Mua ärsyttää suunnattomasti kun anoppi on joka välissä tarjoomassa karkkia muksuille. Tekosyynä pitää sitä et kun lapset on niin laihoja niin ei se nyt haitta jos yhden ottaa.. Minä kun olen tälläinen tiukkis niin mein lapsilla on karkkipäivä lauantaisin. Jo noo jos mä sanon sille että kun nyt ei ole karkkipäivä niin sehän vetää herneen nenään (JOKA KERTA!). No joskus vanhempi lapsi on sitten mummulassa ihan yksin niin kotiin tullessaan kertoo kun mummu on antanut karkkia. Vaikka olen tehnyt selväksi ettei ole karkkipäivä. Anoppi siis "antaa salaa" sitä kun ei kerta lupaa ole saanut. Sama koskee aina välillä turvavyötä ym.. Ja sitten se kiroominen.. Tosi kiva kun neljä vuotias huutelee "Voi vittu!" Kotona me ei enää olla miehen kanssa kirottu. Ja siitä kiroamisesta kun sille huomauttaa niin johan ollaan taas mussunmussun. Pari päivä on kiroilematta, mut sit se taas jatkuu.. Joskus jo uhkasinet lapset ei tule lainkaan kylään jos ei se lopu. No sehän rupes sitten lapsillekin puhelemaan "kun ei toi äiti päästä sua enää koskaan meille". Olisko teillä jotain hyviä neuvoja et miten ton kiroilun sais loppumaan? Ja sitten on vielä tietty sellanen ongelma kun ei tahdo anoppi nähdä selvää viikonloppua. Sillon jos 4-vuotias on siellä yötä niin otetaan vähemmän mut vesiselvä ei voi olla.. Onko muilla samaa ongelmaa? Oletteko silti antaneet lapsen mennä yöksi? Mun oma äiti ottaa harvoin mitään ja lapset haluaa usein olla siellä yötä. Anoppi sitten aina narisee kun en lapsia sinne päästä (tai eihän se tota nuorempaa edes huoli kun on niin pieni vielä ettei kuulemma pärjää sen kanssa, tyttö 1v 8kk)
Onko muilla anoppi-ongelmia?
kahdenmami
332886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
mieheni siskonmies on kova kiroilemaan. kälyni asiasta hänelle usein huomauttaakin, mutta se ei tehoa. ensimmäisen kerran kun esikoiseni kirosi ja sanoi, että setäkin tekee niin, niin minä yksinkertaisesti lakkasin käymästä kälyni luona.
se on sääli, koska anoppini (siis mieheni ja kälyni äiti) oli ollut kirkkomullassa jo kauan ennen kuin tapasin mieheni ja siksi kälystäni on tullut minulle anopinkorvike ja todella läheinen. mutta kun kerran kiroilusta huomauttaminen ei tehoa, niin minkäs teet. me emme kiroile kotona ja vaikka lapset sen taidon jostakin oppivatkin, niin ainakaan minä en ole provosoinut sitä käymällä sukulaisissa, joissa aikuinen ihminen ei osaa edes lasten aikana pitää suutaan soukemmalla.
saas nähdä tehoaako tämä kyläilemättömyys, toivottavasti.
Olen kans ajatellut tota et totaalisesti lakkaa käymätä mut en usko et auttaa kun anoppihan tulee sitten meille. Ja hassuu on sekin et anopin uusi mies, joka on ollut koko ikänsä poikamiehenä ja on kova kiroilemaan osaa olla kiroilematta lasten kuullen. Ja usein myös tälle anopille huomauttaa asiasta. Hauskaa tässä on se että kun pojalle on kotona sanottu ettei kiroilla niin sehän menee mummullekin joskus sanomaan et ei saa kiroilla. Tosin aina sen jälkeen anoppi lua muhun sellasen murhaavan katseen.. Toisaalta poika ei kyllä kotona nykyään kiroile.. Mut sattuipa täs viikko takasin sellanen et joutui jäämään isopapan kanssa autoon parkkipaikalle vähäksi aikaa ja oli sille todennut just et "voi vittu" kun oli viereen ajanut toinen auto ja hän ei sitten nähnyt enää "maisemia". No pappahan sittenkertoi koko suvulle et poika kiroilee (niin pappakin joskus) ja nyt sit sukulaiset kuvittelee et me kiroillaan kotona. Mulle ainakin tulee kauhee tarve selittää et me ei kiroilla vaan toi anoppi. Ovela poika täytyy sanoa kun tietää ettei mein kuullen kannata kiroilla...
