"Masentunut" puoliso

Terapiasta on ollut hyötyä ja ymmärtääkseni piti terapeutistaankin kovasti. Luulen, että tämä nykyinen tilanne on se "hyvä" tilanne. Ei ole ainakaan pariin vuoteen yrittänyt itsemurhaa, viiltely ei ole päivittäistä, halut siihen paljon pienemmät. Hän sanoi, että jossei hän ois päässyt terapiaan, niin ei häntä enää olisi, eli positiivista siinä mielessä missä se nyt voi olla positiivista. Sinulla terapia on toiminut niin kuin kuuluukin ja hyvä niin.

Ymmärrän kyllä sen idean taustan, että ei voi olla sosiaali- ja terveysalalla, koska ei itse välttämättä kestäisi sitä. Toisaalta uskoisin, että hän masentuisi vielä enemmän, jos joutuis koulun jättämään kesken. Systeemi ei ihan hirveästi kannusta siis hakemaan apua. Olen samaa mieltä tuosta, että hyvät auttajat tietävät oikeasti mistä puhuvat, ei vain semmoista "Olen lukenut, että tämä on ikävää :)".

Anonyymi kirjoitti:

Terapiasta on ollut hyötyä ja ymmärtääkseni piti terapeutistaankin kovasti. Luulen, että tämä nykyinen tilanne on se "hyvä" tilanne. Ei ole ainakaan pariin vuoteen yrittänyt itsemurhaa, viiltely ei ole päivittäistä, halut siihen paljon pienemmät. Hän sanoi, että jossei hän ois päässyt terapiaan, niin ei häntä enää olisi, eli positiivista siinä mielessä missä se nyt voi olla positiivista. Sinulla terapia on toiminut niin kuin kuuluukin ja hyvä niin.

Ymmärrän kyllä sen idean taustan, että ei voi olla sosiaali- ja terveysalalla, koska ei itse välttämättä kestäisi sitä. Toisaalta uskoisin, että hän masentuisi vielä enemmän, jos joutuis koulun jättämään kesken. Systeemi ei ihan hirveästi kannusta siis hakemaan apua. Olen samaa mieltä tuosta, että hyvät auttajat tietävät oikeasti mistä puhuvat, ei vain semmoista "Olen lukenut, että tämä on ikävää :)".

Lue lisää

Olisiko terapia sitten vain jäänyt kesken? Monillahan se jää, resurssien puutteesta. Tai siksi, että terapeutti edustaa sellaista suuntausta tai terapeutilla on sellainen oma näkemys, jonka mukaan terapialla pitäisi olla joku "määräaika" jonka puitteissa ongelmien kuuluisi ratketa. Tosiasiassa kehitys on yksilöllistä, kuten ihmisen elämäkin. Jollekulle voi hyvin riittää puolen vuoden kestoinen ratkaisukeskeinen terapia, toinen tarvitsee useita vuosia tiivistä trauma- tai psykodynaamista terapiaa toipuakseen jostain kokemuksistaan. Turvallisuudentunne tai sen puute on keskeinen asia. Turvallisuus, jonka puitteissa traumoja voi käsitellä, syntyy yleensä hitaasti.

Jotkut käyvät myös useampia pitempiä terapiajaksoja elämässään. Kelahan mahdollistaa kuntoutusterapian toisenkin kerran, kun välillä on vähintään 5 vuotta.

Toivottavasti et hänen puolisonaan ota itsellesi liikaa kuormaa hänen tilanteestaan. Läheinen voi tukea ja kulkea vierellä, mutta vastuu avun hakemisesta ja omasta elämästä on jokaisella itsellään kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Olisiko terapia sitten vain jäänyt kesken? Monillahan se jää, resurssien puutteesta. Tai siksi, että terapeutti edustaa sellaista suuntausta tai terapeutilla on sellainen oma näkemys, jonka mukaan terapialla pitäisi olla joku "määräaika" jonka puitteissa ongelmien kuuluisi ratketa. Tosiasiassa kehitys on yksilöllistä, kuten ihmisen elämäkin. Jollekulle voi hyvin riittää puolen vuoden kestoinen ratkaisukeskeinen terapia, toinen tarvitsee useita vuosia tiivistä trauma- tai psykodynaamista terapiaa toipuakseen jostain kokemuksistaan. Turvallisuudentunne tai sen puute on keskeinen asia. Turvallisuus, jonka puitteissa traumoja voi käsitellä, syntyy yleensä hitaasti.

Jotkut käyvät myös useampia pitempiä terapiajaksoja elämässään. Kelahan mahdollistaa kuntoutusterapian toisenkin kerran, kun välillä on vähintään 5 vuotta.

