Kyllä nykysysteemi tökkii pahasti haettaessa lapsen etua.
Sijaisperheistä 10% kunnollisisa. muut ja osa pahempia kuin huostaanottoperheet.
Sosiaalityöntekijöiden valvonta puuttuu suomesta.
Olisi ehdoton edellytys saada kansallinen elin tutkimaan noiden toilailuja.
Sijaisperheistä 10% kunnollisisa. muut ja osa pahempia kuin huostaanottoperheet.
Sosiaalityöntekijöiden valvonta puuttuu suomesta.
Olisi ehdoton edellytys saada kansallinen elin tutkimaan noiden toilailuja.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ja näytähän tuo väitteesi toteen!Kuinkahan monta sijaiskotia tunnet "syvällisemmin"?Kuinka monta sijaisvanhempaa tunnet hyvin?Oletko vieraillut sijaiskodeissa ja tutustunut kyseisen kodin perhe-elämään joihin väitteesi perustuu?Oletko tehnyt tarkankin tutkimuksen kun noin selkeän prosentin uskalsit heittää?en väitä vastaan etteikö joissakin sijaiskodeissa olisi mätää,mutta tuo 10% kuulostaa siltä kuin kirjoittaja olisi yllätys-yllätys ja jälleen kerran,joku katkeroitunut biovanhempi,joka omantunnonhädässään yrittää syyllistää sijaisvanhempia!Aurinkoista keväänodotusta!!!!!!
Toteennäyttäminen tällaisessa on hankalaa. Miten esim. itse näytät toteen insestin, jos kumpikin vanhempi pitää sen salassa? Siihen kun pystyt, olet todella hyvä ja arvokas ihminen.
jos lasta on todella fyysisesti käytetty hyväksi, siitä jää lääkärin todettavissa oleva jälki.
siis vanhemmat voivat sen kieltää kuinka tiukasti tahansa, mutta tapahtuma on todistettavissa.
tutkittavaksi jää sitten vain, että kuka. ja jos lapsi jo osaa puhua, pystyy hän leikin avulla ilmaisemaan aika pitkälle senkin, keneen epäilys kohdistetaan.
ja se on poliisin asia.
Ei hyväksikäyttö/insesti ole kyllä aina niin todistettavissa. Siitä ei aina jää jälkeä. Jäljen pitää olla "paha" jotta se jäisi parannuttuaankin viellä näkyviin.
Oman lapseni hyväksikäyttöä tutkittaessa (ja jälkien puuttumiseen) lääkäri kommentoi, että yleinsä ne jäljet paranevat muutamissa viikoissa. Tosin meidän tapauksessa ei edes mitään jälkiä odotettu olevankaan, vaikka hyväksikäyttö oli rankkaa, mutta ei fyysisesti kivuliasta.
Se ei todellakaan ole mikään Case closed juttu, joka mennään läpi ja paha saa palkkansa...huolimatta siitä miten paljon lapsi ilmaisee puheissaan tai kertoo tapahtuneesta.
Fyysinen hyväksikäyttö kun on muutakin, kuin tunkeutumista lapseen. Omaa lastani käyettiin ihan fyysisesti hyväksi, mutta ei "raiskattu" vaikka aina se on lapsen raiskaus ja lapsuuden raiskaus.
aika raju heitto, yleistys ilman kohdennusta.
millä tavoin olet joutunut kaltoinkohdelluksi, kun heität tuollaisia lukuja? ja monessako sijaiskodissa olet kasvanut?
Omasta mielestäno ongelma on paljon syvempi ja monimutkaisempi. Pelkkä siaiskotien seulonta ei todellakaan riitä, vaan katse pitäisi kohdistaa siihen pieneen, joka on systeemin rattaissa.
Jokainen meistä tietää, että traumatisoivissa oloissa oleva lapsi tarvitsee ennen kaikkea apua. Se ei ole pelkästään se, että otetaan pois niistä oloista. Murtunutta mieltä pitää hoitaa. Sen siaan lapset laitetaan säilöön lastenkotiin, heidän traumojaan ei hoideta, ei ammattimaisesti. Lastenkodin täti ei ole psykologi eikä psykiatri. Ongelman purkaminen siirretään jonnekkin hamaan tulevaisuuteen ja tehdään peruuttamoatonta jälkeä.
Ei ole rahaa. Sen tiedän.
