vähän hölmöä, mutta peiton käärin rullalle ja sitä pitelen ja rutistelen. Eihän se nyt ole aito asia, mutta jonkinlaista korvaushoitoa läheisyyden puutteeseen. ;) Ainahan se olisi aito asia parasta.
Ehkä tämä on
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onhan se ihan aito peitto.. kai
Peitto on toki aito.
Minäkin halailin peittoa. Nykyisin en niin paljoa. On kivempi olla kyyneleet silmissä kaivaten kuin lohduttautua mihinkään. Pitkään kun ollut tunteeton ja apaattinen, niin tunteet, oli ne mitä hyvänsä, on hyvästä. Kunpa hän olisi nyt tässä. En saisi itkua loppumaan. m>n
Samaistun, tuttu tunne. n—>m
Minä itken joka päivä. Jos sisälle on patoutunut itkuja, on hyvä että ne löytävät tiensä ulos. Jossain vaiheessa ärsytti, kun monta tuntia meni pillittäessä. Nyt pidän kyllä jotenkin puhdistavana, hyvä että tunteet on kunnossa. :)
Juuri näin. Sisälläsi on jotain joka purkautuu ja joku kaunis päivä huomaat, että kyyneleet on loppu. Sivusta vaan en ole tuo mies.
Näin minäkin lopulta uskon. Tässä on prosessi käynnissä. Eheytyminen.
Ei mun ainakaan tarvi mitään peittoa rutistella. Kyllä sitä nyt yksin pitää pystyä nukkumaan.
Sellaisia kokovartalotyynyjä on olemassa, joita halia. Myös pehmolelut ja tyynyt ajaa asian. Ei ne silti miestä korvaa. Voidaan aloittajan kanssa nyt itkeä yhdessä tätä samaa läheisyydenkaipuuta. ;) ;)