Toivottavasti et hänen puolisonaan ota itsellesi liikaa kuormaa hänen tilanteestaan. Läheinen voi tukea ja kulkea vierellä, mutta vastuu avun hakemisesta ja omasta elämästä on jokaisella itsellään kuitenkin.

Lue lisää

En osaa sanoa olisiko terapia jäänyt kesken. Voihan vika siis olla terapeutissa, paha sanoa. Toivon tietysti, että jossain vaiheessa pääsee takaisin sinne -etenkin, jos tilanne tästä pahenee.

Täytyy myöntää, että ennen otin siitä paljon enemmän taakkaa itselleni ja usein koin, että viiltely oli omaa syytäni, koska se usein tapahtui juuri silloin kun en olut paikalla tai oli kiireitä. Myöhemmin sitten opin ettei se ole oma vikani ja aina en vain pysty siihen mitenkään vaikuttamaan. Kuten hänen terapeuttinsa joskus sanoi "Jos viiltely on ainut, joka sut pitää hengissä, niin ei sitä voi kieltääkään."

Olen edellinen kommentoija, ja eri mieltä. Nimenomaan ne, jotka ovat kokeneet jotain raskasta, ja selättäneet vaikeutensa, ovat parhaita ja aidoimpia auttajia. Sosiaali- ja terveysala on täynnä tekopirteitä, itseensä hyvin vähän tutustuneita "auttajia", jotka pohjimmiltaan itse tarvitsisivat apua. Jokaisella on elämässään "pimeitä alueita", traumakokemuksia ja sisäisiä solmuja, jotka vaikuttavat nykyelämään vaikka niitä ei täysin tiedostaisikaan.

Joillakin on jopa omat tiedostamattomat ongelmat ohjanneet hakeutumaan sosiaali- ja terveysalan hommiin, tehtäviin, jossa saa rauhassa projisoida juttujaan puolustuskyvyttömiin ihmisiin. Jos asenteessa on mukana - tietenkin tiedostamattomana - vielä ripaus narsismia, ei tällainen hoitaja koskaan kykene edes katsomaan peiliin ja sitä kautta kehittymään, vaikka saisi palautettakin.

Aloittajan puolisolla kuulostaa tosiaan olevan ongelmia, terapiassaan ja elämässään muutenkin, nopeasti ratkaisua vaativia. Minkähän suunnan terapiassa hän on käynyt ? On iso ero esim. traumaterapialla ja lyhytterapialla. Viiltely ja itsetuhoisuus viittaavat vakaviin traumoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Olen edellinen kommentoija, ja eri mieltä. Nimenomaan ne, jotka ovat kokeneet jotain raskasta, ja selättäneet vaikeutensa, ovat parhaita ja aidoimpia auttajia. Sosiaali- ja terveysala on täynnä tekopirteitä, itseensä hyvin vähän tutustuneita "auttajia", jotka pohjimmiltaan itse tarvitsisivat apua. Jokaisella on elämässään "pimeitä alueita", traumakokemuksia ja sisäisiä solmuja, jotka vaikuttavat nykyelämään vaikka niitä ei täysin tiedostaisikaan.

Joillakin on jopa omat tiedostamattomat ongelmat ohjanneet hakeutumaan sosiaali- ja terveysalan hommiin, tehtäviin, jossa saa rauhassa projisoida juttujaan puolustuskyvyttömiin ihmisiin. Jos asenteessa on mukana - tietenkin tiedostamattomana - vielä ripaus narsismia, ei tällainen hoitaja koskaan kykene edes katsomaan peiliin ja sitä kautta kehittymään, vaikka saisi palautettakin.

Aloittajan puolisolla kuulostaa tosiaan olevan ongelmia, terapiassaan ja elämässään muutenkin, nopeasti ratkaisua vaativia. Minkähän suunnan terapiassa hän on käynyt ? On iso ero esim. traumaterapialla ja lyhytterapialla. Viiltely ja itsetuhoisuus viittaavat vakaviin traumoihin.

Lue lisää

Tässäkään asiassa ei voi yleistää, eivät kaikki he joilla on itsellään ollut vaikeaa yksinkertaisesti pysty tekemään hoitoalan hommia.

Hyvin on yksilöllistä kuinka kenenkin voimavarat riittävät ja kenen eivät.
Tietty tärkeintä on saada ensin omat asiat kuntoon ja elämän solmut oiottua.

Se ei riitä että ajattelee kun on itsellä ollut vaikeaa ja tietää millaista se on niin sen takia haluaa auttaa muita.

