Yksi hyvin tunnettu sanonta on ”ahneus on kaiken pahuuden juuri”. Välttämättä ei tule useinkaan ajatelleeksi, että tuo lause löytyy Raamatusta. Se on kirjoitettu Paavalin 1. kirjeeseen Timoteukselle. Vuoden 1992 käännöksessä ahneuden sijasta puhutaan rahanhimosta, mutta samaa asiaa sillä tarkoitetaan.
Voimme varmasti tunnistaa itsessämme taipumuksen ahneuteen. Hankimme mielellämme paljon omaisuutta ja saatamme mielessämme ihailla ja kadehtiakin luksuselämää, johon kuuluu rikkauksia, onnistuneita sijoituksia, virtaviivaisia autoja ja paljon muuta.
Elämä ja kaikki siihen kuuluva on Jumalan antamaa. Jumala voi antaa ajallista rikkautta, kuten hän antoi Jobille. Raamatussa kuvataan, kuinka Jobilla oli paljon omaisuutta ja hän oli ”mahtavin mies idän mailla”.
Job kuitenkin menetti lukuisten koettelemusten kautta omaisuutensa ja lapsensakin. Koettelemusten keskellä Job nöyrtyi ja tunnusti: ”Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä” (Job 42:3). Job sai vielä myöhemmin Jumalan lahjana uuden perheen ja paljon ajallista siunausta – vielä enemmän kuin hänellä oli ollut ennen koettelemusten aikaa.
On tärkeä miettiä, miten ja millä mielellä käytämme Jumalan antamia lahjoja. Joskus voimme lukea uutisista, kuinka kansainvälisestikin tunnetut rikkaat ovat lahjoittaneet suuria summia hyväntekeväisyyteen tai johonkin muuhun tärkeään tarkoitukseen. Sellainen on arvokasta, ja lahjoitusten avulla on saatu paljon hyvää aikaan esimerkiksi terveydenhuollon parantamiseksi sekä koulutuksen ja tieteen edistämiseksi.
Yksi evankeliumikirjojen puhuttelevimmista kertomuksista on otsikoitu ”Lesken ropo”: ”Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: »Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.»” (Mark. 12:41–44.)
Jeesus osoitti tällä, että tärkeintä on rakkautena vaikuttava usko – ei hyvien tekojen määrä.
”Autuaampi on antaa kuin ottaa” (Ap. t. 20:35), julisti apostoli Paavali lähtöpuheessaan Efesoksen seurakunnalle. Nämä olivat puheen viimeiset sanat – sen jälkeen Paavali polvistui rukoukseen, ja edessä oli pitkä matka ja koettelemukset Jerusalemissa, Kesareassa ja lopulta Roomassa. Tuossa eron hetkellä sanottiin vain tärkeitä sanoja. Paavali muistutti seurakuntalaisille: ”Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta” (Ap. t. 20:28). Samoin hän kehotti pitämään huolta vähäosaisista.
Samalla kun palvelemme toisia, saamme itse kokea Jumalan siunausta. On todellakin autuaampaa eli onniteltavampaa antaa kuin ottaa. ”Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa” (2. Kor. 9:7).
Seppo Parkkila
Voimme varmasti tunnistaa itsessämme taipumuksen ahneuteen. Hankimme mielellämme paljon omaisuutta ja saatamme mielessämme ihailla ja kadehtiakin luksuselämää, johon kuuluu rikkauksia, onnistuneita sijoituksia, virtaviivaisia autoja ja paljon muuta.
Elämä ja kaikki siihen kuuluva on Jumalan antamaa. Jumala voi antaa ajallista rikkautta, kuten hän antoi Jobille. Raamatussa kuvataan, kuinka Jobilla oli paljon omaisuutta ja hän oli ”mahtavin mies idän mailla”.
Job kuitenkin menetti lukuisten koettelemusten kautta omaisuutensa ja lapsensakin. Koettelemusten keskellä Job nöyrtyi ja tunnusti: ”Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä” (Job 42:3). Job sai vielä myöhemmin Jumalan lahjana uuden perheen ja paljon ajallista siunausta – vielä enemmän kuin hänellä oli ollut ennen koettelemusten aikaa.
On tärkeä miettiä, miten ja millä mielellä käytämme Jumalan antamia lahjoja. Joskus voimme lukea uutisista, kuinka kansainvälisestikin tunnetut rikkaat ovat lahjoittaneet suuria summia hyväntekeväisyyteen tai johonkin muuhun tärkeään tarkoitukseen. Sellainen on arvokasta, ja lahjoitusten avulla on saatu paljon hyvää aikaan esimerkiksi terveydenhuollon parantamiseksi sekä koulutuksen ja tieteen edistämiseksi.
Yksi evankeliumikirjojen puhuttelevimmista kertomuksista on otsikoitu ”Lesken ropo”: ”Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: »Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.»” (Mark. 12:41–44.)
Jeesus osoitti tällä, että tärkeintä on rakkautena vaikuttava usko – ei hyvien tekojen määrä.
”Autuaampi on antaa kuin ottaa” (Ap. t. 20:35), julisti apostoli Paavali lähtöpuheessaan Efesoksen seurakunnalle. Nämä olivat puheen viimeiset sanat – sen jälkeen Paavali polvistui rukoukseen, ja edessä oli pitkä matka ja koettelemukset Jerusalemissa, Kesareassa ja lopulta Roomassa. Tuossa eron hetkellä sanottiin vain tärkeitä sanoja. Paavali muistutti seurakuntalaisille: ”Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta” (Ap. t. 20:28). Samoin hän kehotti pitämään huolta vähäosaisista.
Samalla kun palvelemme toisia, saamme itse kokea Jumalan siunausta. On todellakin autuaampaa eli onniteltavampaa antaa kuin ottaa. ”Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa” (2. Kor. 9:7).
Seppo Parkkila
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.