Inkontinenssin vaikutus seksielämään ja ihmissuhteisiin

En tiedä onko tämä oikea palsta tällaiselle kysymykselle, mutta asia on vaivannut minua pitkään ja toivoisin rakentavaa palautetta ongelmaani.

Sairastan kroonintautia ja viimeisten vuosien aikana taudinkuvaan on tullut myös yhä pahemmaksi menevä ulosteenkarkailu. Käytännössä pahimmissa tilanteissa äkillinen ulostamistarve tulee täysin yllättäen ja en pysty pidättämään ehtiäkseni vessaan. Ainoa keino suojautua vahingoilta on käyttää isoja inkontinenssisuojia, jotka muistuttavat lähinnä vaippoja.

Tilanteen hyväksymisessä ja käsittelyssä on mennyt aikaa, mutta tällä hetkellä koen, että asian kanssa pystyy elämään positiivisella suhtautumisella.

Ongelmana on enää, että ongelman alkamisen jälkeen seksielämäni vaimoni kanssa on kuollut täysin. Olen 40 - 50 vuoden välillä ja itselle seksi on tärkeä osa elämää ja halut eivät ole kadonneet mihinkään. Olen yrittänyt lähestyä vaimoani normaalisti ja keskustella hänen kanssaan, mutta en saa häneltä mitään vastakaikua. Toisaalta ei hän myöskään myönnä avoimesti, että ongelmani olisi syynä hänen haluttomuuteensa, mutta itse näen syy-seuraussuhteen selvänä. Käytännössä joudun siten tyydyttämään haluni itse.

Seksin puutteen takia suhde tuntuu muutenkin muuttuneen ohuemmaksi ja samaa vanhaa yhteyttä ei yrityksistä huolimatta ole. Alan olla jo aika turhautunut asian kanssa, joten olen alkanut jo miettiä muita vaihtoehtoja. Ensisijaisesti haluaisin tietenkin nykyisen suhteen/liiton takaisin. Esimerkiksi voisiko omat tarpeet käydä tyydyttämässä maksullisen naisen kanssa (käsittääkseni esim. jotkut eri tavalla vammaiset/vammautuneet turvautuvat tähän), mutta pitää silti avioliitto kasassa. En ole koskaan ennen edes harkinnut tällaista. Vai juoksevatko myös maksulliset karkuun, kun tajuavat ongelman? Tai onko turhamaista edes harkita avioeroa ja koittaa löytää uusi kumppani, jonka kanssa voisi taas elää normaalia elämää? Ja onko edes realistista löytää kumppania, joka hyväksyisi ongelman ja silti haluaisi elää kanssani normaalia elämää?

En olisi muuten lähtenyt kirjoittamaan asiasta, mutta tuntuu, että en voi elää loppuelämään ilman seksiä ja läheisyyttä. Niin tärkeä osa se on elämää.

Löytyisikö täältä ketään kuka pystyy samaistumaan ongelmaan ja auttaa sen ratkaisemisessa?

Onko nykyiseen avioliittoon vielä tuotavissa takaisin sama läheisyys ja seksi kuin ennen ja miten?

Mitä mieltä ihmiset (naiset) ovat seksin harrastamisesta ja parisuhteesta miehen kanssa, jolla on tällainen ongelma? Pystyttekö kuvaamaan tuntemuksianne, jos se auttaisi asian ratkaisemisessa vaimoni kanssa? Entä onko edes realistista löytää uusi suhde, jos nykyinen liitto kariutuu?

Mitä mieltä olette maksullisten käyttämisestä? Itselläni se olisi omien arvojen vastaan toimimista. Ja löytyisikö silloinkaan ketään kuka hyväksyisi kaltaiseni asiakkaan?

Anteeksi vuodatus ja anteeksi, jos tämä palsta on väärä tälle viestille.