Yleensä joka asiassa on omakohtaisesta kokemuksesta hyötyä jos joutuu asioita käsittelemään jonkun toisen mahdollisesti samassa tilanteessa olevan kanssa.

Se on sitä kokemusasiantuntijuutta, kaikkea kun ei lukemalla opi.

Anonyymi kirjoitti:

Olen edellinen kommentoija, ja eri mieltä. Nimenomaan ne, jotka ovat kokeneet jotain raskasta, ja selättäneet vaikeutensa, ovat parhaita ja aidoimpia auttajia. Sosiaali- ja terveysala on täynnä tekopirteitä, itseensä hyvin vähän tutustuneita "auttajia", jotka pohjimmiltaan itse tarvitsisivat apua. Jokaisella on elämässään "pimeitä alueita", traumakokemuksia ja sisäisiä solmuja, jotka vaikuttavat nykyelämään vaikka niitä ei täysin tiedostaisikaan.

Joillakin on jopa omat tiedostamattomat ongelmat ohjanneet hakeutumaan sosiaali- ja terveysalan hommiin, tehtäviin, jossa saa rauhassa projisoida juttujaan puolustuskyvyttömiin ihmisiin. Jos asenteessa on mukana - tietenkin tiedostamattomana - vielä ripaus narsismia, ei tällainen hoitaja koskaan kykene edes katsomaan peiliin ja sitä kautta kehittymään, vaikka saisi palautettakin.

Aloittajan puolisolla kuulostaa tosiaan olevan ongelmia, terapiassaan ja elämässään muutenkin, nopeasti ratkaisua vaativia. Minkähän suunnan terapiassa hän on käynyt ? On iso ero esim. traumaterapialla ja lyhytterapialla. Viiltely ja itsetuhoisuus viittaavat vakaviin traumoihin.

Lue lisää

Ymmärtääkseni traumaterapiassa, taustalla kuitenkin erimuotoista hyväksikäyttöä :)

Ihan hyvä idea sinänsä, mutta ei aloittajan puolison tarvitse muuttaa mitään suunnitelmiaan sen takia, että hänellä on nyt elämässään ongelmia. Toimikoon kuten esitin viestissäni Eilen 23:40, niin tämän hetken vaikeuksista tulee hänelle kerran ne voitettuaan ammatillinen lisäresurssi.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan hyvä idea sinänsä, mutta ei aloittajan puolison tarvitse muuttaa mitään suunnitelmiaan sen takia, että hänellä on nyt elämässään ongelmia. Toimikoon kuten esitin viestissäni Eilen 23:40, niin tämän hetken vaikeuksista tulee hänelle kerran ne voitettuaan ammatillinen lisäresurssi.

Lue lisää

Ai sinäkö nyt heidän asioista päätät koska olet niin oikeassa, että kaikki muut on väärässä, ettei heillä ole muita vaihtoehtoa kuin sinun määräämä asia?
Huh. Mie kun ehdotin ihan siinä mielessä, että heillä itsellään on oikeus omaan elämäänsä ja mikä vaikuttaa sopivalta heidän elämäänsä henkilökohtaisesti ja yhdessä. Ettei tunnu siltä, että on vain joko tai reittejä vaan muitakin polkuja voi löytyä, jos tuntuu sopivaksi.

Mutta sinä olet sitä mieltä, että päätät aloittajan puolison elämästä?
Eikö ole enää omaa puolisoa vankina vai missä mättää?

Anonyymi kirjoitti:

Ai sinäkö nyt heidän asioista päätät koska olet niin oikeassa, että kaikki muut on väärässä, ettei heillä ole muita vaihtoehtoa kuin sinun määräämä asia?
Huh. Mie kun ehdotin ihan siinä mielessä, että heillä itsellään on oikeus omaan elämäänsä ja mikä vaikuttaa sopivalta heidän elämäänsä henkilökohtaisesti ja yhdessä. Ettei tunnu siltä, että on vain joko tai reittejä vaan muitakin polkuja voi löytyä, jos tuntuu sopivaksi.

Mutta sinä olet sitä mieltä, että päätät aloittajan puolison elämästä?
Eikö ole enää omaa puolisoa vankina vai missä mättää?

Lue lisää

Ei tarvitse vetää hernettä nenään. Ideasi oli minustakin hyvä. :)

Anonyymi kirjoitti:

Ei tarvitse vetää hernettä nenään. Ideasi oli minustakin hyvä. :)

En minä hernettä siitä nenään ottanut vaan tyylistä miten kirjoitettiin. En välitä yhtään oliko idea hyvä vai huono, se oli vain idea, vaihtoehto, ehdotus josta voi olla hyötyä tai ei.
Olen liian paljon kohdannut ihmisiä, jotka sanoillaan ja kielenkäytöllään manipuloi heikomassa hetkessä olevia tekemään vain näin. "Toimikoon" ei antanut paljoa joustoa.