minusta kiroilua huolestuttavampaa on anoppisi viinan käyttö. sillä lapset ovat itseasiassa tosi nokkelia ja tietävät tasan tarkkaan mitä saa kotona tehdä, mitä naapurissa ja mikä on mummolassa luvallista ja mikä kotona ei.
karkista: jos kyläilyt mummolle eivät ole joka päiväisiä, niin mitä jos vain pesettäisit hampaat heti mummolta tultua? karkkit ei tietysti ole tarpeen eikä hampaille hyväksi, mutta pieni määrä silloin tällöin ei ole hyvä syy riitaan. isovanhemmat kun ovat lapselle kuitenkin tärkeitä.
enemmin ota riita siitä alkoholista. on ihanaa kun voi TURVALLISESTI jättää lapsensa mummolle silloin tällöin, mutta alkoholin huuruinen mummo ei ole turvallinen. voiko miehesi vaatia äitiään jättämään alkoholin niiltä kerroilta kun lapset ovat yökylässä. mielestäni asia kuuluisi miehesi hoidettavaksi. anoppihan on hänen äitinsä.
Eli mies on sille kyllä monta puhuttelua pitänyt jo ennen lapsia.. Ja kun se voi luvata olevansa vesiselvä, mut sit muuttaa mielensä ja johan häviää pari lasillista viiniä. Ei siis mitään perseet olalle meininkiä (onneksi). Niillä kun on asuntovaunu ja siellä sitten aina kavereiden kanssa otetaan niin ollaan jo päätetty et poika ei sinne mummun kanssa pääse. Vaikka poika siellä tykkää kyllä olla, eikä ole koskaan valittanut mistään sen suhteen ettei haluisi mummun luo mennä.. Eikä toi karkkiasiakaan olis niin ehdoton siinä mielessä et anoppi kysyis mun mielipidettä että saako antaa vaikka ei ole karkkipäivä. Just se mun päätöksen "ylitsekävely" ottaa pirusti päähän. Ja näkisittepä anopin ilmeen kun poika kertoo karkkia saaneensa... Nolottaa, mut seuraavalla kerralla kuitenkin sama juttu. Ja siitä kiroilusta.. Miten pahasti sitä uskaltais anopille sanoa et jos se vihdoin uskoisi? Olen meinaan mielestäni yrittänyt jo hyvällä ja pahalla.
"karkista: jos kyläilyt mummolle eivät ole joka päiväisiä, niin mitä jos vain pesettäisit hampaat heti mummolta tultua? karkkit ei tietysti ole tarpeen eikä hampaille hyväksi, mutta pieni määrä silloin tällöin ei ole hyvä syy riitaan. isovanhemmat kun ovat lapselle kuitenkin tärkeitä."
Hupsan. Jos minä äitinä sanon, ettei lapselleni anneta karkkia, niin sitähän ei anneta! Jos lasta täytyy lahjoa, että se tykkää susta, niin sitten vikaa on jossakin! Minä en hyväksy sitä, että anoppi yritti kanssa antaa sitä karkkia lapselleni - ja pullaa ja jätskiä ja ja ja... Ja kun kielsin nämä, niin anoppi puhuu lapselle, että "kyllä mummu sulle antaisi lisää pullaa, mutta sun äiti ei anna antaa". No sama se mulle, pistäköön mun piikkiin jos omat aivot ei toimi. Ja sitten kun uskoi, ettei sitä karkkia anneta, niin alkoi ostelemaan joka helkutin vierailukerraksi (=joka viikko) uusia leluja tms. Että heipparallaa...
voihan sitä noinkin elää ja toisia tuomita. MINÄ kun KERRAN käsken, kiellän, määrään, ohjaan, neuvon NIIN MINUAHAN tulee totella.
onnea ja menestystä vain matkaan. elämässäsi tulee varmaan olemaan kasapäin epämiellyttäviä anoppeja, appeja, kälyjä, setiä, serkkuja, opettajia,naapureita ynnä yleensä kanssaihmisiä.
