Muinoin -91 Sonatan omistaneena ja viime aikoina saksalaisilla ajelleena päätin käydä vilkaisemassa uutta Sonataa ihan vain mielenkiinnosta. Ulkonäkö on luonnossa parempi kuin kuvissa, iso askel eteenpäin edelliseen malliin nähden (moni tykkää siitäkin, mutta minusta se on peruslinjoiltaan anteeksipyytelevä auto, johon on lisätty rehentelevä grilli). Sisustus jää yksityiskohdissa vähän jälkeen samanhintaisista saksalaisautoista, mutta on kuitenkin ihan OK.
Se mikä sai pikavilkaisun muuttumaan koeajoksi, oli Sonatan tilavuus. Tällainen 207-senttinen hongankolistaja mahtui kuskinpaikalle oikein mukavasti ja taakseni jäi vielä väljät tilat keskimittaiselle miehelle. Myös takakontti oli reilun kokoinen eikä sitä oltu pilattu liian pienellä lastausaukolla.
Ajettavana oli GLS-malli automaattina. Ajanpuutteen vuoksi tein vain puolen tunnin lenkin enkä käynyt pikkuteillä ollenkaan. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi auton hiljaisuuteen, nykyisin valitettavan yleinen rengasjyrinä loisti poissaolollaan ja moottori elämöi vain kiihdytettäessä. Suuntavakavuus moottoritiellä oli hyvää luokkaa ja ohjaustunto kohtalainen. Kaupunkinopeuksissa ohjaus palautti hyvin.
Automaatti on "vanhanaikainen" nelivaihteinen eikä ollut täysin nykäyksetön kovemmissa kiihdytyksissä. Nelivaihteisuutta kompensoi mukavasti iso ja tehokas kone, suorituskyky tuntui suorastaan huimalta 1,6-litraiseen tila-autoon tottuneelle. Luistonesto toimi ainakin hiekkaisella asvaltilla mainiosti (Matrixin vastaavaa ei paljon kehuttu TM:n talvitestissä, mutta kehitys kehittyy). Negatiivisena huomiona vaihteistosta (?) pysähtyessä kuuluva jurskahdus, liekö ominaisuus vai yksilövika?
Vanha Sonata ei jättänyt erityisen hyvää kuvaa itsestään (mm. öljyä ja alapalloniveliä kului enemmän kuin laki sallii ja ohjaustehostin veteli viimeisiään 230 tkm:n kohdalla) eikä jälleenmyyntiarvo ollut kummoinen, mutta uusi on sen verran vakuuttava peli, että tiedä vaikka sittenkin palaisin Sonata-leiriin.
Se mikä sai pikavilkaisun muuttumaan koeajoksi, oli Sonatan tilavuus. Tällainen 207-senttinen hongankolistaja mahtui kuskinpaikalle oikein mukavasti ja taakseni jäi vielä väljät tilat keskimittaiselle miehelle. Myös takakontti oli reilun kokoinen eikä sitä oltu pilattu liian pienellä lastausaukolla.
Ajettavana oli GLS-malli automaattina. Ajanpuutteen vuoksi tein vain puolen tunnin lenkin enkä käynyt pikkuteillä ollenkaan. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi auton hiljaisuuteen, nykyisin valitettavan yleinen rengasjyrinä loisti poissaolollaan ja moottori elämöi vain kiihdytettäessä. Suuntavakavuus moottoritiellä oli hyvää luokkaa ja ohjaustunto kohtalainen. Kaupunkinopeuksissa ohjaus palautti hyvin.
Automaatti on "vanhanaikainen" nelivaihteinen eikä ollut täysin nykäyksetön kovemmissa kiihdytyksissä. Nelivaihteisuutta kompensoi mukavasti iso ja tehokas kone, suorituskyky tuntui suorastaan huimalta 1,6-litraiseen tila-autoon tottuneelle. Luistonesto toimi ainakin hiekkaisella asvaltilla mainiosti (Matrixin vastaavaa ei paljon kehuttu TM:n talvitestissä, mutta kehitys kehittyy). Negatiivisena huomiona vaihteistosta (?) pysähtyessä kuuluva jurskahdus, liekö ominaisuus vai yksilövika?
Vanha Sonata ei jättänyt erityisen hyvää kuvaa itsestään (mm. öljyä ja alapalloniveliä kului enemmän kuin laki sallii ja ohjaustehostin veteli viimeisiään 230 tkm:n kohdalla) eikä jälleenmyyntiarvo ollut kummoinen, mutta uusi on sen verran vakuuttava peli, että tiedä vaikka sittenkin palaisin Sonata-leiriin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
just toi jälleenmyyntiarvo!
Ei siinä paljon auta 5vuoden takuut ja sitoutuminen niin pitkäksi aikaa kalliisiin merkkihuoltoihin.
Mikä ihme ihmisiä vaivaa, kun ollaan ostamassa uutta autoa ja ainoa asia mitä mietitään mitähän siitä saa 5-10 v. kuluttua.
kuin mihin on oikeasti varaa, olipa merkki mikä hyvänsä. Toisen fiksut sitten vielä laskevat %:ja eivätkä euroja kun puhuvat arvon alennuksesta.
Toisaalta ei voi pitää käytettyjen autojenkaan ostajia ja myyjiä kovin fiksuina jos 5 vuoden takuulla ei ole merkitystä hinnassa esim. 3-4 vuoden ikäisellä autolla.