Anonyymi kirjoitti:

En minä hernettä siitä nenään ottanut vaan tyylistä miten kirjoitettiin. En välitä yhtään oliko idea hyvä vai huono, se oli vain idea, vaihtoehto, ehdotus josta voi olla hyötyä tai ei.
Olen liian paljon kohdannut ihmisiä, jotka sanoillaan ja kielenkäytöllään manipuloi heikomassa hetkessä olevia tekemään vain näin. "Toimikoon" ei antanut paljoa joustoa.

Lue lisää

""Toimikoon" ei antanut paljoa joustoa." No sitten ymmärrän suuttumuksesi, jos tulkitsit sanani noin. Tarkoitin enemmänkin huumorimielessä, kun valitsin tuon ilmauksen. Olet siinä harvinaisen oikeassa, että näissä kuvioissa tapaa paljon määräileviä ja manipuloivia ihmisiä.

Tuli vielä mieleen, että jos aloittajan puoliso ei tällä hetkellä voikaan opiskella siellä missä aikoi, niin olisikohan mahdollista jatkaa esim. avoimessa yliopistossa? Siellähän voi opiskella hyvin monenlaisia aineita, sos.terv.alaakin ja paljon sellaista humanistista ja yhteiskunnallista ym., mistä olisi paljon hyötyä tulevassa ammatissa.

Anonyymi kirjoitti:

""Toimikoon" ei antanut paljoa joustoa." No sitten ymmärrän suuttumuksesi, jos tulkitsit sanani noin. Tarkoitin enemmänkin huumorimielessä, kun valitsin tuon ilmauksen. Olet siinä harvinaisen oikeassa, että näissä kuvioissa tapaa paljon määräileviä ja manipuloivia ihmisiä.

Tuli vielä mieleen, että jos aloittajan puoliso ei tällä hetkellä voikaan opiskella siellä missä aikoi, niin olisikohan mahdollista jatkaa esim. avoimessa yliopistossa? Siellähän voi opiskella hyvin monenlaisia aineita, sos.terv.alaakin ja paljon sellaista humanistista ja yhteiskunnallista ym., mistä olisi paljon hyötyä tulevassa ammatissa.

Lue lisää

Riippuu hieman missä koulussa hän on.. Siksi ehdoton nuoriso-ohjaaja muutosta, koska se saattaa olla helpompi kuin muuttaa opiskelut avoimeen yliopistoon. Siinä on oma häslinkinsä ja stressinsä. Viimeaikoina tullut otettua selvää erilisista opinnoista ja tuista ja miten pääsee.. On taas byrokratiaa.
Mutta ei voi tietää? Sekin on ehkä mahdollista. Mikä koulu? Mikä kaupunki?
Onkohan heidän kaupungissa Ohjaamoa? Ne osaa oiekasti auttaa tällaisissa tilanteissa ja tehdä suunnitelman, että mikä kannattaa niin, että ei menetä opiskelujaan.

Opiskeluista voi myös pitää joissain terveystapauksissa esim. vuoden tauon ja jatkaa siitä mihin jäi. Minun siskolla kesti 5 vuotta päästä lukio lävitse, koska joutui tauottamaan.
Minä pistin silti paremmaksi.. Minulla kesti 6 vuotta päästä amis lävitse ja en edes virallisesti hakenut ja hankkinut väliaikoja.

Todellisuussa kouluissa ei saisi olla noin kauan, etenkin toisen asteen, eikä saisi kestää opiskelut noin pitkään, mutta en ole nähnyt minkään tahon väkisin käyttävän tuota lakia(?) ja koulun kieltäytyvän, että ei opeta loppuun asti. Tukien suhteen voi olla oma mysteerinsä, mutta sielläkin on tällaisia hassuja väliaukkoja, että sinällään ei voi ottaa tukea pois, vaikka tavallaan et ansaitse.

En ole kumminkaan varma, että onko asiat muuttuneet kun minä tai sisko näiden kanssa viimeksi sääti. Ohjaamo voisi tietää tuonkin jos vain menee kysymään. Oletan, että aloittaja ja hänen puolisonsa ovat alle 30 vuotiaita?

Yksi hänen vaihtoehdoistaan on nuoriso-ohjaaja ja olen siitä samaa mieltä kanssasi, että siinä pääsisi oikeasti jakamaan omia kokemuksiaan samanlaisten ongelmien kanssa taistelevien nuorten kesken.

