Lontoon aamuisessa usvassa eteeni ryntäävät yhtäkkiä vasikan kokoiset hurtat,muristen ja äristen , hyppien selkääni valtavat kidat ammollaan, kauhusta suunniltani juoksen sankassa soomannin hajuisessa sumussa niitä pakoon ja muutaman kauhunsekaisen minuutin jälkeen pedot palaavat takaisin sankkaan sumuun ja pääsen kaikki jäsenet täristen jatkamaan koulumatkaani.
Jeppiksen muistoja
Anonyymi
12
1096
Vastaukset
- Anonyymi
Siihen aikaan koirat ja kissat liikkuivat usein vapaana ,kissoja löytyi vähän väliä kuolleina tienvarsilta ja ladoista, kyllä se rotanmyrkky tappaa kissankin ja aika surutta sitä myrkkyä leviteltiin silloin.
Koiria sai tosiaan ihan pelätä välillä ,onneksi säästyin pahemmilta puremilta ja vesikauhulta.
Kaveriani Permulla puri vihainen koira aika pahasti ja hän kärsii kai vieläkin jonkin asteisesta koirakammosta.
Eläimistä puhuttaessa muistelen myös että ihan siinä kaupungin liepeillä oli 60-luvulla maatalo jossa pidettiin lehmiä ja taisi heillä olla pari hevostakin.
Talon pelloillla viljeltiin ainakin perunoita .
Nykyään ovat nuo pellot jääneet Vuohisillantien kerrostalojen alle.- Anonyymi
Silloin siihen aikaan kylmä kaivovesikin piti kantaa ämpärillä sisälle kun nyt se tulee lämmitettynä hanasta. Ei ollu kavereillakaan mitään pindendojadindendoja ja viittomakielisiä tietää puhelimia. Putkirarioista kuunneltiin yöaikaan rokkenrollia ulkomaan kanavilta ja mustavalkoisia televiissioita alkoi vasta pikkuhiljaa, kavereiden kotona olemaan.
Kouluun hiihdettiin ainakin talvella ja muutoin jalan tai pyöränsotkimella kammeten. Huutamalla kuuluttaen toimiteltiin naapurien asiat ja lennättimessä käytiin ruottiin töihin paenneille sukulaisille soittamassa.
Mittään marketteja ja sun muun ostosparatiisseja ei ollu ku kyläkauppa ja sen kauppiaan vaimo. Ulukomaan hetelmiä ei lentokoneilla kaukomalita lennätetty. Porkkana kaali nauris ja ite ammuttu tehty jänispaisti ne oli herkkua.
Autonvossikkoja alako vasta pikkuhilijaa kuoppaisilla teillä sen tuhatta ja sataa kulukea, silloin oli ne vappaat rajoitukset eli ei ollu ja sikunoissakin sai suaveetukat poikaporukois kurvailla. Polliisilla muutama kottero että miten sitä pyörän sotkimella päästätyhyjien perässä olis pysynykkään.
Ulukomaan reissut kauas oli vaan hienojen herrojen hommia ja ruottikin oli jo joskus käyneelle kovin kaukainen ja eksootiinen maa.
Hevoisia tosiaan oli pihoilla parkissa ja koira se oli vaan harvoilla ja niin valinneilla. Ei ne silloin kuulunu perheen kalustukseen. Eikä muuten juoksennellu vapaana toisten ihmisten takamuksia järsimässä.
Mopeti se oli siihen aikaan kauppakassina ja työmatkoilla kulukupelinä, kele !
Nykyään on kaikilla kaiken maailman kotkotukset ja tyylikutimet kampaukset puudelit konjakit sorbeet lattet ja viittomakieliselle puhelimelle jupit viittoilee jossakin omassa somekuplassaan itteään kehuen ja naamakuviaan jakaen, notta kylläpä on minulla tänään leveä hymy, kattokaas ny.
Kele ! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silloin siihen aikaan kylmä kaivovesikin piti kantaa ämpärillä sisälle kun nyt se tulee lämmitettynä hanasta. Ei ollu kavereillakaan mitään pindendojadindendoja ja viittomakielisiä tietää puhelimia. Putkirarioista kuunneltiin yöaikaan rokkenrollia ulkomaan kanavilta ja mustavalkoisia televiissioita alkoi vasta pikkuhiljaa, kavereiden kotona olemaan.
