Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Seurapenkissä jälleen

    As­tun miet­te­li­ää­nä pa­ri­o­vis­ta si­sään. Vas­tas­sa­ni on pöy­tä­ryh­mä, jos­sa on nel­jä kä­sien­de­si­fi­oin­ti­pis­tet­tä. Hie­ron nes­tet­tä kä­sii­ni ja kat­se­len ym­pä­ril­le­ni. Iloi­sia il­mei­tä. Häm­men­ty­nei­tä­kin. Mi­ten täs­sä toi­mi­taan?

    Sa­lin pen­kit on ryh­mi­tel­ty uu­des­taan: kak­si penk­kiä on työn­net­ty yh­teen. Näin on saa­tu väl­jem­mät kul­ku­väy­lät penk­ki­ri­vei­hin.

    Is­tun ta­val­li­sel­le pai­kal­le­ni sa­liin. Per­heet ryh­mit­ty­vät is­tu­maan yh­teen, eh­kä eri pai­koil­le kuin ta­val­li­ses­ti.

    Sä­es­tä­jä aloit­taa vir­ren “On rie­mu, kun saan tul­la, sun Her­ra temp­pe­liis”. Juu­ri so­pi­va vir­si tä­hän het­keen! Yh­dyn lau­luun. Mut­ta mitä kum­maa: ää­ne­ni ei kes­tä! Se vaap­puu vä­lil­lä fal­se­tis­sa, vä­lil­lä kä­hi­see kar­he­as­ti. Kuu­kau­sien lau­la­mat­to­muus­ko tem­pun teki?

    Vii­si kuu­kaut­ta on ku­lu­nut sii­tä, kun vii­mek­si olen ol­lut rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä seu­rois­sa. Olin jo huo­les­tu­nut etu­kä­teen, saan­ko raa­hat­tua van­haa osaa­ni seu­roi­hin, kun se on tot­tu­nut ko­to­na ve­ny­mään seu­ro­ja ne­tis­tä kuun­nel­len.

    Tut­tu veli kii­pe­ää pu­hu­jan­pai­kal­le. On hiu­kan lii­kut­tu­nut olo, mi­nul­la ja vel­jel­lä. Hä­nel­lä kuu­luu ol­leen vie­lä pi­tem­pi seu­ra­tau­ko. Puhe pää­see al­ka­maan. Olo on ihan ta­val­li­nen – näin täs­sä on is­tut­tu vuo­si­kau­det. Ei mi­tään suu­ria tun­tei­ta. Kes­ki­tyn kuun­te­le­maan sa­no­ja, joi­ta Ju­ma­la an­taa pal­ve­li­jal­leen. On huo­mat­ta­vas­ti hel­pom­pi kes­kit­tyä sa­no­maan kuin net­ti­seu­rois­sa. Ei tar­vit­se vil­kuil­la kän­nyk­kää, ei se­lail­la päi­vän leh­teä, ei kier­rel­lä kas­te­le­mas­sa vi­her­kas­ve­ja, ei lait­taa ruo­kaa. Saa is­tua val­mii­seen ruo­ka­pöy­tään, elää juu­ri tätä het­keä, jon­ka Ju­ma­la on an­ta­nut.

    Kun puhe lop­puu, saam­me oh­jei­ta seu­ra­käyt­täy­ty­mi­seen. Pois­tu­taan sa­lin ta­ka­o­sas­ta läh­tien, lai­te­taan läh­ties­sä­kin kä­si­de­siä. Toi­sel­le­kin pu­heel­le saa jää­dä, vaik­ka en­sim­mäi­nen puhe on tar­koi­tet­tu ris­ki­ryh­mil­le. Läh­den kui­ten­kin pois, kos­ka meil­lä on su­vus­sa rip­pi­juh­lat. Muu­ta­man sa­nan saan vaih­taa ys­tä­vien kans­sa. On ilo näh­dä kas­vok­kain ja vii­pyil­lä etei­ses­sä, ul­ko-ovel­la ja pi­hal­la, kuul­la ja ker­toa kuu­lu­mi­sia.