Anonyymi kirjoitti:

Riippuu hieman missä koulussa hän on.. Siksi ehdoton nuoriso-ohjaaja muutosta, koska se saattaa olla helpompi kuin muuttaa opiskelut avoimeen yliopistoon. Siinä on oma häslinkinsä ja stressinsä. Viimeaikoina tullut otettua selvää erilisista opinnoista ja tuista ja miten pääsee.. On taas byrokratiaa.
Mutta ei voi tietää? Sekin on ehkä mahdollista. Mikä koulu? Mikä kaupunki?
Onkohan heidän kaupungissa Ohjaamoa? Ne osaa oiekasti auttaa tällaisissa tilanteissa ja tehdä suunnitelman, että mikä kannattaa niin, että ei menetä opiskelujaan.

Opiskeluista voi myös pitää joissain terveystapauksissa esim. vuoden tauon ja jatkaa siitä mihin jäi. Minun siskolla kesti 5 vuotta päästä lukio lävitse, koska joutui tauottamaan.
Minä pistin silti paremmaksi.. Minulla kesti 6 vuotta päästä amis lävitse ja en edes virallisesti hakenut ja hankkinut väliaikoja.

Todellisuussa kouluissa ei saisi olla noin kauan, etenkin toisen asteen, eikä saisi kestää opiskelut noin pitkään, mutta en ole nähnyt minkään tahon väkisin käyttävän tuota lakia(?) ja koulun kieltäytyvän, että ei opeta loppuun asti. Tukien suhteen voi olla oma mysteerinsä, mutta sielläkin on tällaisia hassuja väliaukkoja, että sinällään ei voi ottaa tukea pois, vaikka tavallaan et ansaitse.

En ole kumminkaan varma, että onko asiat muuttuneet kun minä tai sisko näiden kanssa viimeksi sääti. Ohjaamo voisi tietää tuonkin jos vain menee kysymään. Oletan, että aloittaja ja hänen puolisonsa ovat alle 30 vuotiaita?

Lue lisää

Liian yksityiskohtaisesti en mitään sano, mutta olemme molemmat alle 30-vuotiaita, eli ensimmäinen korkeakoulupaikka siis kyseessä.

Anonyymi kirjoitti:

Liian yksityiskohtaisesti en mitään sano, mutta olemme molemmat alle 30-vuotiaita, eli ensimmäinen korkeakoulupaikka siis kyseessä.

Onko teidän kaupungissa Ohjaamoa tai vastaavaa palvelua? Heillä on ammattitaitoista väkeä, jotka osaavat käydä läpi mitkä ovat omat voimavarat ja mikä on paras ratkaisu kaikin puolin. He pystyvät katsomaan asiaa laajemmin ja heillä on myös kokemuspohja tällaiseen, joten sieltä voi tulla paljon parempia neuvoja kuin täältä. Heille voi kertoa avoimemmin, vaitiolovelvollisuuden takia.
Mahdollisesti hän saa rakennettua heidän avuillaan selvän suunnitelman mitä edetä ja se jo pelkästään voi helpottaa oloa yleisesti kun joku osaavampi tekee asioista selkeämmät. En pysty lupaamaan mitään, koska en tiedä tarpeeksi ja hyvä niin. Mitään ei kumminkaan menetä jos selalisessa käy keskustelemassa näitä asioita läpi.

Vireystaso on eri asia kuin monimutkaisista psykososiaalisista tilanteista selviäminen. Ja sosiaali- ja terveysalalla toimiminen vaatii niitä. Nimimerkillä "sairaseläkkeellä oleva virkeä entinen hoitaja". Eli olen tarkka ravinnon suhteen ja liikun, mutta kerran loppuun palaneena en vain pysty siihen, mitä mitä tässä yhteiskunnassa ihmiseltä työelämässä edellytetään. Seuraan kauhulla moniongelmaisia ihmisiä, jotka yrittävät väkisin tunkea itsensä hoiva-alalle. Se on hidasta köyden kaulaan sovittamista. Helpommallakin hengestään pääsee. Eli ei, vitamiinit eivät ole helppo ratkaisu tilanteeseen.

"En keksi mitään muuta, kuin että soitat ambulanssin, kun tilanne sitä vaatii. Loppu ei enää riipu sinusta, vaan sen jälkeen tehdään se, mikä on tarkoituksenmukaista. Puolisosi on sairas, eikä näe tilannettaan ja tulevaisuuttaan realistisesti."

Hyvin medikaalinen ja inhimillisyyttä kutistava katsantotapa. Kylmät väreet käy selkäpiitä pitkin. Sitäpaitsi - on vaihtoehtoja.