Vedonlyönnillä on hintansa

Vedonlyönnillä on hintansa JATKUU...

Ruokatunnilla kysyin Lasselta, että oliko hänen vanhempi poikansa jossain kesätöissä.
- Ei ole, se roikkuu vielä armeijan jälkeisessä välitilassa. Ei osaa oikein mitään aloittaa. Pitäis vissiin niskasta taluttaa jonnekin.
- Kuinka se ei tänne tullu?
- Siellä se mököttää jo kolmatta päivää.
- Onko hänellä jokin syykin siihen?
- Ei minun mielestä.
-No tiedätkö sinä, kenelle se mökötys on suunnattu?
- Mulle se on... Tuli yhtenä yönä autolla kotiin melkoisessa humalassa. Aamulla annoin sopimuksen mukaisen selkäsaunan, siitä on nyt mieli nyrjähtänyt.
- On se varmaan melkoinen sokki, jos isä alkaa turpaan vetelemään.
- En oo vedelly turpaan! Ihan asiallisesti otin housut alas ja ja annoin koivuraippaa paljaalle perseelle, niin meillä on aina rötöstelyt hoideltu.
-Ukia on ruvennut hävettämään, kun suostui tuolla lailla piiskattavaksi.
- Ei se mitään suostunut, räpisteli ihan tosissaan vastaan, mutta minä piiskasin, kerta rikkoi sopimusta. Parempihan se, että minä rankaisen, ettei poliisin tarvitse puuttua asiaan.
- Vai että parikymppisen pojan piiskasit...
- Mitäs ihmettelemistä tuossa on?
-Jos minua olisi joku tuon ikäisenä ruvennut pieksämään, niin minä olisin motannut turpaan.
-Mitenkä siitä mottaat, jos makaat mahallasi toisen sylissä.
- On se sitten vapaaehtoinen ollut, eikös se ole ainakin minun kokoinen kaveri.
- Kuulepas nyt, minä kyllä saan piiskattua kaikki sinun kokoiset ja sitä pienemmät miehet. Painijat ja telinevoimistelijat karsitaan siitä porukasta pois.

Tuollaiset oli puheet kolmen kaljan jälkeen ja oltiinhan me paiskittu töitäkin jo monta tuntia. Ja oli mulla tolkku vielä päässä, vaikka suusta lipsahteli kaikenlaista.
Tolkku sanoi minulle, että nyt pidät suusi kiinni, Lasse on persoonallinen tempauksissaan ja humaltuneen joskus liiankin persoonallinen.

Vedonlyönnillä on hintansa JATKUU... 3.osa

Lähdettiin mökkiin lämmittämään pitsaa. Isäntä oli selvästi hiljaisempi kuin aamusta. Ehkäpä ruoka korjaa veren sokerit ja juttu alkaa taas luistaa. Yhtäkkiä kuulin Lassen höpisevän kuin itselleen:
- Vai turpaan olisit pistänyt.
Tiesin mihin hän viittasi ja vastasin, että niin olisin.
- Montako kertaa olet lyönyt jotakuta turpaan?
- En muistaakseni kertaakaan.
- Asia selvä. Piiskaa olet kuitenkin saanut, siitä olen varma, mikset lyönyt turpaan.
- Minä olin siihen aikaan vielä pikkuipana.
- Nytkö vetelisit turpaan, jos joku rupeaisi sinua piiskaamaan,
- Niinhän siinä kävisi.
- Vai niin kävisi?
Minä en sanonut siihen enää mitään, jos saman asian sanoo monta kertaa, niin se muuttuu epäuskottavaksi.
Lassella oli hieman huvittunut ilme kasvoillaan, kun hän nousi pöydästä ja pani kahvin tippumaan.

Kohta me taas marssittiin peräkanaa rakennukselle. Kun minä tajusin käveleväni Lassen perässä, otin muutaman askeleen sivuun ja jäin heittämään vettä. En halunnut olla kuin joku tahdoton lammas, joka kulkee isäntänsä perässä. Lasse joutui odottamaan minua hetken, kun tahallani viivyttelin. Niinpä hän kerkesi, avaamaan yhden oluen ja nesteyttämään itseään. Sillä aika minä puolestani nostelin ruodelautoja pystyyn, että olisi mistä ottaa, ettei tarvitse joka välissä maahan kavuta.

