Keskustelua eläkeläisten elämästä

Kiitos kysymästä! Kyllä kiinnostaa keskustelu. Tosin listaasi kun luin, aloin miettiä saanko tästä eläkkeellä olemisestakin ehdot. Niin oli monia näkökulmia vanhan elämään.

Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, etten koe oloani yksinäiseksi vaikkei ihmissuhteita niin montaa olekaan. Eniten mulle seuraa pitää koira ja se onkin hyvä kaveri. Koskaan ei ole meille riitaa tullut. Koiran kanssa on pakkokin lenkkeillä. Siinä on sitä tekemistä ja kävelyliikuntaakin saa siinä samalla. Väittävät kyllä, että lihaksia ja tasapainoa täytyisi myös harjaannuttaa.

Sellainen hyvä juttu on, että tupakasta pääsin irti jo viisikymppisenä. Sitä ennen olin ehtinyt parikymmentä vuotta tuputtaa. Mikäköhän idea siinäkin oli? Ei nykyisin tupakoida samalla tavalla miten meidän ikäluokka poltti. Alkoholia en juuri käytä. Lähinnä ruoan kanssa, jos juhlissa tarjotaan. Mutta syömiset on vähän sitä sun tätä. Olen melkoinen herkuttelija, minkä huomaa peilistäkin. Mikähän siihen auttaisi? Terveydentila on melko hyvä. Onhan mulla muutama pitkäaikaissairaus ja niihin lääkitykset. Pitäisi vissiin niiden kanssa vähän tsempata. Ravintoa pitäisi muuttaa parempaan suuntaan ja painoa saada tippumaan. Ehkä jotain muutakin pitäisi tehdä, mutta en tiedä mitä. Ehkä ensimmäisenä pitäisi terveydenhoitajan vastaanotolle hakeutua?

Kun kysymykset luin, niin alkuun vähän ärsytti, kun oli se kysymys, eroaako arki juhlasta. Mitä se muille kuuluu? Sitten hoksasin, että ehkä se asia mua vähän nyppiikin, että elämä on turhankin tasapaksua. On jotenkin jämähtänyt olo. Että tätäkö tää on. Aina samaa. Mitäs teillä muilla?

Asuminen on kunnossa. Asutaan koiran kanssa kivassa kerrostaloasunnossa puiston ja järvenrannan tuntumassa. Talo on 2000-luvulla valmistunut. On hissit, lasitetut parvekkeet ja luonnostaan melko esteetön pohjaratkaisu. Eli tässä pitäisi voida asua pitkäänkin, jos vaan terveys antaa myöden. Ja ympäristö on kaunista koiran kanssa liikkua. Olo on myös turvallinen. Ei täällä meillä päin juuri koskaan mitään tapahdu. Taloustilanne mulla on ihan hyvä.

Senioritoiminnassa en ole mukana. Mitä se edes on? Olen ollut eläkkeellä vasta viitisen vuotta, enkä koe itseäni erityisen vanhaksi. Tilasin ET-lehden puoleksi vuodeksi aikoinaan, enkä jatkanut tilausta. Oli ihan turhanpäiväisiä kirjoituksia. Yhteishyvä ja Pirkka on parempia lehtiä. Jonkun lehden voisin tilata, mutta en ole keksinyt mitään hyvää lehteä. Tekniikkaa käytän aika sujuvasti. On TV, kannettava tietokone, älypuhelin, mikrouuni, liesituuletin, liesi ja uuni, jääkaappi-pakastin, sarastuslamppu kelloradiolla, imuri ja ties mitä muuta. Ihan hyvin onnistuu ja aina olen uutta oppinut, kun on tarvinnut.

Ajan viettäminen. Ehkä vähän turhan paljon kuuluu aikaa television ääressä. Päivät vaan kuluu ja viikot ja kuukaudet. Onkohan mulla vähän tylsää?

No, kirjoitanpa minäkin, vaikka ei tässä elämässä kovin kehumista ole. Terveydentila on heikohko, vaikka kai sille vielä voisi jotain tehdä. Mieliala kulkee matalalentoa. Yksinäinen olin koko elämäni, kun väärän miehen nain. Olin avioliitossa yksinäinen ja omassa elämässä ulkopuolinen. Kun mies kuoli, luulin elämän parantuvan. Niin ei käynyt. Jotenkin sitä on vaan jäänyt kotiin. Ei tunnu löytyvän puhtia mitään asioita kohentaa. Pyöritän tätä arkea ruoanlaittoa-roskien viestiä-kauppareissuja-pyykinpesua-siivousta. Mitään juhlaa ei ole koskaan eikä lomia. Telkkaria en välitä katsoa yhtään. Onneksi on tämä Internetti. Meikäläisen valtatie ihmisten ilmoille. Ei ole koiraa eikä kissaakaan. Lapsia on, mutta asuvat kaukana ja harvoin pitävät yhteyttä. Huonoin asia on ehkä turvallisuus, koska vaikka nyt pärjään, hullummaksihan tämä maailma vaan menee. En ole missään toiminnassa mukana paitsi täällä nettikeskusteluissa. Eipä ole unelmiakaan. Viinaa en sentään juo enkä polta. Edes liikakiloja ei juuri ole. Nukkuminen on aika huonoa. Lukea voisin, mutta kun ei ole oikein lukemista, niin en ole viitsinyt edes lukulaseja uusia. Tietokonetta näen paremmin ja osaan suurentaa tekstin. Kyllähän sitä mielellään ottaisi vinkkejä vastaan, että miten tätä elämää voisi parantaa.

