Haluttomuus suhteessa

Mikähän siinä on kun avokin kanssa n 10 vuotta oltu yhdessä, lapsiakin on.. Niin aina seksielämä ollut helvetin vaikeaa mulle kyseisen henkilön kanssa.. Oon ajatellut että mulla on jotain traumoja lapsuudesta mitä en ala avaamaan, mutta outoa tässä on se että olen pari kertaa nyt alkanut ihastumaan muihin (ennen tällaista ei ole ollut) ja saatan himoita näitä ihastuksen kohteita seksuaalisesti ja oma kumppani alkanut jotenkin ahdistamaan..tunnen hänet liikaa perheenjäseneksi..onkohan seksuaalisuudelle jotenkin huonoa se että asutaan kumppanin kanssa saman katon alla.? Tuntee toisen liian hyvin ja ei pysty heittäytymään hetkeen samanlailla.. Liian vähän aikaa, liian erilaiset elämäntilanteet, ei ymmärrystä toista kohtaan, kyllästyttää. Oon kuin yhtäkkiä herännyt päästäni ja alkanut vituttaa tietynlainen elämä. Etenkin kun miettii vanhoja pariskuntia jotka on ollut kauan yhdessä, eihän ne muutaku tappele ja oo masentuneita (ainaki ne mitä MINÄ olen nähnyt. En näe järkeä. Sekin jos ehdotan jotain vaikka avointa suhdetta, jos saisin löydettyä niin seksuaalisuuteni eikä tarvitse miettiä sitä kun toinen hakee kuitenkin tyydytyksen muualta jos minä en halua, niin ei onnistu, mies ei halua jakaa naistaan. En saa omistaa siis itseäni eikä me olla edes kihloissa ja naimisiinkaan en menis mistään hinnasta. Ahdistaa kahleet mitä parisuhde on tuonut, varsinkin kun olen sen verran nuori että en ole ehtinyt hakemaan itseäni ennen suhdetta ja nyt olen niin perkeleen hukassa. Kumppanini ei ole mitään ammattiapua ikinä huolinut (parisuhdeterapia) ja minun mielipiteillä ei ole väliä. Ja koska olen etääntynyt, ajattelee vielä heti että petän. Uhkailisi vielä että häntä ei olisi jos en olisi hänen kanssaan. Jotkut ovat sanoneet kumppaniani narsistiksi ja jotkut halunneet että eroan hänestä. Pahinta on se että kumppanini on valehtelija jotenkin luonteeltaan, äiti ilmeisesti kasvattanut niin ettei rehellisyys kannata eikä hän tunnu kasvavan siitä aikuiseksi. Ehkä hänen lapsellisuus tappaa seksuaaliset haluni ja hän on vielä minua nuorempi. Onkohan kellään mitään vastaavia kokemuksia? Kun mä tän tekstin tähän kirjoitan, niin järkytyn tyhmyydestäni, että miksi en uskalla lähteä tästä suhteesta?
099
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Mikähän siinä on kun avokin kanssa n 10 vuotta oltu yhdessä, lapsiakin on.. Niin aina seksielämä ollut helvetin vaikeaa mulle kyseisen henkilön kanssa.. Oon ajatellut että mulla on jotain traumoja lapsuudesta mitä en ala avaamaan, mutta outoa tässä on se että olen pari kertaa nyt alkanut ihastumaan muihin (ennen tällaista ei ole ollut) ja saatan himoita näitä ihastuksen kohteita seksuaalisesti ja oma kumppani alkanut jotenkin ahdistamaan..tunnen hänet liikaa perheenjäseneksi..onkohan seksuaalisuudelle jotenkin huonoa se että asutaan kumppanin kanssa saman katon alla.? Tuntee toisen liian hyvin ja ei pysty heittäytymään hetkeen samanlailla.. Liian vähän aikaa, liian erilaiset elämäntilanteet, ei ymmärrystä toista kohtaan, kyllästyttää. Oon kuin yhtäkkiä herännyt päästäni ja alkanut vituttaa tietynlainen elämä. Etenkin kun miettii vanhoja pariskuntia jotka on ollut kauan yhdessä, eihän ne muutaku tappele ja oo masentuneita (ainaki ne mitä MINÄ olen nähnyt. En näe järkeä. Sekin jos ehdotan jotain vaikka avointa suhdetta, jos saisin löydettyä niin seksuaalisuuteni eikä tarvitse miettiä sitä kun toinen hakee kuitenkin tyydytyksen muualta jos minä en halua, niin ei onnistu, mies ei halua jakaa naistaan. En saa omistaa siis itseäni eikä me olla edes kihloissa ja naimisiinkaan en menis mistään hinnasta. Ahdistaa kahleet mitä parisuhde on tuonut, varsinkin kun olen sen verran nuori että en ole ehtinyt hakemaan itseäni ennen suhdetta ja nyt olen niin perkeleen hukassa. Kumppanini ei ole mitään ammattiapua ikinä huolinut (parisuhdeterapia) ja minun mielipiteillä ei ole väliä. Ja koska olen etääntynyt, ajattelee vielä heti että petän. Uhkailisi vielä että häntä ei olisi jos en olisi hänen kanssaan. Jotkut ovat sanoneet kumppaniani narsistiksi ja jotkut halunneet että eroan hänestä. Pahinta on se että kumppanini on valehtelija jotenkin luonteeltaan, äiti ilmeisesti kasvattanut niin ettei rehellisyys kannata eikä hän tunnu kasvavan siitä aikuiseksi. Ehkä hänen lapsellisuus tappaa seksuaaliset haluni ja hän on vielä minua nuorempi. Onkohan kellään mitään vastaavia kokemuksia? Kun mä tän tekstin tähän kirjoitan, niin järkytyn tyhmyydestäni, että miksi en uskalla lähteä tästä suhteesta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu