Kerro minkälaisia kokemuksia sulla on pakeista, kun tunteet ei kohdanneetkaan. Tylyimmät tai ne mistä jäi kaikesta huolimatta hyvä mieli.
Pahimmat ja lempeimmät pakit
Anonyymi
21826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Pahimmat pakit oli naiselta, jonka kanssa kirjoittelin ensin muutaman viestin Tinderissä. En ollut ihan varma, että onko mulla kiinnostusta edes tavata, kun matkaa oli vähän yli 100km plus muutamia muita huomioita. Nainen kuitenkin monta kertaa kysyi ja ajattelin, ett noh, jos hän on kaupunkiin tulossa niin käydään kahvilla.
Jo tavatessa hän oli tosi tyly, ei lähtenyt keskusteluihin ja katsoi tympeästi. Vähän ennen lähtöä hän alkoi luetella, miksi en ”nappaa” ja miten hän oli ajatellut minut erilaiseksi. Vähän jo häpesin häntä julkisella paikalla, mutta sain vielä kahvin juotua loppuun ja lähdettiin. Hän syyllisti minua vielä ulkona siitä, että on ajanut ”turhaan” luokseni. Ei tavattu enää :D.
Toinen oli hyvä kokemus, missä molemmat jäi eka tapaamisen jälkeen vähän miettimään et onkohan mitään enempää vai ei, mutta uteliaan kiinnostuneena kun yhteistä oli paljon. Sovittiin että tavataan uudestaan ja tapaamisen aikana jotenkin molemmille valkeni se, että ei tulla treffailumielessä jatkamaan, vaikka sitä ei ääneen töksäytetty. En ole ihan varma kumpi antoi pakit ja kummalle, mutta meillä oli mukava ulkoilupäivä ja hyvät kahvit, hymyillen molemmat lähdettiin omille teille :).
Siis niin järkky tuo sun eka kokemustarina.
Mä en kestäis. :/
Pari kertaa oon saanu kuulla, että toinen on jo varattu mutta ovat aina kuulemma hyvin immarreltuja kuitenkin. Sitten joskus on käynyt niin, että on sanottu "kyllä" treffeille, mutta sitten kun on ollut aika sopia ajankohta niin onkin tullut kissan kaiman hautajaiset ja asia on jäänyt siihen. Tän tyyppiset feidaukset ja yleinen innottomuus on niitä tyypillisimpiä pakkeja, pehmeitä kai nekin jos vaan tajuaa ottaa vinkistä vaarin eikä ala jankata.
Itse olen taas mennyt usein jäihin jos toinen on tuntunut takertuvalta ja päällekäyvältä, silloin voi suusta päästä vaikka mitä sammakoita kun vaan haluaa päästä tilanteesta ulos. Toivottavasti en kuitenkaan mitään ihan hirveitä pakkeja ole ikinä antanut...
Ap, miksi kysyt, onko vanha suola alkanut janottamaan? Oletko itse jättäjä, vai jätetty?
Halusin kuulla vaan muiden kokemuksia, mulla kun ei niitä vielä kauheesti ole. Oon miettiny lähestyä jollain tavalla mun ihastusta, vaikka oon melko varma että pakit saattaa tulla.
Mä annoin mielestäni ihan lempeät pakit yhdelle nettideitille. Oltiin palstalla sovittu treffit ja syömään mentiin kivaan idylliseen paikkaan. Syistä, joita en tässä avaa, kiinnostukseni ei riittänyt seuraaviin treffeihin, joten pääruuan jälkeen kiitin kauniisti seurasta, tilasin laskut erikseen ja toivotin hyvää jatkoa. Yhteystietoja ei koskaan vaihdettu.
Ai niin itel ei oo yhtään kokemusta treffeistä.
Mut jos mennää vaik ensimmäisille treffeille ja nähdään ekaa kertaa niin kumpi maksaa?
Tai maksetaanko yleensä omat?
