Unen alussa olin tuntemattomassa tilassa, jossa oli myös paljon muuta porukkaa. Seisoin yksin pöydän äärellä ja selasin kirjaa. Se pöytä oli samanlainen kuin lapsuudenkodin ruokapöytä aikoinaan. (itsehän tosin en syönyt lapsena koskaan ruokapöydässä :D) Muu porukka oli enimmäkseen kauempana minusta oikealla puolen työskentelemässä tai juttelemassa, sinäkin olit siellä. Kirjassa oli kiinnostuksenkohteisiini liittyviä juttuja, ja paljon kuvia. Enimmäkseen piirrettyjä kuvia. Ainakin osa kirjan sivuista leikattu siten että kuvat jatkuivat tietyn kuvan muotoisina alueina normaalin vaakasuuntaisen A4 kokoisen sivun yli. Kuvat täyttivät jopa koko aukeaman ja tekstiä oli niiden päällä. Unessa mua vähän jotenkin nolotti selata sitä kirjaa, koska olin selannut sitä joskus aikaisemminkin ja minun olisi siis pitänyt tuntea se ja mietin että mitä sinä ajattelet siitä että selaan sitä taas. Muistelin vain että aiemmin se oli vain ollut kiire antaa myös muiden nähtäväksi ja nyt nautin että sain selata sitä ihan omassa rauhassa.
Yhtäkkiä sinä siirryit sieltä toiselta puolen siihen pöydän edessä olevaan toiseen pöytään tekemään jotain jollain laitteella kait. En uskaltanut katsoa sinuun päin ollenkaan. Tiedosti vain että kävelit sieltä. Jännitin ihan samalla tavalla kuin joskus ekoina vuosina kun tunnettiin ja katsoin muka tiivisti keskittyneenä kirjaan ja leikin kun en huomaisi. Mietin myös lopulta että et sinä enää edes huomaisi, kun olit jo selin minuun. Sitten kuitenkin päätin lopulta katsoa ja sinä olitkin kääntynyt katsomaan minua. Hymyilit äärimmäisen iloisesti ja sun silmistä välittyi tieto, että sinä tiedät kaiken ja että meillä todella on salainen yhteys. Hymyilin takaisin ja käänsin sitten nopeasti taas katseeni kirjaan ja olin sisäisesti ihan älyttömän iloinen ja onnellinen.
Sitten jatkoin kirjan selaamista ja siellä kirjan lopussa olikin mun vanhoja lapsuuskuvia. Se oli ikään kuin muuttunut valokuva-albumiksi. Olin myös siirtynyt pöydän äärestä siihen hieman kauempana oikealla puolella olevaan tilaan, joka olikin nyt lapsuudenkotini olohuone. Oikeasti ruokapöydästä katsottuna olohuone olisikin juuri siellä. Istuin sohvalla ja selasin tuota kirjaa. Sohvilla istui myös joitain muita ihmisiä, ainakin oma isä ja joitain muita aikuisia, jotka oli unessa kai jotenkin määrittelemättömiä. Välillä oli sellainen tunnelma kuin ois ollut vanhempia sukulaisia kylässä, mutta toisaalta sinäkin olit välillä niillä sohvilla. Selasin noita lapsuukuvia ja ne kaikki olivat mulle ennen näkemättömiä, mutta myöskin kaikki sellaisia ei niin hyviä kuvia. Useimmat olivat ihan epätarkkoja ja jos kuva oli tarkka, niin vähintäänkin ihmiset siinä olivat ihan hassusti miten sattuu osittain kuvan ulkopuolella. Muistan esim. yhden ainoan kuvan jossa mun kasvot oli tarkat ja itse olin ihan hyvin, mutta kuvassa olevat serkut oli jotenkin hajaantuneet ja heistä saattoi näkyä tyyliin pelkät hiukset eikä kukaan muu katsonut kameraan. Jotenkin unessa tiedostin että tässä albumissa on kaikkia pilalle menneitä kuvia ja loput on siinä oikeassa albumissa mun vanhassa huoneessa. Kuten oikeassa elämässä onkin. Olen kerännyt kaikki lapsuuskuvani yhteen albumiin luokkakuvia lukuunottamatta, kun niitä on niin vähän että ne mahtuu hyvin siihen yhteen albumiin. Oikeassa elämässä mulla on myös yksi iso kuori täynnä lapsuuden blurreja ja epäonnistuneita kuvia, mutta ne ei ole siis oikeasti minkään albumin sivuilla. Eikä ne myöskään ole samoja kuvia kuin tässä unessa. Kaikki unen lapsuuskuvat oli tosiaan mulle ihan ennennäkemättömiä.
