Huomasin että olet kovasti ottanut keskusteluihin kantaa. Tunnustan heti etten lukenut kaikkia koska "kärryillä pysyminen" olisi vaatinut useidenkin keskustelujen seuraamista. Joten tästä syystä saatan kysyä sinulta jo jotakin mitä aiemmin olet ehkä jo kommentoinutkin.
Vastustat kovasti aborttia ja peräät ihmisoikeuksia. Sanot, että alkio on jo ihminen. Tiedät kuitenkin että näin ei ole. Alkio ei ihminen ole, ehkä mahdollinen alku sellaiselle. Murhatakseen jonkun tarvitaan jonkinlainen olemassa oleva eli ajatteleva ja tunteva kohde (eläinkin toki käy). Alkio ei biologisesta näkökulmasta sitä ole. -eikä ehkä koskaan tule olemaankaan. Se että alkio kehittyy sikiöksi ja siitä terveeksi vastasyntyneeksi vaatii miljoona pientä ihmettä. Siitä näkökulmasta ajatustasi murhasta voisi sanoa isoksi jossitteluksi. -jos se jatkaa kehitystään alkiosta sikiöksi, jos se saa syntyä onnistuneesti...abortti ei anna tuolle ihmeelle mahdollisuutta mutta ei se siitä murhaa tee (erikseen on tietysti esim raskausvkolla20 tehty keskeytys mutta siihen tarvitaankin jo paremmat perustelut).
Mielestäni tuo biologinen näkökulma on kuitenkin sinänsä epäolennainen. Onko alkio mikä jne. Olennaisempaa on ajatella ehkä sitä että mikäli se saa mahdollisuutensa kehittyä ja syntyä lapseksi, mitä sitten? Onko se aina oikein kaikkia, myös lasta ajatellen? Tiedän useitakin ihmisiä jotka päivittäin miettivät tosissaan täälä oloaan. Miksi heidät on tänne saatettu, kuitenkaan sen suuremmin heitä kun ei äiti/isä tänne halunnut. Äiti on pienen ihmisen elämän ratkaisevin tekijä ja mikäli äiti satuttaa/hylkää/ ei halua lasta, sillä voi olla todella tuhoisat vaikutukset ihmisen elämään. Miksi siis pitäisi väkisin tänne syntyä? Jos ei todellakaan ole paikkaa (älä puhu nyt adoptiosta, tiedät että niin ei juurikaan ikinä käy. huostaanottokin tapahtuu vain äärimmäisessä hädässä ja lähes aina aivan liian myöhään).
Liian usein lapsi syntyy todella huonoon kotiin jossa elämänsä ensimmäiset ja tärkeimmät vuodet elää mahdotonta, tuskin ihmisarvoista elämää. nuo vuodet jättävät jälkensä ja pahimmillaan nuo lapset eivät eläessään näe/koe onnellista päivää.heitä olisi tuplasti enemmän mikäli aborttia ei olisi.
Jos minä aikuisena tiedän ja tunnistan että minulla ei ole voimavaroja joiden avulla ottaa lapsi vastaan ja taata hänelle turvallinen ja hyvä alku elämään, voisin väittää että päätyessäni aborttiin teen osaltaan jopa vastuuntuntoisen ja jopa äidillisen ratkaisun. Se ei ole naiivi ajatus jos tiedän mihin helvettiin lapsi syntyisi. Pahimmillaan äiti ei voi taata lapsen turvallisuutta edes raskauden aikana ja seuraukset siitä voivat olla jopa todella vaikeat (nyt ajattelen esim narkomaaneja, alkoholisteja, mielentarveysongelmallisia jne). Syyn ei tosin tarvitse olla niin "rankka", jokaisen ongelmat ovat itselle isoimpia ja joskus myös ylitse pääsemättömiä. Ihmisarvon isoin osa on itsemääräämisoikeus. Äidillä siihen on mahdollisuus, alkiolla ei.