    Toi­nen seu­ra­ker­ta on eri­tyi­nen, kos­ka sil­loin lau­le­taan ko­ro­na-ai­ka­na pois­nuk­ku­nei­den muis­tol­le. Mi­nun­kin äi­dil­le­ni. Pap­pi­ve­li pu­huu muis­to­sa­nat vii­del­le si­sa­rel­le ja vel­jel­le, kuo­lin­päi­vä­jär­jes­tyk­ses­sä. “Iha­na rau­han­ran­ta, su­loi­sen le­von an­taa.” Lii­kut­ta­via sa­no­ja ih­mi­sen elä­män raa­dol­li­suu­des­ta, ko­et­te­le­muk­sis­ta, sai­rau­des­ta, mut­ta myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan löy­tä­mi­sen ilos­ta yh­den­nel­lä­tois­ta het­kel­lä. Mi­nun­kin lau­lu­ää­ne­ni on nyt kun­nos­sa, kun se on saa­nut har­joi­tus­ta.

    Pu­hu­ja­ve­li pu­he­lee meil­le su­re­vil­le ko­ke­muk­ses­ta. Hän oli vas­taa­vas­sa ti­lan­tees­sa kak­si vuot­ta sit­ten. Ju­ma­la an­taa vel­jel­le pu­hut­ta­vak­si loh­dut­ta­via sa­no­ja. Kaik­kien us­ko­vais­ten läh­tö ei ta­pah­du rau­hal­lis­ta nuk­ku­en pois. Voi ol­la ah­dis­tus­ta, ki­pu­ja ja pel­ko­a­kin läh­dön­het­kel­lä. Pu­hu­ja muis­te­lee Jee­suk­sen kuo­lin­het­keä ris­til­lä: "Ju­ma­la­ni, Ju­ma­la­ni, mik­si mi­nut hyl­kä­sit." Va­vah­dut­ta­vaa ja loh­dul­lis­ta.

    Seu­ra­vie­raat siir­ty­vät rau­hal­li­ses­ti pois sa­lis­ta. Jää hiu­kan or­po olo. Ei yh­teis­tä kah­vi­het­keä, ei su­run­va­lit­te­lu­ja ja ko­ke­mus­ten ja­ka­mis­ta niin kuin ta­val­li­ses­ti muis­to­sa­no­jen jäl­keen. Nii­tä oli­sin nyt kai­van­nut. Kaik­ki vain ha­jaan­tu­vat hil­jak­seen omiin ko­tei­hin­sa.

    Em­me ole vie­lä voi­neet pa­la­ta täy­sin nor­maa­liin seu­ra­käy­täy­töön. Olen kui­ten­kin ta­vat­to­man iloi­nen, kun olem­me saa­neet jo tul­la yh­des­sä kool­le. Vaik­ka ra­joi­tuk­sin.

    Aulikki Piirainen
    12<50
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 12

    Vanhimmat

    Pitkän seuratauon jälkeen on aivan "epäluonnollinen" olo penkissä istuessa. Kaikki tuntuvat olevan vähän "eksyksissä" olevan näköisiä, vaikka ollaan tutussa seurahuoneessa. Alussa voi ihan aistia miten hartaana ihmiset istuu ja kaikki ovat levollisia, lapsetkin istuvat vanhempien vierellä, aivan niin kuin me aikuisetkin. Jokainen tuntuu herkistyvän tilanteessa, tulee aivan pyhä olo.
    Tovin voidaan jutella ystävien kanssa ja kysellä kuulumisia, ei ole kiire kahvijonoon, vaan hiljakseen kukin lähtee kotiin iltapalalle ja ehkä muutamia ystäviä voi tulla vierailulle, On oltu yksistään sen sanan äärellä jota ollaan keritty kaivata, sehän on ihan riittävää, muuta ei tarvitse, evankeljumi riittää.

    Äänestä

    Hyvä seurapuhe veljemme Aulikki!

