Gallup

Mulla oli niin "hyvä onni" että rakastuin tuohon pikkumieheen jo silloin kun hän oli vielä vatsassa - ja kun hän makasi synnytyksen jälkeen mun kainalossa niin tiesin, että "tää on mun". =)

Olen kuullut ja lukenut, että hommaan voi mennä huomattavasti kauemmin, mutta meillä näin. Ja varmaan omalta osaltaa auttoi, että lapsi oli vauvana tosi rauhallinen, ei koliikkia ei muita isompia ongelmia, eli sitä jaksoi tutustua häneen vahvasti kun ei ollut fyysistä väsymystä yms. Ja rakkaus vaan kasvaa päivä päivältä, vaikka äijä on jo kohta 2 v!

siellä se pieni vielä mahassa on, kumpi lie. Ei tiedä ei. Nyt vieny jo sydämen, sekä minulta että isiltä. En olisi uskonu että vauvalle tulee niin paljon puhuttua vaikkei vielä ole syliin saanu. Viikkoja nyt 39 5 ja ei malttaisi enää odottaa. Tämä on elinikäistä rakkautta!!!

Silitin ja juttelin mahalle. Kyllä se oikea rakkaus syntyi sillä hetkellä kun pieni lupsahti ulos ja näki sen kurttuisen naaman! Kauneinta mitä olen ikinä nähnyt. Nyt tyttö on 2 kuukautta, ja rakkauteni on rajaton...

Kyllä se siitä masuajasta tietysti alkoi, mutta en minä silloin vielä niin osannut rakastaa, kun ei 'tuntenut' toista ollenkaan. Se oli enemmänkin periaatteellista rakkautta omaa lasta kohtaan. Sama oli vielä silloinkin kun vauva oli ihan pieni. Oli semmoinen tunne, että teen tämän puolesta ihan mitä vaan, vähän niinkuin naarasleijona-olo :) Vasta kun vauva alkoi ilmaista itseään ja persoonaansa jollain lailla, tahalliset hymyt ja muut ilmeet ja mielen ilmaisut, niin alkoi mulla kehittyä sellainen ihan 'oikea' rakkaus. Nyt poika on puolivuotias ja on kyllä mielettömän rakas!!! Voin kuvitella että tunne vaan kasvaa päivä päivältä.

Kun esikoinen oli vauva, kaikki oli muuttunut aivan totaalisesti! En ollut koskaan voinut ajatellakaan kuinka paljon elämä muuttuu kun vauva syntyy (vaikka siitä kerrottiin paljon ennen synnytystä...). Kyllä kesti hetkenaikaa, ennenkuin aloin todella rakastaa esikoistani (kauhea myöntää... ). Alkuviikot olin ihan paniikissa joka itkun/ynähdyksen, ym takia... Mikä nyt on?! Kaksi ensimmäistä kuukautta meni kuin sumussa. Sitten kun aloin luottaa omiin äidinvaistoihini, niin aloin myös rakastaa esikoistamme aivan uudella lailla. Ja tunne tosiaankin vain kasvaa päivä päivältä... (vaikka näin 2-vuotisuhman aikaan onkin välillä vähän vaikea muistaa sitä :D...)

Toiseen lapseemme rakastuin heti syntymän jälkeen! Kaikki oli niin tuttua jo, eikä samanlaista paniikkia tullut. Raskausaikana mietin, että kuinka voisin koskaan rakastaa toista lastamme yhtäpaljon kuin rakastan esikoistamme, mutta kyllä se on mahdollista...! Rakkautta riittää molemmille lapsille!

minä olen ollut hidas rakastumaan. mieheni on aina merkinnyt minulle enemmän kuin lapset.

mutta sen tiedän, että nyt 15 ja 12 vuotiaiden murkkujen äitinä, olen valmis vaikka mihin lasteni puolesta. he ovat minulle erittäin rakkaita ja jokainen loukkaus ja murhe , joka heitä kohtaa on suoraan minuun kohdistettu murhe ja loukkaus.

hämmästyneestä ja kummastuneesta äidistä taistelevaksi äidiksi kasvanut.