Myrsky pakotti meillä Seurassa Kommodorin määräämään täyden liikekannallepanon. Siitä saavat olla poissa vain tärkeää yhteiskunnallista työtä tekevät ja heidänkin on mitä suotavinta asettaa varamies Seuran käyttöön.
Suuri haaste oli retkisatama. Sinne onneksi pääsee lähelle myös autolla ja Retkisatamapäällikön johdolla sissiryhmä menikin kohteeseen. Varusteina mm. säkkejä, moottorisaha, kuormaliinoja jne. Laituri laitettiin liinoilla kiinni puihin, hiekkasäkkejä täytettiin ja nostettiin painoksi mökin katolle, Busterin vinssaus maihin jne. Se Busterikin muuten on katsastettu, tottakai.
Seuran tukikohdassa Telakointipäällikön johdolla propattiin maihin jo nostettuja veneitä keskiknaapeista maahan, peitteitä poistettiin, kuomuja alas jne. Onneksi meillä Seurassa ei vene voi talvehtia masto päällä!
Mastovajapäällikön haasteet olivat suuret, kuten usein muutenkin syksyisin. Vajassa on peltikatto ja sen irtirepeämistä peljättiin.
Asia ratkottiin painottamalla veneiden irroitetuilla puomeilla vajan kattoa. Herkimpien jäsenten puomeja ei käytetty, he kun ovat naarmuherkkiä.
Kun asiat valmistuivat, Kommodori määräsi valmiustilan B, eli kevennetty, vakava. Osa väestä olisi saanut poistua, mutta kaikki jäivät Seurataloon reserviin. Seuran kesäkahvilatoimikunta tarjoili piparia, tuhdimpaa piirakkaa ja oli kahvia. Taskumattejakin välkähteli myrskylyhtyjen valossa. Sähköthän menivät jo heti alussa.
Suurempia vahinkoja ei tullut. Pari poijua siirtyi hiukan isojen Bavarioiden vedosta ym. Saaressa mänty kaatui, mutta ohi rakennusten. Se osui tunkioon.
Suuri haaste oli retkisatama. Sinne onneksi pääsee lähelle myös autolla ja Retkisatamapäällikön johdolla sissiryhmä menikin kohteeseen. Varusteina mm. säkkejä, moottorisaha, kuormaliinoja jne. Laituri laitettiin liinoilla kiinni puihin, hiekkasäkkejä täytettiin ja nostettiin painoksi mökin katolle, Busterin vinssaus maihin jne. Se Busterikin muuten on katsastettu, tottakai.
Seuran tukikohdassa Telakointipäällikön johdolla propattiin maihin jo nostettuja veneitä keskiknaapeista maahan, peitteitä poistettiin, kuomuja alas jne. Onneksi meillä Seurassa ei vene voi talvehtia masto päällä!
Mastovajapäällikön haasteet olivat suuret, kuten usein muutenkin syksyisin. Vajassa on peltikatto ja sen irtirepeämistä peljättiin.
Asia ratkottiin painottamalla veneiden irroitetuilla puomeilla vajan kattoa. Herkimpien jäsenten puomeja ei käytetty, he kun ovat naarmuherkkiä.
Kun asiat valmistuivat, Kommodori määräsi valmiustilan B, eli kevennetty, vakava. Osa väestä olisi saanut poistua, mutta kaikki jäivät Seurataloon reserviin. Seuran kesäkahvilatoimikunta tarjoili piparia, tuhdimpaa piirakkaa ja oli kahvia. Taskumattejakin välkähteli myrskylyhtyjen valossa. Sähköthän menivät jo heti alussa.
Suurempia vahinkoja ei tullut. Pari poijua siirtyi hiukan isojen Bavarioiden vedosta ym. Saaressa mänty kaatui, mutta ohi rakennusten. Se osui tunkioon.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Loistava raportti, paljon yksityiskohtia ja vetävä juoni. Hengästyttävän paljon toimintaa mutta perustellusta syystä. Hyvä osoitus siitä miten hyvin organisoitu seura toimii, ennakoiden, ennustaen, kouluttaen ja varmistaen.