    Desinfioitko kätesi myös seurojen jälkeen?

    1Äänestä

    • Puhvelien pitäisi desinfioida suunsa,

      1Äänestä

    Pian päästään Taivaallisiin suviseuroihin.
    Siellä ei tarvitse käyttää käsidesiä. Ja siellä saa käyttää ehkäisyä.

    Äänestä

    • Tuskinpa Taivaassa enää lisäännytäänkään, ne "jutut" jää tänne aikaan. siellä ollaan ihan puhtaita, vaikka eipä sitä vielä tiedä mitä siellä on, kun kukaan ei ole tullut kertomaan.
      Raamatun mukaan siellä on ihana olla. Sinne kilvoitellaan ja toivottavasti taivaassa tavataan !?
      Ja yritetään vielä täällä ollessa olla toisiamme kohtaan ystävällisiä, armollisia ja kirjoitetaan näille sivuille kunnioittavasti toisistamme ja eri aiheista, ettemme loukkaisi ketään.

      Äänestä

    • Anonyymi kirjoitti:

      Tuskinpa Taivaassa enää lisäännytäänkään, ne "jutut" jää tänne aikaan. siellä ollaan ihan puhtaita, vaikka eipä sitä vielä tiedä mitä siellä on, kun kukaan ei ole tullut kertomaan.
      Raamatun mukaan siellä on ihana olla. Sinne kilvoitellaan ja toivottavasti taivaassa tavataan !?
      Ja yritetään vielä täällä ollessa olla toisiamme kohtaan ystävällisiä, armollisia ja kirjoitetaan näille sivuille kunnioittavasti toisistamme ja eri aiheista, ettemme loukkaisi ketään.

      Oletteko muuten huomanneet seuraavia asioita:
      Kuuntelepa tarkkaan miten puhuja lausuu sanan evankeliumi. Ei ikinä kukaan osaa lausua tuota vaikeasti äännettävää sanaa oikein vaan aina se vääntyy evankeljumiksi, huom. keljumi. Ei se mikään keljumi ole vaan evankeliumi. Kuunteleppa googlesta, niin siinä se äännetään oikein, mutta yksikään pappi eikä saarnamies osaa ääntää sitä oikealla tavalla.
      Toinen kummallisuus on Isä meidän rukouksessa, kun siinä sanotaan, "anna meille meidän syntimme anteeksi!" Seurapuheissa saarnamies sanoo toisin, eli Jeesuksen nimessä .... saat anteeksi, ei Jumalan nimessä., Kuka loppuin lopuksi antaa anteeksi, Jeesus vai Jumala ? Näissä seura saarnoissa toistuu aina nämä samat kliseet Jeesuksen nimeen, mutta Isä meidän rukouksessa lisäksi Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen.
      Tässä Isä meidän rukouksessa ei siis pyydetä Jeesukselta anteeksi vaan Isältä Jumalalta. MIksi näin kaksi selitteinen juttu?
      Saako Jumalalle esittää käskyjä ? Isä meidän rukouksessa sellainen esitetään sanomalla käskevästi, "Äläkä saata meitä kiusaukseen" MIksi ei voi lyhentää sanomista pienemmällä ja sopivammalla tavalla "älä saata meitä kiusaukseen"

      Uskontunnustuksessa on yksi virheellinen kohta, kun siellä sanotaan: ...ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin...huom. "haudattiin" Eihän sitä haudattu, vaan kuuluisi sanoa; ristiinnnaulittiin, kuoli ja kätkettiin kallioluolaan. Hautaamisella ymmärretään maan alle peittämistä mullalla kahden metrin syvyyteen, mutta Jeesukselle ei tehty näin. Miksi pitää siis puhua hautaamisesta, kun ei Häntä oikeasti haudattu ja näin oli sitten helpompaa tulla kallioluolasta pois. Jos taas olisi haudattu, olisi pois tulo ollut monin verroin kinkkisempää.
      Miksi pitää aina puhua taivaaseen menosta, kun ei mitään taivasta ole. On vaan ilmakehä, jota taivaaksi kutsutaan. Ärsyttää tuo ikiaikainen jorina taivaasta, vaikka pitäisi puhua suuresta tuntemattomasta.

