin ja kärsinyt omillani. Kun monet kerrat puhuu samasta asiasta niin jaksaminen loppuu jossain vaiheessa kun ei tule kuulluksi, eikä uskotuksi.
Pääsee ainakin henkisesti ehkä helpommalla, vaikka kuitenkaan ei se ole henkisesti helppoa olla jatkuvasti sairaanakaan ja ns. lyödä päätään seinään yrittäessään saada apua, useimmilla kerroilla pettyen pahemman kerran.
Muutamia vuosia sitten jouduin parista lääkäristä valittamaan johtotasolle kun käytös meni aivan yli, ihan kaikkea en minäkään ota vastaan. Kun tullaan tai mennään ns. liikaa päälle, eli suoraan nöyryytetään tai arvostellaan, suunnilleen haukutaan, niin täytyy asioille laittaa piste.
Saa nähdä jatkuuko tämä sama........ ( en viitsi rumia sanoja kirjoitella ) koko loppuelämän ja ajoittain oikeasti tulee mietittyä että kuinkakohan kauan ihminen jaksaa ennenkuin menee kaikki voimat, sekä henkiset että fyysiset.
Minä olen ajatellut voisiko yksi ratkaisu olla patologit?Jos he alkaisivat kertoa millaisia vaurioita psyykelääkkeet aiheuttaa aiheuttavat ihmisen kehossa,ei pelkästään aivoissa.
Aivan selkeästi ei tuoda esille mitään linjaa mistään eroon pääsemiseksi mutta kyllä sen selkeästi huomaa että tarkoitus on toiminnoissa aivan sama.
Ihmiset joilla on fyysisiä vaivojakin psyykkisten lisäksi niin varmasti heistä jokainen on törmännyt tilanteisiin joissa vähätellään ja ehkä saatetaan nöyryyttääkin tms. psyykediagnoosin takia.
Yleisesti on olemassa luultavasti käsitys että se psyykepuolen diagnoosi suojaa kaikelta fyysiseltä sairastamiselta.....
Että ei mikään ole niin varmaa kuin epävarma....
Eihän noita kukaan ala tutkia ja selvittää, olisi lääkeyhtiöille ihan liian suuret tappiot.
Siis siinä vaiheessa kun mahdollisista tutkimuksista alkaisi tulla tuloksia.
Lääkkeet ovat käypähoito suosituksen mukaisia ja harva uskaltaa arvostella käypähoitoa, mehiläisen kuntoutusjohtaja Aku K. sai potkut käypä hoidon kritisoinnin takia ja hänkin vain viittasi tutkimuksiin.
"Saa nähdä jatkuuko tämä sama........ ( en viitsi rumia sanoja kirjoitella ) koko loppuelämän ja ajoittain oikeasti tulee mietittyä että kuinkakohan kauan ihminen jaksaa ennenkuin menee kaikki voimat, sekä henkiset että fyysiset."
Ei jatku. Minä onnun puolestasi, ja valitan kaikesta mistä valittaa täytyy, jotta sairaat ja väsyneet saavat oikeutta osakseen.
Mutta! Lääkkeet on ostettava vaikka et käyttäisi, koska muuten menetät järjestelmän tuet ”sairaalle”. Ne näkee että oltko ostanut lääkkeet. Näin olettavat että myös käytät niitä. Jos et osta, et käytä ja sairasrahat peruutetaan. Hullu järjestelmä!!!
Kiitos sulle, itsekin onnun kyllä, tai siis olen liikuntarajoitteinen ( siitä osittain kiitos psyykelääkityksille ) mutta en edelleenkään kovin paljoa valittele jollei ole sellainen tilanne joka vaatii valittamista. Ihan pienistä en valita koska ei sillä voita mitään, päinvastoin moni asia saattaa hankaloitua entisestään.
Joskus on parempi paha olo niellä niin jää kaikille osapuolille parempi mieli.
Toki riippuu tilanteesta kuten jo aiemmin kirjoitin.
"Jos ja kun olen joskus puhunut parempiosaisten ihmisten kanssa niin olen huomannut ettei heillä ole lähes mitään käsitystä siitä minkälaista on palvelu ja kohtelu terveydenhuollossa heikompiosaisilla, nimenomaan julkisella puolella koska yleensä ei ole yksityisiin varaa.
He luulevat että kaikilla toimii hommat yhtä hyvin kuin itsellään."
Koko kirjoitus asiaa, etenkin tämä kohta. Olen itse kokenut mitä sanot. Köyhyydestä, kohtelusta, siitä etteivät parempiosaiset tiedä yhtään mitään siitä millaista elämä on kun ei kuulu ns. keskiluokkaan. Terveydenhuolto on niin erilaista silloin, ettei voi samana päivänä puhuakaan.
Psykologi Aku Kopakkala, Dosentti-ohjelma, Onko Suomi sairas lääkkeistä?
Kopakkalan haastattelu videona:
https://www.youtube.com/watch?v=UYNqCCqUzow
"Se että puhuu totta ei saa aiheuttaa potkuja..." Aku Kopakkala sai potkut Mehiläisestä, koska kertoi tietojaan ja ajatuksiaan MOT-ohjelmassa. Tässä haastattelussa hän kertoo syvemmin näkemyksiään mielenterveyden hoidosta Suomessa ja lääkkeistä.
Tuskin tuo suomalaisten väestötason lihomista selitä, mutta on ilmeistä että psykiatriassa tavataan yleensä pistää enemmän painoarvoa potilaiden elämänhallintaongelmille ja päihdeongelmille, kun puhutaan lääkkeiden aiheuttamista terveysongelmista kuten heidän keskuudessaan usein esiintuvästä merkittävästä ylipainosta. Kun yksinäinen, syrjäytynyt, pitkäaikaistyötön sedatiiveilla vuosikymmenen taannutettu skitsofreenikko saavuttaa ylipainon rajan, hänen problematiikkaansa usein psykiatrit lähestyvät siitä näkökulmasta, että yksinäisyys, syrjäytyminen, neuroleptien pitkäaikaiskäyttö ja elämänhallintaongelmat sekä kognitiivisten toimintojen heikkeneminen korreloivat keskenään. Siitä sitten luot mukavasti kausaliteetin kognitiivisten ongelmien ja elämänhallintaongelmien sekä ylipainon välille ja esität huolesi, etteivät tavalliset lääkärit osaa selkokielellä antaa oikeita ravitsemusneuvoja näille puolikielisille raukka paroille ja kannustaa syömään riittävästi rehuja. Kukaan ei edes kysy ihmiseltä, että haluaako hän edes elää niiden myrkkyjen vammauttamana, joita psykiatrit ovat hänelle syöttäneet puoliväkisin vuodesta toiseen. Saati sitten ilman mielekkyyttä elämässä, sosiaalisisa suhteita tai ylipäätään mitään eksistentiaalista merkitystä.
