Aina kun yritän jotain uutta ja teen välillä virheitä, niin kaikki on minua kohtaan niin tuomitsevia ja anteeksantamattomia. Muutakin tekevät virheitä ja heille annetaan anteeks mutta miksi minua pitää aina "ruoskia" onko mun ulkonäköni vuoksi jotenkin Ei hyväksyttävä ihminen? Sori tää ei ehkä kuulosta järkevältä mutta tuntuu siltä että kun kovasti teen töitä, niin silti minua väheksytään? Johtuuko se minusta vai ihmisistä? Saisivat katsoa peileihinsä.
Miksi minusta tuntuu että minua ei arvosteta yhtään ihmisenä?
Anonyymi
122040
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se on tätä elämää. Varsinkin yleensä teinejä/nuoria kohtaan tai jos on jokin mielenterveysmerkintä. Kumminkin miten vain, se on yleistä..
Muuta ei voi kun vain antaa selalisten ihmisten olla ja välttää heitä niin paljon kuin pystyy. Muista tottakai oppia virheistäsi äläkä jää vain kiukuttelemaan epäreilua maailmaa, mutta älä anna aikaa mielessäsi niille ihmisille, joiden mielestä kumminkin aina epäonnistut.
On tosi vaikea löytää se raja, että milloin kannattaa korjata toimiaan rakentavan kritiikin mukaan ja milloin olet vain muiden ovimatto. Jos ei ollenkaan näe virheitä itsessään tai korjaa niitä niin helposti itse on hyvin narsistinen ja aiheuttaa haittaa muille, mutta toisessa ääripäässä taas ei ole yhtään sen parempi.
Jos toistat jatkuvasti samat tai saman tyyppiset virheet, on se ymmärrettävää silloin, että muita ärsyttää. Mutta jos kyseessä on oikeasti, että muille ei kelpaa mikään niin ehkä olisi hyvä vaihtaa seuraansa ja olla viettämättä aikaa sellaisten kanssa. Niin paljon kun voi. Koska yhteiskunta on ylipäätänsä rakentunut tuolla tavalla, mutta ainakin lähelläsi voit pikkaisen hallita mitä negaatioita on ympärillä ja mitä tunnetta sitä kautta ruokit.
No totta kai otan oppia virheistäni. Se vaan ärsyttää että siitä tulee "satikutia" ja minua mollataan kun taas muut saavat heti anteeksi. En ole koskaan tarkoittanut kenellekkään pahaa.
Mikähän se sun ulkonäkösi on? Siitä voi johtua paljon! Jos teet itsestäsi huomiota herättävän näköisen esimerkiksi lävistyksillä, tatskoilla, hiusten erikoisella värjäyksellä, vahvalla meikillä, ankanhuulilla ja/tai vaatteilla, älä ihmettele, jos sinua tuijotetaan ja ehkä toisaalta kartetaan.
Sitä saa mitä tilaa!
Minkä takia pitää hukkua massaan eikä saa olla sellainen ja sen näköinen kuin itsestä hyvältä tuntuu? Ketään ei saisi tuomita edellä mainittujen seikkojen takia.
Minä hukun mieluummin tavalliseen massaan kuin pilaan ulkonäköni ja hukutan itseni rumuuteen.
Voitko uskoa, että monen mielestä ei tunnu hyvältä olla ruma eikä myöskään tunnu hyvältä katsella itsensä rumentaneita ihmisiä!
No minä en meikkaa, ota tatskoja enkä kielikoruja ja sun muita. Oon ihan tavallinen 197,5 pitkä jätkä. Ihmisten outo tuijottelu vaan häiritsee.
Olet aika pitkä. Se ei ehkä Tanskassa olisi niin ihmeellistä, mutta täällä kun ollaan sellaisia lyhyitä pohjolaisia niin pitkiä ihmisiä ei ole paljon. Yleensä pituudesta on enemmän hyötyä kuin haittaa, miun pitkien mieskaverin tarvitsee tyyliin vain kävellä työpaikan ovesta sisälle haastatteluun ja ne saa saman tien paikan.
Ollaan kaikki ihmetelty, että mikä taika siinä pituudessa on.
Tuo 'rumuus' on niin kovin suhteellista. Voi kun me ihmiset hyväksyisimme erilaisuutta kaikkinensa. Ja näkisimme myös pintaa syvemmälle.
Pituus vaan hermostuttaa mua vain siksi että muut pitävät minua idioottina, ovat kateellisia ja tuntemaan itseni friikiksi. no tälläsinenä synnyin, muut saavat aikansa totutella.
Kyllähän siihen tottuu kun enemmän jonkun kanssa aikaa viettää. Itse olen sellainen pätkä, että kaikki vain kävelee minun ylitse. Sitten ihmetellään minun kovaa ääntäni. Pakko olla tai jää kaikkialla kirjaimellisesti muiden alle.
Voisko tämä olla yhteydessä siihen, että suomessa ei oikein osata arvostaa itseään.
Eli ajattele että olet jossain asiassa hyvä, ehkä lopulta joku muukin huomaa sen.