Jos mun nelivuotias haistattelee sulle vittua kaupan kassajonossa niin muistathan sitten itsekin olla joustava!! Ja kun kyse kerran on MUN LAPSISTA niin MULLA ON TÄYSI OIKEUS MÄÄRÄTÄ MITÄ NIILLE SYÖTETÄÄN!!! Ja tästähän just on kyse että anoppi tekee just niinkun sille sattuu sopimaan eikä mun mielipiteiden mukaan! Montakos lasta sulla on?
Jos en olisi kieltänyt, käskenyt, määrännyt, ohjannut ja neuvonut niin johan haukuttais kun lapset on saanut "vapaan kasvatuksen"!! Teet sitten niin tai näin niin päin helvettiä menee!!
on kohtalotovereita. Kauhulla odotan kans et jos noi karkit alkaa vaihtua just esim. leluihin. Antais sitten vaikka rahaa.. Mein poika ainakin on ihan innoissaan kun on saanut pappalta joskus aina muutaman sentin.
Kun lapsi on kerran tottunut saamaan mummon luona karkkia, niin osaa varmaan sitä mummolta pyytää, niin jospa onkin niin, että kun pojanpoika on mummolle rakas, niin mummo ei raaski kieltää karkkeja, ettei pojalle tule paha mieli. Ehkä anoppisi tietää tekevänsä väärin, muttei henno olla antamattakaan kun poika pyytää.. Isovanhemmathan mielellään hemmottelevat lasta, ja karkin antaminenhan on helppo tapa hemmotella. Mitä jos ehdottaisitte
mummolle muita tapoja hemmotella poikaa? Vaikkapa uimahallissa tai eläintarhassa tai
elokuviin meno voisi olla kiva vaihtoehto karkin mussuttelulle..?
minulla on neljä lasta. kaksi murkkua ja kaksi sijoitettua lasta alakouluikäisiä.
bioni ovat joustavia ja tietävät isääidin luona saa tehdä näin ja noin, mikä ei taas kotona tai minun äitini luona käy lainkaa. ja tämän he oppivat jo alle kolmivuotiaina. yhdessä mummolassa sai hyppiä joustinpatjoilla sängyssä, toisessa ei edes kiivetä sänkyyn.
ei lapset ole tyhmiä. kasvata sinä vain lastasi ja anna mummon olla. kyllä se lapsi tajuaa, että mummon tapa on mummon eikä sovi muille. ei meilläkään isäni kiroilu lapsiin tarttunut, ei vaikka vaarin joka toinen sana oli saatana.
sijaislapsieni kodit ovat mitä ovat. eikä sekään käytös tule meille enää nyt, kun sijoitetut ovat kasvaneet meidän perheen tavoille. taas keraan EIVÄT LAPSET OLE TYHMIÄ. kyllä he ymmärtävät, että yhdessä paikassa käyttäydytään yhdellä tavalla ja toisessa toisella.
meillä oppivat pistämään liiat karamnellit taskuun ja kiittämään saamisitaan ja kantamaan karkit kotio. usein roskiin.
mutta jos haluat olla täynnä itseäsi ja kasvastustasi niin ole. riidan saa vähemmälläkin.
mun lapsen kanssa pitäisi saada tehdä asioita joita mä olen kieltänyt??? Mulla on itsellä kolme kummilasta, olen aina ollut heidän kanssaan heidän vanhempiensa asettamilla säännöillä: ei karkkia, jos vanhemmat on sen kieltäneet jne. jne.
Miksi jonkun, edes isoäidin, täytyisi saada antaa mun lapselle karkkia, jos mä en halua ja perustelen syyni hyvin? Mä en kerta kaikkiaan käsitä? En ole mitenkään mielestäni täynnä itseäni ja kasvatustani tai lainkaan riidanhaluinen, mutta kyllä sentään minä päätän lastani koskevista asioista ja jos mun yli kävellään saappaat jalassa niin jossain vaiheessa tosiaan tulee riita...
sanokaa nyt, miksi pitäisi saada tehdä asioita joita olen kieltänyt??? Kun en kuitenkaan ole mikään kaikista asioista nipottaja, mutta jokaviikkoiset karkit ja lelut ei vaan kuulu mun kasvatusperiaatteisiin noin pienten lasten kanssa.