Mä oon aina sellainen oli tilanne mikä tahansa vaik en tuntisi jotain ja ollaan yhdessä syömässä niin alan aina maksamaan. En osaa luontevasti noita juttuja
Lähtökohta kai on, että molemmat maksaa omansa. Itsestä tuntuisi jotenkin oudolta ja kiusalliselta, jos toinen alkaa heti ekoilla treffeillä makselemaan mun tilauksia. Toki jos näyttää siltä, että toinen jättää ottamatta sämpylän vaikka on nälissään ihan vain siksi ettei ole rahaa, niin tottakai sanon, että minäpä maksan kaikki. Silloin ei tietysti niitä toisia treffejä tule koskaan.
Luin tekstisi ja samalla kun meni kylmät väreet, tunsin helpostusta siitä, että oletettavasti joku muukin on kohdannut sen sämpylän pyytäjän.
Meinasin saada todellisen taakan yhdestä Vantaalla asuvasta naisesta Maria nimeltään, joka toimi juuri noin. Uudet treffit tuli vielä kahvien jälkeen, mutta kun hän sai kiusallisen tilanteen aiheuttaen minut maksamaan myös hänen lounaansa (oma vikani, mutta tuli ihan puskista), en ole vastannut hänen yhteydenottoihinsa. Sain kuulla lopuksi miten kylmä olen :).
Ei kannata sopia treffejä lounaille tai yleensäkään pitkän (ja pitkäveteisen) aterian ääreen monestakin syystä. Voi sitä mussutusta ja mässytystä, majoneesit pitkin kasvoja ja salaattia hampaiden välissä. Ei ole kovin romanttista eikä järkevääkään.
??? Ai sen sämpylän takia?
Ni ja mun mielestä se joka pyytää maksaa. Voi sanoo et sä voit pyytää.
Näinkin voi sanoa joo. Mä tarjoan mielelläni ja vaikka koko illallisen, mutta mä haluan tapailla naista, joka pystyy huolehtimaan omista asioistaan. Siksi ei jatkoon. Jos ei ole rahaa edes sämpylän verran, niin sitten voi tehdä treffit vaikka puistokävelylle.
Sit ei kannata tarjota ensimmäiselläkään kerralla.
Mä voin olla kiva kenelle vaan ja tarjota, ettei toinen joudu kiusalliseen tilanteeseen. Vaikka mulla on hyvät käytöstavat, ei se silti tarkoita, että mulle kävis naisystäväksi kuka tahansa.
Kai ne pakit pääsääntöisesti on suht lempeitä. Se miten niihin itse suhtautuu riippuu varmaan oman kiinnostuksen /ihastuksen tasosta. Mutta tietenkin mitä enemmän on kiinnostusta tai ihastusta, sitä kannattavampaa on tehdä se aloite pakkien uhallakin, ettei jää jumittamaan tunteidensa kanssa.
Ilman muuta samaa mieltä! Rohkeasti tekemään aloitteita ja myös kauniisti antamaan pakkeja heti, jos tuntuu, ettei lähde lentoon. Roikuttelut on peestä.
No on kai ne nyt peestä.
Mut en usko et pystyn ikinä tekemään aloitetta. Eli oon sit loppuelämän yksin jos en kehity tästä.
No mikä nyt on pahinta, mitä voi tapahtua? Jos ei toista kiinnosta, niin se on hänen tappionsa sitten.
Mä oon saanu trauman tollasesta. Mä olin iha varma ku 1 koko ajan jankkas mulle et mee jo se rakastaa sua et ei voi olla et ei rakastais ja sit mä menin ja se sai iha kauheet raget. Se oli hirveetä! Mä pelkäsin sitä jonku aikaa mut mulle sanottii et ei se oo mulle vihanen ei ollu vaa kiinnostanu. Mä en ikinä puhunu sen kaa
Kaiken ajan se oli ihan loistava. Niin nihkeän suloisesti kahahti aina kohdalleen pannessa yläosaa alaosaan.