Kouluun hiihdettiin ainakin talvella ja muutoin jalan tai pyöränsotkimella kammeten. Huutamalla kuuluttaen toimiteltiin naapurien asiat ja lennättimessä käytiin ruottiin töihin paenneille sukulaisille soittamassa.
Mittään marketteja ja sun muun ostosparatiisseja ei ollu ku kyläkauppa ja sen kauppiaan vaimo. Ulukomaan hetelmiä ei lentokoneilla kaukomalita lennätetty. Porkkana kaali nauris ja ite ammuttu tehty jänispaisti ne oli herkkua.
Autonvossikkoja alako vasta pikkuhilijaa kuoppaisilla teillä sen tuhatta ja sataa kulukea, silloin oli ne vappaat rajoitukset eli ei ollu ja sikunoissakin sai suaveetukat poikaporukois kurvailla. Polliisilla muutama kottero että miten sitä pyörän sotkimella päästätyhyjien perässä olis pysynykkään.
Ulukomaan reissut kauas oli vaan hienojen herrojen hommia ja ruottikin oli jo joskus käyneelle kovin kaukainen ja eksootiinen maa.
Hevoisia tosiaan oli pihoilla parkissa ja koira se oli vaan harvoilla ja niin valinneilla. Ei ne silloin kuulunu perheen kalustukseen. Eikä muuten juoksennellu vapaana toisten ihmisten takamuksia järsimässä.
Mopeti se oli siihen aikaan kauppakassina ja työmatkoilla kulukupelinä, kele !
Nykyään on kaikilla kaiken maailman kotkotukset ja tyylikutimet kampaukset puudelit konjakit sorbeet lattet ja viittomakieliselle puhelimelle jupit viittoilee jossakin omassa somekuplassaan itteään kehuen ja naamakuviaan jakaen, notta kylläpä on minulla tänään leveä hymy, kattokaas ny.
Kele !Muistan nuo pienet kaupat, niitä oli joka puolella kaupunkia. Kortmannin kaupassa tuli usein käytyä. Kauppias oli vanhempi herrasmies, aina ystävällinen, vaikka velaksi ostettiinkin ja usein oli maksut myöhässä.
Näissä pikkukaupoissa oli kaikissa omanlaisensa tunnelma.
Ei niinkuin nykyään kaikenmaailman supermarketeissa ja prismoissa jotka ovat persoonattomia ja valtavia ostoshelvettejä.
Silloin kaupat olivat viihtyisiö, siellä jonotettiin kaikessa rauhassa ja juteltiin tuttujen ja tuntemattomien kanssa.
Kahviakin jauhettiin pavuista ja siellä tuoksuivat tuoreet leipomon possut ja muut pullat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silloin siihen aikaan kylmä kaivovesikin piti kantaa ämpärillä sisälle kun nyt se tulee lämmitettynä hanasta. Ei ollu kavereillakaan mitään pindendojadindendoja ja viittomakielisiä tietää puhelimia. Putkirarioista kuunneltiin yöaikaan rokkenrollia ulkomaan kanavilta ja mustavalkoisia televiissioita alkoi vasta pikkuhiljaa, kavereiden kotona olemaan.
Kouluun hiihdettiin ainakin talvella ja muutoin jalan tai pyöränsotkimella kammeten. Huutamalla kuuluttaen toimiteltiin naapurien asiat ja lennättimessä käytiin ruottiin töihin paenneille sukulaisille soittamassa.
Mittään marketteja ja sun muun ostosparatiisseja ei ollu ku kyläkauppa ja sen kauppiaan vaimo. Ulukomaan hetelmiä ei lentokoneilla kaukomalita lennätetty. Porkkana kaali nauris ja ite ammuttu tehty jänispaisti ne oli herkkua.
Autonvossikkoja alako vasta pikkuhilijaa kuoppaisilla teillä sen tuhatta ja sataa kulukea, silloin oli ne vappaat rajoitukset eli ei ollu ja sikunoissakin sai suaveetukat poikaporukois kurvailla. Polliisilla muutama kottero että miten sitä pyörän sotkimella päästätyhyjien perässä olis pysynykkään.