- Vai turpaan olisit pistänyt. Enpä minä sinua minään turpaan lyöjänä pidä. Muistaakseni minä pari kertaan pelastin sinut kouluaikana, kun pahat pojat meinasivat sun nenäsi tasoitella.
- Olisin minä niistä omin voimineni selvinnyt. Sinä halusit itse päästä mukaan rähinään.
- Kyllä se sivullisen silmin aika huonolta näytti, se sun tappelus.
- Asiat voi selvittää puhumalla, eikä ensimmäisenä turvautua väkivaltaan.
- Eikö se ole väkivaltaa, jos tinttaa piiskaajaa turpaan?
- Todennäköisyys sille, että joku tulisi mulle piiskaa antamaan on nolla.
- Älähän sano, eikös tuollaiset leikit ole nykyisin muotia.
- Ne on seksileikkejä, sellaisia leikkiköön kuka tahtoo, mutta piiskaaminen ...
Lopetin sanomiseni kesken, sillä se voisi olla loukkaava Lassea kohtaan.
- Sano vaan suoraan! vaati serkku.
- Se on vain minun mielipiteeni, tai onhan se kuitenkin enemmistön mielipide.

Keskustelu loppui siihen, sillä me rupesimme iskemään ruodelautoja ihan tosissamme.

.

Vedonlyönnillä on hintansa JATKUU... 4 osa

Työn touhussa huomasin kuinka Lasse otti naularepun taskusta kaljan. Ei olisi hyvä, jos hän humaltuu niin, että putoaa katolta ja voi sitä tulla muitakin murheita, talon isäntä on vähän äkkiottoinen toisinaan.

Kun lähdettiin ruodetta naulaamaan kumpikin omasta päästä, niin keskellä lapetta me olimme ihan vierekkäin ja silloin Lassi yleensä jupisi jotakin.
- Vai olisit antanut turpaan...
- Vai ei sai sun mielestä piiskata...
- Käydään ottamassa kaljat niin peremmin jaksat...
Losottamaan sitä piti mennä. Minä menin uudisrakennuksen takana olevan nokkospuskan reunaan. Lasse tolvasi viereeni ja läimäisi minua hartioihin sellaisella voimalla, että minun piti ottaa korjausaskel säilyttääkseni tasapainon.
- Vai olisit antanut turpaan... saahan sitä yrittää...
Minä en sanonut mitään vaan kiiruhdin katonharjalle istumaan ja tyhjäämään tölkkiäni. Lassi seisoi maassa ja naukkaili, toisen avaamattoman hän pisti naulareppuunsa.

Saimme rakennuksen puuosat valmiiksi. Huomiselle jäi ainoastaan peltien laitto. Tyytyväisenä laskeuduimme alas lämmittämään ruokia ja saunaa. Ja kaljaa piti ottaa, ettei saunassa nestevajaus yllätä. Meinasin sanoa Lasselle, että hänellä kyllä kropassa riittää ylimääräistä vettä ja rasvaa, ajatukseni hymyilytti minua, mutta en arvannut mennä sellaista sanomaan.

Ruuan jälkeen ramaisi niin, että sauna meinasi mennä vanhaksi. Onneksi heräsin, kävin lisäämässä kiukaan alle puita ja herätin talon isännän. Lähdettiin kylpemään.
Väkisin minä huomasin taas sen, mikä oli minua nuorempana ärsyttänyt. Lasse näytti riskiltä mieheltä, vahvat käsivarret ja reidet, mahakin pienenä kumpareena aivan oikeassa kohdassa. Onneksi minä tiesin, että miehessä oli ainakin 10 % ylimääräistä painoa ja keho keräsi vettä ja rasvaa. Eikä sen hauiksetkaan olleet pelkkää terästä. Omani pulkannarut olivat tiukkaa tavaraa.

