Huh sanon, kun mietin viime syksyn tuntojani. Mitä vuoristorataa sait mies sydämeni kulkemaan. Olin niin hullun lailla rakastunut sinuun, kiihdyksissä, jalat kaukana maan pinnalta ja pää pilvissä. Enemmän kuin ikinä ennen elämäni aikana. Olisin ollut valmis lähtemään kanssasi ihan mihin vaan, jos vaan olisit pyytänyt.
Muistan ne unettomat yöt ja päivät, joina sinusta haaveilin.
Rakastuin oikeasti, jokin sinussa vaan sai sen aikaan. Rakkaus on aina suuri arvoitus ja kysymysmerkki. Enkä edes halua sitä tunnetta liikaa analysoida.
Vuosi on ollut omalla lailla hankala, ja olen sinua kaivannut todella paljon. Muistan edelleen kaiken ja voin sanoa että tunteeni sinua kohtaan eivät ole kuolleet.
Hurjin tunnemyrsky on onneksi ohi, sydämeni ei sitä näin pitkään olisi kyllä mitenkään kestänytkään.
Tunteeni sinua kohtaan ovat silti lämpöä ja rakkautta täynnä, aina.
Muistan ne unettomat yöt ja päivät, joina sinusta haaveilin.
Rakastuin oikeasti, jokin sinussa vaan sai sen aikaan. Rakkaus on aina suuri arvoitus ja kysymysmerkki. Enkä edes halua sitä tunnetta liikaa analysoida.
Vuosi on ollut omalla lailla hankala, ja olen sinua kaivannut todella paljon. Muistan edelleen kaiken ja voin sanoa että tunteeni sinua kohtaan eivät ole kuolleet.
Hurjin tunnemyrsky on onneksi ohi, sydämeni ei sitä näin pitkään olisi kyllä mitenkään kestänytkään.
Tunteeni sinua kohtaan ovat silti lämpöä ja rakkautta täynnä, aina.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oi oi, ihana 😍😍😍
💘
Outoa kirjoitusta ottaen huomioon, että olet miehesi tuntenut jo vuodesta 2005 asti.
Eipä nyt osunut.
ap
Viime syksy oli ihanaa aikaa, siinä oli jotain taikaa...🥰
Itse olen rämpinyt sieltä saakka
😩
Se on se rakkauden taakka.😉😘
Olihan se viime syksy...kuumaa...
Taitaa olla varattu kyseessä.
Surullista kuinka ihmiset heittävät tämmöiset tunteet hukkaan eikä käytä tilaisuutta kokeilla elämää yhdessä. Tosin jos vastakaikua ei tule niin silloin ei asialle oikein mitään voi. Tämmöisiä tunteita elämän aikana toista ihmistä kohtaan tulee todella harvoin ja osa ei edes koskaan tule näin suuria tunteita kokemaan.
Voisin jopa itseni omahyväisesti kuvitella aloittajan kohteeksi. Itse tiesin jo alkusyksystä, että minulla alkaa suruaika joskus syksyn edetessä. Sitten korona-aika talvella siihen jatkoksi. En uskaltanut enää erästä lähteä etsimään sieltä, mistä olisin voinut löytää.
Et varmastikaan ole omahyväinen, mutta en usko että olet hän ketä tarkoitan. Itse olin vielä alkusyksystä toiveikas ja vasta loppuvuodesta suru iski puseroon. Olen kuullut hänestä viimeksi joskus loka-marraskuun vaihteessa.
Mitä tapahtui kun viimeksi näitte? Moikkasitteko, puhuitteko vai jotain muuta?
Viime syksynä puitiin ahkerasti, puimakone naksutti.
No, miksi et tehnyt mitään? Käyttäydyit kuitenkin sen verran hillitysti seurassani, ettei siitä nyt kovin paljon ollut pääteltävissä. Minun tunteeni heräsivät myöhemmin.
En nyt sanoisi hillitysti.
ap