Abortti on hyvä olla olemassa vaihtoehtona. Jokaiselle lapselle ei ole paikkaa ja joskus on parempi että alkio ei sikiöksi kehity.
Vastustat kovasti aborttia ja peräät ihmisoikeuksia. Sanot, että alkio on jo ihminen. Tiedät kuitenkin että näin ei ole. Alkio ei ihminen ole, ehkä mahdollinen alku sellaiselle. Murhatakseen jonkun tarvitaan jonkinlainen olemassa oleva eli ajatteleva ja tunteva kohde (eläinkin toki käy). Alkio ei biologisesta näkökulmasta sitä ole. -eikä ehkä koskaan tule olemaankaan. Se että alkio kehittyy sikiöksi ja siitä terveeksi vastasyntyneeksi vaatii miljoona pientä ihmettä. Siitä näkökulmasta ajatustasi murhasta voisi sanoa isoksi jossitteluksi. -jos se jatkaa kehitystään alkiosta sikiöksi, jos se saa syntyä onnistuneesti...abortti ei anna tuolle ihmeelle mahdollisuutta mutta ei se siitä murhaa tee (erikseen on tietysti esim raskausvkolla20 tehty keskeytys mutta siihen tarvitaankin jo paremmat perustelut).
Mielestäni tuo biologinen näkökulma on kuitenkin sinänsä epäolennainen. Onko alkio mikä jne. Olennaisempaa on ajatella ehkä sitä että mikäli se saa mahdollisuutensa kehittyä ja syntyä lapseksi, mitä sitten? Onko se aina oikein kaikkia, myös lasta ajatellen? Tiedän useitakin ihmisiä jotka päivittäin miettivät tosissaan täälä oloaan. Miksi heidät on tänne saatettu, kuitenkaan sen suuremmin heitä kun ei äiti/isä tänne halunnut. Äiti on pienen ihmisen elämän ratkaisevin tekijä ja mikäli äiti satuttaa/hylkää/ ei halua lasta, sillä voi olla todella tuhoisat vaikutukset ihmisen elämään. Miksi siis pitäisi väkisin tänne syntyä? Jos ei todellakaan ole paikkaa (älä puhu nyt adoptiosta, tiedät että niin ei juurikaan ikinä käy. huostaanottokin tapahtuu vain äärimmäisessä hädässä ja lähes aina aivan liian myöhään).
Liian usein lapsi syntyy todella huonoon kotiin jossa elämänsä ensimmäiset ja tärkeimmät vuodet elää mahdotonta, tuskin ihmisarvoista elämää. nuo vuodet jättävät jälkensä ja pahimmillaan nuo lapset eivät eläessään näe/koe onnellista päivää.heitä olisi tuplasti enemmän mikäli aborttia ei olisi.
Jos minä aikuisena tiedän ja tunnistan että minulla ei ole voimavaroja joiden avulla ottaa lapsi vastaan ja taata hänelle turvallinen ja hyvä alku elämään, voisin väittää että päätyessäni aborttiin teen osaltaan jopa vastuuntuntoisen ja jopa äidillisen ratkaisun. Se ei ole naiivi ajatus jos tiedän mihin helvettiin lapsi syntyisi. Pahimmillaan äiti ei voi taata lapsen turvallisuutta edes raskauden aikana ja seuraukset siitä voivat olla jopa todella vaikeat (nyt ajattelen esim narkomaaneja, alkoholisteja, mielentarveysongelmallisia jne). Syyn ei tosin tarvitse olla niin "rankka", jokaisen ongelmat ovat itselle isoimpia ja joskus myös ylitse pääsemättömiä. Ihmisarvon isoin osa on itsemääräämisoikeus. Äidillä siihen on mahdollisuus, alkiolla ei.
