elämäsi varrella ? (Lapsia lukuunottamatta, joka lienee monilla ensimmäinen
mieleentuleva vastaus)
mieleentuleva vastaus)
Mikä asia on muuttanut sisäistä maailmasi eniten
Anonyymi
72<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Se, kun jouduin havaitsemaan, että läheisen ihmisen sisällä kiehuu viha niin voimakkaasti, että hän voisi tappaa. Mistä tuo viha on sinne tullut, sitä en tiedä.
Toivottavasti olet selvillä vesillä nyt vai podetko ahdistusta asiasta ?
Jokainen on itse vastuussa teoistaan.
Yllättävän raivopuuskan kohteeksi joutunut ei ole millään lailla syyllinen.
Sen sisäistäminen on vienyt aikansa.
On se vaan ahdistavaa olla niitten raivonpuuskien kohde.
Ei yhtään mikään.
Olen jo pienestä pitäen suunnitellut tulevaisuuttani.
Toiminut suunnitelmani mukaan.
Ja tässä sitä nyt ollaan.
Tyytyväisen onnellisena miehenä.
Oman elämäni muuttajana.
Ehkä olen hieman yllättynyt.
Miten minä näin hyvin loppu-tulokseni suunnittelin.
H.
Suunnittelitko avio- ja avoerosikin jo lapsena?
"Anonyymi"
En.
Suunnittelin avio-liittoja.
Tai oikeastaan...vain yhden.
Mutta tunteille ei ihminen mitään voi suunnitella.
-
Kuten suunnittelin.
Maksoin kahdet ruokot.
Pidin niitä rangaistuksena typeryydestäni.
Suunnitteluni sivu-polkuina.
H.
Onpa surullista näiden ruokkojen - niinkuin rumasti sanot - puolesta.
Olisi mukavaa jos kaikilla lapsilla olisi isä, johon voisi luottaa ja johon turvautua elämän mutkapaikoissa. Niitä kun eteen tulee kaikilla ihmisllä, fiksuillakin lapsilla.
Täällä yksi vaan rehentelee viisaudellaan ja rahoillaan. Se vasta on typerää!
Eipä ole lasteni isä osaansa pitänyt rangaistuksena.
Päinvastoin. Mutta näköjään toisenlaisiakin isiä on. Valitettavasti.
"Anonyymi"
Mies ei voi koskaan olla varma isyydestään.
Eikä äitikään voi ihan aina olla varma.
-
Jos joku rehentelee lapsillaan...
Saa taatusti toinen rehennellä rahoillakin.
Ovathan molemmat eläneet omilla tavoillaan.
H.
Mitäs menit lyylileväperien kaa yksiin.
Etkö luota edes siihen että kykenet siittämään lapsia.
Kertoo paljon sinusta ihmisenä.
Miten olisi jos isäsi olisi pitänyt sinua rangaistuksena typeryydestään.
Jospa isä ei ollutkaan hänen oikea isänsä, isyydestään kun ei kukaan mies voi hurukszin sanojen mukaan olla varma.
Oletpa ollut todellinen siemenlinko , herra HOOO,mutta satoasi et kaiketi ollut halukas korjaamaan. Kuinka monta kertaa olit oikeudessa.?
Aivan vastuutonta elämää, luikkia tiehensä kun on saattanut tyttönsä gravidiksi.
On todella vastuutonta, ukkeli!
Kun löysin pelastuksen evankeliumin Jeesuksessa Kristuksessa.
Miltä pelastuit ?
Ikuiselta kuolemalta, sanoisin.
Olet aika piikikäs. Jos taivaassa on kaikki tuollaisia niin pois nukkuminen olisi parempi kohtalo.
Ainaista piikittelyä ja nälvimistä vielä kuoleman jälkeen, ei kiitos.
En näe tuossa mitään piikikästä. Tilannehuumoriksi tuollaista tuolla live-elämässä kutsutaan.
No jos hän tunsi "piikin lihassaan", niin minkäs minä sille voin.
Minulle kävi aivan toisin, olin tullut huijatuksi. Onneksi tuli herätys ja erosin kirkosta.