Kun taas lääkäri on päässyt lihomaan itse, niin kukaan ei käytä tätä tulkintakehystä, että oikein oma elämänhallinta olisi päässyt pettämään ja kognitiiviset kyvyt eivät riitä normaalin lautasmallin noudattamiseen. Lääkärit ovat tällöin stressaantuneita ja kuormittuneita henkisesti, vaikka heillä on tyypillisesti taloudellisesti turvattu elämä, sosiaalisia verkostoja, ja vapautta toteuttaa itseään. En ymmärrä, miten kuvatunlaisessa mukavassa turvatussa elämässä voi päästää itsensä lihomaan, mutta tällaistakin tapahtuu. No tietenkin se johtuu siitä, ettei ihmiset ole evolutiivisesti sopeutuneet tällaiseen elinympäristöön ja lihomme helposti, kun tarjolla on paljon runsasenergistä ravintoa. Kyse ei ole niinkään lääketeollisuuden, vaan elintarviketeollisuuden intresseistä.
Tässä osut oikeaan: "... Siitä sitten luot mukavasti kausaliteetin kognitiivisten ongelmien ja elämänhallintaongelmien sekä ylipainon välille ja esität huolesi, etteivät tavalliset lääkärit osaa selkokielellä antaa oikeita ravitsemusneuvoja näille puolikielisille raukka paroille ja kannustaa syömään riittävästi rehuja."
A ->Jos terveen järjen puuttumisesta kertova älyvapaus olisi sairaus, niin sanoisin, että nämä "huolensa esittäjät", joiden mielestä tavalliset lääkärit eivät kannusta potilaita taistelemaan psyykelääkehaittoja vastaan rehuja syömällä, sairastavat kroonista älyvapautta.
Ja niin osut oikeaan tässäkin: "Kukaan ei edes kysy ihmiseltä, että haluaako hän edes elää niiden myrkkyjen vammauttamana, joita psykiatrit ovat hänelle syöttäneet puoliväkisin vuodesta toiseen. Saati sitten ilman mielekkyyttä elämässä, sosiaalisisa suhteita tai ylipäätään mitään eksistentiaalista merkitystä."
B ->Jos epäammatillisuudelta ja -eettisyydeltä suljettaisiin silmät myös kaikillla muillakin terveydenhuollon erikoisaloilla, niin sanoisin, että eri alojen vertailussa psykiatrien toimintaa pystytään valvomaan hyvin, sillä potilaat vaan ovat kaikkialla niin viallisia ettei enää hoitojen haitatkaan näy.
C ->Jos Suomen Psykiatriayhdistys ei vihjailisi jatkuvasti (kuten esim. valta-asemassa olevan henkilön blogikirjoituksessa) että psykiatria ja psykiatrit ovat joutuneet aiheettoman ja väärään tietoon perustuvan kritiitikin kohteeksi, ja vaatisi (kuten esim. valta-asemassa olevan henkilön blogikirjoituksessa) kollegoita ymmärtämään "kollegiaalisuuden merkityksen" (eli muistamaan|ko mikä julkinen häpeärangaistus kohtaa sitä joka kritisioi psykiatriaa!), niin Suomessa rohjettaisiin käydä tälläkin hetkellä monipuolista ja avointa keskustelua psykiatrian ongelmista ja ongelmien ratkaisumalleista, ja mikä tärkeintä! psykiatrien antaman hoidon vammauttamat potilaat ymmärtäisivät ja uskaltaisivat kannella psykiatrisesta hoidostaan ja kohtelustaan valvoville viranomaisille.
[tämä kommentti nyt olisi varmaan käynyt johonkin muuhunkin keskustelupätkään mutta google toi toisen asian yhteydessä tähän keskusteluun]
Lääkityksetkin vaikuttavat lihomiseen tavalla että lisäävät ruokahalua.
Mutta kun miettii masentuneita ja ahdistuneita ihmisiä, ehkä vähän syrjäytyneitäkin, niin osittain on myös tunnesyömistä, eli lohduttaa itseään syömällä kaikenlaisia herkkuja.
Ei toki kaikilla ihmisillä ole sama asia, ei voi yleistää, jokainen lohduttaa itseään ja tunteitaan omalla tavallaan.
Lääkkeet myös saattavat vaikuttaa aineenvaihduntaan siten että paino nousee vaikka ei ahmisikaan mitään suuria määriä ruokaa tms.
Mitä huonommin aineenvaihdunta pelaa, sitä huonommin ainekset asettuvat elimistössä jne.
Monet psyykelääkkeet myös aiheuttavat ummetusta mikä myöskin kertoo siitä että johonkin se rasva ja muu moska ruuasta päätyy, kertyy elimistöön.
Melkoisen sokea tai yksinkertainen on se lääkäri joka ei havaitse tai ymmärrä lääkkeen haittavaikutusta potilaissa jotka alkavat nopeasti lihoa lääkityksen aloituksen jälkeen.
Kyllä nopea 5-10 kilon painonnousu on asia johon lääkemääräyksen kirjoittaneen lääkärin pitää heti puuttua lopettamalla kyseinen lääkitys.
Jos lääkäri ei puutu lääkityksellään aiheuttamaansa haittaongelmaan, hän on ongelma terveydenhuollossa.
Huh, sitten ei muutama vuosikymmen sitten muuta ollutkaan kuin noita ongelmia terveydenhuollossa ( viittaan psykiatrian puoleen ).
Omasta mielestäni tilanne on jonkin verran parantunut verraten vuosien taakse mutta aivan liian vähän.
Luulisi että 30 vuotta olisi riittävän pitkä aika saada isompaakin muutosta aikaiseksi.
" Ja mitä ne haitat häiritsee muita kuin kärsijää, ei sillä oo väliä..." tällainen kai se ajatusmaailma on edelleen, ei ole sekään miksikään muuttunut.
"Melkoisen sokea tai yksinkertainen on se lääkäri joka ei havaitse tai ymmärrä lääkkeen haittavaikutusta potilaissa jotka alkavat nopeasti lihoa lääkityksen aloituksen jälkeen."
Siis luuletko että psykiatrit ovat noin inhimillisiä.
Heitä ei kokemukseni mukaan paskaakaan välitä vaikka potilas lihoaisi 60-kiloisesta 130-kiloiseksi.
Heitä kiinnostaa vain oma palkkansa , jonka saavat kuukaudessa(yli 6000 euroa)
Heistä monet istuvat töissä sen vaaditut 6-8 tuntia päivässä ja jopa ryyppäävät kaiken vapaa-ajan.
Oman kokemuksen mukaan psykiatrit vain yrittävät selvitä mahdollisimman vähällä ,eli kirjoittavat potilaan heti sairauseläkkeelle , vaikka tästä pitkällä tähtäimellä olisi yhteiskunnalle vaikka kuinka paljon haittaa ja maksua.
Tuo edellinen ei ole liioittelua. Tunnen ihmisiä, joille on tapahtunut massiivinen lihominen, 10-30 kiloa, ja se on vain yksi psyykenlääkkeiden heille aiheuttamista haitoista. He ovat fyysisesti hyvin sairaita ihmisiä 10-15 vuoden psyykenlääkkeiden käytön jälkeen. (Neurolepteja, SSRI:tä, ym.) Valittavat kyllä lääkärille lääkkeiden haitoista, mutta linja ei muutu.