Abortti on hyvä olla olemassa vaihtoehtona. Jokaiselle lapselle ei ole paikkaa ja joskus on parempi että alkio ei sikiöksi kehity.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ihmisarvon isoin asia on siis itsemääräämisoikeus!?! Siis naisella. Mutta miehellä ei ole oikeutta päättää syntymättömän lapsen tulevaisuudesta..!!! Eli summa summa, kaikki abortit(kin) menee naisten piikkiin... Hyvä niin. Naiset onkin pohjimmiltaan helvetin julmia ja kylmiä olentoja...
ps. Muistanette, että abortti on murha (=harkittu tappo)
Sellaista et pysty todistamaan, että abortti on murha/tappo sen varsinaisessa merkityksessä. Sillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä, että itse olet asiasta sitä mieltä. Mielipide kun on mielipide.
Ja sinun mielestä miehen kuuluisi päättää mitä alkiolle tapahtuu. Mies joka ei ole raskaana, joka ei synnytä, joka ei imetä. Eli miehen pitäisi saada päättää sellaisesta asiasta josta ei itse joudu/pysty kantamaan niin suuria seuraamuksia. Pääsette tilanteesta luikahtamaan kuin koira veräjästä niin halutessanne. Että jollain on edes otsaa heittä tuollaisen kommentin.
Itse taidat olla ilkeä, kylmä, ajattelematon tyrannin poikanen.
Juu, ja anna mennä vaan. Sen kun suutut vaan. Kiukuttelu vain kertoo siitä ettet pysty hyväksymään sitä etteivät muut taivu mielesi mukaan.
Loppujen lopuksi nainen on se joka kantaa vastuun lapsesta. joten siksi mielestäni naisella on myös oikeus valintaan.Vastuu tuo myös valtaa vai miten se sanonta nyt menikään.. joskus ehkä voisikin onnistua se, että nainen "vain" synnyttää lapsen ja mies sitten kasvattaa ja kantaa vastuun lopun ikäänsä. mutta pääsääntöisesti toisin päin. itsemääräämisoikeus on tärkeä siksi etenkin em tilanteessa olevalle naiselle.
Not. Minkäsikäinen se Marjatta-täti on? Ja montakos lasta olet pyöräyttänyt? Entäs abortit? Ai kaksi - vasta... ookkonä koskaan törmännyt naisiin, jotka panettaa itsensä paksuksi esim. valehtelemalla kundille, että käyttää 110% ehkäisyvarmuuden omaavia pillereitä..! Paitsi että ei ainakaan just silloin... Ja siinä sitä sitten viheltelet, kun pesän jakaja alkaa pyöristymään... On meinaan vitsit vähissä; kaksi vaihtoehtoa: alat isäksi tai vaihdat maisemaa, mikä tulee järjestäytyneessä yhteiskunnassa aika vitun kalliiksi. Ja yritäpä kieltää isyytesi, niin jo on DNA-testit kutsumassa sonnia. Siitos-. Että sellaista, ja paljon muuta mielenkiintoista. Mutta elämä on. Ja ilman kovaahan ei tunnetusti ole...
Johan on kumma tapaus, kun on aina penäämässä ikää, lasten lukumäärää tai aborttien lukumäärää. Et kai vaan omaa jonkin sortin asenne vammaa. Sellaisen kanssa on katsos hieman ikävä keskusteela mistään. Kuuntelu kun ei sellisilla oikeen tahdo pelata.
Mutta vastaampa nyt tämän kerran tuollaisiin typeriin uteluihin. 37 vuotta, samassa parisuhteessa 20 vuotta, yhtään lasta ei ole eikä tule, kiitos toimivan ehkäisyn ja sittemmin sterilisaation. Joten ei ole onneksi tarvinut aborttia tehdä. Mutta en olisi kyllä sitä hetkeäkään epäröinyt tehdä.
Ja kukaan ei käskenyt sinua olla käyttämättä kondomia. Ai, niin. Miesten iän ikuinen valitushan on se, että kun se ei ole niin kivaa kuin paljaalla. Joten ihan oikeus ja kohtuus, jos kerran on niin tyhmä eikä kanna vastuuta ehkäisystä.