Se on ollut varmaan suurin asia, kun tajusin, miten tekopyhää ja kaksinaamaista hommaa on ns. uskovaisten touhu.
Juuri nyt on menossa Kaikki synnit-ohjelma TV:ssä, juuri tuollaiste se on, oli sitten kyse lestoista tai körteistä ym. muista porukoista.
Entäpä aloittaja? Olisi asiallista avata omalta kohdaltaan aloitusta
Minun maailmani muuttui täysin, kun luin ekan Ferranten kirjan. Minusta tuli vapautunut naiseuteni tiedostava nainen. Voimaannuin ja valaistuin.
Minäkin luin Kalle Päätalon kirjan ja muutin metsään asumaan.
Kaatelen puita ja syön rasvaisia ruokia.
Tämä se on oikeata elämää.
Aloittajana vasta äskettäin aloin miettiä asiaa erään lehtiartikkelin luettuani,
enkä halunnut kirjoittaa aloitukseen itsestäni ainakaan vielä,
koska se voi johdattaa keskustelua johonkin tiettyyn suuntaan.
"Ovi" on nyt kaikkiin suuntiin.
ap.
Elämän mittainen aivioliitto ( lähes 60v ) muutti kaiken
näkemään ihmisen vikoineen ja heikkouksineen
oi kuinka ihminen onkaa tyhmä olento,
kun hyvyys ja hyvä elämäkin olisi mahdollista elää koko elämän ajan,
mutta tyhmyyttään heikkouksineen ihminen tuottaakin paljon kärsimystä itselleen ja ympäristölleen, tyhmä kun on ,,, kuin saapas,,
Kaikenlaista mahtuu elämään. En oikein usko, että hyvyys olisi mahdollista koko elämän ajan,
koska emme itse saa päättää kaikesta. Kaikki ihmiset eivät ole hyviä, jos ei varsinaisesti pahojakaan, jotka elämäämme vaikuttavat, vaikka itse haluaisimme pelkkä hyvää ja kaiken menevän hyvin ja teemme kaikkemme että kaikilla olisi hyvin ja elämä olisi hyvää.
Silti kaikki voi joskus mennä päin seiniä.
Turvallisesta kodista lähtö monen sadan kilometrin päähän työpaikkaan. Oli tutuista etukäteen tietoinen, miten he missäkin asiassa toimivat, just siinä sakissa oppinut elämään. Alueella oli aika vahva ja yhtenäinen kulttuuri.
Uudet ihmiset olivat erilaisia, ei huonompia eikä parempia, mutta toimivat eri tavalla kuin kotikonnun tutut läheiset. Tuli yllätyksiä, pettymyksiä ja ilahtumisia.
Opin keskittymään kanssaihmisissä niihin ominaisuuksiin, jonka takia oltiin yhteistyössä tai työkavereina ja sivuuttamaan muut luonteenpiirteet, vastemielisetkin.
Opin tajuamaan että oli ominaisuuksia, joita ihmiset eivät minussa sietäneet ja peittelemään niitä. Yksi oudoin oli se, että mistään hyvästä elämässään ei saanut kertoa, se oli leuhkimista.
Epäonnistumisestakaan ei kannattanut kertoa, se lähti eteenpäin muuttuen matkalla. Vahingonilo tuli koetuksi.
Opin että on avarakatseisia, uusiin asioihin valoisasti suhtautuvia, hienoja luonteita. Ettei aina vaan tarvitse elää kuten ennen, monesti tavat ja kultturi ovat ahtaita. Tähän sakkiin ujuttauduin. Siitä huolimatta säilytin pärjäämisen kaikkien kanssa. Vihamiehiä ei ole. Yleinen asenteeni on olla sekaantumatta erilaisuuteen, ehkä se vaatii vähän välinpitämättömyyttäkin ja omiin asioihin sukeltamista.
Eli eniten on muuttanut: opettelu elämään toisten ihmisten kanssa.