He haluaisivat kyllä laihtua ja yrittävät elää terveellisesti, elintavoista ei voi heitä syyttää.
Itse olen ainoastaan joskus käyttänyt satunnaisesti mietoja bentsoja jännitykseen, ja siitä ei ole ollut haittaa, mutta sekin vain siksi että huomasin haittojen alkavan jo parissa viikossa ja siksi päätin että käyttö jääköön satunnaiseksi.
Olet oikeassa. Näin se on: "... ja se on vain yksi psyykenlääkkeiden heille aiheuttamista haitoista. He ovat fyysisesti hyvin sairaita ihmisiä 10-15 vuoden psyykenlääkkeiden käytön jälkeen. (Neurolepteja, SSRI:tä, ym.) Valittavat kyllä lääkärille lääkkeiden haitoista, mutta linja ei muutu."
***
Huhun mukaan, ja pääteltynä erään erva-alueen julkisena tietona olevista sisäisistä selvityksistä ja kiristyneistä hoidon laatu- ja turvallisuusvaatimuksista, valvovien viranomaistenkin tiedossa on psykiatrian yksityissektorin ja kunnan/ ervan piiriin kuuluva/ie/n terveydenhuollon ammattihenkilö/ide/n (parempi pitää tämä lukumääränä 1-?) sekä sote-viranomaisten toimintaan (mm. diagnosointi, hoidot, potilaiden kohtelu, potilasasiakirjat, omavalvonta, virheiden selvittäminen ja korjaaminen, palvelujen järjestäminen, virkavastuu, ilmoitusvelvollisuus, puuttumisvelvollisuus) liittyviä seikkoja, joiden perusteella on syytä epäillä hoidettavana olleiden potilaiden terveyden ja turvallisuuden vaarantuneen ja heille myös aiheutuneen vakavaa haittaa.
***
Ei pitäisi olla niin, että vuosiakausia odotellaan loppukaneetteja, kun tiedossa kuitenkin on, että mt-diagnosoitujen potilaiden etu olisi NYT saada tarkistettua ja varmistettua diagnoosien ja hoitojen asiallisuus, sekä tarvittaessa lääkityksen ja muun hoidon purkuun oikeanlainen apu ja tuki.
Kun potilas saa oikeaa apua ja tukea hoidon haitoista eroon pääsemiseen, hän toipuu nopeastikin ja selviää vaikka mistä. Mutta ne potilaat, jotka viranomaishallinnon kampawiineriportaan päätöksellä jätetään vaan valittamaan virheistä ja sitten selviytymään yksin – tarvitseeko tätä edes sanoa. Sanon kuitenkin: saaaatanan tunarit!
Jos 30 kiloa lisää on massiivinen lihominen niin mitä on 60 kiloa joka mulle aikoinaan tuli lääkkeiden käytön takia.
Tosin siihen meni pikkuisen enemmän aikaa, 30 kiloa tuli ihan parissa kuukaudessa.
Ja totta tuokin että fysiikkakin on pilalla, mulle riitti se reilun 15 vuoden lääkitys.
On kyllä vaikuttanut myös muistiin, uuden oppimiseen, aloitekykyyn, ongelmien ratkaisuun ym. , onneksi ei keskittymiseen liian paljon.
Ei se " NYT " tule onnistumaan vielä pitkään aikaan kun ei ole onnistunut useammassa kymmenessä vuodessakaan.
On kovin helppo puhua vaikka mitä mutta kunpa niiden puheiden toteutuskin tapahtuisi.
Mitähän tuohon "NYT" sanovat esimerkiksi Valvira, PVK, THL
Onko hyväksyttävää syytä jatkaa niin kuin ei tiedettäisi että monet mt-diagnoosin saaneet potilaat tarvitsevat pikaisesti oikeaa tietoa saamistaan diagnooseista, hoidoista ja hoitojen haitoista, ja luonnollisesti apua haitoista selviämiseen
Mikäs sitä on jatkaessa kun se on jo jatkunut iät ja ajat tähänkin asti ilmeisen hyväksytysti.
Jos se ei olisi hyväksyttävää niin olisi asialle jo jotain tehty juuri noiden Valvira, PVK, THL puolelta.
Tai sitten ei ole muuta mahdollisuutta kuin että tiedon kulku pätkii ja pahasti, eivätkä nuo aiemmat tiedä totuutta monestakaan asiasta. Tosin se tuntuu aika epätodennäköiseltä.
https://madinfinland.org/ylilaakinta-kaikkien-ongelma/
Ylilääkintä on kaikkien ongelma
Psyykenlääkkeet ovat toistuvasti esillä mediassa, kokemuksissa ja tieteellisessä keskustelussa siinä valossa, että psyykenlääkkeitä määrättäisiin liikaa. Kirjoitan tässä blogissa ensin kokemusasiantuntija-ajattelusta, jonka perusteella psykiatriseen ylilääkintään liittyvät ongelmat ovat yksilöllisiä kokemuksia ja ongelmaa ehkä ratkoisivat potilasnäkökulmasta parhaiten yksittäiset kokemusasiantuntijat. Tämän jälkeen esitän vaihtoehdon, jonka mukaan ylilääkintä olisi rakenteellinen ja kaikkia kansalaisia koskeva ongelma, jota voisivat parhaiten potilasnäkökulmasta olla ratkomassa potilasjärjestöjen kaltaiset yksilöitä suuremmat poliittiset yksiköt. Lopuksi esitän vielä joitakin mahdollisia ratkaisuja ylilääkinnän tilanteeseen, joita potilaiden etujärjestöt, kuten Nouseva mieli – Suomen skitsofreniayhdistys ry, voisivat lobata.
Yleisen elämänkokemuksen perusteella väitän että on epätodennäköistä etteivät mainitut tahot ole saaneet riittävästi tietoa, joka velvoittaa toimimaan sekä suojelemaan heikommassa asemassa olevia mt-diagnoosin saaneita potilaita.