Ulukomaan reissut kauas oli vaan hienojen herrojen hommia ja ruottikin oli jo joskus käyneelle kovin kaukainen ja eksootiinen maa.
Hevoisia tosiaan oli pihoilla parkissa ja koira se oli vaan harvoilla ja niin valinneilla. Ei ne silloin kuulunu perheen kalustukseen. Eikä muuten juoksennellu vapaana toisten ihmisten takamuksia järsimässä.
Mopeti se oli siihen aikaan kauppakassina ja työmatkoilla kulukupelinä, kele !
Nykyään on kaikilla kaiken maailman kotkotukset ja tyylikutimet kampaukset puudelit konjakit sorbeet lattet ja viittomakieliselle puhelimelle jupit viittoilee jossakin omassa somekuplassaan itteään kehuen ja naamakuviaan jakaen, notta kylläpä on minulla tänään leveä hymy, kattokaas ny.
Kele !Niinpä. Ei edes puhelinta joka talossa. 60- luvun alkupuolella televisiokin oli harvinaisuus.
Kansakoulun pihamaalla kuuntelin kateellisena kun muut puhuivat aivenhousta ja wangontrainista ja bonantsasta. Kuinka jännittäviä juttuja sieltä teeveestä saattoikaan katsella, se oli kuin satumaailma , johon minulla ei ollut pääsyä.
Eihän heitä monta ollut siihen aikaan, joiden kotona tuo näköradio oli. Pekalla , Maurilla ja Jarkolla, ja parilla muulla luokkatoverilla.
Meidän kotona kuuntelin radiosta Kolmea muskettisoturia ja Pekka Lipposen seikkailuja.
Kyllä nekin olivat jännittäviä ja mielikuvitusta sai vapaasti käyttää kuvitellessa henkilöiden ulkonäköä, vaatteita ja paikkoja.
Mutta ei niistä voinut koulupihalla enää puhua sen jälkeen kun tuli se teevee. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä. Ei edes puhelinta joka talossa. 60- luvun alkupuolella televisiokin oli harvinaisuus.
Kansakoulun pihamaalla kuuntelin kateellisena kun muut puhuivat aivenhousta ja wangontrainista ja bonantsasta. Kuinka jännittäviä juttuja sieltä teeveestä saattoikaan katsella, se oli kuin satumaailma , johon minulla ei ollut pääsyä.
Eihän heitä monta ollut siihen aikaan, joiden kotona tuo näköradio oli. Pekalla , Maurilla ja Jarkolla, ja parilla muulla luokkatoverilla.
Meidän kotona kuuntelin radiosta Kolmea muskettisoturia ja Pekka Lipposen seikkailuja.
Kyllä nekin olivat jännittäviä ja mielikuvitusta sai vapaasti käyttää kuvitellessa henkilöiden ulkonäköä, vaatteita ja paikkoja.
Mutta ei niistä voinut koulupihalla enää puhua sen jälkeen kun tuli se teevee.Ensimmäinen elokuva jonka näin kotimme vihdoinkin hankitusta teeveestä , ehkäpä vuonna 1965, oli nimeltään Shanghain pikajuna.
Kuinka ihmeellistä olikaan katsella tuota eksoottista ja jännittävää elokuvaa ihan vain kotisohvalta.
Vaikka oli mustavalkoinen , ei haitannut silloin, kaunista naista joka nöytteli pääosaa,ihailin kovasti.
Myöhemmin luokalleni tuli tyttö joka suuresti muistutti tuota Marlenea ja ihastuinkin häneen monien vuosien ajaksi, tosin ilman vastakaikua.
Olen katsonut elokuvan uudestaan yli 40 vuoden jälkeen .Studiossa kuvattu ja rakeinen mutta Marlene on ikuisesti ihana kohtalokas seikkailijatar.
- Anonyymi
Asuessani lapsuudessani maalla luulin monta vuotta Pietarsaarta Ankkalinnaksi ,sillä isäni toi sieltä usein uuden Aku Ankan ja sanoi aina hakeneensa sen Ankkalinnasta.