Veit tosiaan "sanat suustani"... Voishan toi anoppikin olla joustava ja olla antamatta sitä karkkia? Vai? Minä en sentään mitään kunnon riitaa ole näistä asioista anopin kanssa saanut aikaan vaikka on tosiaan useasti "kävellyt mun päätösten yli".
Ja tolle edelliselle kirjoittajalle vielä että kyllä mä tiedän ettei lapset ole tyhmiä vaan todella viisaita. Esim mun oma poika ei tosiaan mun kuullen kiroile kun olen sen joustamattomuuttani siltä kieltänyt. Mutta en halua että kiroilee kenenkään muunkaan kuulleen. Ei oikein istu nelivuotiaan sanavarastoon toi vittu.
Poika ei ole koskaan mun kuulteni pyytänyt sitä karkkia (edes kotona). Vaan kyse on tosiaan siitä että mummu sitä on aina tyrkyttämässä. Ja kun on kyse 40 neliön asunnosta niin kuulen kyllä kaikki mitä poika puhuu ettei voi olla kyse siitäkään et en olis kuullut.
Ja tämä mummuhan on niin laiska ettei lähde uimahalliin, elokuviin tai muuallekaan lasten kanssa. Ei edes ulos.. (Yleensä poika kattoo siellä filmejä tai leikkii yksin leluilla). Siinä onkin varmaan syy sille karkin tyrkyttämiselle.
Anopilla on niin huonot jalat ettei se esim. pääse lattialle istumaan ja leikkimään pojan kanssa (mihin poika on kyllä toisessa mummulassa tottunut). Anopin mies tuntuukin olevan pojalle paljon "läheisempi" ja häntä poika aina pyytää apuun kun tietää ettei mummu jaksa takapuoltaan nostaa. Monesti olen miettinyt että onko tästä mummusta "mitään hyötyä"? Kun ei kerran leiki eikä muutenkaan tee mitään pojan kanssa yhdessä.. Se kai kuitenkin on mummujen "tarkoitus"?
Oisko nyt hyvä aika T**** lopettaa tollaiset puheet!Vaikka täällä anonyymisti ollaan ja kirjoitellaan niin pitää kuitenkin muistaa että samoilla palstoilla käy ihmisiä jotka saattaa jutuista sut tunnistaa!Tapauksen ja henkilöt tietävänä voin sanoa että sun jutut on täyttä soopaa ja sun tekstis tosi törkeää ja loukkaavaa!!
siis kun minä olen kieltänyt, minä.
minua tuo asenne nyrppii ehkä eniten ja saa karvat pystyyn.
elämä kun on välttämäti kompromisesseja. jos lapsen isä on eri mieltä kanssasi, niin miten MINÄsi silloin asiaan suhtautuu?
entä jos ISÄ päättää, että lapsi saa syödä karkkeja koska haluaa?
miksi lapsesi yleensä kiroaisi missään, jos kerran opetat, että se on vain mummun tapa ja muut ei niin tee?
Siis tässä kasvatusasiassa ollaan miehen kanssa samaa mieltä. Joka paikkaan kun olen kirjoittanut että MINÄ olen kieltänyt niin ollaan miehen kanssa MOLEMMAT KIELLETTY. Harvoin ollaan kasvatusaioissa eri mieltä.
Sama vastaus kun kahden mamilla, me ollaan miehen KANSSA päätetty ettei lapset saa sitä karkkia!
Ongelma vaan on se, ettei mies saa tarpeeksi painokkaasti sanottua sitä äidilleen, vaan piiloutuu mun selän taakse. =) Olen sille sanonut, että jos sä itse sanoisit sun äidille ja mä mun äidille, niin ei tulis niin herkästi riitaa, mutta sitä se mun ukkeli ei vaan tajua...
Mutta vielä kerran: LAPSET ON MUN JA MUN MIEHEN, EI ANOPIN TAI ESIM. MUN ÄIDIN! ELI KYLLÄ: MINÄ MINÄ MINÄ PÄÄTÄN HEIDÄN ASIOISTAAN!