Ei me liikaa humalassa oltu kun jaksettiin kylpeä kuin hullut ja järvessäkin käytiin kolme kertaa jäähdyttelemässä.

Minä olen liikkeissäni ketterämpi kuin Lasse , nytkin valmistuin ennen isäntää ja lähdin kahvin keittoon.

Vedonlyönnillä on hintansa JATKUU... 5. osa

Siinä juotiin kahvit ja haukattiin vähän suolapalaa. Syötyään Lasse lähti ulos mitään sanomatta. En kiinnittänyt asiaan enempää huomiota, ei se ollut edes paljoa humalassa. Varttitunnin kuluttua, vähän ennen uutisia, se palasi. Laittoi pöydälle kaksi lehdetöntä koivunoksaa. Nosti ruokapöydän pitkän penkin toisesta päästä kauemmaksi pöydästä ja istua jysäytti sille niin, että penkki kolahti ja narahti. Sitten se sanoi:
- Tulepas poika tänne!
Se ei ollut sen tavallista puhetta, joten vaistomaisesti jäin paikalleni seisomaan katsomaan ikkunasta lintuja lahdella. Lasse nousi, käveli taakseni ja sieppasi minua ranteesta ja väänsi sen selkäni taakse, toisella kädellä se nappasi minua niskasta kuin joku peto. Sitten minua vietiin. Tilanne oli niin outo, että panin automaattisesti vastaan, mutta eihän siitä mitään tullut, sillä olin melkein ilmassa. Eikä sinänsä ihme, että minun tossuni luistivat , painan vain 78 kiloa ja Lasse 108 kiloa.

Lasse istui äskeiselle paikalleen ja kaatoi minut syliinsä. Nyt minulla oli jo melko selvä käsitys tulevasta, siksi pistin tosissani vastaan, mutta kättäni en saanut irti hänen otteestaan. Ja käteni avulla hän pystyi vääntämään minua niin, että en pystynyt pudottautumaan hänen sylistään. Shortsini hän repi sellaisella raivolla alas, että ihooni tuli varmasti hiertymiä siinä rytäkässä. Silloin sain ensimmäisen kerran ääneni kuuluviin:
- Älä hyvä mies! sain parkaistua.
- Lyöt vaan minua turpaan, jos tämä ei miellytä sinua.
Sitten tunsin kuinka hän kääntyi hieman ja otti pöydältä vitsan, eikä kestänyt kunnolla kahta sekuntia, kun se jo puraisi pakanoitani. Väännin itseäni luokille, sätkin jalat ilmassa ja yritin työntää vapaata kättäni väliin, mutta ei sille löytynyt kulkuväylää. Kaikilla ponnisteluilleni oli valtava kiire, tilanne oli niin häpeällinen, että se oli saatava nopeasti poikki. Mutta rimpuilussani ei ollut järkeä, eikä liioin minkään laista tulosta. Piiska teki tehtäväänsä ja minä aloin parahdella samaan tahtiin. lopulta minun oli tunnustettava itselleni, että olin sitä onnetonta porukkaa, joka saa vielä aikuisenakin piiskaa.

Vedonlyönnillä on hintansa JATKUU... 6. osa

Hävetti niin vietävästi, että yli nelikymppisenä serkkupoika vielä piiskaa. Jos se pirulainen yrittää saada minut itkemään, niin sen minä kostan... Lasse on kerran teininä minut piiskannut ja silloin multa pääsi surkea parku ja kuulemma ihan oikeaan kohtaan, jos olisi alkanut yhtään aikaisemmin niin olisi ollut teeskenneltyä.

