outoo lukee noita teidän tekstejä kun ne tuntuu ihan itse kirjoittamilta..mä oon sairastanu bulimiaa jo syksystä asti siitä lähtien kun kävin terkkarilla.en ole ihan vielä ylipainoinen mut luultavasti kohta oon..terkkari huomautti karmeesta painonnoususta ja siitäkös mä säikähin, ja päätin että ens vuonna kun meen terkkarille niin mun pitää olla ainakin 30 kiloo hoikempi..ainoo vaan et tää mun ahmiminen on riistäytyny täysin käsistä, en voi enää kunnolla hillitä itteeni. ärsyttää kun kaikki huomauttelee mun mahasta (pömpöttää aikalailla)jopa mun oma isäkin alko pari viikkoo sitten hokemaan et "oletpas sinä taas lihonu ihan hirveesti, kyllä sun nyt pitää mennä mukaan painonvartioihin ja rasvaimuun ja kaikkee mahollista..." mut kukaan ei osaa aavistaa et miten pahalle musta oikeesti tuntuu... mua kiusataan kans koulussa ja joka ruokavälkkä käyn sit ostaan ihan sikana karkkia ja herkkuja ja sit laattaan kaiken ulos..niin ja sen jälkeen on taas niin karseen paska olo...miksihän ihmiskehon pitää edes varastoida ylimääräistä energiaa, eihän siitä ole kuin pelkkää harmia...?
moih.....
paha olla...
3304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
toi kuulostaa pahalta jos oma isä huomauttelee ja ehdottaa rasvaimua , mitä jos kertoisit jollekkin aikuiselle tosta oksentelusta vaikka terkalle. mitä jos ahmimisen sijaan harrastaisit jotain liikunnallista siitä mistä tykkäät onnea
Sun tosiaan täytyy kertoo jollekin aikuiselle, tai sellaselle joka voi auttaa. Sulla on mahdollisuus päästä tuosta eroon, ennenkuin tapahtuu jotain tosi peruuttamatonta ja vakavaa!!! Vaikka kertominen tuntuu kuinka vaikeelta, se loppujenlopuksi kannattaa. Tsemiä ja rohkeutta!!!
Jotenki tuntuu et oon ihan yksin bulimiani kaa, vaik meitä on monia...mut lähipiiri ei jaksa tukea ja ymmärtää...en usko et paranen koskaan vaikka käyn terapiassa jne..lääkkeitten syönninki lopetin ku tuntu et ne vaa lisäs ruokahalua..miks ihminen on luotu näin vajax?ois paljon helpompaa ku ei ois ruokaa...ei koskaan tarviis nälkiintyy eikä ahmii niin että korvistaki pursuu ja sit silmät kyynelis ja sielu rikki oksentaa...
miten tästä helvetin oravanpyörästä pääsee pois???terapeutille en pysty avautumaan...en vaa saa sanoja suustani ku meen sinne...eli ei siellä lusmuumisesta oo mitään hyötyy...
heräispä joku aamu ja kaikki ois hyvin, paino ois normaali ja peilikuva kaunis, eikä kokoajan pyöris ruoka mielessä..