Yhtäkkiä isän alkaa unessa selittää mulle että antoi osan meidän lapsuukuvista jollekin sisarukselleen ja sen puolisolle. Kyselin unessa että miksi ihmeessä antoi kun niitä on muutenkin niin vähän. Isä vain totesi että no jääpä niillekin jotain muistoja.
Jossain tässä välissä sinä olit siirtynyt nukkumaan mun veljen vanhaan huoneeseen. Ovi oli auki ja näin sen kauempaa. Tosin siellä oli erilainen sänky kuin oikeasti ja se oli käännetty toisinpäin kuin oikeasti ja siksi en huomannut sitä heti ovelta. Sulla oli mukana myös lapsi, joka nukkui sängyn vieressä vaunuissa. Sitten jossain vaiheessa olin menossa hakemaan sieltä huoneesta jotain ja siinä ovella huomasin että sinä olit tosi sairaan näköinen. Hyvin pahasti flunssaisen näköinen ja jopa ihan peiton alla nukkumassa kuin yöllä, vaikka oli vielä valoisaa. Katselin sua hetken ja mietin että onkohan sulla korona ja pohdin että uskaltaisinko kokeilla varovasti otsasta onko sulla kuumetta, vaikka en ole ikinä hipaissutkaan sua ja ehkä tykkäsiit siitä huonoa. Lopulta päätin kokeilla ja sun otsa oli ihan tulikuuma. Ajattelin mielessäni että se on varmaan nyt se korona ja mietin että pitääkö mun nyt sitten siirtyä huoneesta pois vai mitä ja miten sua pitäis sitten auttaa. Olin lähdössä sängyn vierelta ja huoneesta, kun sinä tarrasit mun käteen ja jotenkin kuin pyysit että tulisin sun viereen istumaan. Sitten istuin sun vierelle sängylle ja silittelin sun käsiä ja kasvoja.
...
Yhtäkkiä sinä siirryit sieltä toiselta puolen siihen pöydän edessä olevaan toiseen pöytään tekemään jotain jollain laitteella kait. En uskaltanut katsoa sinuun päin ollenkaan. Tiedosti vain että kävelit sieltä. Jännitin ihan samalla tavalla kuin joskus ekoina vuosina kun tunnettiin ja katsoin muka tiivisti keskittyneenä kirjaan ja leikin kun en huomaisi. Mietin myös lopulta että et sinä enää edes huomaisi, kun olit jo selin minuun. Sitten kuitenkin päätin lopulta katsoa ja sinä olitkin kääntynyt katsomaan minua. Hymyilit äärimmäisen iloisesti ja sun silmistä välittyi tieto, että sinä tiedät kaiken ja että meillä todella on salainen yhteys. Hymyilin takaisin ja käänsin sitten nopeasti taas katseeni kirjaan ja olin sisäisesti ihan älyttömän iloinen ja onnellinen.