Risu hyppi ja ilakoi pakaroillani ja minun päässä vilisti ajatukset, yritin keksiä kiireisesti menetelmää, jolla saisin Lassen lopettamaan.
- Minä teen susta rikosilmoituksen!
- Etkä tee, nämä on suvun sisäisiä asioita, minä olen vahvin ja ainoa mies meidän suvussa , joka pystyy sut piiskaamaan.
Tuntui, että raippa lauloi entistä lujempaa, mutta ehkä hieman harvempaan tahtiin.
- Älä hyvä mies enää...
Lasse ei ollut hyvä mies, se kuritti kuin vierasta sikaa. Ja minä mietin kiireisesti mitä tallaisessa tilanteessa tavataan sanoa ja mikä tehoaisi siihen. Pitäisikö minun pyytää anteeksi sitä, että olin väittänyt hänen lihastensa olevan vettä ja rasvaa, mutta siitä oli yli kymmenen vuotta, kun viimeksi tein sen ääneen. Pitäisikö sitä nouleksia, kuinka voimakas ja pätevä kaveri se on, kun pystyy serkkunsa tällä lailla piiskaamaan. Muutin kuitenkin heti suunnitelmaa ja sanoin:
- Ai, ai, ai, ai...
- Taitaa poika kohta itkeä, sanoi Lasse ja lopetti piiskaamisen. Meillä on muutama asia sovittavaksi, jos olet sitä mieltä, että minä olen oikeassa niiden suhteen, niin minä en enää piiskaa.

Viivyttelin vastauksen kanssa ja räpse alkoi. Hädissäni huusin, että hän on oikeassa. Lasse vapautti käteni ja minä könysin tolpilleni.
- Tuossa pöydällä on toinen vitsa siltä varalta, että meille tulee erimielisyyksiä.
Yritin oikoa itseäni mahdollisimman pitkäksi ja jostakin olisi saatava lisää papuakin, niin kehtaisi paremmin seistä serkkumiehen kanssa samalla lattialla. Silloin vasta tajusin, että housuni oli vielä nilkoissa.
- Minäpä autan pöksyt ylös, kerta olen ne alaskin repinyt.
Kun serkku kumartui edessäni mietin mitä tekisin sille, mutta tajusin kuitenkin hänen massiivisen kokonsa ja voiman määrän, niinpä en yrittänyt mitään typeryyksiä.
- Kuka lienee piiskannut, mutta hyvin sinut on piiskattu, naurahti Lasse kmarruksen jälkeen.
- Me lähdetään kaupunkiin heti! ilmoitin.
- Pitääkö kysyä piiskalta lupa? kysyi Lasse.
Minä olin hiljaa.

- No miltä se tuntui? kysyi Lasse. Haluatko ottaa piankin uusinnan?
Tajusin kyllä, että kaveri piruilee, ilmeisesti pienikin määrä kaljaa saa sen pahalle päälle. Lopulta sanoin, että taisi loppua meidän ystävyys tähän.
- Älä nyt tätä noin tosissasi ota, leikkiähän tämä vaan oli. Sitä paitsi olihan sinulla mahdollisuus vetää minua turpaan, mutta sinä vain kiltisti makasit koko piiskauksen ajan mun polvilla, etkä edes yrittänyt karkuun. Sinä selvästi tykkäsit siitä.
- Sinä se tässä tykkäät toisten perseitä läpsiä, huusin sille vasten naamaa.
Hän myönsi, että niin se oli. Hän oli kuulemma siitä asti, kun kouluaikana piiskasi minut, odottanut vain tilaisuutta päästäkseen uusimaan toimituksen. Mutta monesti se oli jäänyt väliin, kun paikalla oli ulkopuolisia ja hän oli varjellut minua häpeältä.

Minä ilmoitin selvin sanoin, että hän ymmärsi tuskin paskan vertaa tuottamastaan häpeästä. Hyökkää kuin villipeto viattoman ihmisen kimppuun pahoinpitelemään tätä. Poliisi juttu tästä on tehtävä.
- Minä joudun sitten käräjillä näyttämään kaikille, kuinka se oikein tapahtui. Sun pyllysi on silloin jo kunnossa, eikä se tuomari edes usko, että minä olisin ilman sun suostumustasi saanut sinut piiskattua.

Tiesinhän minä, ettei tästä pysty poliisille kertomaan, silloinhan se tulee koko maailman tietoisuuteen.