Kiitos ja mukavaa viikonlopun alkua !
Hyvin organisoitu seura toimii ennakoiden, ennustaen, kouluttaen ja varmistaen. Tämä ei päde aloittajan seuraan. Siellähän myrskyjä ei osattu ennakoida, vaikka Ailin tasoisia on useita vuosisadassa. Koulutus ja varmistuskin oli jäänyt tekemättä, koska toimenpiteet eivät olleet kokonaisuutena järkeviä, ainakaan jos ennakointia olisi ollut. Viimetipassa ei ehkä enää ehditty tai osattu toimia paremmin. Toivottavasti jatkossa kouluttaudutaan ymmärtämään paremmin tuulen aiheuttamia kuormituksia, ja myös käytössä olevien venepukkien kestävyyksiä eri suuntaisille kuormituksille. Ne eivät tyypillisesti kestä olennaisia pystysuuntaisten kuormien lisäksiä samanaikaisesti, kun vaakakuormat ovat huippuarvoissaan. Eikä venekään välttämättä kestä jos pukki sattuisi kestämään, siis pukin tassujen kautta esim kerrosrakenteeseen tulevaa pintapainetta. Sama pätee retkisataman laitureihin ja mastovajan kattoon. Joko suunnittelussa ja valmistuksessa ei ole ymmärretty myrskyn aikaisia kuormia, taikka ennen myrskyä ei ole tiedossa niiden riittävä kestävyys eikä kykyä sitä oikein arvioida.
Taisi olla nyt aika tietämätön kommentti. Myrsky ei ollu tpoikkeuksellisen kova, mutta tuli poikkeuksellisesta suunnasta. Tästä syystä monessa tyypillisesti erittäin suojaisassa satamassa oli aktionia.
Uskon että kerhostanne suuri osa kuuluu MK:hon. Siitä kielii tuo että väki saadaan liikkeelle syksylläkin, kauden jo ollessa lopuillaan. Se on juuri sitä, mitä tosi seuroissa vaaditaan: Purjehduksen on oltava ehdon ykkösasia elämässä.
Lisäksi tuo sotilastermistön käyttö on kiehtovaa. Se kertoo tinkimättömyydestä ja tiukasta, jopa preussilaisesta asialinjasta. Ensin säännöt ja niiden noudattaminen. Vasta sitten joku ilo ja nautinto, jos ollenkaan.
Ihan hauska pakina, jonka tarkoitus on tietenkin olla piilovittuilua.
Hauskinta tässä on loppupeleissä kuitenkin se, että tämä kestotarve nälviä ja piilovittuilla kerhotoiminnalle kumpuaa kirjoittajien alemmuuden tunteesta. Se on luultavasti alitajuntaista, kuten tämän kaltaiset komplexit usein ovat.
Sinänsä hauska; järjestötoiminta on periaatteessa avointa kaikille, mutta kaikista ei siihen vain ole. Yleensä vastassa ovat vain ja ainoastaan omat periaatteet ja luonne, joita ei voi mitenkään muuttaa. Tai sitten ei vain jakseta vaivautua. Silloin esiin astuu pakko vittuilla niille, jotka voivat ja viitsivät.
Mutta lisää vaan näitä kirjoituksia. Nämä ovat provoja parhaimmasta päästä, ja jos joku näistä loukkaantuu, niin silloin on peiliin katsomisen paikka.
Näinhän se on, purjehdusseura tai uskonlahko, samat mekanismit toimivat. Kaikista ei vaan siihen ole, ottaa liian luonnon päälle, tai sitten ei vaan viitsi vaivautua vaikka mieli tekisi mukaan. Ko. järjestöjen edustajat ovat kuitenkin parempaa väkeä ja kaiken kritiikin yläpuolella (omasta mielestään).
Sanottiinhan jo Kummisedässä, että kun tilanne alkoi olla päällä, kävi käsky "go to the mattresses!"