Otan osaa..! Syvin osanottoni. Kaikkea ei vain voi saada, mutta ole huoleti, kyllä kuolema korjaa... meidät kaikki. Ennemmin tai myöhemmin.
Ja mitä KESKUSTELUUN tulee, en ole täällä sinun kanssasi keskustelemassa. Chatit on erikseen, rouva on hyvä vaan...
Mitä lie olet lukenutkaan, mutta äskeisessä kirjoituksessani en puhunut mitään, että jotain haluaisin mitä en voi saada.
Ja tuosta keskustelusta. Ajattelit sitten vain marssia tänne laukomaan omia mielipiteitäsi, ilman että kukaan kommentoisi niitä mitenkään. Tai sitten vain keskustelemaan samaa mieltä olevien kanssa.
Päiväkirja on eri juttu kuin keskustelupalsta.
Vaikka sinähän taidat olla kykenemätön keskusteluun. Päätellen jo siitä mitä ja miten täälä käyttäydyt.
... edelleen lapsettomuus; aikaa uusiin tuttaviin..! Tunnustan, olenhan tullut uusiin aatoksiin... Olen sun ja sä mun, ei me muuta tarvita, Olet saanut, minut saanut täysin muuttumaaan... Ota ja omista vie vaikka lukkojen taa... Säännöt saat sanella niin, katso mä en vieraisiin, ota ja omista........
Niin, chat on keskustelua varten. Täällä voi esittää kirjallisessa muodossa mielipiteitään... asiasta kuin asiasta, asiaan kuin asiaan..! Tai kokeilla mainostaa: Minä haluan luovuttaa (muodollista korvausta vastaan) tarvitseville laadukasta SPERMAA. Sikiämistakuu 100%. Yst. vast. tälle palstalle nimim. "4lasta!"
Tämä on keskustelufoorumi. eli tarkoitettu keskusteluun.Jotta hyvä keskustelu olisi mahdollista, sen tulee sisältää ajatusten vaihtoa. senhän jo varmaan tiesitkin, kunhan koitat provosoida. menehän nyt jo tekemään jotakin hyödyllistä.
Jollain menee lujaa...
Ilmeisesti ihan turha yrittää kehitellä mitään keskustelun poikastakaan.
Kyllä sen verran päättömäksi yksin höpötykseksi tuntuu kääntyvän.
Olen luopunut jo ajat sitten utilitaristisista toimenpiteistä... Ai kunnon dialogia kaipaat, kas kun et diapamia...
Haluaisin kommentoida muutamaa kohtaa kirjoituksessasi, nuo kun ovat juuri niitä jotka aina saa kuulla kun tunnustaa olevansa abortin vastustja.
"Alkio ei ihminen ole, ehkä mahdollinen alku sellaiselle. Murhatakseen jonkun tarvitaan jonkinlainen olemassa oleva eli ajatteleva ja tunteva kohde (eläinkin toki käy). Alkio ei biologisesta näkökulmasta sitä ole. -eikä ehkä koskaan tule olemaankaan."
Haluasin tietää missä vaiheessa alkio sitten muuttuu ihmiseksi? Minusta elämä alkaa hedelmöityksen hetkellä. Ei kai määrävä tekijä voi olla solujen määrä? Eli mikä erottaa ratkaisevasti sen 10 viikkoisen ja 20 viikkoisen sikiön toisistaan? Jos vastauksesi on tietoisuus, niin mistä tiedät koska se kehittyy? Vai vasta syntymästäkö elämä alkaa? Tämän väitteen tiedän henkilökohtaisesti kohtuun kuolleen vauvan (rv 39 5) äitinä täysin vääräksi.
"Jos minä aikuisena tiedän ja tunnistan että minulla ei ole voimavaroja joiden avulla ottaa lapsi vastaan ja taata hänelle turvallinen ja hyvä alku elämään, voisin väittää että päätyessäni aborttiin teen osaltaan jopa vastuuntuntoisen ja jopa äidillisen ratkaisun.