Lasse jatkoi palopuhettaan:
- Olisihan se ollut paljon parempi, jos minä olisin ennakolta ilmoittanut mitä tuleman pitää, mutta siitä olisi hävinnyt nautinto kokonaan, taikka ainakin melkein. Et ehkä tiedä, mutta sinä olet mukava piiskattava. Minä olen tiennyt sen siitä asti, kun minä säikäytin sinut niistä sinun puheistasi "läskistä ja vedestä". Se nyt on vaan niin hienoa, kun kaveri pelästyy ja muuttuu melkein pikkupojaksi, kun häntä ojentaa. Niin peloissasi sinä olit äskenkin, että et pystynyt paljoakaan rimpuilemaan. Eipä siinä voi oikeastaan muuta tehdä kuin piiskata, tuollainen lamaannus kertoo, että kantaa jostain syyllisyyttä.
- Sinä senkin sika, olet piiskannut muitakin!
- Onhan noita joitakin ollut. Minä lupaan, että minun ei tarvitse sinua montaakaan kertaa piiskata, kun sinä jo alat pitämään siitä. Ja häpeä, sen saat unohtaa, mulla on sen verran tuota läskiä ja voimaa, että sinua isompikin mies tarvitessaan saa saparolleen. Justiin viikolla testasin salilla, että helposti lähti penkistä 180 kiloa ja muut tulokset ovat samaa kaliperiä. Että tämä asia saataisiin jonkinlaiseen päätökseen, niin tehdään sulle sellainen lappu, jolla voitat varmasti tonnin, kyllä kahdella tuottoisalla vedolla yhdet piiskat sovittaa.
- Sun talkoisiin en minä enää tule!
- Vannomatta paras, me voidaan ottaa käyttöön ensikerralla paljon mukavampi tapa käsitellä sinun pyllyä, sinä kun olet näissä asioissa oikea luonnonlahjakkuus.

Vedonlyönnillä on hintansa JATKUU... Osa 7.

Asiaa vatkattiin pitkään, ja minä esitin niin kiukkuista, että Lasse uhkasi ottaa pöydältä toisen piiskan käyttöön. Lopulta sovittiin, että tämän päiväisestä selkäsaunasta saan vielä toisen vetolapun. Lasse tunsi systeemit ja oli varma, että näillä kahdella lapulla tulee voittoja taatusti yli kahden tonnin. Hyväksyin sopimuksen, sillä olin varma, että käräjillä naurua riittäisi muilla, paitsi ei minulla. Serkun ystävällisessä hengessä suorittama piiskaus tuskin olisi edes kahden tonnin arvoinen

Et ehkä usko, mutta me tehtiin toinenkin sopimus. Tästä eteenpäin minä saisin jokaisesta piiskauksesta yhden vedon, jonka tavoite oli aina yli tonnin. Huolestuin tietenkin ja tivasin, että entä, jos voittoa ei tulekaan.
- No silloin sinä saat rimpuilla niin, etten saa sua piiskattua, oli Lassen vastaus.
Sellainen lausahdus oli niin imarteleva, että pikku hiprakassa hyväksyin sopimuksen oitis. Aamulla selvinpäin tajusin heti, että minusta tuskin oli sellaisen taistelijan ominaisuuksia, joilla Lassen aikeet tyhjiksi tehtäisiin.

Sinä iltana katsoimme Kymmenen uutiset, joiden jälkeen minulle suoritettiin terveystarkastus. Lasse taivutti minut vasemman reitensä yli ja lukitsi vasempaan kainaloonsa. Kauhistuin ja säikähdin niin, että sormissa veri pisteli. Luulin saavani piiskaa, kun Lasse painoi housujani niin, että pakarat tulivat paljaaksi. Hän silitti niitä ja totesi, että onpa poika piiskattu hyvin. Sitten minut laskettiin vapaaksi ja minä kuvittelin vielä mielessäni, että olin omin avuin väistänyt piiskajaiset. Mutta aamulla asiat loistivat toisessa valossa, nimittäin vähän himmeämmin.