👍🌹Kiitos rehellisestä itsetutkiskelusta . Noin avoimesta suhtautumisesta uuden edessä voi ottaa muutkin mallia.
Kun minä läksin maailmalle ja piti tulla toimeen omillaan .-
Elämän erilaiset kokemukset, ne kasvattaa ja kehittää muutokseen, jossakin kohtaa.
Ei niinkään omat lapset kuin lastenlapset ;)
Kun näkee elämän jatkumon, osaa suhtautua omaan loppuelämäänsä - jopa sairauksiinsa ja kuolevaisuuteensa - tyynin rauhallisin mielin.
Noin minäkin ajattelen. Ensimmäisen lapsenlapsen syntymä , uuden sukupolven alku oli ihme, suuren kiitoksen ja tulevaisuuden toivon aihe. Nyt on jo monta lastenlasta, jokainen yhtä tärkeä ja ainutlaatuinen. On rikastuttavaa seurata heidän elämäänsä ja olla omalta osanaan tukena. Kyllä siinä itsekin vielä kasvaa ja pysyy ajan tasalla.
Tuttava kysyi minulta, miltä tuntui saada ensimmäinen lapsenlapsi?
Vastasin, että en osaa sanoa, kun niitä tuli heti kaksi. :) (kaksoset)
Pitkä omaishoitajuus jakso, ja miehen kuolema.
Pirre
Vaativa, raskas ja surullinen ajanjakso elämässäsi. Miten voit nyt ?
Pikkuhiljaa eteenpäin.
Miehen kuolemasta tulee tammikuussa kaksi vuotta.
Pirre
Ja kiitos kysymästä :)
Pirre
Se kun sain ruokavalioni kuntoon.
Kirjaimellisesti sisäinen elämäsi rauhoittui. 😉
Montakin asiaa on muuttanut elämääni. "Elämä on sarja järkytyksiä".
Maailmani muuttui paremmaksi kun pääsin eroon ahdistavasta uskovaisesta ympäristöstä.
Elämä kulkee latuaan, olisi typerää alkaa katumaan elettyä elämäänsä.
En osaa sanoa, onko eniten muuttanut,
koska sisäinen maailma on täynnä kerrostumia, joita on vaikea asettaa paremmuusjärjestykseen
mutta
elämääni on mahtunut monia erilaisia ja hyviä opettajia.
He ovat vuosikymmenten aikana työllään ja olemuksellaan avartaneet maailmankuvaani, avanneet portteja ja antaneet eväitä ja välineitä, oppia tuntemaan niin itseäni kuin ihmistä yleensä, opettaneet tietoja ja taitoja.
Pienestä vinkistä olen saattanut itse oivaltaa jotain suurta ja merkityksellistä elämästä.
Ilman heidän kohtaamistaan en olisi tänään tällainen.
Niin, sisäinen maailmani - onhan sisälläni, suolistossa, parikiloa erilaisia bakteereita ja muita mikrobeja. Niillä on ihan oma elämänsä ja maailmansa. Niiden kanssa on kyllä ihan mukava itsekin elellä. Hyvää ruokaa kaipaavat nekin.
Joskus kyllä pierettää ihan pirusti. En tiedä mistä milloinkin johtuu moinen, en ole niin tarkkaan seurannut. Haisee kyllä joskus aika voimakkaalle.
Minä olen aina satsannut muuttumiseen, liikkumiseen, kasvamiseen ja päivittämiseen.
Monta asiaa jotka ovat olleet tavallaan käännekohtia, mutta joiden merkityksen olen hahmottanut vasta jälkikäteen.
Ensimmäinen tärkeä tapahtuma oli sanoa itseni irti työstäni ja lähteä opiskelemaan.
Siitä se alkoi, pitkä tie joka on nyt jo loppuvaiheessaan.
En pysty päättämään mitään yksittäistä asiaa joka olisi muuttanut "sisäisen maailmani" kaikkein eniten.
Muuttoni kehitysmaahan asumaan joka antoi minulle aivan uusia näkökulmia elämään.
Lasteni syntymä ja mieheni ennenaikainen kuolema jotka kasvattivat minusta aikuisen ja ottamaan täyden vastuun paitsi omasta myös perheeni elämästä.