Täällä voi olla monta joille syöminen on ongelma. Joku syö liian vähän, toinen epäterveellisesti ja kolmas ei osaa laittaa ruokaa. Lähtekääpä joskus ulos syömään. On sellaisia paikkoja jonne yksinäiset ja muut seuraa kaipaavat on oikein erikseen toivottuja. Lahdessa on Takatasku, Lappeenrannassa on Ruokamesta ja Vantaalla on Yhteinen pöytä. Muilla paikkakunnilla on omiaan. Esimerkiksi Lappeenrannan Ruokamestassa ruoka maksaa 4€ kerralta mutta vielä tärkeämpää on tavata niitä muita. Lahden Takataskussa ateria on kuulemma 5€ kerta. Nää on eläkeläisten hintoja. Vantaalla on vissiin ilmaisiakin ruokailuita ja aamupuuroa saa eurolla. Kouvolassa on ainakin yksi ihan tavallinen kahvila Ruukin paikka missä saa aamiaisen edullisesti. Hyvän lenkin tekis siinä samalla jos lähtis aamiaiselle tai lounaalle ulos edes kerran viikossa. Onko Ruotsissa tällaisia paikkoja vai käydäänkö siellä ihan tavallisissa ravintoloissa? Kun sieltä muutin kaikki oli jo niin ulkolaisia ruokia. Ei kai kukaan joka päivä halua pizzaa, kebabbia tai thaimaalaista ruokaa syödä. Eikä sieltä saanut kunnon puurojakaan eikä rukiista leipää. Suomessa kahvilan aamupalalla on aina rukiista leipää ja kunnon puuroa usein lisäksi karjalanpiirakkaa.

Jos yhtään alakulo uhkaa, teen niitä asioita, joista tykkään. Tässä listattuna.

- saunon
- syön hyvää ravintolaruokaa (takeaway-ruoat)
- lähden kävelylle tai pyöräilemään
- hoidan puutarhaa
- luen kirjoja
- kudon villasukkaa
- katson Internetistä elokuvan
- ostan itselleni kukkia
- menen katsomaan lintuja luontoon

Onneksi meillä on täällä Ruotsissa oma sauna. Se tuottaa paljon iloa. Valitettavasti ravintoloista ja kahviloista on tullut levottomia. En enää tykkää käydä niissä. Ostan ruokaa ja leivonnaisia mukaan ja syön kotona. Suomenkielisiä kirjoja minulla on paljon. Saan niitä laatikoittain Suomen sukulaisilta ja kierrätän eteenpäin ruotsinsuomalaisille. Sitten on ihan pieniäkin iloja. Esimerkiksi puhtaat lakanat. Vaihdan kerran viikossa lakanat, koska rakastan sujahtaa puhtaisiin lakanoihin saunan jälkeen illalla. Viimeksi olen innostunut kuntoportaista. Meillä on puistossa yhdet hyvät portaat, vaikka ne eivät ole varsinaiset kuntoportaat.

Pirun kiva olla , mutta paikkoja alkanut kolottaa .- 4 vuotta jo vaimon ka eläkkeellä , 70 ollaan .- Lenkilläni joka päivä ,sorsia syöttelen .- Sosiaalinen kanssakäyminen jää sinne lenkkipolulle kun muita tapaan.- Eihän normaalia kanssakäymistä nyt coronaaikaan :( Rivitalonpääty 134 m2 , saunatila varastossa :) pikkanen piha missä 2 suurta pyökkiä , luumu ja omenapuut ja vaimon kasvit :D Kyl meittien kelpaa :D

Gubbe 71

Mitä mieltä olette seniorikansalaisten suuremmista ponnisteluista? Esimerkiksi ylioppilaaksi opiskeleminen, uuden taidon opettelu (esim. ajokortin hankkiminen, nypläämimen) tai kilpaurheilu 60 vuoden iän jälkeen?

Lehdissä on aina joskus kirjoituksia tuollaisiin asioihin yltäneistä eläkeläisistä. Olen miettinyt, että ovatko he superihmisiä, kilpailuviettisiä vai tavanomaista ahkerampia.

Omassa lähipiirissä eläkeläiset lähinnä syöttävät sorsia ja kutovat villasukkia. Omaa elämääni olen pohtinut, että valuuko se hukkaan. Olisinko onnellisempi, jos opettelisin vielä vaikka sen nypläämisen tai venäjän kieltä? Ei minulla sinänsä ole tekemisen puutetta.

Venäjällä vaikeat aakkoset , muuten olisin voinut oppia :(