      Äänestä

    • Anonyymi kirjoitti:

      Tuskinpa Taivaassa enää lisäännytäänkään, ne "jutut" jää tänne aikaan. siellä ollaan ihan puhtaita, vaikka eipä sitä vielä tiedä mitä siellä on, kun kukaan ei ole tullut kertomaan.
      Raamatun mukaan siellä on ihana olla. Sinne kilvoitellaan ja toivottavasti taivaassa tavataan !?
      Ja yritetään vielä täällä ollessa olla toisiamme kohtaan ystävällisiä, armollisia ja kirjoitetaan näille sivuille kunnioittavasti toisistamme ja eri aiheista, ettemme loukkaisi ketään.

      Millaiseksi lestat kuvittelevat taivaan? Mitä siellä tehdään? Tuskin poltetaan norttia, seuroja ei pidetä, ei ole Osuuspankkia, ei Marinin hallitusta eikä Alkoa.
      Kertomuksen mukaan siellä ei ole muita kuin Isä ja poika sekä enkelit ja taivaallinen vanhimmisto.

      Äänestä

    • Anonyymi kirjoitti:

      Oletteko muuten huomanneet seuraavia asioita:
      Kuuntelepa tarkkaan miten puhuja lausuu sanan evankeliumi. Ei ikinä kukaan osaa lausua tuota vaikeasti äännettävää sanaa oikein vaan aina se vääntyy evankeljumiksi, huom. keljumi. Ei se mikään keljumi ole vaan evankeliumi. Kuunteleppa googlesta, niin siinä se äännetään oikein, mutta yksikään pappi eikä saarnamies osaa ääntää sitä oikealla tavalla.
      Toinen kummallisuus on Isä meidän rukouksessa, kun siinä sanotaan, "anna meille meidän syntimme anteeksi!" Seurapuheissa saarnamies sanoo toisin, eli Jeesuksen nimessä .... saat anteeksi, ei Jumalan nimessä., Kuka loppuin lopuksi antaa anteeksi, Jeesus vai Jumala ? Näissä seura saarnoissa toistuu aina nämä samat kliseet Jeesuksen nimeen, mutta Isä meidän rukouksessa lisäksi Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen.
      Tässä Isä meidän rukouksessa ei siis pyydetä Jeesukselta anteeksi vaan Isältä Jumalalta. MIksi näin kaksi selitteinen juttu?
      Saako Jumalalle esittää käskyjä ? Isä meidän rukouksessa sellainen esitetään sanomalla käskevästi, "Äläkä saata meitä kiusaukseen" MIksi ei voi lyhentää sanomista pienemmällä ja sopivammalla tavalla "älä saata meitä kiusaukseen"

      Uskontunnustuksessa on yksi virheellinen kohta, kun siellä sanotaan: ...ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin...huom. "haudattiin" Eihän sitä haudattu, vaan kuuluisi sanoa; ristiinnnaulittiin, kuoli ja kätkettiin kallioluolaan. Hautaamisella ymmärretään maan alle peittämistä mullalla kahden metrin syvyyteen, mutta Jeesukselle ei tehty näin. Miksi pitää siis puhua hautaamisesta, kun ei Häntä oikeasti haudattu ja näin oli sitten helpompaa tulla kallioluolasta pois. Jos taas olisi haudattu, olisi pois tulo ollut monin verroin kinkkisempää.
      Miksi pitää aina puhua taivaaseen menosta, kun ei mitään taivasta ole. On vaan ilmakehä, jota taivaaksi kutsutaan. Ärsyttää tuo ikiaikainen jorina taivaasta, vaikka pitäisi puhua suuresta tuntemattomasta.

      Olympialaiset lausuu monet olumpialaiset.

      Äänestä

    Eikä kattoremontteja ei paneelikauppoja eikä viemärien tutkauksia.

    miten jaksavat olla.

