Että jos rakastaa ja välittää, niin ei halua toista satuttaa. Ja sinä et ilmeisesti lopettanut satuttamista. Se tuntuu pahalta.
Sitä tässä ajattelen
Anonyymi
24<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Siis suostut olemaan jonkun toisen ihmisen käytettävänä tämän omien tarpeitten tyydyttämiseksi, niin onko tämä sen toisen ihmisen vika? Minun mielestäni ei ole.
Jokainen ottakoon vastuun tekemisistään, myös häntäheikit ja miestennielijät jotka jakaa sielustaan palasia pitkin kyliä.
Mistä sait päähäsi näin, tuleeko monellakin näistä provoista joku surkea uhri mieleen, miksi näin ja miksi pitää vastailla tällaisia? Mikä ihmisiä vaivaa?!?
Mieleltään sairas on se joka näin tekee. Minkäs tuolle voi.
Niinkö? Mikähän sairaus on kyseessä?
Joku mielisairaus mikä saa haluamaan pahaa toiselle.
Narskut, psykot, sadistit ja sosiopaatithan ne on näitä ihmissaatanoita, joita kumma kyllä ei osata vältellä.
Hah. Nehän tuleekin esittelemään, että hei, olen sosiopaatti. Ja kyseiset ihmiset narskut, psykot, sosiopaatit eivät oikeastaan voi sille mitään, että ovat sellaisia. Haluavat vain selvitä ja ottavat muista irti sen, minkä saavat. Voi kun olisikin jokin tunnistuskeino. Alkuun vaikuttavat mitä hurmaavimmalta yksilöltä. Usein on jo myöhästä, kun alkaa tulla niitä piirteitä esiin. En ole irti, vaikka tiedän millainen on. Ainoa keino on katkaista kaikki siteet. Myös tämä palsta. Ei ajatustakaan sinne päin, jos haluan vielä elää. Kysyn vaan, miksi minulle?
Enkä muuten ole ketjun aloittaja.
Narskuja siellä ja narskuja täällä, no onhan niitä. En tiedä mistä aloituksessa on kyse, mutta voihan kyseessä olla joku eron jälkeinen asian käsittely tms, miarä nöistä tietää ja miten ne perustrollauksista erottaa. Sen sijaan jonkun oletetun narsistin uhriudella spekuloiminen ja sosiaalipornomäiskyttely on yksi pahuuden muoto sekin
Niin. Voi olla narsistin uhri. Mutta siihen ei pidä jäädä mäiskyttelemään, niin kuin asian ilmaisit. Käsittelee tunne-elämäänsä ja vastaisuudessa, kokemuksesta viisastuneena välttää samanlaiset ansat, eikä enää ole kenenkään uhri. Uhriutumisesta on kysymys, kun jatkaa samaa touhua edelleen, eikä hae muutosta. Ja muutos lähtee aina itsestä. Narskuja tosiaan on ja tulee aina olemaankin, vain omaa itseään voi muuttaa, ei muita. Katse siis sisimpään.
Jatkuu.. Ihminen on muutosvastainen luonnostaan. Jotta asiat voi muuttua, on kohdattava oma keskeneräisyytensä ja se tuottaa kovasti tuskaa. Ei sitä halua ottaa vastaan, ennen kuin on aivan pakko. Pahuutta siitä kuitenkin tekee mielestäni vasta se, että on tietoa, muttei hae muutosta. Puhuisin ennemminkin ymmärtämättömyydestä. Ja itsessäni näen tuon kaltaista "pahuutta", koska tietoisuutta on. En vain ole ollut valmis irrottautumaan riippuvuudesta ja siitä tutusta ja turvallisesta. Haluan siirtää tuskaa itsestäni muualle. Ehkäpä näin, koska olen ihminen.
Jatkan vielä.. Onko heikkous pahuutta sitten? Heikkous saa myös käyttäytymään siten, että toimii vastoin mitä näkee oikeana tai parhaana.
Millä tavalla satutti?
Tämä on hyvä kysymys.
Joskus kun välittää liikaa, on hyvä satuttaa että toinenkin huomaa kuinka toiseen voi sattua.
Jos noin on, ei ole rakkaudesta kyse, vaan jostain sairaalloisestariippuvuussuhteesta.
Millä tavalla on sitten jatkanut satuttamista? Oli hieman ympäripyöreä aloitus.
Olihan meillä toki hyviäkin hetkiä, et kai voi sitä kiistää. Välillä sinustakin näki ettet enää toiminut sääntöjen mukaan, vaan kävit vaistoillasi. Ihmisessä on lukuisia puolia, jopa toisilleen vastakkaisia, sen olen vuosien varrella oppinut huomaamaan. Moraaliksi nimitetyt ennakkoluulot olen itse unohtanut jo kauan sitten. Sinussa oli ripaus, ei kuitenkaan riittävästi samaa, et riittänyt vastukseksi. Et ollut kiinnostunut pohjia myöten selvittämään, mitä on olla ihminen. Minä olen tuon tien kulkenut, se on ollut hyvin valaiseva.
Minulla on toisenlainen polku, valaistuneen ihmisen polku. Ei maallisen ihmisen.
Mutta en satuta ketään ainakaan tarkoituksella, se on eri asia että saatko minun kautta tietoosi maailman transformaation, ylösnousemuksen.
Se aiheuttaa kipuja ja vihaa ainakin mikäli et lähde mukaan tähän.
Ei ole mun syy jos sulla on vain maalliset asiat mielessä.
silloin ei rakasta eikä välitä jos toista haluaa satuttaa
Voiko tällaisen pohtiminen olla joskus itsekeskeistäkin? Tarkoitan vaikkapa joustamatonta suhtautumista. Suhteissahan on kaksi osapuolta ainakin. Jotkut asiat kuten joku vakaumus voi olla sellaisia että niissä vaaaditaan hienotunteisuutta ja joustoa.
Kumpi aloitti satuttamisen?
Jos ajattelisit muita palstalaisia, et kirjoittelisi tuollaisia juttuja tänne. Täälläkö luulet syyllisen piileskelevän? Ei tällaisia aloituksia tänne kaivata.