Sitten jatkoin kirjan selaamista ja siellä kirjan lopussa olikin mun vanhoja lapsuuskuvia. Se oli ikään kuin muuttunut valokuva-albumiksi. Olin myös siirtynyt pöydän äärestä siihen hieman kauempana oikealla puolella olevaan tilaan, joka olikin nyt lapsuudenkotini olohuone. Oikeasti ruokapöydästä katsottuna olohuone olisikin juuri siellä. Istuin sohvalla ja selasin tuota kirjaa. Sohvilla istui myös joitain muita ihmisiä, ainakin oma isä ja joitain muita aikuisia, jotka oli unessa kai jotenkin määrittelemättömiä. Välillä oli sellainen tunnelma kuin ois ollut vanhempia sukulaisia kylässä, mutta toisaalta sinäkin olit välillä niillä sohvilla. Selasin noita lapsuukuvia ja ne kaikki olivat mulle ennen näkemättömiä, mutta myöskin kaikki sellaisia ei niin hyviä kuvia. Useimmat olivat ihan epätarkkoja ja jos kuva oli tarkka, niin vähintäänkin ihmiset siinä olivat ihan hassusti miten sattuu osittain kuvan ulkopuolella. Muistan esim. yhden ainoan kuvan jossa mun kasvot oli tarkat ja itse olin ihan hyvin, mutta kuvassa olevat serkut oli jotenkin hajaantuneet ja heistä saattoi näkyä tyyliin pelkät hiukset eikä kukaan muu katsonut kameraan. Jotenkin unessa tiedostin että tässä albumissa on kaikkia pilalle menneitä kuvia ja loput on siinä oikeassa albumissa mun vanhassa huoneessa. Kuten oikeassa elämässä onkin. Olen kerännyt kaikki lapsuuskuvani yhteen albumiin luokkakuvia lukuunottamatta, kun niitä on niin vähän että ne mahtuu hyvin siihen yhteen albumiin. Oikeassa elämässä mulla on myös yksi iso kuori täynnä lapsuuden blurreja ja epäonnistuneita kuvia, mutta ne ei ole siis oikeasti minkään albumin sivuilla. Eikä ne myöskään ole samoja kuvia kuin tässä unessa. Kaikki unen lapsuuskuvat oli tosiaan mulle ihan ennennäkemättömiä.
Yhtäkkiä isän alkaa unessa selittää mulle että antoi osan meidän lapsuukuvista jollekin sisarukselleen ja sen puolisolle. Kyselin unessa että miksi ihmeessä antoi kun niitä on muutenkin niin vähän. Isä vain totesi että no jääpä niillekin jotain muistoja.
Jossain tässä välissä sinä olit siirtynyt nukkumaan mun veljen vanhaan huoneeseen. Ovi oli auki ja näin sen kauempaa. Tosin siellä oli erilainen sänky kuin oikeasti ja se oli käännetty toisinpäin kuin oikeasti ja siksi en huomannut sitä heti ovelta. Sulla oli mukana myös lapsi, joka nukkui sängyn vieressä vaunuissa. Sitten jossain vaiheessa olin menossa hakemaan sieltä huoneesta jotain ja siinä ovella huomasin että sinä olit tosi sairaan näköinen. Hyvin pahasti flunssaisen näköinen ja jopa ihan peiton alla nukkumassa kuin yöllä, vaikka oli vielä valoisaa. Katselin sua hetken ja mietin että onkohan sulla korona ja pohdin että uskaltaisinko kokeilla varovasti otsasta onko sulla kuumetta, vaikka en ole ikinä hipaissutkaan sua ja ehkä tykkäsiit siitä huonoa. Lopulta päätin kokeilla ja sun otsa oli ihan tulikuuma. Ajattelin mielessäni että se on varmaan nyt se korona ja mietin että pitääkö mun nyt sitten siirtyä huoneesta pois vai mitä ja miten sua pitäis sitten auttaa. Olin lähdössä sängyn vierelta ja huoneesta, kun sinä tarrasit mun käteen ja jotenkin kuin pyysit että tulisin sun viereen istumaan. Sitten istuin sun vierelle sängylle ja silittelin sun käsiä ja kasvoja.
...
Vastaukset 9
Vanhimmat
...jatkuu..
...Mietin että jos se on korona, niin se on jo tarttunut ja toivottavasti se on vain se sama flunssa, joka mulla oli aiemmin kesällä. Siinä kun oli ensimmäisenä päivänä tosi sairas olo.