Hieno tarina eikä hyvän tarinan tarvitse olla totta.
Juuri näin, luova kirjoittaminen ei ole helppoa, ainakaan minulle ...
Mielenkiintoinen stoori sinänsä ja herättää kysymyksiä.
1) Jos retkisatamassa ei ole ainuttakaan venettä, miksi laiturin kiinnitystä ei jo alkujaan ole tehty siten että kestää kiinni ilman liinoja puihin?
Eihän se silloin kestä veneiden kanssa kiinni vaikkapa 10 m/s tuulessa, koska kuormitusta on silloin paljon enemmän kuin tyhjänä 35 m/s tuulessa.
2) Kenen vastuulla seura sekaantuu maihin nostettujen veneiden kiinnityksiiin?
Maksaako seura vahingot tai veneen omistajan vakuutuksen omavastuun, mikäli kiinnityksestä aiheutuu vahinko, mikä ei ilman seuran sekaantumista olisi aiheutunut?
Mikäli vahinko jäisi veneen omistajan maksettavaksi, voisitko kertoa mistä seurasta oli kyse että tiedetään pysyä sieltä poissa?
On selvää että veneen kiinnittäminen keskiknaapista maahan voi aiheuttaa myrskytuulissa vahinkoja joita ei muuten olisi syntynyt, varsinkin jos veto on knaapista pääosin alaspäin, eikä vaakasuoraan jonnekin kauas, mikä olisi aina kovissa tuulissa hyödyksi, jos esikiristys tehdään oikein tai kiinnitys on riittävän jäykkää, eikä köyttä.
3) Miksei mastovajan peltikattoa ole kiinnitetty kunnolla ruuveilla kiinni, jolloin riittää että mastot ja puomit tai niitä vastaava paino on vajan varassa, eikä erikseen tilapäisesti peltikaton päällä. Mastovajan voisi myös kiinteästi "propata" maahan kiinni, niin ei tarvitsisi niitä painojakaan. Olisi paljon pienempi työmäärä ja kustannus kuin mastojen ja puomien siirtely kiiretyönä ennen myrskyjä. Vaikka talkootyöstä ei mitään edes makseta, pitää sille silti laskea arvoa!
Kokonaisuutena näyttää että varautuminen myrskyihin on ko seurassa laiminlyöty. Aili myrsky ei ollut poikkeuksellinen, vaan pahempiakin on Suomessa viimeisten vuosikymmenien aikana esiintynyt. Niinpä varautumisen oplisi pitänyt olla jo aölkujana parempaa.
Kaikkialla tuulisessa isossa maailmassa veneet kiristetään keskiknaapeista liinoilla betoniin tai asfalttiin propattuihin silmukoihin. Veto on suoraan alaspäin, ei sivulle.
Kovassa sivutuulessa tyhjä laituri pyrkii kiertymään pystyyn ja pumppaus irrottaa ponttoonit.
Tajusithan varmasti että koko juttu oli pelkkä vitsi?
"Kaikkialla tuulisessa isossa maailmassa veneet kiristetään keskiknaapeista liinoilla betoniin tai asfalttiin propattuihin silmukoihin. Veto on suoraan alaspäin, ei sivulle."
Niin ja pukki on silloin siihen suunniteltu ja valmistettu, ei sellainen mitä täällä suomessa tyypillisesti käytetään. Pukin pitäisi myös pystyä siirtämään kuormat veneeseen sitä hajottamatta, mikä ei ole alkuunkaan itsestäänselvyys. Aika monessa tehdastekoisessa CE-vaatimukset täyttävässä veneessä voi tulla pukin tassut pohjasta läpi tuolla menettelyllä. Kuka siellä "isossa maailmassa" silloin vastaa vahingoista?
Jollei kiristyksestä kerrota mitään veneen omistajalle säilytyspaikan säännöissä, eikä lupaa häneltä haeta toimenpiteeseen muutenkaan, täyttynee vahingonteon tunnusmerkistö vahingon sattuessa kohdalle, eli liinojen kiinnittäjä/kiristäjä vastaa.