Vastuun tunteva vanhempi/isovanhempi haluaa pitää lapsen hampaista huolta, eikä totuttaa turhaan karkkien mässyttämiseen. Elämässä on muutakin kivaa kuin (makean) syöminen.
Melusaasteeltakin on oikeus suojautua (anopin kiroilu).
Ei nyt mahda mitään, mutta pakko se on sanoa: anoppisi on ilmeisesti varsin sivistymätön ihminen. Sellaisille on aivan turha selittää, että älä kiroile yms.
Lasten on kai silti hyvä olla väleissä isovanhempiinsa. Toivottavasti miehesi ei ole käytöstavoiltaan yhtä alkeellinen kuin anoppisi.
Siis että anoppi on vähän.. no miten sen nyt sanois... ehkä en sanokaan mitään... Miehen käytöstavat ovat olleet vähän niin ja näin mut täytyypä olla vähän ylpee et oon saanut koulutettua sen jo aika hyvin. Esim. sillon kun tavattiin ei osannut sanoa mistään "Kiitos". Nyt jo kiittelee oikein sujuvasti. Joskus tuntuu et on tosiaan toi kasvatuspuoli jäänyt vähän vähemmälle. JA sitten on toi appiukko... Äijä täytti edellisvuonna 50 eikä osaa kiittää vieläkään. Se on täysi kusipää monessa suhteessa. (on muuten noi appivanhemmat eronneet. yhdessä niitä ei varmaan kukaan kestäis.) Tässä taannoin kun taloudellisesti vähän auttoi niin sanoin tietysti kiitos ja äijä kattoi mua ihan kun oisin siansaksaa puhunut..
Olet siis saanut miehesi jo kasvatettua sellaiseksi kuin haluat - anopin kasvattamana hän oli aika toivoton tapaus. Kummallista kyllä, päätit silti valita juuri hänet lastesi isäksi.
Nyt kun mies on saatu kuriin ja herran (rouvan) nuhteeseen, voitkin keskittyä kasvattamaan lapsesi oman mielesi mukaan. Viis miehen toiveista tai anopin ajatuksista.
Vieläkö sinusta tuntuu, että otat muidenkin mielipiteet huomioon ja olet joustava?
Sori, olen tietysti väärässä - olenhan eri mieltä kanssasi.
Sillä välin toisaalla moni meistä muista tekee kompromissejä jopa lasten kasvatuksessa. Lapseni eivät näet ole vain minun, vaan myös mieheni. Olemme yhdessä keskustelleet asioista, ja olen saanut hänet hyväksymään joitakin omia ajatuksiani ja toisinpäin. Kumpikin on myös satunnaisesti nuijinut toiselle läpi joitakin ratkaisuja. Yhdessä päätämme kuitenkin.
En puutu siihen, mitä mummi ja ukki tekevät lasteni kanssa. Jos mummi joskus antaa karkkia, se on lapsille juhlahetki. Jos ukki tuo vaikka vesivärit, he maalaavat niillä yhdessä ja sekin on juhlahetki. Ei ole tullut mieleenkään kieltää moisia, kun tiedän, että takana on kaunis ajatus. Vaikka itsestä miltä välillä tuntuisi.
Tiedän, että mieheni ja minä olemme lapsiemme kasvatuksesta vastuussa. Omalla käyttäytymisellämme pyrimme opettamaan myös suvaitsevaisuutta eri tavalla ajattelevia ja käyttäytyviä kohtaan. Minulla ei ole arvovaltakriisejä ollut, joten en ole niissä asiantuntija. Kannattaisi ehkä kuitenkin pohtia, miksi tunnet olevasi niin heikolla pohjalla lastesi kasvatuksessa, että sinun on pönkitettävä egoasi anoppia alistamalla.