Yhtäkkiä olin siirtynyt nukkumaan itsekin, eteisaulaan. Oli kai yö, ainakin jo hämärää kuin myöhään kesäiltoina. Talo ei ollutkaan enää se sama vanha talo, vaan oli muuttunut sellaiseksi vanhaksi maalaistaloksi. Käytännössä huoneiden sijainnit oli samat kuin mun lapsuudenkodissa oikeasti, mutta talo oli silti jotenkin suurempi ja paljon vanhempi iso maalaistalo. Tuossa eteisaulassa oli samalla kohden seinä kuin normaalistikin, mutta se oli paljon pidempi seinä ja sen edessä oli tosi vanha puinen sohvamainen sänky, jossa nukuin (oikeasti sillä seinällä ei ole yhtään mitään) Sängyssä oli samanlainen pussilakana kuin mun sängyssä tässä kaupungissa tällä hetkellä. Tiedostin että käytännössä mun vanha huonekin oli selän takana, sen ovi oli tosin tässä talossa kauempana kuin normaalisti, ihan seinän vieressä. En tiedä miksi halusin nukkua silti siinä aulassa, kai siksi että siitä oli näköetäisyys siihen huoneeseen, jossa sinä nukuit, vaikka olitkin suht kaukana tuosta eteisestä, kuten normaalistikin tuo huone on. Veljen huoneessakin oli kuitenkin taas sänky samassa kohden ja niin päin kuin normaalisti, niin että näin sinut tuosta puusängystä hyvin.
Sitten mun siinä yrittäessä nukkua sieltä mun veljen vanhalta huoneelta päin käveli joku parikymppinen nuori mies ulko-ovelle ja tunsin kuinka se mennessään katseli ja ihmetteli, että miksi nukuin eteisaulassa kun vieressä oli huonekin. Mies ei sanonut kuitekaan mitään. Mies oli mulle täysin tuntematon. Toisaalta se muistutti vähän erästä Villeä, johon olin parikymppisenä hetken ihastunut, mutten silloin edes jutellut sille juuri mitään. Toisaalta se ei kuitenkaan ollut se Villekään, vähän samannäköinen vain. Lisäksi tiedostin unessa jotenkin että se oli kai joku mun veljen kaveri käymässä kylässä (vaikkei velikään ollut paikalla koko unessa), mutta silti mulle ihan täysi tuntematon enkä ole ikinä oikesti kyseistä tyyppiä nähnyt. Siksi en edes tervehtinyt unessakaan koko tyyppiä.
Sitten unessa kai nukahdin, kun oikeasti heräsin.
Oikeasti pohdit paljon elämääsi, kuinka se on mennyt, mitä serkulle kuuluu jne. Palasit takaisin lapsuuteen, muistoihin ja kotiin, mutta löysit myös uusia huoneita/ huoneet eri paikassa eli uusia puolia itsestäsi.
Vau! Erittäin erikoinen uni. Vaikka unista nyt mitään ymmärrä niin todella mielenkiintoinen.
Mielenkiintoinen uni ja hyvin kerrottu. Muistatko unet useinkin noin yksityiskohtaisesti?
En muista. Tuntuu että useinmiten en muista unista mitään tai vain pari kohtaa. Siis mikäli ihminen näkee joka yö unia kuitenkin. Välillä vain sitten näen unia, jotka muistankin ihan kokonaan. En tiedä miksi. Toki nekin unohtuu, jos en kirjoita niitä ylös heti herättyäni. Tämän kirjoitin. Pidän unipäiväkirjaa aina niistä unista, jotka muistan ja jotka kiehtoo jotenkin.
Olivatko ne piirrokset esihistoriallisia tai antiikkisia teemoiltaan? Ajattelen vaan, kun unessasi oli yhtäkkiä vanhempi maalaistalo ja tosi vanha puusohva-sänky.
Eivät olleet. Ihan päinvastoin. Ne olivat täysin uusia vasta kehiteltyjä juttuja.
Eka kerta, kun kirjoittelen tänne. Tämä olisi voinut olla sinulta. Tiedän kyllä, miksi alitajuntasi laittaisi minut nukkumaan just tuonne. Monelle muullekin yksityiskohdalle löytyy irl-selitys. Vaan et se ole sinä varmaankaan. Jos olet, näit somessa kuvallisen vastaukseni... jonka tosin olen jo ehtinyt poistaa. Outoahan se olisi, jos näin viestiteltäisiin. Et se ole sinä.
Olipa pitkä sepustus .