Paluu takaisin Pohjolaan ja sopeutuminen taas uuteen ympäristöön, uuteen kulttuuriin ja uuteen kieleen.
Legon tapaaminen ja yhteisen kodin perustaminen.
Eläköityminen ja kirjoittamisharrastukseni mahdollistuminen.
Siinä joitakin asioita jotka ovat muuttaneet minua kaikkein eniten.
Ai oikein olet satsannut muutokseen ja liikkumiseen? Kyllä me koko elämän samassa maassa asuneet ja saman puolison kanssa eläneet ollaan varmaan tosi jämähtäneitä. Pitäisköhän tuo puoliso päivittää uuteen?
Miten se sinua ja sisältöäsi auttaa, jos päivität puolisosi? - Nm. Päivitä itsesi
Elämä se on, mikä on muuttanut sisäistä maailmaani.
Olisi se hirveää, jos sisäinen maailmani olisi jäänyt vastasyntyneen tasolle aivan kuin pisuhätäisenä ja nälkäisenä herätessään.
Mitähän tuo "sisäinen maailma" nyt pitää sisällään aloittajan mielestä?
Oletin, että olisi tapahtunut joku asia, joka sitten olisi muuttanut suhtautumista johonkin asiaan toisin, kuin ennen, mutta taisin olla väärässä.
nimim. lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia
"Anonyymi"
En ole aloittaja.
Muuten vaan ole tietoinen.
Sisäinen maailma on sielu.
Elämän suurin ohjaaja.
Ei, ei se Aivo ole.
Ei Veri, Lihas, Maksa eikä Munajainen.
Ei sielua ruokita pienellä Lusikalla
Ei Mullin munilla lihavilla.
H.
...olen tietoinen.
Sinä oletkin muuttanut Toiseen Kulttuuriin, pois ahdasmielisestä Suomesta Vapaaseen Ruotsiin. Olet siis jo siinä tehnyt ison henkisen harppauksen.
Tulee mieleeni ikivanha tarina Mahatma Gandhin vuohesta.
?
Rinnastatko sinä itsesi nyt siihen vuoheen?
Viitteitä mäkätyksesta on kyllä täällä jo pistetty merkille.
Jos olisit vanha vuohi, niin minkä nimen ottaisit itsellesi?
mutta onko sisäinen maailma muuttunut, siitähän oli kyse, eikä muuttamisesta.
Mutta kun täällä on opetettu, että pitää vaihtaa välillä maata ja puolisoa. Siten päivittyy ja uudistuu ja kasvaa.
En.
Minä rinnastan sinut siihen vuoheen, joka kiersi maailman vuohitalleissa mutta tuli takaisin ihan samana vuohena kuin lähtiessään. Yhtä ahdasmielisenä, ei ollut oppinut mitään. Maan vaihto ei aina avarra, jos ei ole siihen riittävästi joustavuutta.
Toitko taas henkilökohtaisen kaunasi esille.
En. Minä vain viittasin vanhaan anekdoottiin jonka mukaan monet/useat/jotkut kuljettavat omia ennakkoluulojaan ja ahdasmielisyyttään matkatavarana vaikka matkustaisivat maailman ympäri.
No johan olet, kun et osaa edes omia kirjoituksiasi lukea.
Sinähän nimenomaan kohdistit tuon kirjoittamalla:Minä rinnastan sinut siihen vuoheen.
Ihailen sitä vuohea.
Voi, kun ihminenkin pystyisi pysymään omana vakaana alkuperäisenä itsenään kierreltyään maailmaa, eikä muuttuisi muualta saamistaan ulkopuolisista vaikuitteista kuin tuuliviiri jonkunlaiseksi eri kulttuurien sekasikiöksi menettäen siinä sen oman alkuperäisen itsensä.
Hänen tapaistaan piiloutua mielipiteineen aina jonkun toisen selän taakse.
"En minä noin sanonut, lainasin vain mitä olen lukenut ..."