Ministeri Kiuru sanoi 3.9. eduskunnan kyselytunnilla että 'mikä tahansa peli ei vetele, se on ihan aidosti näin'. Tuossa keskustelussa oli kyse siitäkin, että poliitikot eivät ole myöntäneet riittävästi resursseja viranomaisvalvonnan suorittamiseen. Resurssit on pidetty minimissä, koska poliitikot ovat luottaneet siihen, että omavalvonnan vaatimuksia noudatetaan niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. No, ei ole noudatettu joka paikassa ja joissakin paikoissa viranomaisvalvojille on jopa valehdeltu, kun valvontaa on tehty. Kiuru kehaisi 3.9. että nyt on lisäresursseja myönnetty. Mutta onko riittävästi, jos omavalvonnan vastuuhenkilöiltä ei saada totuuden mukaista tietoa kun valvontaa suoritetaan. Kiuru sanoi 3.9. myös, että sote-uudistus parantaa sote-kentän valvonnan tilaa, koska isompien hartioiden vuoksi valvottavien määrä vähenee. Varmasti noinkin on. Mutta psykiatriassa tuskin mitään muutosta tapahtuu. Edelleen iso osa psykiatreista ja luonnollisesti myös psykoterapeuteista tulee työskentelemään yksityisellä sektorilla. Ja heistä etenkin ammatinharjoittajien kohdalla "valvovana silmänä" toimii ainoastaan Kela (vaikkei sen tehtäviin kuulukaan varsinaiset omavalvontahommat suhteessa yksityiseen sektoriin). Nyt kun tiedetään enemmän yksityissektorinkin psykiatriaan liittyvistä valvontaongelmista, onkin myös kysytty, miten seurataan yksityisen terveydenhuollon suoritteita, jos kela-korvaus poistuu kokonaan. Kela-korvauksen poisto kuulostaa selkeyttävältä ratkaisulta, mutta sen kaikkia seurauksia ei ole taidettu ajatella loppuun asti. Kun omavalvonta ei nytkään toimi kaikkialla kuten pitäisi.
Tuntuu ylipäänsä hullulta että heikommin pärjäävien ihmisten " hoitamisessa " tarvitaan " valvovia silmiä ".
Luulisi että ihmiselämä mahdollistettaisiin ilman tarvetta valvontaan.
Mt-ongelmaiset eivät ole mitään " pelinappuloita ".
Jos empatia ja järki sekä välittäminen yhteiskunnassa toimisi niin tällaisia ongelmia ei olisi ainakaan näin pahoina ja runsaina.
Jos ihmisistä aidosti huolehdittaisiin ja pureuduttaisiin ongelmiin niin hommat toimisivat paljon paremmin.
On se suuresti yliarvostettu " samanarvoisuus " kaukana heikommista ihmisistä kun ei välitetä vaan heidät asetetaan alimpaan asemaan yhteiskunnassa.
Asioihin kannattaisi aina puuttua ajoissa, oli asia mikä tahansa, eikä vasta siinä vaiheessa kun kaikki on jo päin pe...tä. On todella vaikeaa alkaa korjata jotain joka on jo pahasti pielessä.
Tulee taas esiin sana : ennaltaehkäisy, kannattaisi monissa asioissa.
Poliitikot ja ylimmät viranomaiset ovat päättäneet vuosikausia sitten että yhteiskunnallisia epäkohtia ja ihmisten vaikeita elämäntilanteita hoidetaan, ei ennaltaehkäisevästi, vaan terveydenhuollon piirissä psykiatrisilla hoitomenetelmillä. Isoissa pöydissä on varmaankin uskottu selvityksiä, joiden mukaan psykiatriset hoitomenetelmät ovat niin vaikuttavia että ne tehoavat niihin yhteiskunnallisiin epäkohtiin, jotka aiheuttavat hyvinkin vaikeita ongelmia ja elämäntilanteita monenlaisille ihmisille. Nämä vaikeuksien murtamat ihmiset voivat olla heikommin pärjääviä mutta myös ennen vaikeuksia hyvinkin pärjääviä henkilöitä.
Jatkuvasti kuitenkin puhutaan ennaltaehkäisystä eikä se siltikään toteudu.
On varmaan nautinto mennä näissäkin asioissa kalliimman kautta....
<<Tuntuu ylipäänsä hullulta että heikommin pärjäävien ihmisten " hoitamisessa " tarvitaan " valvovia silmiä ".
Luulisi että ihmiselämä mahdollistettaisiin ilman tarvetta valvontaan.
Mt-ongelmaiset eivät ole mitään " pelinappuloita ".>>
Hei, hyvä kun puutuit tuohon. Muotoilin kiireessä löysästi sen mitä ajoin takaa. 'Valvovalla silmällä' tarkoitan sitä että Kelassa saadaan lääkäreiden kela-korvausten suoraveloitussysteemin vuoksi ajanmukaista tietoa niistä hoidoista, toimenpiteistä ja lausunnoista, mitä yksityissektorin lääkärit tekevät potilailleen. Tämä ajanmukainen tieto yhdessä Kelan tilastotietojen kanssa ns. hälyttää eli auttaa Kelaa huomaamaan, jos jonkun yksityissektorin lääkärin antamissa hoidoissa, lääkemääräyksissä ja lausunnoissa on jotain sellaista, joka ei noudata lääkärin ammatillisia ja eettisiä vaatimuksia. Kelan 'valvova silmä' kohdistuu siis lääkärin toimintaan ja on potilaiden parhaaksi, potilaita suojelevaa toimintaa. Valitettavasti nämä yksityissektoriin kohdistuvan lääketieteellisen toiminnan valvonnan tärkeyttä puoltavat asiat ovat osin niin monimutkaisia ettei mikään taho ole vaivautunut kertomaan niistä selkeästi päättäjille. Osin niin monimutkaisia näkyy siinä, että kaikki kunnatkaan eivät tunnu tietävän mitä niiden sote-palvelujen valvontavastuuseen kuuluu. Vaikka ainahan voi olla niinkin että kaikki kunnat tietävät mutta joidenkin kuntien hallinoissa ja lautakunnissa ei haluta edes selvittää omavalvonnassa tarvittavia vastuutahoja ja vastuuhenkilöitä.
"Kelassa saadaan lääkäreiden kela-korvausten suoraveloitussysteemin vuoksi ajanmukaista tietoa niistä hoidoista, toimenpiteistä ja lausunnoista, mitä yksityissektorin lääkärit tekevät potilailleen."
Mitä tarkoitat tällä, että juuri Kela-korvausten kautta jotenkin voitaisiin valvoa yksityislääkäreiden antamaa hoitoa? Eihän Kela-korvaus merkitse muuta kuin tietoa Kelalle siitä, että lääkärikäynti on tapahtunut, ja että potilaalle maksetaan siitä (pieni) korvaus.
En näe, että julkisten ja yksityisten psykiatrien toimintaa todellisuudessa valvottaisiin mitenkään eri tavalla. Kummallakin sektorilla saa olla ihan kuin "pellossa." Yksityisellä ehkä peltoalue, jolla lääkäri rypee, on laajempi ja siellä on vähemmän meteliä kuin julkisella, eli kollegat ovat vähän "kauempana", mutta julkisella taas kollegat, esimiehiä myöten, ovat vastaavasti erittäin lojaaleja. Erittäin lojaaleja. Kaikki potilaan taholta tulevat valitukset vesitetään organisaation hallinnossa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Viimeistään sairaalan ylilääkäriin kilpistyy Aviin lähtevä valitus, tyypilliseen kommenttiin esim. "potilas oli niin sairas, kaikki voitava tehtiin", ja mukana tietysti diagnoosin muodossa selvitetys siitä, ettei potilas ole riittävän todellisuudentajuinen eli järjissään tekemään valitusta ja ymmärtämään parastaan. Näihin riittää ihan vakiofraasit. Julkisella sektorilla psykiatri on hyvässä turvassa, kollegojen kainalossa kuin herran kukkarossa.