Mitenkän kotimaisessa veneseurassa mahtaa asia olla, lukiko tuosta toimenpiteestä jotain seuran säännöissä, ja saako veneen omistaja siitä kieltytyä?
Puihin sitominen rannansuuntaan päin ei mitenkään estä laiturin nousemista pystyyn.
Siitä olisi hyötyä vain siihen ettei aivan liian heikosti kiinnitetty laituri lähde ajautumaan tuulen mukana.
Et siis tajunnut että tuollaisia veneseurojen päälliköitä todella on, jotka luulevat tietävänsä asiat ammattilaisia paremmin ja olevansa oikeutettuja lähes mihin tahansa?
Olen minä sellaisista päälliköistä kuullut. Tosin vain joistain tarkemmin nimeättömistä tapauksista ja ennen kaikkea ainoastaan tällä palstalla. Tuolla elävässä elämässä sellaisista en ole kuullut edes huhuja.
Maalta ja kaupungeista on mahdollista selviytyä Saarelle.
Meidän seuran kommodori määräsi kaikille seuran veneille hätänoston jo kesäkuun alun myrskyn lähestyessä. Olemme siis viettäneet kesän kaupungissa, mitä nyt kävin levittämässä veneeseen talvivahat.
Meille määrättiin 30 km marssi täyspakkauksilla ja kaivettiin juoksuhautaa.
Sama täällä järviseudulla, joskin sillä poikkeuksella että laituriin jääneet veneet sidottiin maston topeista kiinni toisiinsa puolielastisella teräsvaijerilla....
Captain Fake
Itsekin olen asioista huoltapitävän veneseuran jäsen, enkä enää edes kuvittelisi voivani olla venettään kunnan laiturissa pitävä järjestäytymätön mikälieveneilijä.
Tässä syitä:
Kunnasta ei kukaan soita kotiin ja pyydä laituripaikan haltijoita varautumis-/pelastustalkoisiin kuntasatamaan.
Kunta ei katsasta.
Kunta ei anna saaristolaivurikoulutusta.
Kunnan laiturista ei pääse MK:n jäseneksi
Kunnan laiturisakilla ei ole mitään syvällistä jaettavaa tietoa merenkulusta.
Kunnan laiturisakilla ei ole yhteistä, pakahduttavan hienon yhteenkuuluvuuden tunteen tarjoavaa pursilippua.
Pursiseuraperinne aivan erityisesti on kokemassa vahvan renessanssin tiedostavan kansanosan keskuudessa. Se on elegantti vastavoima sosialismin ja viheranarkismin yhteiskuntamädätykselle. Omissa segmenteissään vastaavia liikkeitä ovat mm. maanomistajien omat, köyhiltä suljetut keskustalaiset hirviseurueet, parhaat golfklubit, moottoripyöräkerhot sekä Soldiers of Odin.
Sanoisin jopa, että pursiseuraperinteestä voisi nousta Suomen kansan johtoon uusi vastustamaton voima, kuningas tai jopa keisari. Näin koko Suomi pääsisi osalliseksi tästä hienosta perinteestä. Uskon, että tällainen keisari pitäisi valita joidenkin isompien kaupunkien veneseurojen kommodorien joukosta. Vihdoinkin loppuisi kumaraselkäinen vihernysväys. Raskaan dieselin nakutuksella ja tukkiuitolla Suomi nousuun yhden johtajan alla ja tiukka kuri arkielämään, ei vähiten pukeutumisessa. Naisryhmätkin sallittaisiin järjestämään kahvitusta ja herkekeiton keittoa, mutta ylempiin tehtäviin yhteiskunnassa vaadittaisiin avomerilaivurin paperit, ja ne voisi saada vain mies..
Mahtava tarina! Saiko kukaan huomatusta väärin liimatusta tai jopa tuulessa lepattavasta katsastustarrasta?
Huomatus on väärin kirjoitettu.
Yli-Kommondööri ruusuin ja messinkinapein suurviirillä