Sitten, kun nämä lapset (kuten minut ja veljeni) laitetaan siaiskotiin on soppa valmis. Tavalliset vanhemmat eivät omaa niitä resursseja välttämättä, he ovat ymmällään ja jaksaminen on kiikunkaakun. Tukea ei tarjota ja jätetään omanonnen nojaan. Lapsen vuoksi saa tapella ja taistella ja vanhemmat pääsevät siinä välissä sössimään lastensa elämää.
Tiedän, että yhteys biologisiin vanhemppin on pidettävä. Se oli tärkeä itselleni, se oli tärkeä veljilleni, mutta se lojaliteetti pitäisi saada katkaistua. Lapset pitäisi hoitaa, heidän töytyisi päästä pukamaan traumaansa. Ei vasta aikuisena, kun peli on jo melkein menetetty vaan silloin, kun heidät traumaattisista oloista haetaan. Ja se side, joka syö lapsen sisältä, kun vanhemmat vaativat lapselta kaikkea muuta, kuin mitäpitöisi, täytyisi saada katki.
Olen 100% varma, että jos näin olisi toimittu meidän kanssa, ei yksi veljeni olisi joutuneet huumekierteeseen, ei toinen tappanut itseään, kun pääsi hoidonpiiriin liian myöhään.
En kiellä etteikö siaisperheiden valvontakin olisi tärkeää, se on. Veljeni vierailivat kahdessa perheessä, joissa kaikki ei ollut kunnossa ja joista molemmat kokemukset jättivät heihin jälkensä.
Mutta pelkkä valvonta ei riitä, siaisperhe joka ei saa tukea ja jonka yritykset lapsen vuoksi kaadetaan jatkuvasti viemäristä alas, ei enään jaksa. Ja kun perhe ei jaksa muuttuu hoitokin kyseenalaiseksi...ihan niinkuin tavaöllisilla biovanhemmilla, jotka ovat ajaneet itsensä piippuun.
Lapsen etu ei siis ole pelkästääns e, että siaisperhettä vahditaan, se on paljon paljon muutakin.
kertisitko Ent. sijoitettu, kun kirjoitit, että yhteys biovanhempiin täytyy säilyä, se on tärkeää. Miksi se oli sinulle tärkeää? Mitä myönteistä sinulle koitui siitä, että olit yhteydessä biovanhempiisi? Jos sinulla olisi ollut huolehtiva ja rakastava sijaiskoti, olisiko yhteyden katkeaminen mielestäsi ollut kovin traumaattista ja väärin?
Itse tunsin useasti, kun kuljetin lasta biovanhempien tapaamiseen, että olen vasten tahtoani osallisena lapsen henkiseen pahoinpitelyyn, tekemässä henkistä väkivaltaa lapselle jolle minun pitäisi olla tuki ja turva. Lapsi selvästi pelkäsi bioanhempiaan ja niitä tapaamisia,kuitenkin hänet pakotettiin siihen uudestaan ja uudestaan. Miksi lapsi ei saisi unohtaa mennyttä pahaa aikaa? ( Ei aikuistakaan pakoteta kohtaamaan väkivaltaista ex-puolisoaan enää sen jälkeen, kun on siitä eroon päässyt. Hän saa rauhassa rakentaa uutta elämää itselleen)
Olen kovasti yrittänyt ymmärtää, mikä idea tai ajatus on sen takana, nimenomaan lapsen edun kannalta, että tämän yhteyden pitää säilyä. Rankoissa pakkohuostaanotto tapauksissakin.
Jos on ajateltu, että on liian julmaa biovanhempia kohtaan yhteyden katkeaminen niin joutuuhan vuosittain moni muukin vanhempi luopumaan lapsestaan sairauden tai onnettomuuden vuoksi ja siihen on vain sopeuduttava ja sen kanssa on elettävä, että näin kävi.
Itse en lapsena kaivannut omia biovanhempiani, tiesin toki, että ovat jossakin olemassa ja joskus heistä puhuttiin, mutta en tuntenut mitään tarvetta tavata heitä. Minulla oli hyvä sijaiskasvattaja ja se riitti minulle.
Miksi yhteys biovanhempiin on niin tärkeää?
.....ajattelin lukemaani aivan samalla tavalla. Kirjoituksessasi oli paljon asiaa.
Yhteyden säilyminen oli tärkeää, koska silloin tuntui että kuuluin johonkin (tosin, asia on taatusti eri, kun puhutaan vauvaiässä tai alle 3-vuotiaana sioitetusta lapsesta). Vanhempien näkeminen niinkään ei ollut ehkä se tärkein, vaan kuuleminen heistä.