Ihan suoraan sanon, että mielelläni "murehtisin" lasten karkin syönnistä mummuloissa. meillä vaan on tilenne se, että lapset ovat nähneet mummunsa (isoisät kuolleet) viimeksi vuosi ja 1,5 vuotta sitten. Toisen kanssa asutaan samassa kaupungissa. Mummuilla vaan ei ole mitään kiinnostusta lepsenlapsiin. Anoppi pitää yhteyttä ainoastaan ensimmäiseen lapsenlapseensa, miehen veljenpoikaan, joka asuu äitinsä luona (eronneet). Jossain vaiheessa olin katkera, joskus koitin toimia jonkinalisena linkkinä mm. oman äitini ja lasteni kanssa. Mutta en enää. Kun mummut eivät ikinä soita ja kysy lasten kuulumisia, eivät ikinä halua nähdä, päin vastoin karkailevat sovituista tapaamisista. En ja ksa enkä viitsi enää. Mummut ovat ne, jotka eniten käytöksensä vuoksi häviävät, ei tarvitse ihmetellä miksi heitä ei tulla vanhainotiin tms. sitten aikanaan katsomaan.
Omasta puolestani antaisin mummujen ilomielin vaikka antaa karkkia lapsille, vaikka itse pidänkin karkkipäivistä kiinni. Mummuilla olisi mielestäni oikeus hemmotella lapsia ja lipsua säännöistä jossain määrin.
Mä ymmärrän, ettei tuollainen tilanne, jossa isovanhempia ei kiinnosta lapset lainkaan, ole ollenkaan kiva! Mutta kyllä se homma kuule ihan oikeasti voi mennä toisinkin päin ja se on yhtä inhottavaa! Jos isoäiti kuvittelee olevansa äiti lapselle ja tekee monissa asioissa just päinvastoin kun äiti on sanonut, niin inhottavaa se on sekin!
Eli meillä kaikilla on omat murheemme omassa elämässämme, älä väheksy toisten murheita ja elämäntilanteita...
Aikanaan, kun meidän muksut olivat vielä alle kouluikäisiä, luin kaks :sta ohjeen. Kun kiroillaan, niin maistetaan sen perään oikein kunnolla, miltä rumat sanat maistuu. Eli pikkuisen pippuria kielelle. Ei ole vaarallista yhtään, mutta takuulla jää mieleen =)
Se keino auttoi meillä tosi hyvin, suosittelen.
Anopin naukkailusta sitten. Mun mielestä kyllä voit pistää miehesi asialle. Hänen tehtävänsähän se on sanoa suorat sanat äidilleen, ei sinun. Jos anoppi naukkailee, niin sitten ei lapsia yökylää! No, jos kyse on yhdestä saunakaljasta, niin se on ihan ok, mut ei paljon enempää paranis kyl ottaa...
Muutenkin oon sitä mieltä, että olis sun miehes asia keskustella äitinsä kanssa vakavasti. Pojalla ja äidillä tuskin menee välit aivan solmuun, miniällä ja anopilla sen sijaan voi mennä.
ole oikein,mutta meilläkin anoppi ottaa joka ilta sen 3pulloa saunakaljaa ja viikonloppuisin voi mennä kuuskin tai enemmän vaikka lapsi siellä hoidossa,myös appi on samanlainen (En koskaan tunne että lapseni ei ole turvassa,eivätkä isovanhemmat ole humalassa!)Suosin myös itselleni ja miehelleni joskus saunakaljat.Onhan hän tätä jo tehny 20vuotta ja lapset kyllä kasvaneet hyvin,mieheni heistä vanhin 20v. ja pikkuveljet ovat 10v.ja 8v. Itsestäkin riippuu miten anoppi käyttäytyy,meillä kyllä sanotaan suoraan jos joku ei miellytä,mitä siinä kiertelemään ja kaartelemaan toisten kautta.Asumme lähellä isovanhempia ja hädän tullessa olemme parissa minuutissa paikalla.
Itselläni on 3 lasta, mutta silti mieleeni ei ole kertaakaan tullut haukkua ja halveksia mieheni vanhempia netissä vaikka hekin tekevät asioita, mitä olemme kieltäneet! Vaikka pyytelit anteeksi, niin tehtyä ei saa enää tekemättömäksi. Vai etkö enää parempaa keksinyt aikasi vietoksi, siellä mökilläsi?! Nyt sinun olisi korkea aika hankkiutua töihin ja tavata uusia ihmisiä, jos vielä pystyisit tulemaan toimeen toistenlaisten ihmisten kanssa! POIKASI on 4 vanha, ja on ollut koko ajan kanssasi aamusta iltaan, sekin jo ehkä kaipaisi ikäistään seuraa, samoin pienempisi. Vai onko syynä se, että sinä ET PYSTY TEKEMÄÄN TÖITÄ, koska RASITTUISIT siitä liikaa? MIETI ENSI KERRALLA MITÄ TEET! Ps. Toivottavasti tiedät, ketä olen!
