Hädän hetkellä pitkän yhdessä asumisen jälkeen millaisia juttuja on tullut eteen toisen sairastuttua ja joutuessa sairaalahoitoon tai kuoltua? Mietimme vaihtoehtoja turvata kumppanin talous ja asuminen.
Avoliitto vai rekisteröity parisuhde
Anonyymi
34<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Avioliitto on hyvä vaihtoehto. Kaikki hoituu kerralla, mutta kannattaa tietysti tehdä avioehto, ettei kumpikaan pääse riistämään toista, jos se ero kaikesta huolimatta tulee. Vapaaehtoisia vakuutuksia, sairauskulu-, henki- tai säästövakuutuksia kannattaa myös vertailla.
Avioliitto on käytännössä ainoa taloudellisesti turvallinen suhdemuoto. Se on muutenkin juridisesti järkevin ratkaisu vakinainessa suhteessa.
*vakinaisessa
Mielestäni kannattaa ensin seurustella vuoden pari, sitten muuttaa yhteen. Avoliittoa sitten muutama vuosi, että näkee sovitaanko ja kestääkö suhde. 5-6 vuoden kuluttua naimisiin, jos suhde on kestänyt, rakkaus syventynyt ja molemmat sitä mieltä että vakipari ollaan. Avoliitossa ei kannata ikäänsä kaiken roikkua.
Olen kuullut ikävistä tilanteista juuri toisen sairastuessa, itsellä ei niistä kokemusta.
Toi on mun mielestä hyvä systeemi, että aluksi muutama vuosi eletään avoliitossa ja virallistetaan sitten vasta kun näkee miten lähtee toimimaan.
Keski-ikäisenä jos solmii uuden suhteen, kannattaa heti alussa puhua selväksi nämä asiat. Kaikki eivät halua koskaan avioliittoa ja jos itse sitä haluaa, ei voi enää tuhlata aikaa sellaisen kanssa joka jo heti tietää, ettei halua koskaan vakiintua.
Miksi muuten ette ole jo vuosia sitten muuttaneet rekisteröimistä avioliitoksi?
Itse kummastelin miksi ap kirjoittaa kuin rekisteröity parisuhde olisi edelleen valikossa, mutta ilmeisesti tarkoittikin olevansa jo rek. suhteessa.
Avoliitto = en ole varma haluanko olla kanssasi loppuelämääni, joten jätän takaportin auki.
Ei avioliittoa eikä rekisteröityä parisuhdetta. Haluan pitää omaisuuteni, jos ero tulisi. Avoliitossa voi olla uskollinen toiselle ja elää täydellä sydämellä parisuhteessa toisen kanssa.
Vanhanaikaista nuo avioliitot. Puolet niistä kuitenkin päättyy avioeroon niin minun meilipide on, että turha niitä on solmia nykymaailmassa. Jos puoliso välttämättä haluaisi niin avioehdon kanssa voisin liiton solmia, mitään se ei kuitenkaan meidän välillä muuttaisi. Testamentin teen hyvissä ajoin ja päivitän tarpeen mukaan.
Kuulostatpa miellyttävältä puolisolta. Itse naimisissa ja avioehtoon kirjattu, että eron tullessa jokainen pitäkööt omansa, niinkun nykyään on tapana. Kuoleman tapauksessa omaisuus siirtyy puolisolle ja lapselle. Ei avioliitto mitenkään hankala asia ole, jos virallisten asioiden kannalta katsoo.
Minulla ei ole tarve miellyttää ketään, kuulostinpa sun korviin miltä tahansa. Oman mielipiteeni vain kerroin avioliitosta. Ei ole tämän päivän juttu enää mennä avioliittoon. Pitäkööt heterot sen omanaan ja erotkoon ja menköön niin monta kertaa naimisiin, kun haluavat ja elämässään ehtivät.
Ei se eroaminenkaan mukavaa avioliitosta ole. Puolet sen kuitenkin avioliitossa olevista kokee. Toisen ihmisen rakastaminen ja uskollisina yhdessä eläminen ei vaadi mitään avioliittoa. Minulla ja kumppanillani on täysi luottamus toisiimme ilman mitään virallisia paperilla sovittua liittojakin. Liian moni ihminen menee naimisiin vain sen takia, kun kaikki muutkin niin tekevät. Ovat jotenkin sitten parempia ihmisiä, kun ovat avioliitossa.
Miksi teille tulisi ero avioliitossa, jos kerran ei avoliitossakaan tule?
Miksi sitten ylipäätään vaivautua seurustelemaan, jos oon vaara erota? Tuollainen negatiivisuus on aika vastenmielistä..
Enkä koe olevani mitenkään parempi kun olen avioliitossa. Menimme naimisiin, koska meille se vaan oli tärkeää, varsinkin kun lapsi oli tulossa. Välttyy kaikilta lakikoukeroilta. En usko että avioliitto meidät saa eroamaan, jos niin käy niin se on jokin muu asia..
Kuules Ulla, täällä aloittaja kyseli ihmisten mielipiteitä asiasta eikä pyytänyt muiden mielipiteitä mollaamaan, kuten sinä olet asian ymmärtänyt.
Minä vastasin sen mitä ajattelen avioliittoasiasta en sitä mitä sinä minun haluaisit asiasta ajattelevan.
Tee sinä omat elämänvalintasi, mutta älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa omiisi tai lähde liikaa neuvomaan mikä muille ihmisille on hyväksi.