Eri mieltä ei psykiatri eikä muukaan lääkäri tietenkään saa kollegojensa kanssa olla, säröä ei saa tulla kollegiaalisuuteen, sellaisesta seuraa ankara rangaistus. Ammatillinen ulossulku eri muodoissaan kuten etenemisen tyssääminen, ja pahimmillaan julkinen häpeärangaistus kuten sille lääkäriprofessorille, joka kritisoi psykiatrien läheisiä suhteita lääketeollisuuteen.
"Mitä tarkoitat tällä, että juuri Kela-korvausten kautta jotenkin voitaisiin valvoa yksityislääkäreiden antamaa hoitoa? Eihän Kela-korvaus merkitse muuta kuin tietoa Kelalle siitä, että lääkärikäynti on tapahtunut, ja että potilaalle maksetaan siitä (pieni) korvaus."
Tämä on tieto, mutta vain omalta osaltani:
Esimerkiksi yksityissektorilla toimivassa psykoterapiapaikassa vastaanottavan psykiatri X:n entinen potilas (siis minä) on hakenut vuonna 2020! oikaisua Kelan vuonna !!2002!! tekemään ratkaisuun, jonka mukaan potilaalla (siis minulla) on sairaus '112 Vaikeat psykoosit ja muut vaikeat mielenterveyden häiriöt'.
Kela on tehnyt ratkaisun siis vuonna 2002, ja silloin olen ollut kyseisen psykiatrin antamassa kelan kuntoutuspsykoterapiassa. (psykiatri-psykoterapeutti kertoi että kuntoutuspsykoterapiassa on 'tiimi' johon osallistuu psykoterapiapaikasta muitakin; en osannut koskaan kysyä mikä 'tiimi' on tarkalleen')
Tuolloin aina empaattiselta vaikuttavan X:n hoitomenetelmiin kuului mykkänä oleminen ja minun "puhututtaminen" ohjailemalla mm. ilmeillä, nyökäyttelyä ja otsan rypistelyä, ja silmäkulmaansa mukamas pyyhkimällä, jolloin minun oli vaikea hillitä omaa surua.
X:n terapiamenetelmä johti pahojen kokemusteni ja vaikeuksieni lietsontaan, ja lietsonta johti aina vaan pahempaan, lopulta todella rankoiksi valemuistoiksi.
Pysyvää ahdistusta aiheuttavaa terapiaa X "helpotti" antamalla pöytälaatikostaan lääkeliuskoja ja selittämällä niiden lääkkeiden (olivat psykoosilääkkeitä mutta X sanoi aina että ne ovat masennuksen hoitamiseen olevia lääkkeitä) tukevan määräämäänsä masennuslääkitystä ja antamaansa psykodynaamista kuntoutusterapiaa.
Koska olin vähätuloinen ja apteekista ostettuna hänen pöytälaatikkolääkkeet kalliita, niin X neuvoi minua hakemaan Kelasta kelakorttiini koodin 112, jolla lääkkeet saa apteekista ilmaiseksi. X lähetti Kelaan lausunnon että saan 112-koodin ja minä olen Kelassa varmaankin tehnyt jonkun hakemuksen.
Kela on sitten tehnyt kelakorttiini 112-ratkaisun vuonna 2002 X:n lausunnon perusteella, mutta vasta vuonna 2020 sain tietää Kelassa käydessäni (halusin uuden kelakortin jossa ei ole 112-koodia), että 112 ei ole ollut pelkästään kelakorttikoodi, vaan ratkaisu 112 vaikeasta psykoosista ja muista mielenterveyden häiriöistä.
Kun kerroin virkailijalle että haluan kelakortin ilman 112-koodia ja virkailija luki sitten koneelta tietojani, niin virkailija soitti siinä tilanteessa "jonnekin" ja siinä yhteydessä tuli tieto, että kelakortti ilman 112-koodia on selvä asia, mutta voin myös hakea ratkaisun poistamista vaikkei sitä voi tässä luvata että menee läpi.
Sitten virkailija antoi minulle tyhjän a-nelosen ja kirjoitin siihen yhden lauseen allekirjoituksellani; lisätietoja pyysin kysymään viimeisimmältä lääkäriltäni.
Parin päivän päästä tuli kotiin uusi kelakortti ilman 112-koodia ja meniköhän viikko niin tuli Kelan päätös, jonka mukaan Kela oikaisee ratkaisun jonka on tehnyt vuonna 2002, ja vasta nyt tästä päätöksestä sain tietää, mitä se X:n neuvoma kelakortin 112-koodi on oikeasti tarkoittanut.
Jos en olisi vuonna 2016 saanut tietää luotettavalta taholta syömieni psyykelääkkeiden vieroitusoireista (X ei niistä minulle kertonut eikä myöskään lääkehaitoista koska hänen mielestään olin lääkekielteinen ja jos olisin saanut tietoa lääkehaitoista niin en olisi lääkkeitä syönyt säännöllisesti ja vastaanpanematta - mikä myös tarkoitti sitä että niin kauan kun olin hänen lääkitsemänä, olin myös hänen kuuliaisena potilaana), niin luultavasti en olisi voinut myöskään hakea myöhemmin tietoa ja tukea näiltäkään palstoilta jotta pääsen eroon X:n hoidoista, ja olisin taas vastaanpanematta aloittanut X:n määräämät lääkkeet, koska hänen mukaansa minulla ei ollut vieroitusoireita enkä ollut kärsinyt lääkehaitoista, vaan sairastin hänen diagnosoimiaan sairauksia joihin hänen mielestään tarvitsin pysyvän psyykelääkityksen (pysyvän lääkityksen tarvetta taisi ihan toistella potilasmerkinnöissään vaikkei sille lääkitykselle oireita ja sairausdiagnosointeja ollut osannut merkitä).
En nyt pysty laittamaan tämän asian kertomiseen aikaa, ja koko tämä asiakin ahdistaa lauseet enemmän mykiksi kuin valaiseviksi, mutta koska minua on vastatoimin, pelottelemalla ja valehtelemalla ja tietoa pimittämällä, estetty kantelemasta valvoville viranomaisille, niin varmaan ihan hyvä että potilaat joille nämä tiedot ovat tärkeitä, saavat tietoa edes jotain kautta, vaikka sitten tämän roskapalstan kautta.
(Sitä en tiedä, kumpi meistä tajusi ensin, minä vai Kela, että X:n diagnooseissa ja hoidoissa on runsaasti epäselvyyksiä. Mutta sen tiedän minä, ja niin tietää Kelakin, että mitään en jättänyt sattuman varaan kun katsoin vuonna 2018 tarpeelliseksi, että Kela saa tietää potilaan ongelmista, jotka liittyvät tahoon jolle Kela maksaa kela-korvauksen suoraveloituksena, ja joka laatii Kelaan lausuntoja. Kun Kela on osallinen maksajana, niin Kela on kiinnostunut tietämään mahdollisista ongelmista, näin olen ymmärtänyt.)