Tottakai sitä penskana odotti kuin kuuta noudevaa, niitä kotilomia ja ne olivat 50% täys katastroofi. Vanhemmat humalassa, ryyppyporukat himassa, ei ruokaa välttämättä jne.
Nämä tapaamiset ym. ovat niitä, jotka pitävät sitä lojaalisuutta yllä. Vanhemmat pääsevät aika hyvin puheillaan ym. vaikuttamaan yhdenviikonlopuna ikana, vaikka sikakännissä lapsen ajatusmaailmaan. Ja omasta mielestäni se pitäisi katkaista.
Yhteydellä tarkoitan enemmänkins itä, että lapsi tietää, että vanhempani ovat nämä ja nuo, heistä kuulee, ehkä puhelinsoiton, ehkä kirjeen muodossa.
Siinä mielessä on itsestäni täysin käsittämätöntä ja älytröntä, että kun lapsi otetaan pois vanhemmilta jotka tekevät henkistä ja fyysistä väkivaltaa, niin säännöllisin välajoin heidät lähetetään takaisin siihen helvettiin.
Ei ne lapset kerro ja puhu. Ei mekään. Oltiin hiljaa ja toivottiin, että ehkä joskus se ihme tapahtuu ja vanhemmat lopettavat ryyppäämisen.
Tiedän, että monille bio vanhemmille tämä ei mene päähän. Heillä on oikeus..ehkä, mutta ei pilata lapsensa elämää. Ja niin kauan kuin bio on sairas hän vääjämättä pilaa lapsensa minäkuvaa sekä elämää.
En ymmärrä, miksi em. viikonlopputapaamisiin ei vaadita alkoholisoituneilta vanhemmilta monen kk katkaisuhoitoa sekä AA kerhossa käyntiä, huumevanhemmilta NA-ryhmissä oloa etc.
Tämä kirjoitus tulee nyt hutiloiden kun on kiire, mutta ehkä sieltä löytyi jotain pointteja;)
vastauksestasi! Oletko harkinnut tai ehkä olet jo kirjoittanutkin kokemuksistasi ja ajatuksistasi " asianosaisena" johonkin sijaislapsi asiaa käsittelevään lehteen esim. Perhehoitolehti tms. Ei niitä bioperheet lue, mutta sosiaalityöntekijät kyllä ja mielipiteesi voisi antaa monelle ihan uutta ajattelemisen aihetta. Kirjoitat mielipiteistäsi todella hyvin.
Taas joku katkeroitunut biovanhempi laukoo hanurista. Osa sijaisperheistä tietenkin voi huonosti, kun heille sijoitetaan aivan romuna olevia lapsia, jotka eivät perheisiin kuulu ja sitten apua ei anneta. Se ei ole sijaisperheiden vika. Olkaa tyytyväisiä että joku huolehtii heitteille jättämänne kullannuput.
Höpöhöpö..taas joku katkeroitunut biovanhempi heittää ihan hanurista. Eihän se sijaisvanhempien vika ole, jos sossu sijoittaa perheeseen aivan romuna olevia lapsia, jotka eivät perheessä pysty elämään. Ja sitten ei vielä apuakaan anneta. Olkaa tyytyväisiä, että joku sentään hoitaa heitteille jättämänne kullannuput.
Kone temppuili joten tuli tuplana, mutta ehkä sitten menee terävämmin perille.
Sellainen valvontasysteemi on ainakin ollut suunnitteilla sosiaalityöntekijöille - liekö jo käytössä - , että heille tulisi samanlainen rekisteröinti kuin hoitohenkilökunnalla jo on. Myös eri tahot ovat tätä nykyä huolissaan sijaiskotien arjesta, sekä lasten kohtelusta. Tästähän oli uutisissa hiljattain ainakin netissä ja luennoilla olen kuullut tämän suuntaista huolta sijaiskotitoiminnasta.
On erinomaisen hyvä asia, jos viestiketjun aloittaja olisi biovanhempi, koska se on merkki siitä, että biovanhemmat alkavat valveutua. He ovat myös aitiopaikoilla näkemässä sellaista minkä ovelat sijaisvanhemmat hyvinkin sossujen kerran vuodessa tekemän visiitin ajan pystyvät heiltä piilottamaan. Esimerkkinä pelotellaan ja lahjotaan lapsi olemaan hiljaa, tiedän myös että lapsia on pahopinpidelty sijaiskodeissa. Sijaisvanhemmat tai lapsiaan pahoinpitelevät vanhemmat tietävät, että lapsi tulee hyvin kuuliaiseksi pahoinpitelijälleen ja alkaa jopa puolustaa pahoinpitelijäänsä.