Onkohan ne hänen kirjansakin tehty samalla periaatteella?
Juuri noin. Se ”heikompi aines” ei ollut hänen keksimänsä sanonta, hän vain käytti sitä. Saa haukkua vaikka idiootiksi, koska joku toinen on sanaa ennen häntä käyttänyt. Että sellainen moraali.
En ole kiinnostunut lukemaan sitä kokonaan, mutta tarpeeksi sain näyttöä lukiessani siitä osan netillä.
Olet kai huomannut kerran ja toisenkin: "Kolumpialainen ystävättäreni sanoisi sinusta ..." ja sitten perään jotain ilkeää. Siis, eihän Paloma itse niin sanoisi kenestäkään, mutta se kolumpialainen sanoisi sinusta.
Elämäni kovin koulu. - Nm. Avioliitto
Toiset ihmiset (ovat muuttaneet eniten). Olen aina saanut olla itseäni viisaammassa seurassa, oppia muilta. Läheiset ovat tietysti muuttaneet, mutta eri tavalla.
Kirjoja en myöskään unohtaisi. Viimeksi Patjim Statovcin Bolla ja Elena Ferranten (!!!) teokset....
Jos ihminen ottaa vastaan, eikö hän ole kaiken aikaa muutoksen tilassa ?
Ihana hän oli, täynnä elämää, vaikka vakava sairaus, silti jaksoi...kiitos ja hyvällä muistan ystävääni.
"Kyllä ! Olen samaa mieltä edellisen mielipuolen kanssa" sanottiin joskus nuoremmassa elämässäni huumorilla ja naurettiin sydämellisesti päälle.
Avoin ja vastaanottavainen mieli antaa muutoksille mahdollisuuden ja pitää ajattelun
joustavana.
Jos sulkee korvansa ja silmänsä ja pitää tiukasti aina oman muuttumattoman mielipiteensä
voi olla vaarassa taantua ?
"Moni muuttuisi paremmaksi ihmiseksi jos luopuisi jääräpäisistä periaatteistaan"
(Tuntematon)
Elämä on muutosta kaiken aikaa. Huomaan kohdallani , että jo ne nuoruuden kokemukset , kun olin miniänä maatalossa ovat kasvattaneet paineensietokykyäni ja ajattelua ratkaisukeskeisyyteen.
Ne vuodet, jossa olin anopin "sylkykuppina" ja mieheni mustasukkaisuuden ahistamana ovat kasvattaneet eniten. Kiitos heillekin!
En ole tippaakaan katkera, sillä me kaikki olemme oman menneisyyden ja ajattelutapamme tuloksia.
Elämä vaattii sietokykyä ilman synteettisiä aineita tai tukahduttamalla tunteet alkoholilla. Kun ihminen uskaltaa kohdata oman keskeneräisyytensä, osaa suhtautua empaattisesti toistenkin virheisiin ja väärinkäytöksiin. Antamalla anteeksi vie itsensä kohti puhdasta tietoisuutta!
Oivalluksen löytyminen löytyy kokemuksesta, itsetutkimisesta ja jopa kirjoista.
Niitä on useita ajoittuen eri elämänvaiheisiin. Ensimmäinen merkittävä oli heti vapaaehtoisen intin jälkeen häipyminen kodiksi kutsutusta rettelöpesästä.
Lähtöeväänä päällä arkivaatteet ja loppu omaisuus mahtui Ipnoksen keksilaatikkoon ja jenkkikassiin joka jäi puolilleen.
Jo ensimmäisen itseni elättämisen ( ei tukiaisia eikä avustuksia ) vuoden aikana aloin uskomaan, etten olekaan niin h - -tin mitätön ja kelvoton!
Muutaman luonteen kasvatusvuoden ja vaihtelevien ihmiskokemusten jälkeen aloin kaipaamaan elämääni näköaloja, tavoitteita, vakautta ja se johti 53 vuotta sitten nykyiseen ihmissuteeseeni.
uskoon tulo..
Mihin aloit uskoa ja mikä vakuutti sinut, että kannattaa uskoa johonkin ?