11:27 kirjoittikin yksityisestä puolesta ja minulle tuli kyllä mieleen myös julkinen puoli josta tuossa edellisessäkin kirjoitetaan.
Julkisen puolen laitoksissa on tullut oltua ja siellä huomasin että ovat erittäin kollegiaalisia.
Pitävät yhdessä kiinni kaikesta jos joku hoitaja tai lääkäri toimii väärin.
Kerran itseni kohdalla kävi niin että hoitajat valehtelivat yhdestä tilanteesta lääkärille, siis osastohoidon aikana, ja tietenkin jouduin heti puhutteluun.
Keskustelu sujui tavallaan ihan hyvin mutta silti jäi sellainen tunne ettei se lääkärikään minua uskonut. En tosin sitä voi varmuudella tietää.
Mutta sillä jaksolla tapahtui muutakin valehtelua ja kaikenlaista ikävää henkilökunnan suunnalta.
Tuo edellinen mainitsi myös että psykiatri eikä muukaan lääkäri saa olla kollegojensa kanssa eri mieltä, niin kuitenkin on.
Minulla oli pitkäkestoinen " vääntö " yleislääkärin kanssa fyysisestä voinnistani kun oli (on edelleen ) kaikenlaista oireilua.
Yleislääkäri kehotti jatkuvasti vain puhumaan psykiatrille ja ajan myötä toki puhuinkin kun alkoi hermot kiristyä tuon ylen kohtelusta.
Psykiatrian puolella taas ihmeteltiin yleislääkärin käytöstä ja asennetta ja ihmeteltiin kun en saanut paljon mitään apua vaivojeni kanssa.
Sanottiin jopa ettei auttaisi mitään vaikka psykiatri ottaisi yhteyttä tuohon yleislääkäriin.
Eli eivät nuo nyt erikoisemmin tuntuneet yhteen hiileen puhaltavan.
Minun ongelmilleni ei tosin psykiatri olisi pystynyt loppujen lopuksi tekemään mitään mutta olin todella kiitollinen kun sain kuitenkin keskusteluapua.
Silloin ajattelin että se on kumma ettei kahden eri lääketieteen alalla ole minkäänlaista yhteistyötä, se olisi monissa tapauksissa oikein hyvä juttu.
Kuitenkin mt-kuntoutuja tai -potilas voi aivan hyvin sairastua myös fyysisesti kuten päinvastoin. Toinen ei suojaa toiselta ( vaikka usein on tuntunut että oletus on tuollainen ).
Isoa laivaa on vaikea kääntää. Vuosikymmenien ajan lääketieteen kentällä psykiatrit on koettu mt-työntekijöinä, joilta puuttuu varsinaisen lääkärin työssä vaadittava ammattitaito. Nuorempi psykiatripolvi on kuitenkin vanhaa parempaa ainesta. Muutenkin nykyään melko monelle psykiatrille on kunnia-asia olla hakematta perusoppejaan plus täydennyskoulutustaan lääkefirmojen koulutuksista ja yhteistyöhankkeista.
Pillereidensä ihmevoimaan uskonut psykiatria ehti tehdä yhteiskunnallisista epäkohdistakin yksilöiden sairauksia, jotka voidaan hoitaa pois pillereillä. Liian myöhään huomattiin että metsään mentiin. Nyt terveydenhuollossa ovat kaikki vähän sekaisin. Niin lääkärit, hoitajat kuin potilaatkin. Yritä siinä sitten parantaa... jonoja.
Ikään kuin ne ongelmat, joiden vuoksi nämä ihmiset alunperin hakeutuivat mielenterveyspalveluihin, oikeuttaisivat rankaisemaan heitä loppuikänsä. Diagnooseilla ja "lääkkeillä". Ne terveysongelmat, joita lääkkeistä tulee, ja stigma, jonka diagnoosi aiheuttaa, ovat "välttämättömiä." Koska ihmisellä siis alunperin oli jotain... ongelmia? Hän ei ollut niin kuin muut? Ei voi odottaa, että olisi samankaltainen ihmisarvo ja oikeus odottaa, että pysyy fyysisesti terveenä kun ottaa apua vastaan, ja ettei tarvitsisi tulla halveksituksi ja eristetyksi, niin kuin yhteiskunnassa stigmasta tulee?
Sehän se ongelma tuntuu olevan kun on yleinen uskomus että ihminen ei pysty muuttumaan.
Kyllä ihminen pystyy muuttumaan mahdollisuuksien rajoissa.
Toki se stigma ja ihmisarvottomuus ym. jonka kerran saa niin huomattavasti vaikeuttaa sitä muuttumista.
Vaikka kuinka yrittää toipuessaan muuttua ja saada arvoaan nousemaan niin raskasta on eivätkä kaikki edes jaksa taistella ikuisesti.
https://madinfinland.org/tiihonen2009/
Onko professori Jari Tiihosen johtama kuolleisuustutkimus tieteellistä vilppiä?
Psykoosilääkkeiden kuolemia lisäävästä vaikutuksesta saatiin huolestuttavaa tutkimusnäyttöä 2000-luvun alkupuolella, kunnes professori Jari Tiihonen työryhmineen puuttui peliin arvostetussa The Lancet -lehdessä julkaistulla tutkimusartikkelillaan.
Luin ylilääkintä-jutun tuolta Mad in Finland sivulta ja yritin tuonne aiemmin kommentoidakin muttei onnistunut kun pyydettiin kirjautumaan.
Itse olin yli 10 vuotta ylilääkitty, pihalla kuin lumiukko, voisi sanoa.
Jatkuvasti vaihdettiin lääkityksiä ja lyötiin lääkettä toisen päälle.
Ei-ammattilaiset sanoivat aikoinaan että olin varmaan lääkäreiden koekaniini, itse en noin uskaltanut väittää kun pian olisi tulkittu että taitaa olla taas psykoosi päällä kun tuollaisia kuvittelee.
Olen toki sitä mieltä että lääkintä ja ylilääkintä-asiat ovat henkilökohtaisia mutta siinä vaiheessa kun kavereitakin lääkittiin ja muuttuivat zombeiksi niin ei se tuntunut enää kovin henkilökohtaiselta.
Siinä vaiheessa kun itse olin tuhdisti lääkkeissä niin en edes enää itse tajunnut omaa tilaani joka kyllä näkyi myös ulospäin. Sen tiedän siitä koska valitettavasti omaiseni ja läheiseni joutuivat näkemään tilanteeni läheltä.
Turposinhan myös kuin pieneksi-suureksi joulupossuksi ja kompuroin loppuvaiheessa kun en jaloillani pysynyt kävelysauvoista huolimatta.
Olen usein miettinyt että kiinnostaisi jonnekin puhua kokemuksistani mutta vuosia sitten yhden osastohoidon aikana etenkin tottui pelkäämään sanomisiaan ja tekemisiään koska sillä osastolla henkilökunnan puolelta tapahtui kiristystä, uhkailua, rankaisemista. Painostus ja vallan käyttö oli aivan " sairasta ".