Sitten , olin kai 5 -vuotias kun pääsin ensimmäisen kerran isän mukaan Pietarsaareen, niin koin melkoisen pettymyksen kun ei siellä näkynytkään Akua eikä muita Ankkalinnalaisia vaan pelkkiä tavallisen näköisiä ihmisiä.
Ylipäätään kaupunki teki masentavan vaikutuksen nuoreen mieleeni, se oli jotensakin synkkä ja ahdistava verrattuna Ankkalinnan värikkääseen maailmaan. Ainoa lohdutus oli se kahvila josta sai todella hyvää kuumaa punaista mehua ja pullaa , taisi olla Haldinin kahvila. - Anonyymi
Juon kylmää vermettoa suoraan pullonsuusta.
On pirun kylmä , mutta kohta alkoholi alkaa lämmittää vatsaa.
Pullo kiertää ringissä ja vöhän irvistelläänkin eihän vermetto ei niin hyvää ole, mutta hyvin siitä humaltuu.
Kusiputkan tuttu lemu ei enää haittaaa, siellä alkaa tuntua jo lähes kodikkaalta tuulen piiskatessa jäätäviä rakeita peltiseiniin.
Jutut vain paranevat pullon vajetessa, ollaan melkein aikamiehiä jo, rippikoulukin käyty.
Aina välillä joku poikkeaa ulkoa sisään asioimaan mutta kääntyy äkkiä pois nähdessään meidät.
Me kolme muskettisoturia plus yksi.
Olli , Hanski,Make ja mä.
Nuoria ja huolettomia,mielessä nyt vain nopea känni ja sitten tuonne ylös Kafikseen jonka ikkunoista loistava houkutteleva valo näkyy peltirötiskön oviaukosta.
Sieltä voi ehkä juuri tänään löytyä joku mukava tyttö!
Mutta ensin pitää päästä oikeaan vireeseen.
Ja löytyyhän se kun pullo on tyhjenee... - Anonyymi
Lontoon niminen kaupunginosa toi aina mieleen sen kuuluisan Lontoon sumun.
Jostain syystä tuo osa kaupunkia olikin usein sankan sumun peitossa aamuisin kun sitä kautta kouluun kuljin.Sumussa oli jotenkin turvallinen olo,ikäänkuin olisi ollut yksin koko maailmassa - ellei olisi tarvinnut pelätä noita petoja.
Muutenhan siellä ei ollut juuri mitään Lontoota etäisestikään muistuttavaa paitsi tuo sumu ja ehkä ne pari keltaista vuokrakasarmia jotka toivat mieleen Dickensin romaaneissa kuvailtuja asuntoloita . - Anonyymi
Minun parhaat ja miellyttävinnät muistoni kaupungista liittyvät lähes kaikki niihin kioskeihin joita vielä 60- 70 - luvulla oli ympäri kaupunkia.
Tarzan, Villi Länsi, Tex, Pecos Bill ,Klassikot jne - Anonyymi
Ankeat muistot pääosin,tosin joukossa valoisiakin ja yritänkin muistella vain niitä
Ahlströminkadulla, koulutiellä ,leipomon herkulliset tuoksut leviävät raikkaasen kevätaamuun jota Schaumannin lemut eivät vielä pilaa.
Hernesoppapäivä Ristikarilla, vatsa alkaa kurista jo uskonnon tunnilla kun Autti kertoo tarinaa Jaakobista ja Eesausta ja hernesopalla ostetusta esikoisoikeudesta ja alakerran keittiöstä luokkaan tulvii tuon herkullisen sopan tuoksu.
Illalla kotona kuunnellaan radiosta Kolmen Muskettisoturin seikkailuja .Tässä jaksossa Pentti Siimeksen D'Artagnan pelastaa kauniin Constantinen sieppaajien kynsistä ja saa Myladystä vihamiehen.
Kuten aina ,kuunnelma päättyy liian pian ,mutta onneksi seikkailu jatkuu unessa ,jossa miekat heiluvat ja musketit paukkuvat.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän371796Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61391Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431376- 141352
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11345Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71314Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01294Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11250Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21200Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21183