Ihmisarvon isoin osa on itsemääräämisoikeus. Äidillä siihen on mahdollisuus, alkiolla ei."
Vastuuntuntoinen ja äidillinen ratkaisu olisi olla hankkiutumatta sellaiseen tilanteeseen, että joutuu aborttia edes harkitsemaan. Seksiä ei ole mikään pakko harrastaa, jos ei halua ottaa vastaan siitä mahdollisesti seuraavaa uutta elämää. Minusta ihmisarvon isoin osa on oikeus elämään. Äidillä on nykyään mahdollisuus päättää antaako lapsensa elää. Täysin vastuutonkaan äiti (ja sellainen ehkä kaikkein vähiten?) ei mitenkään voi tietää millainen juuri tuon lapsen elämästä tulee. Moni surkeista oloista lähtöisin oleva on yltänyt vaikka mihin ja elänyt onnellisen elämän, ja todennäköisesti moni äitien murhaamista lapsista olisi myös, jos heille olisi annettu mahdollisuus. Kirjoitin tähän äitien, koska sinäkin puhut viestissäsi äideistä. Isillä on tietysti myös yhtä suuri vastuu lapsensa elämästä, ja on harvinaisen törkeää yllyttää vaimoaan/tyttöystäväänsä hankkiutumaan eroon siitä.
Se missä vaiheessa alkiosta/sikiöstä tulee ihminen lienee pitkälti"mielipide"kysymys. Siitä on varmasti yhtä monta näkökulmaa kun on tutkijaa ja tai mielipiteen esittäjää. Oma näkemykseni/kokemukseni on että niin kauan kun kyseessä on nimenomaan alkio, varsinaista elämää ei ole. Teoreettinen mahdollisuus elämälle kylläkin. olen myös sitä mieltä että elämä ei ala vasta syntymästä. Elämä ei mielestäni ala myöskään hedelmöittymisen hetkellä,sillä kun tuo tapahtuma on ohi, alkua sikiölle ei vielä mahdollisesti ole (esim tuulimunaraskaus, -se ei sisällä sikiön alkua, vain pussin ja istukan aineet). Tai hedelmöittynyt munasolu ei edes kiinnity kohtuun jne. -näin ollen elämä ei varsinaisesti ala hedelmöittymishetkestä. Tarkalleen sitä mistä se alkaa en osaa sanoa, mutta en sitä koe kuitenkaan kaikista olennaisemmaksi pointiksi.Mielestäni murha ei vaan sanana voi mitenkään kuvata aborttia. Sekavasti kirjoitettu mutta tajusit varmasti näkökulman.
Hitusen naiivi ajatus että ei harrasteta seksiä mikäli ei olla valmiita vanhemmiksi. Ihminen harrastaa seksiä myös koska nauttii siitä, ei vain lisääntymis tarkoitusessa. Joku tulee huolimattomuuttaan/välinpitämättömyyttään raskaaksi, joku toinen taas kaikista varotoimista huolimatta. Siksi on hyvä että meillä on vaihtohto mikäli näin käy. seksi kun ei loppumaan tule, enkä minäkään siitä luopuisi vaikken nyt lisääntyä aiokaan.
Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan lapsesi kuoleman.
Olen jokseenkin samaa mieltä, ettei elämä ala vielä hedelmöityksestä, muttei vasta synnytyssalissa.
Minä pitäisin mittarina sitä, että onko sikiö elinkelpoinen vai ei (kohdun ulkopuolella).Avustettuna tai ilman. Mutta lopputuloksena on terve ja ilman pysyvää koneiden avustusta hengissä oleva yksilö.