Siitä syystä pelko elää vähän edelleen vaikka on jo myöhemmin ollut vähän parempia kokemuksia avohoidon puolelta.
Olen edelleen miettimislinjalla " avautumiseni " kanssa.
Tässä sopassa ovat aineksina ainakin "sulakkeensa polttaneet" kansalaiset ja toisaalta psykiatrian työntekijät, joilla on kova tarve todistella tarpeellisuuttaan.
Ihmisiä on aina "palanut loppuun" vaikeissa elämäntilanteissa. Elämä ylipäätään on rankkaa kaikkine vastoinkäymisineen. Normaalisti näistä tilanteista noustaan ajan kanssa, kun tilanne muuttuu paremmaksi tai kun ihminen pystyy sopeuttamaan suhtautumistaan asioihin. Tätä sanotaan myös elämänkokemuksen karttumiseksi.
Lepo, hyvä ruoka ja riittävä liikkuminen tietysti ovat perusedellytyksiä kaikessa, varsinkin toipumisessa. Nykyään elämä niin on hektistä, ettei mihinkään ole aikaa, koska pitää suorittaa. Kaikki pitää diagnosoida ja lääkitä. Muutaman viikon saikku eli tuumaustauko ei enää tule kysymykseen. Pitää ottaa lääkitys ja jatkaa kuin ei mitään. Joillekin tästä koituu vielä huonompi olo, johon psykiatri antaa toiset lääkkeet. Kun aivokemia alkaa olla kunnolla sekaisin, se on masennuksen tai bipon paikka elinikäisellä lääkityksellä. Ihmisestä tulee ylipainoinen zombi kaikkine sivusairauksineen ja lääkeityksineen. Useimmat heistä kuitenkin käyvät töissä suorittamassa. Lisäksi psykiatria on saanut uuden sulan hattuunsa. Vaikka ajan kanssa se elämän ja systeemin väsyttämä ihminen olisi parantunut muutenkin.
Suurin ongelma koko psykiatrian suhteen on se että valtio on mielenterveyslain muodossa siunannut psykiatrisen pakon.Jos pakkohoitoa ei olisi psykiatrit eivät pystyisi pakottamaan ja painostamaan ihmisiä lääkkeiden käyttäjiksi.
yleisellä tasolla tämä
- pakkohoidolle on laissa määritellyt erittäin tarkat säännöt
- pakkohoito edellyttää tarkkaa ja lainmukaisin tavoin tehtyä diagnosointia
- JOS psykiatri ei ole noudattanut lääketieteellisen diagnosoinnin vaatimuksia, mutta kuitenkin pakkohoidolla uhkaillen tai pakkohoidosta varoitellen on pakottanut tai painostanut potilaitaan psyykelääkkeiden käyttäjiksi, psykiatri toimii vastoin lakia
- JOS on syytä epäillä, että psykiatri on ammatissaan rikkonut lakia tahattomasti tai tahallisesti, valvira harkitsee asian selvittämistä joko hallinto- tai rikosprosessissa
Käytännössä psykiatriseen diagnoosiin riittää psykiatrin mielipide.pakkohoidolla ei tarvitse uhata,psykiatri saattaa vain varoittaa potilasta että lääkkeen lopettaminen todennäköisesti johtaa "sairauden" pahenemiseen ja tällöin osastohoito voi olla välttämätön.
Huoh. Valvira ei ihan oikeasti, todellakaan, tee käytännössä yhtään mitään kuvailemiasi asioita psykiatristen potilaiden pakkohoitoasioihin liittyen. Kunpa tekisikin.
No nyt tekee jos itse lakeja noudattaa. Ja miksipä ei noudattaisi.
Jotta en turhaan kärjistäisi, niin on kyllä tapauksia, joissa pakko- tai muusta psykiatrisesta hoidosta Valviraan, Aviin tai eduskunnan oikeusasiamiehelle valittanut ihminen on saanut oikeutta. Suurin osa ei kuitenkaan saa, koska järjestelmän rakenne on sellainen kuin on. Lähtökohtana mm. käsitys mielen ongelmista sairautena ja diagnosointi, johon vastaavat lääkärit voivat vedota, ja jota on käytännössä lähes mahdoton osoittaa vääräksi, koska siinä on paljolti kyse kehäpäätelmistä. Ja paljon muitakin epäkohtia, joille "porsaanreikä" on liian lievä ilmaus.
Em. potilaan oikeuksia valvovat virastot ovat kokonaisuutena psykiatrian osalta varsin tehottomia, ja moni, joka on niihin jaksanut valittaa, on kokenut tulleensa lyötynä vielä kerran lyödyksi. Ei jokainen, ei, mutta en tiedä ovatko he edes rohkaisevia esimerkkejä, koska ovat niin harvinaisia, ja mihin on silloin voinut perustua että he voittivat valituksensa...? Perehdyin kerran esimerkiksi erääseen jonkun, en muista enää minkä oikeusasteen tapaukseen, jossa pakkohoitopäätöksestä valittanut oli voittanut ja sairaanhoitopiiri oli saanut huomautuksen. Silloin ratkaisijoina oli juristien lisäksi asiantuntijoita, joista yksi oli kirjailija-psykiatri Veronica Pimenoff. Hän on tunnettu psykiatriakriittisistä ja potilaan oikeuksia puolustavista kannanotoistaan. Ratkaisu tehtiin äänestyksellä, jonka tulokset olivat nähtävissä netissä julkaistussa oikeuspöytäkirjassa. Pimenoff puolsi siinä potilaan kantaa, ja pakkohoito todettiin perusteettomaksi. - Aika paljon siis kiinni siitäkin, keitä on päättämässä.
Et ole väärässä.
Erikoista on, että potilaiden saamasta haitallisesta hoidosta ja joutumisesta hoidossa väkivaltaisen kohtelun kohteeksi hoitotahon puolelta jopa pitkäkestoisesti, niin tämmöisistä asioista tietävät terveydenhuollon ammattihenkilöt (kollegat, johto), psykiatrian asiantuntijat ja virkavastuulliset henkilöt eivät kerro tietojaan taikka epäilyksiään valvoville viranomaisille. Eikä edes kerrota potilaille! Että ovat saaneet haitallista hoitoa ja oikeassa siinä kun tuntevat joutuneensa väärän kohtelun kohteeksi.
Kun ei puututa vaikka velvollisuus olisi puuttua, niin silloin käy juuri niin kuin nykytiedon valossa on käynyt, tässä viittaan vaikkapa kommenttiisi, ja muuhunkin.
Itse en edes ymmärrä mitä virkaa pakkohoidolla on ja miksi suomalaiset niin hanakasti pakkohoitoa puolustavat.Luulisi että edes lapsia kyettäisiin suojelemaan psykiatriselta pakolta mutta lasten pakkohoito perusteet ovat väljemmät kuin aikuisilla.Miksi vaikeassa tilanteessa henkisesti oireilevia ihmisiä halutaan Suomessa rangaista?Miten ihmisten vangitseminen ajatusrikosten perusteella on puolusteltavissa, vangitkin saavat pitää oikeuden mieleensä psykiatrian uhreilta voidaan viedä kyky ajatella ja tuntea.