    Äänestä

    • Siellä taivaassa vaan rakastellaan, kaikki kaikkien kanssa.
      Jumala ja jeesus on kimppakivassa mukana.

      Äänestä

    Seurapenkissä jälleen.
    Astun mietteliäänä pariovista sisään. Vastassani on tuttu, ummehtunut ilmapiiri.
    Hieron käsiäni yhteen ja sylkäisen kolme kertaa vasemman olkapääni yli.
    Toivoin jo hetken, että koronatauon aikana oppimme valuviat olisi korjattu ja väärinkäytöksen myönnetty.
    Mutta pthyi sentäs ja kissan viikset. Sama on puhvelin suustaan päästämä hapatus.
    Ristin käteni ja rukoilen nyt selvästi pidempää kokoontumiskieltoa.
    Jumala on luvannut kuulla rukoukset.

    Äänestä

    • Ovatko ry:n joulujuhlat peruttu? Joulukuun alun Linnan juhlia ei järjestetä perinteisesti tänä vuonna.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi kirjoitti:

    As­tun miet­te­li­ää­nä pa­ri­o­vis­ta si­sään. Vas­tas­sa­ni on pöy­tä­ryh­mä, jos­sa on nel­jä kä­sien­de­si­fi­oin­ti­pis­tet­tä. Hie­ron nes­tet­tä kä­sii­ni ja kat­se­len ym­pä­ril­le­ni. Iloi­sia il­mei­tä. Häm­men­ty­nei­tä­kin. Mi­ten täs­sä toi­mi­taan?

    Sa­lin pen­kit on ryh­mi­tel­ty uu­des­taan: kak­si penk­kiä on työn­net­ty yh­teen. Näin on saa­tu väl­jem­mät kul­ku­väy­lät penk­ki­ri­vei­hin.

    Is­tun ta­val­li­sel­le pai­kal­le­ni sa­liin. Per­heet ryh­mit­ty­vät is­tu­maan yh­teen, eh­kä eri pai­koil­le kuin ta­val­li­ses­ti.

    Sä­es­tä­jä aloit­taa vir­ren “On rie­mu, kun saan tul­la, sun Her­ra temp­pe­liis”. Juu­ri so­pi­va vir­si tä­hän het­keen! Yh­dyn lau­luun. Mut­ta mitä kum­maa: ää­ne­ni ei kes­tä! Se vaap­puu vä­lil­lä fal­se­tis­sa, vä­lil­lä kä­hi­see kar­he­as­ti. Kuu­kau­sien lau­la­mat­to­muus­ko tem­pun teki?

    Vii­si kuu­kaut­ta on ku­lu­nut sii­tä, kun vii­mek­si olen ol­lut rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä seu­rois­sa. Olin jo huo­les­tu­nut etu­kä­teen, saan­ko raa­hat­tua van­haa osaa­ni seu­roi­hin, kun se on tot­tu­nut ko­to­na ve­ny­mään seu­ro­ja ne­tis­tä kuun­nel­len.

    Tut­tu veli kii­pe­ää pu­hu­jan­pai­kal­le. On hiu­kan lii­kut­tu­nut olo, mi­nul­la ja vel­jel­lä. Hä­nel­lä kuu­luu ol­leen vie­lä pi­tem­pi seu­ra­tau­ko. Puhe pää­see al­ka­maan. Olo on ihan ta­val­li­nen – näin täs­sä on is­tut­tu vuo­si­kau­det. Ei mi­tään suu­ria tun­tei­ta. Kes­ki­tyn kuun­te­le­maan sa­no­ja, joi­ta Ju­ma­la an­taa pal­ve­li­jal­leen. On huo­mat­ta­vas­ti hel­pom­pi kes­kit­tyä sa­no­maan kuin net­ti­seu­rois­sa. Ei tar­vit­se vil­kuil­la kän­nyk­kää, ei se­lail­la päi­vän leh­teä, ei kier­rel­lä kas­te­le­mas­sa vi­her­kas­ve­ja, ei lait­taa ruo­kaa. Saa is­tua val­mii­seen ruo­ka­pöy­tään, elää juu­ri tätä het­keä, jon­ka Ju­ma­la on an­ta­nut.