Koko lasten sijaiskotitoiminta on lähtenyt vanhempien kyvyttömyydestä hoitaa lapsiaan. Sijaisvanhemmatkin ova ihmisiä ja heihin mahtuu yhtälailla vähemmän hyviä ihmisiä. Jos joskus on käynyt niin että sijaisvanhemman pinna on katkennut, se ei ole sijaisvanhemman huonoutta vaan se osoittaa lapsen vamman vakavuutta.
97% vanhemmista on oikein valveutuneita. heillä on kaikilla kännykässään näiden verovaroilla oikeusjuttuja pyörittävien laikimiesten puhelinnumerot ja niitä vaihdetaan ja jaetaan kapakkaillanistujaisissa.
nämä valveutuneet vanhemmat tietävät millilleen mitä oikeuksia heillä on ja he pyllistävät pitkään velvollisuuksilleen.
jos sitten on meissdä sijaisvanhemmissa roistoja, niin onhan se toki tosi kiva, että edes biovanhemmat ovat valveutuneita.
myöten on ainakin meidän koti avoin . Luuleeko joku vielä että näitä lapsia hoidetaan niin että vain kerran vuodessa sossu käy kotona ja muuten me täällä keskenämme mesomme mielin määrin.
Meillä ainakin ollaaan yhteydessä sossuun tai kasperiin tai työnohjaukseen tai psykol. tai terapeuttiin, johonkin näistä viikottain ja useamminkin. Monta kertaa vuodessa joku heistä meillä käy.Tämän enempää ei yksytyisyyttään mielestäni tarvitsekkaan aukaista tai siitä ei ole enää mitään jäljellä. Eikös meidän pitäisi kuitenkin olla "normaali" perhe.
Olen myös käsittänyt että sijaisvanhemmatkin saavat olla tavallisia ihmisiä eli välillä suuttua, hermostua , huutaa ja joskus jopa raivostuakin mutta silti hillitä itsensä niin ettei kuitenkaan pura raivoaan lyömällä tai muuten niin että lapsi tuntee itsensä turvattomaksi . Jotenkin käsitän niin että lasten on hyvä nähdä että vaikka aikuinen suuttuu tai on surullinen tai väsynyt niin niistäkin selvitään ja aikuinen kuitenkin pystyy hallitsemaan itsensä ja tilanteet.
Tee hyvä mies valitus!
et he ovat riittäviä ja hyviä?? Me ainakin olemme todenneet, ettemme pysty antamaan lapselle kuin kodin ja sylin ja rakkauden, normaalin arjen. Sitten jos lapsi tarvitsee enemmän ongelmiensa takia, sitä varten on koulutetut ammattilaiset johon otamme yhteyttä. Hoitoalan koulutuksessanikin korostettiin, että ei meidän hoitajien tarvitse tietää kaikkea miten hoidetaan, joka ei kuulu meidän alalle, vaan meidän täytyy tietää mihin ja miten ohjata asiakasta kun tarve vaatii.
Mitä siis vaaditaan sijaisvanhemmilta?? Eikö terve maalaisjärki ja tarvittaessa avun hakeminen riitäkään???
Mikä on kunnollinen sijaisperhe? Meillä ainakin on sellainen "avoimien ovien päivä" aina, et jos jotain outoa meissä havattaisiin, niin kyllä kai siihen puututtaisiinkin. Ja jaksampa uskoa, että kyllä sitä ramppuutta on useimmissa sijaisperheissä.
Joel; onko ongelmasi se, että koet katkeruutta oman lapsesi huostaanotosta ja siitä, ettet pysty yhteistyöhön lapsen sijaisperheen kanssa?
"veit sanat suustani"!Ei meidän sijaiskotien tarvitse olla mitään super perheitä..Ketä meistä on?!Sanoohan se nimikin:sijaisKOTI.Olemme koti.
Jokaisella on oikeus kotiin joka on turvallinen,rakastavainen ja jossa saa tuntea itsensä tarpeeliseksi.Sen me annamme,enempää ei voi vaatia.Joel voisi tarkastella omaa asennettaan tarkemmin,varmasti tietää itsekkin mikä panee tuommoisia kirjoittamaan...Ei ainakaan rehellistä puhetta.