Tajuan kyllä teidän näkökulmanne, ja sen, että erilaisia näkemyksiä siitä milloin ihmiselämä alkaa riittää vaikka kuinka. Minäkin olen tätä paljon pohtinut ja olen päätynyt tuohon hedelmöityksen hetkeen. Tietenkin sen jälkeen voi vielä mennä vaikka mitä pieleen (kyllähän jo syntyneitäkin lapsi ja aikuisia kuolee vaikka mistä syistä ihan ilman muiden henkilöiden avustusta), mutta voi mennä myös hyvinkin (ja kokemusta on minullakin vaikka minkälaisista lopputuloksista kolme täysin tervettä lasta, yksi alkuraskauden keskenmeno, yksi kohtuun kuollut vauva, ja varmaan myös jo ihan alkuunsa alkion kiinnittymisvaiheessa keskenmenneitä raskauksia, joista en edes tiedä)Ja kun käsitykseni elämän alusta on tämä, tekin varmaan pystytte jotenkin ymmärtämään ajatuksenkulkuni sen takana, että minä koen abortin nimenomaan murhaksi, ja vielä pahimmanlaatuiseksi oman avuttoman lapsen murhaksi? Puututtiin raskauden kulkuun missä vaiheessa tahansa.
Tämä nyt on vähän saivartelua, mutta Siiri eivätkö sinun mielestäsi esimerkiksi vammaiset tai pahasti sairaat ihmiset ole elossa lainkaan, koska eivät ole 'terveitä', ja ehkä vaativat koneidenkin avustusta? Toisaalta ehkä ymmärrän mitä ajat takaa, mutta tuo elinkelpoinen sikiökin on häilyvä käsite. Muutama vuosikymmen sitten monikaan nykyään elinkelpoisista ei olisi sitä ollut. Alkaako elämä siis nykyään aikaisemmin kuin ennen? On muuten aika paradoksaalista, että erittäin heikon ennusteen omaavia keskosvauvoja yritetään kaikin voimin pitää hengissä ja samaan aikaan voidaan toisaalla abortoida ihan samanikäisiä 'sikiöitä'.
Ja seksistä. Joo, käsitykseni ovat vanhoillisia ja idealistisia (eli voitte jättää ne ihan omaan arvoonsa kun eivät taida vastata nykyajan todellista tilannetta mitenkään), mutta minun mielestäni seksi kuuluu vain ja ainoastaan kahden vastuuntuntoisen aikuisen väliseen liittoon, johon lapsetkin ovat tervetulleita. En muuten ole kristillisdemokraatti, ja Ebelingiä en tunne, tiedän vaan että on abortin vastustaja ;-)
Ajatuksena on tietysti kaunis, realistisuutena ei aina mahdollista.
Kuka voi olla niin julma, että synntyttää pienen viattoman lapsen helvettiin?
En minä ainakaan.
Kuka on valmis heittämään ensimmäisen kiven, joka ei ole itse joutunut pähkäilemään asioiden kanssa, elänyt elämää ja sen mahdottomuutta?
Kun Jumala sanoi älä tapa, tahtoisin tietää, todellakin tietää, miksi ihmeessä sitä sitten raskautui? Luulisi, että yläkerran mies itsekkin on tietoinen missä sitä ihminen elämänsä kanssa menee. Tänä päivänäkin tämä on mysteeri minulle, mutta niinkuin sanotaan "jumalan tiet ovat tutkimattomat".
Kunpa elämä olsikin niin semppeliä, kuin se sinulle tuntuu olevan! Hyppisin riemusta, todellakin.
Joskus sitä joutuu miettimään mikä on armollisempaa laspelle/lapsille. uskon ja toivon, että minä itse tiesin sen ja tein oikein.
Ja sanon tämänkin. Sille lapselle, jota sylissä pidin ja joka hakattiin kuoliaaksi puolivuotiaana, olisi todellakin ollut armollisempaa, että äiti olisi abortoinut, sen sijaan, että syntymähetkestä lähtien käytti nyrkkeilysäkkinä miehensä kanssa. Elää puolivuotta hakattuna on järjettönänpää kuin kuolla, ennenkuin tietoisuus yltää sinuun.
Sitä en tiedä milloin se sikiöön/alkioon yltää, mutta tuskin niinä ekoina viikkoina...