Hyvän tuntuinen peli. Varsinkin kaupunkinopeuksissa todella hiljainen. Rengasäänet alkavat kyllä kuulua maantienopeuksissa. Uskon, että jos vaihtaisivat Kumhot vaikka Michelineihin tai vast. auto hiljenisi vielä huomattavasti.
Kone on yllättävän pirteä moottori- ja maantiellä ollakseen automaatti.
Oikeastaan ainoa isompi valituksen aihe on kuskin penkki. Se on etureunastaan turhan matala. Radiossa ei tainnut olla RDS-toimintoa tai sitten en osannut käyttää?
Itse pidin myös vakionopeussäätimen toiminnasta: Hyvä nappien ergonomia, otti kiinni nopeasti sekä piti nopeuden hyvin.
Paha paikka, pärjäisiköhän sitä sedanilla...
TM:n koeajossakin totesivat RDS:n puuttumisen. Taitaa johtua suunnittelun lähtökohtana olleista Ameriikan markkinoista, siellä ei ymmärtääkseni ole moisesta hienoudesta kuultu.
Nolottaa tunnustaa, mutta en tullut katsoneeksi mitkä renkaat tuossa erinomaisen hiljaiseksi osoittautuneessa koeajokissa olivat. Todennäköisesti hiljaisimmat mahdolliset eli kitkarenkaat.
Sama pohdinta korimallin suhteen on ollut minullakin, nyt kun on tila-auton muunneltavuuteen tottunut. Eipä silti, kyllä Sonatan mukavuuteen ja suorituskykyyn voisi myös mielellään tottua. Jos unohtaa merkkiarvostukset ja ajattelee ainakin minulle tärkeimpiä ominaisuuksia, niin kyllä Sonata pesee samanhintaiset Avet, Vectrat, Mondeot, Passatit, Kuutoset ym.
Panin tyytyväisenä merkille lehtijuttujen perusteella tuon integroidun soittimen - Hyundai/Kiassa ei ole tainnut aikaisemmin sellaista olla missään mallissa, ellen erehdy. Ikävä kuulla, että tässä on kuitenkin mokattu ja jätetty RDS pois. Totta on, että jenkkilässä ei ole RDS käytössä, mutta kyllä euroopan olosuhteitakin olisi ollut syytä kunnioittaa. Täällä tuo RDS on kuitenkin jo erittäin vakiintunut käyttömukavuutta parantava järjestelmä.
Kävin ajelulla viikonloppuna ja voin yhtyä edellisiin
plussat:
meluttomuus (mm. moottoritiellä 140 km/h)
laadukas jousitus, hiekkatien routakuopat jämäkästi, ei kolinoita tai nitinöitä
tilat ok, myös takakontti
moottorissa riittävästi potkua kun käyttää kierroksia
hinta
Miinukset:
- kuskin penkki. Suurin miinus, etureuna liian alhaalla, ei voi säätää. Tunne kuin kaatuisi eteen. Sivuttaistuki huono
- vanhanaikainen automaatti, teki mieli käyttää käsinvaihtoa mikä onneksi löytyi
- radio ja kaiuttimet. Hyvä esimerkki siitä mitä tehdään kun on "pakko" ympätä vain joku soitin vakiovarusteeksi. Kaiuttimet sentään voi vaihtaa.
- lisävarustelista onnettoman lyhyt (kaikkea kivaa ei tosiaankaan ole vakiovarusteena)
Kelpo peli monessa suhteessa, mutta toisaalta nykypenkillä ei voisi kyllä autoa kunnolla ajaa (aikamoisen tärkeä asia autoa ostettaessa!)
Ilmeisesti penkissä on sanomista, itse olen sen verran pitkä, etten saa kunnon tukea reisille oikeastaan missään autossa ja olen tottunut ajamaan jalat enemmän tai vähemmän koukussa. Nykyinen C-MAXini on kyllä kohtalaisen hyvä istuimen korkeuden ansiosta. Katselin liikkeessä myös Tucsonia, jossa oli erillinen korkeussäätö penkin etu- ja takareunoille, olisivat voineet asentaa samat säädöt myös Sonataan. Paras ratkaisu on mielestäni Volvon kallistettava istuinosa.
Yhtä kaikki, ajoasennon mahdollisten rasituspisteiden löytäminen vaatii useimmiten pitkän ja huolellisen koeajon.
... päinvastoin. Ääntä itseasiassa kehuttiin (eikä se minustakaan mikään kovin huono ollut), mutta RDS siitä kuitenkin puuttuu. Kuskin penkki sen sijaan on huono. Se kallistuksen säätö siihen pitäisi saada ehdottomasti. Penkkiin saattaa kaatua meikäläisenkin Sonata-projekti.
En ole vielä ehtinyt uutta Sonataa koeajamaan, mutta ihmettelen, jos kuljettajan penkin kallistuksen säätö puuttuu. Vanhassa Sonatassahan penkin etu- ja takareunaa saa säädettyä erikseen, ja siinä olen kyllä löytänyt hyvän ajoasennon. Miksiköhän penkin säätömahdollisuuksia on heikennetty uuden mallin myötä?
... mutta luulin jo että kyllä tämä tästä iloksi vielä muuttuu kun huomasin, että GLS-malliin voisi esitteen mukaan saada sähköpenkin lisävarusteena...valitettavasti vaan myyjä kertoi, että Suomeen tuotaviin autohin ei sähköpenkkiä saa. Että näin.