Kuka on sanonut, että tulisi ero avioliitossa helpommin kuin avoliitossa? Mitä sinä oikein horiset Ulla? Kaikki ei tarvitse toimivaan parisuhteeseen mitään virallista paperia.
Anteeksi tökeröyteni. Pusu
Nuorempana pidin avoliittoa hyvänä perusteena juuri se, etten tarvitse virallisia todistuksia rakkaudelleni ja ajattelin etten mene koskaan naimisiin. Olen muuttanut mieleni iän myötä ja tajunnut, että virallinen sopimus on käytännön syistä järkevämpi ja nyt näen avioliiton avoliittoa parempana ratkaisuna nimenomaan turvallisuuden vuoksi. Olen tällä hetkellä sinkku, mutta jos vielä pari löytyy aion mennä naimisiin.
Avioliitto tuo tiettyjä etuja kuten leskeneläkkeen. Ollaan nuoria ja haluttiin naimisiin kun tarkoitus viettää loppuelämä yhdessä, perustaa perhe ym. Eron varalta avioehto on järkevä tehdä, selkeyttää tilannetta, vaikka kukaan erota tuskin haluaa.
Eläkkeestä ja toisen kuolemasta sitä vaan haaveillaan. Veronmaksajat ne kuule sen sinun leskeneläkkeenkin joutuu maksamaan.
Aika törkeesti sanottu toiselle, mikä suakin vaivaa.
On kyllä todella törkeää haaveilla toisen kuolemasta, samaa mieltä kanssasi.
Nyt on kyllä ymmärretty kirkkaasti ja tarkoituksellisesti väärin. Haluan lausua tässä sen ilmiselvän asian, että kommentoija, jota arvostelette, ei toivo puolisonsa kuolemaa vaan haluaa turvata rakkaansa toimeentulon myös oman poismenonsa jälkeen. Lisäksi totean, että laki on sama kaikille. Suomessa jokainen on oikeutettu leskeneläkkeeseen tietyin kriteerein, aivan kuten terveydenhuoltoon, tieverkkoon jne. Jos teitä leskeneläke kismittää, niin äänestäkää toisenlainen eduskunta.
Raha ja eläkkeet vaan taas mielessä. Joku nekin joutuu työnteolla maksamaan.
En keksi yhtäkään syytä miksi ei kannattaisi mennä naimisiin, joten...
Joo avioon tuli mentyä ja vauhdilla. Koomiseksi jutun tekee, että aikaisemmin mulla oli selkeä mielipide etten kuuna kullan valkeana erehdy viralliseen suhteeseen. Rekisteröintiä olisi toivonut parikin naista aikoinaan, jep jep.... Joo ja kavereillekin tuli luennoitua aika monta kertaa ja naureskeltua, ettei pidä haksahtaa virallistamaan suhdetta muka yhteiskunnan takia. Nythän tulee vastapainoksi hehkutettua tätä avio-onnea kaikille ja suositeltua naimista heti, eikä viidestoista päivä :D
Pitemmittä puheitta, suosittelen vahvasti kaikille avioliittoa! Kun oikea nainen tulee vastaan, ei tartte miettiä hetkeäkään, uskokaa huviksenne. Vakavasti sanottuna, asiat ei mutkistu vaikeissa tilanteissa jos ollaan aviossa.
Avoliitossa eletään. Meillä ei ole lapsia ja vuokralla asutaan eli ei omisteta yhteistä asuntoa. Katsotaan ajankanssa, jos jompikumpi joskus saa aikaiseksi kosia, vielä ei ole kuitenkaan kiire. :)
En ole avioliittoa vastaan, mutta itselle se ei vain ole vielä ajankohtainen asia.
Tutun kuuloinen tilanne:)Turha kiirehtiä avioon heti, kyllä sormuksia riittää, toivottavasti! Siinä vaiheessa viimeistään, jos lapsia aikoo hankkia tai just asunnon osto. Kumpikohan tulee ensin eteen..
Jos asunnon ostaminen on mahdollista, ilman muuta kannattaa hankkia asunto ja muut puitteet ennen lasta/lapsia.
Päädyimme aikoinaan virallistamaan suhteemme pääosin järkiperustein, vaikka onhan siinä romanttinenkin vire.
Virallinen suhde on ulkomaailmalle näkyvä viesti. Siihen ei tungeta väliin, eikä sitä kyseenalaisteta. Kukaan ei kysele oletteko kämppäkavereita, jos on sormukset sormissa. Sitäkin tärkeämpää on, että esimerkiksi sairastuessa puolisolla on parempi (itsestään selvä) mahdollisuus hoitaa asioita. Myös yhteinen asuminen on pidemmällä tähtäimellä hankalaa, jos ollaan "eri leivissä" ellei halua asustaa ikuisesti vuokralla. Sama koskee muuta omistamista, kesämökki yms. Perimistä kannattaa myös ajoissa ajatella, vaikka se oudolta tuntuisikin. Harva pariskunta kuolee samalla kellonlyömällä.
Pitäisköhän meidänkin mennä avioon. Vai voikohan sormukset hankkia muuten vain, noin niinkuin viestiksi ulkopuolisille. Kumppani sanoi tässä taannoin, ettei hänelle merkkaa mitään ollaanko avoliitossa vai aviossa. Epäilen että valehtelee, toihan oli selvä vihjaus..
Selvä vihjaus, nyt äkkiä kosit!
Pakko kai uskaltaa..