kuka olet tai kuka on alkuperäinen kirjoittaja, mutta sä ainakin olet tosi törkeä. Mitä luulet nyt itse tekeväsi? Levittelet toisen asioita ja haukut suoraan. Kyllä täällä kuule saa kirjoittaa omaa mieltään painavista asioista ja toivottavasti saa neuvoja ja apua, mutta tuollaisesta kirjoittelusta ei ainakaan ole mitään hyötyä.
Mökillä? Epäilen kyllä hiukan että edes tunnet minua kun minulle ei ainakaan tule heti mieleen ketään kenellä olisi kolme lasta. Mistäköhän päättelet että pojalla ei olisi ikäistään seuraa? Jos pääsisin omalle alalleni töihin niin siellä ei voi edes rasittua.. Voisin kyllä harkita töihin menoa jos hyvä työpaikka löytyisi. P.s. Ei kyllä mitään hajua kuka olet.
Olen kahden lapsen yksinhuoltaja äiti, eikä minulla ole mitään valittamista anopistani! Vaikka erosimme mieheni kanssa ERITTÄIN huonoissa väleissä, niin lapset on pystytty hoitamaan kunnolla. Ex-mieheni äiti on aina auttanut minua ja lapsia taloudellisesti ja muutenkin. Hän on aina valmiina auttamaan. Ja vaikka tiedän, että karkkia on annettu vasten minun pyyntöäni, niin tiedän, että mummu tarkoittaa hyvää. Tottakai hän haluaa hemmotella lapsiamme! Ja ymmärän myös sen, että saunan jälkeen otetaan saunakalja, teen joskus myös itse niin. Olen joskus todella väsynyt jos lapset nukkuvat huonosti, mutta onneksi mummu on ymmärtäväinen ja touhuaa lasten kanssa sen aikaa, että saan itse nukkua muutaman tunnin. Joten ole kiitollinen, että lapsillasi on mummu ja hän varmasti tarkoittaa vain hyvää! Mitä muutamasta karkista?? ANOPIT KUNNIAAN!
Anoppi tuli tänään käymään. Hän ei tuonut mukanaan mitään ylimääräistä esim karkkia. Kertaakaan ei kiroillut ja leikki kovasti lasten kanssa. IHANAA!! Näin sen minun mielestäni "pitäisikin toimia".. Lupaan ensi kerrallakin kehua anoppia jos siihen aihetta ja haukkujakin tulee (ei kyllä enää tänne kun tuntuu olevan kova pala monelle... anopille ei tuntunut olevan vaikka kerroin hänelle tänne hänestä kirjoittaneeni).
Minä en aio arvostella niitä vanhempia jotka antavat lastensa syödä karkkia koska tahansa ja toivon että sama toimisi toisinkinpäin. Me tosiaan käydään mummuloissa monta kertaa viikossa ja jos lapset saisivat joka kerta joka paikassa karkkia niin heillä tuskin karkitonta päivää olisikaan. Kun ei mummuista kukaan muukaan saa antaa lapsille muina kuin karkkipäivinä karkkia niin ei anopilla tähän ole erioikeutta.
kunhan kokeilen miten onnistuu olla välillä rekisteröitynyt ja välillä ilman rekisterilippua
kummallista miten kahden lapsen äidillä riittää aikaa kaiken maailman kokeisiin vielä sen jälkeen kun pitää olla niin täydellinen...
siis minä olin kolmas tai ainakin toinen kirjoittaja nimimerkillä kahdenmami.
aloin vain ihmetellä miten voi välillä olla rekisteröidyn nimimerkin lippu ja välillä taas ei.
sen kun ei pitäisi olla mahdollista. sitä joko on varannut nimimerkin itselleen tai ei. ja nyt ainakin tämän nimimerkin kohdalla systeemi vuotaa.
minä siis kirjoitin nimimerkiksi tuon kahdenmanin ja se meni nikkomati läpi. yllensä jos yrittää käyttää jo varattua nikkiä tulee vastaan herja: nimimerkki on jo toisen käytössä.