Mulla on taustalla muutamien vuosien on-off-päihdeongelma. Välillä menee hyvin ja päihteettä, mut etenki ahdistuksessa, surussa ja stressissä "hoidan" ongelmaa päihteillä eli pahennan tietty sitä.
Keväällä uskon kokeneeni jonkin asteisen amfetamiinipsykoosin (alun), olin tosi vainoharhanen ja kotona mm. piilottelin puhtaitakin minigrippejä ja olin ihan varma että poliisi tulee. Se meni yöunilla ohi.
Eilen sitten naukkailin päivän mittaan muutaman miedon juoman, siis oikeasti tissutellen ei mitään räkäkännejä. Myös muutama loli tuli otettua (ei kerralla), mistään ryynikännistä ei voi puhua alkuunkaan, sekin ikävä kyllä aikanaan koettu.
Illalla sitten sain loistoidiksen ja käytin amfea iv:nä, josta ei juuri kokemusta.
Olo muuttu tosi veltoksi, olin ihan tajunnantason rajamailla, lisäksi palelin ja kuumekin nousi yhtäkkiä 38 laskien kuitenkin melko pian (ilman mitään flunssaoireita).
En tiedostanut koko aikaa olevani edes kotonani, olin siis yksin ja välillä vastailin kysymyksiin joita kukaan ei esittänyt, esim. "mennäänkö nukkumaan" sanoin että joo kohta. Kerroin myös, etten tarvitse kaupasta mitään, kun sitä "minulta kysyttiin". Pyysin ottamaan tietokoneen pois sylistäni, vaikkei sitä siinä ollutkaan. Olin siis varma, että joku on mun kanssa, mut ei mitenkään ahdistavana vaan ihan normaalina.
Puhe sammals, välillä torkahtelin ja sit taas vastailin kysymyksiin. Liikkuminen oli tosi epästabiilia. Välillä aina havahduin, että kotonahan mä oon yksin, mut sit taas silti juttelin pian mm. "en mä nyt pysty" jne...
Oon käsittäny amfepsykoosit yleensä just ahdistavina, tää oli lähinnä lamaannuttava mut myös "turvallinen" tilanne.
Voiko toi olla psykoosia? Oireisto katos, ku nukuin.
Ja vittu, mä lopetan tän touhun. Joko lähtee henki tai järki, nyt rupee riittää. Moraalisaarnaakaan en tarvitse, ellei se sitten merkittävästi kohenna jonkun mielialaa.
Keväällä uskon kokeneeni jonkin asteisen amfetamiinipsykoosin (alun), olin tosi vainoharhanen ja kotona mm. piilottelin puhtaitakin minigrippejä ja olin ihan varma että poliisi tulee. Se meni yöunilla ohi.
Eilen sitten naukkailin päivän mittaan muutaman miedon juoman, siis oikeasti tissutellen ei mitään räkäkännejä. Myös muutama loli tuli otettua (ei kerralla), mistään ryynikännistä ei voi puhua alkuunkaan, sekin ikävä kyllä aikanaan koettu.
Illalla sitten sain loistoidiksen ja käytin amfea iv:nä, josta ei juuri kokemusta.
Olo muuttu tosi veltoksi, olin ihan tajunnantason rajamailla, lisäksi palelin ja kuumekin nousi yhtäkkiä 38 laskien kuitenkin melko pian (ilman mitään flunssaoireita).
En tiedostanut koko aikaa olevani edes kotonani, olin siis yksin ja välillä vastailin kysymyksiin joita kukaan ei esittänyt, esim. "mennäänkö nukkumaan" sanoin että joo kohta. Kerroin myös, etten tarvitse kaupasta mitään, kun sitä "minulta kysyttiin". Pyysin ottamaan tietokoneen pois sylistäni, vaikkei sitä siinä ollutkaan. Olin siis varma, että joku on mun kanssa, mut ei mitenkään ahdistavana vaan ihan normaalina.
Puhe sammals, välillä torkahtelin ja sit taas vastailin kysymyksiin. Liikkuminen oli tosi epästabiilia. Välillä aina havahduin, että kotonahan mä oon yksin, mut sit taas silti juttelin pian mm. "en mä nyt pysty" jne...
Oon käsittäny amfepsykoosit yleensä just ahdistavina, tää oli lähinnä lamaannuttava mut myös "turvallinen" tilanne.
Voiko toi olla psykoosia? Oireisto katos, ku nukuin.
Ja vittu, mä lopetan tän touhun. Joko lähtee henki tai järki, nyt rupee riittää. Moraalisaarnaakaan en tarvitse, ellei se sitten merkittävästi kohenna jonkun mielialaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Molemmat pystyy säästämään, sekä hengen että järjen.
Minäkin aikoinani sekoilin päihteiden kanssa oikein urakalla ja olin useampaan kertaan psykoosissakin.
Sekoilut kesti reilut 10 vuotta mutta onnekseni tajusin että tarttis varmaan tehrä jotain että ne järki ja henki oikeesti säilyy.
Kaikki on mahdollista silloin jos niin päättää.
Sen tiedän että moralisoinnista ei ole mitään hyötyä, olen siitä oman osanikin saanut moneen kertaan.
Ajattelin jopa niin päin että tulee vaan ikävä olo siitä kun joku moralisoi koska tiedän ne jutut itsekin ja sitten joku toinen sanoo ne ääneen, tulee vaan enemmän ja enemmän syyteltyä itseään siinä vaiheessa.
Että " mitä tuut tollasii puhumaan, joojoo, tiedän ittekin "
Loppujen lopuksi jokainen kuitenkin päättää itse omasta elämästään ja siitä mitä haluaa..
Järkipuhetta, järkipuhetta
Selvin päin
Oma selviämis - , raitistumistarina on pyhä asia
Vaikka kompastellen, mut eteenpäin
Jumala antaa siihen voimia
Antaa anteeksi
Ja minäkin taustalla täällä