Psykiatrien joukossa on liikaa niitä jotka vetävät psykoosi/psykoottisuusdiagnoosit hatusta. Alalla tunnetaan pahimmat tapaukset mutta ongelmista ei piitata koska suojellaan mieluummin _psykiatrian_ mainetta kuin potilaita. Everybody knows...
Joskus riittää kun sanoo oman mielipiteensä jostain asiasta ja jos se ei miellytä lääkäriä niin heti saattaa olla psykoosin alkua tai psykoottisuutta.
Joo, mutta sitten kun laitat valvovalle viranomaiselle äänitallenteita, joista ilmenee mistä mukamasoireista psykiatri on diagnosoinut potilaalleen psykoosit, psykoosin alut tai psykoottisuudet, niin kuule! siitä se sitten lähtee...
-- Jos iso mylly pyörähtää Valvirassa, eikä kukaan ole kuulemassa, niin lähteekö siitä ääni?
Psykiatria on uskonto, ja kultti. Siksi mitkään todisteet eivät riitä kumoamaan sitä. Esimerkiksi äänitallenteet psykiatrin vastaanotosta eivät merkitsisi mitään Valviralle eikä millekään muulle taholle, jotka toimivat psykiatrian valtiollisena selkätukena.
Diagnoosiluokituksissa on esitetty kriteerejä eri mielenterveydenhäiriöille, totta. Kuitenkin loppupeleissä kriteerien soveltaminen on subjektiivista, ja saa viranomaisten puolesta ollakin. Psykiatriset diagnoosit itsessään ovat useimmiten kehäpäätelmiä, mikä on ongelmallista sinänsä.
Tämä on tietysti kärjistys - toki joskus voi järkiperäisilläkin väitteillä saada kumotuksi jonkun diagnoosin, ja on niin varmasti tehtykin. Mutta yleensä silloinkin käy vaan niin, että annetaan uusi diagnoosi entisen päälle, eikä vanhaa koskaan kumota eli todeta virheelliseksi. Koska psykiatrit, kuten lääkärit yleensäkin, ovat niin kollegiaalisia. Jos psykiatri on eri mieltä kuin aiemman diagnoosin tehnyt kollegansa, hän ei suinkaan sano sitä ääneen eikä varsinkaan kirjoita sitä potilaan papereihin, vaan antaa vaan potilaalle uuden diagnostisen leiman. Potilaan stigma laajenee ja rikastuu sisällöltään näin.
Somaattisessa lääketieteessä - siis oikeassa lääketieteessä - asiat ovat aivan toisin. Mutta eihän psykiatria tiedettä olekaan, vaan pseudotiede ja tosiaankin sisältää paljon myös uskonnon elementtejä.
Äänitallenteet saattavat silti olla hyödyllisiä. Niiden avulla potilaana ollut voi seurata jälkikäteen keskustelun kulkua ja harrastaa vapaa-ajattelua. Pähkäillä vaikka, että mistä aineksista se oma diagnoosi oikein keitettiinkään kokoon.
Joskus potilas joutuu tilanteeseen että hänen on oman oikeusturvansa vuoksi tallennettava hoitoonsa, kohteluunsa ja asioidensa hoitamiseen liittyviä keskusteluja.
Avista saa neuvoja, miten äänitallenteiden kanssa toimitaan kun kantelu tehdään. Joku neuvoo että tallenteet on litteroitava kokonaan, joku neuvoo että ei tarvitse litteroida.
Näin potilasturvallisuuspäivänä muistutan siitä, että se on äärimmäisen vaikea ja todella pelottava tilanne potilaalle / asiakkaalle, jos hän joutuu oikeusturvansa vuoksi turvautumaan keskustelujen tallentamiseen silloin kun tilanne on ollut se, että on aiemmin luottanut esim. hoitotahoonsa / vastuuhenkilöihin / muihin virkavastuullisiin henkilöihin, ja sitten on ilmennyt muuta.
Näin potilasturvallisuuspäivänä muistutan myös siitä, että potilaille äänitallenteiden sisältöjen litterointi kanteluun on henkisesti rankkaa.
Se on traumatisoivaa ja vakavia stressioireita aiheuttavaa, koska tällöin potilaat joutuvat kuuntelemaan uudestaan kohtaamaansa kiusaamista, mieltä hämmentäviä ristiriitaisia tietoja ja pomputtelevia ohjeita, suoranaista valehtelua ja väkivaltaa niiden henkilöiden taholta, joiden pitäisi olla luotettavia ja turvallisia, toimia lakien mukaisesti.
Vielä noista kanteluista se, että mielestäni ne ovat tärkeitä siksikin, että on niiden ratkaisu mikä hyvänsä, niin ne kanteluasiat pysyvät viranomaisten tiedossa. Ja joskus myöhemmin uuden kantelun yhteydessä tai jonkun toisen henkilön tekemän kantelun yhteydessä aiemmin saadut kantelutiedot voivat olla valvovalle viranomaiselle asioiden selvittelyjen kannalta kullan arvoisia. Huom! Tietenkin valvovat viranomaiset ansaitsevat kritiikkinsä. Mutta todellinen ongelma yksityisessä ja julkisessa psykiatriassa on omavalvonnan laiminlyönti. Sitä voidaan harjoittaa vuosikausia tieten tahtoen niin että ei anneta valvoville viranomaisille tarvittavaa oikeaa tietoa epäkohdista.
Lopuksi. En ala antamaan mitään suosituksia kenellekään, mutta itse en näe mitään järjellistä hyötyä anonyymin eilen 21:16 antamassa "pähkäilyohjeessa".
Hehhehhee. :) OK. Hyvä kirjoitus sinulla kuitenkin. anon. 21:16.
Tuli mieleen kun jatkuvasti on mainintoja siitä että psykiatri ei voi kumota kollegansa antamaa diagnoosia, niin miten sitten käy kun uudempi psykiatri ei voi olla samaa eikä eri mieltä aiemman, diagnoosin tehneen psykiatrin kanssa koska diagnoosin tehnyt on ehkä jo kuollut vanhuuteen tai muuten ainakin lähestyy jo hyvin korkeaa ikää oltuaan vuosikausia jo eläkkeellä.
Ei diagnoosi saa jäädä olemaan silloin jos se ei pidä paikkaansa siitä syystä ettei kukaan psykiatri voi olla mitään mieltä diagnoosin tehneen psykiatrin kanssa.
Tarvitsenkohan jonkun uuden diagnoosin kun pohdin tällaisia......
Vika ei ole mielenterveys potilaiden hoidossa,koska aina on jonkinverran niin
kutsuttua hullua ainesta ihmisissä.Vika on
vihreiden politiikassa,joka pyrkii tekemään
nuorten muunnoshoidoista trendin.Itku minulta tulee,kun mietin miten paljon nuoret
joutuukaan kärsimään,verrattuna minun omaan nuoruuteen,mistä en vaihtaisi päivääkään pois.