    Kun puhe lop­puu, saam­me oh­jei­ta seu­ra­käyt­täy­ty­mi­seen. Pois­tu­taan sa­lin ta­ka­o­sas­ta läh­tien, lai­te­taan läh­ties­sä­kin kä­si­de­siä. Toi­sel­le­kin pu­heel­le saa jää­dä, vaik­ka en­sim­mäi­nen puhe on tar­koi­tet­tu ris­ki­ryh­mil­le. Läh­den kui­ten­kin pois, kos­ka meil­lä on su­vus­sa rip­pi­juh­lat. Muu­ta­man sa­nan saan vaih­taa ys­tä­vien kans­sa. On ilo näh­dä kas­vok­kain ja vii­pyil­lä etei­ses­sä, ul­ko-ovel­la ja pi­hal­la, kuul­la ja ker­toa kuu­lu­mi­sia.

    Toi­nen seu­ra­ker­ta on eri­tyi­nen, kos­ka sil­loin lau­le­taan ko­ro­na-ai­ka­na pois­nuk­ku­nei­den muis­tol­le. Mi­nun­kin äi­dil­le­ni. Pap­pi­ve­li pu­huu muis­to­sa­nat vii­del­le si­sa­rel­le ja vel­jel­le, kuo­lin­päi­vä­jär­jes­tyk­ses­sä. “Iha­na rau­han­ran­ta, su­loi­sen le­von an­taa.” Lii­kut­ta­via sa­no­ja ih­mi­sen elä­män raa­dol­li­suu­des­ta, ko­et­te­le­muk­sis­ta, sai­rau­des­ta, mut­ta myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan löy­tä­mi­sen ilos­ta yh­den­nel­lä­tois­ta het­kel­lä. Mi­nun­kin lau­lu­ää­ne­ni on nyt kun­nos­sa, kun se on saa­nut har­joi­tus­ta.

    Pu­hu­ja­ve­li pu­he­lee meil­le su­re­vil­le ko­ke­muk­ses­ta. Hän oli vas­taa­vas­sa ti­lan­tees­sa kak­si vuot­ta sit­ten. Ju­ma­la an­taa vel­jel­le pu­hut­ta­vak­si loh­dut­ta­via sa­no­ja. Kaik­kien us­ko­vais­ten läh­tö ei ta­pah­du rau­hal­lis­ta nuk­ku­en pois. Voi ol­la ah­dis­tus­ta, ki­pu­ja ja pel­ko­a­kin läh­dön­het­kel­lä. Pu­hu­ja muis­te­lee Jee­suk­sen kuo­lin­het­keä ris­til­lä: "Ju­ma­la­ni, Ju­ma­la­ni, mik­si mi­nut hyl­kä­sit." Va­vah­dut­ta­vaa ja loh­dul­lis­ta.

    Seu­ra­vie­raat siir­ty­vät rau­hal­li­ses­ti pois sa­lis­ta. Jää hiu­kan or­po olo. Ei yh­teis­tä kah­vi­het­keä, ei su­run­va­lit­te­lu­ja ja ko­ke­mus­ten ja­ka­mis­ta niin kuin ta­val­li­ses­ti muis­to­sa­no­jen jäl­keen. Nii­tä oli­sin nyt kai­van­nut. Kaik­ki vain ha­jaan­tu­vat hil­jak­seen omiin ko­tei­hin­sa.

    Em­me ole vie­lä voi­neet pa­la­ta täy­sin nor­maa­liin seu­ra­käy­täy­töön. Olen kui­ten­kin ta­vat­to­man iloi­nen, kun olem­me saa­neet jo tul­la yh­des­sä kool­le. Vaik­ka ra­joi­tuk­sin.

    Aulikki Piirainen

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu