Mikä saa ihmiset valitsemaan iPhonen ja päivittämään sen uusimpaan malliin vuosittain? Erinäiset muotitavarat ovat jo kauan toimineet statussymboleina omistajillensa. Ilmiötä esiintyy jopa esikouluikäisillä; jos ei omista uusinta ja hienointa lelua, on ihan nolo.
Aivan yhtä kärkkäästi eivät iäkkäämmät ja kypsemmät ihmiset käsittele asiaa, mutta erityisesti älypuhelimen valinnassa voidaan huomata muodin vaikutus. Jos ei omista uusinta iPhonea, on varmasti joku köyhä juntti. Toki Apple syytää oheistuotteita ja päivityksiä kuin viimeistä päivää, mutta tuotteiden hintojen ylittäessä ja laadun alittaessa muiden valmistajien vastaavat, jää suosion syy ihmeteltäväksi.
Syynä lienee Applen taidokas päivittämiseen kannustava myyntikikkailu, johon muutkin suuryhtiöt ovat hiljattain sortuneet. Aina uuden mallin saapuessa markkinoille aikaisempien luurien käyttöjärjestelmät jäävät jälkeen kehityksessä. Tämä saa vannoutuneimmat fanit sukeltamaan viheliäiseen kierteeseen, johon tuhlaantuu paljon rahaa, muttei aikaa. Viimeistään suoritusnopeuden hidastuessa ja akun kuluessa ennenaikaisesti tulee jo ostaa uusi laite. Tämä tapahtuu todennäköisesti alle vuoden kuluessa aikaisemman laitteen hankinnasta. iPhonen hankintaa perustellaan yleensä laitteen tyylikkyydellä tai helppokäyttöisyydellä. Laitteen laatuun luotetaan tuntematta teknologiaa tai vertailematta sitä muiden valmistajien tuotteisiin. Tällaiset kuluttajalampaat tekevät Applen kaltaisten yhtiöiden työn erittäin helpoksi. Apple voi käyttää tuotteissaan huonompia komponentteja ja silti pyytää tuotteistaan enemmän kuin kilpailijat.
Applen tuotteiden positiivinen status heijastuu kilpailijoiden tuotteisiin kohdistuvissa asenteissa. Suurien firmojen kuten Samsungin, HTC:n ja Sonyn älylaitteet ovat välttyneet rankimmilta haukuilta, mutta pienempien yhtiöiden tuotteiden omistajat voidaan leimata teennäisiksi hipstereiksi, valtavirran välttäjiksi. Ironista lienee, että muutama vuosi sitten iPhone oli näiden flanellipaitaisten rillipäiden ykkösasuste. Nämä asenteet huomioiden erot hinta-laatusuhteissa pienempien yhtiöiden ja suurien menestyjien tuotteiden välillä voivat olla yllättäviä. Tuntemattomalta kiinalaisyritykseltä voi tilata viimeisintä huipputeknologiaa sisältävän älypuhelimen, joka on yli puolet halvempi kuin tunnettujen brändien samankaltaista (tai iPhonen tapauksessa pari vuotta jäljessä olevaa) teknologiaa käyttävät laitteet. Tyypillisesti moisen hipsterismin harrastamista kyseenalaistetaan kiinalaisten tuotteiden tunnetulla ”huonolla” kestävyydellä tajuamatta kuitenkaan, että lähes kaikki teknologiatuotanto sijoittuu nykyään joko Kiinaan tai Etelä-Koreaan. Älypuhelimissa käytetään usein samojen valmistajien komponentteja: esimerkiksi Samsungeissa LG:issä ja HTC:issa voi olla sama prosessori. Applen älypuhelimissa käytetään puolestaan yhtiön omatekoista teknologiaa, joka on kilpailijoihin verrattuna vanhentunutta.
Tuotteen kehittyessä muoti-ilmiöksi kehittyy myös kuluttajakunnan laiskuus. Ketään ei kiinnosta selvittää tuotteen teknisiä vahvuuksia, jos naapurilla, anopilla ja pääministerillä on sama murikka käytössä. Omistamalla muotipuhelin osoitetaan trendikkyyttä ja yhdenvertaisuutta (lue: paremmuutta) siinä missä näkyvämmillä muotiasusteilla kuten käsilaukuilla ja hatuillakin. Lisäksi kallis on hyvä. Laadusta täytyy aina maksaa. Jos omistan iPhonen, kaikki pitävät minua rikkaana ja hienostuneena. Nämä oletukset ohjaavat kuluttajia ostamaan sian säkissä ja he ihastuvat siihen sokeasti tietämättä, että aidan toiselle puolelle jäi paljon vihreämpi sika. Kilpailijoihin ei edes haluta tutustua, eikä hintoja vertailla, koska useampia paremmuuden ominaisuuksia ei ymmärretä. Ulkonäkö ja status kertovat kaiken — tekniikka ei mitään. Lammaslauma on loputon.
Aivan yhtä kärkkäästi eivät iäkkäämmät ja kypsemmät ihmiset käsittele asiaa, mutta erityisesti älypuhelimen valinnassa voidaan huomata muodin vaikutus. Jos ei omista uusinta iPhonea, on varmasti joku köyhä juntti. Toki Apple syytää oheistuotteita ja päivityksiä kuin viimeistä päivää, mutta tuotteiden hintojen ylittäessä ja laadun alittaessa muiden valmistajien vastaavat, jää suosion syy ihmeteltäväksi.
Syynä lienee Applen taidokas päivittämiseen kannustava myyntikikkailu, johon muutkin suuryhtiöt ovat hiljattain sortuneet. Aina uuden mallin saapuessa markkinoille aikaisempien luurien käyttöjärjestelmät jäävät jälkeen kehityksessä. Tämä saa vannoutuneimmat fanit sukeltamaan viheliäiseen kierteeseen, johon tuhlaantuu paljon rahaa, muttei aikaa. Viimeistään suoritusnopeuden hidastuessa ja akun kuluessa ennenaikaisesti tulee jo ostaa uusi laite. Tämä tapahtuu todennäköisesti alle vuoden kuluessa aikaisemman laitteen hankinnasta. iPhonen hankintaa perustellaan yleensä laitteen tyylikkyydellä tai helppokäyttöisyydellä. Laitteen laatuun luotetaan tuntematta teknologiaa tai vertailematta sitä muiden valmistajien tuotteisiin. Tällaiset kuluttajalampaat tekevät Applen kaltaisten yhtiöiden työn erittäin helpoksi. Apple voi käyttää tuotteissaan huonompia komponentteja ja silti pyytää tuotteistaan enemmän kuin kilpailijat.
Applen tuotteiden positiivinen status heijastuu kilpailijoiden tuotteisiin kohdistuvissa asenteissa. Suurien firmojen kuten Samsungin, HTC:n ja Sonyn älylaitteet ovat välttyneet rankimmilta haukuilta, mutta pienempien yhtiöiden tuotteiden omistajat voidaan leimata teennäisiksi hipstereiksi, valtavirran välttäjiksi. Ironista lienee, että muutama vuosi sitten iPhone oli näiden flanellipaitaisten rillipäiden ykkösasuste. Nämä asenteet huomioiden erot hinta-laatusuhteissa pienempien yhtiöiden ja suurien menestyjien tuotteiden välillä voivat olla yllättäviä. Tuntemattomalta kiinalaisyritykseltä voi tilata viimeisintä huipputeknologiaa sisältävän älypuhelimen, joka on yli puolet halvempi kuin tunnettujen brändien samankaltaista (tai iPhonen tapauksessa pari vuotta jäljessä olevaa) teknologiaa käyttävät laitteet. Tyypillisesti moisen hipsterismin harrastamista kyseenalaistetaan kiinalaisten tuotteiden tunnetulla ”huonolla” kestävyydellä tajuamatta kuitenkaan, että lähes kaikki teknologiatuotanto sijoittuu nykyään joko Kiinaan tai Etelä-Koreaan. Älypuhelimissa käytetään usein samojen valmistajien komponentteja: esimerkiksi Samsungeissa LG:issä ja HTC:issa voi olla sama prosessori. Applen älypuhelimissa käytetään puolestaan yhtiön omatekoista teknologiaa, joka on kilpailijoihin verrattuna vanhentunutta.
Tuotteen kehittyessä muoti-ilmiöksi kehittyy myös kuluttajakunnan laiskuus. Ketään ei kiinnosta selvittää tuotteen teknisiä vahvuuksia, jos naapurilla, anopilla ja pääministerillä on sama murikka käytössä. Omistamalla muotipuhelin osoitetaan trendikkyyttä ja yhdenvertaisuutta (lue: paremmuutta) siinä missä näkyvämmillä muotiasusteilla kuten käsilaukuilla ja hatuillakin. Lisäksi kallis on hyvä. Laadusta täytyy aina maksaa. Jos omistan iPhonen, kaikki pitävät minua rikkaana ja hienostuneena. Nämä oletukset ohjaavat kuluttajia ostamaan sian säkissä ja he ihastuvat siihen sokeasti tietämättä, että aidan toiselle puolelle jäi paljon vihreämpi sika. Kilpailijoihin ei edes haluta tutustua, eikä hintoja vertailla, koska useampia paremmuuden ominaisuuksia ei ymmärretä. Ulkonäkö ja status kertovat kaiken — tekniikka ei mitään. Lammaslauma on loputon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos on paljon rahaa niin pitäähän se raha johonkin käyttää...