Joskus vastuuntuntoinen ja äidillinen rakkaus on paljon muuta kuin se mitä sinä kirjoitit. Vastuullisuudessani olisin tuominut omat lapseni helevettiin. Vastuuntuntoisena ja äidin rakkaudesta päätin, että en, enkä myös niitä, jotka olsisivat sinusta mahdollisuuden ansainneet. Mille? Maanpäälliselle helvetille?
"Hitusen naiivi ajatus että ei harrasteta seksiä mikäli ei olla valmiita vanhemmiksi. Ihminen harrastaa seksiä myös koska nauttii siitä, ei vain lisääntymis tarkoitusessa. Joku tulee huolimattomuuttaan/välinpitämättömyyttään raskaaksi, joku toinen taas kaikista varotoimista huolimatta. Siksi on hyvä että meillä on vaihtohto mikäli näin käy. seksi kun ei loppumaan tule, enkä minäkään siitä luopuisi vaikken nyt lisääntyä aiokaan. "
NAISELLA on vaihtoehdot ja oikeudet - miehellä vain velvollisuudet.
Biologia ei anna vastausta siihen, onko alkio ihminen vai ei. Biologian perusteella voidaan todeta vain ja ainoastaan että alkio on hedelmöittymishetkestä lähtien geneettisesti ainutlaatunen elävä organismi, joka kuuluu ihmisen lajiin. Et siis voi biologian perusteella väittää, ettei alkio ole ihminen.
Mikä sinusta ihmisestä tekee ihmisen?
Koska alkiosta tulee ihminen?
Btw, se, että vauva kehittyy vanhukseksi vaatii biologisessa mielessä lähes yhtä paljon ihmeitä kuin alkion kehittyminen vauvaksi. Biologisessa mielessä alkio on kiistatta ihmisen alku, eikä abortin oikeutuksesksi kelpaa "voisihan se kuolla muutenkin" - sinäkin voit jäädä huomena auton alle, muttei se riitä puolustuksksi jos joku ampuu sinut.
Miksi muuten sinusta 20 viikolla tehty abortti on pahempi kuin 12 viikolla tehty? Kummassakin vaiheessa sikiö mitä ilmeisemmin on jo tuntoinen olento.
Oikeassa olet siinä, että biologinen näkökulma ei välttämättä ole olennainen, koska biologisilla seikoilla (kuten tietyn lajin geeneillä) ei voi perustella eettisiä johtopäätelmiä, joilla on ei-biologinen tausta. Biologia on tärkeää silloin jos kriteerinä tietyille oikeuksille on kyky tuntea tai esim. jokin kehitysvaihe.
Tuot esille ne, jotka epäilevät että heidän olisi ollut parempi jättää syntymättä. Myönnän, että olen itsekin joskus vetänyt tuosta narusta, mutta perustelu on kuitenkin aika lailla vailla pohjaa. On täysin mahdotonta ennustaa hedelmöityksen hetkellä onko luvassa hyvä vai huono elämä. Ihminen voi pärjätä vaikka lähtökohdat ovat huonot, ja kaikki voi mennä vikaan vaikka alkuasetelma olisi hyvä. Ei ole itsestään selvää, että kaikki aborttiin päätyneet äidit olisivat tehneet lapsistaan onnettomia jos olisivat ne pitäneet.
Abortin eettisestä puolesta keskusteltaessa keskeisiä kysymyksiä ei ole kovinkaan montaa. Ensin on mietittävä mitä oikeuksia ihmisellä on, ja mikä on noiden oikeuksien arvojärjestys. Sitten on mietittävä mitkä ominaisuudet tekevät ihmisestä ihmisen. Jos abortoitavalla sikiöllä on nuo ominaisuudet ja jos ihmioikeuksista tärkein on oikeus elää, silloin abortti on väärin. Jos sikiöllä ei noita oikeuksia ole oman määritelmäsi mukaan, on seuraavaksi tarkistettava keitä muita "ihmisiä" määritelmä mahdollisesti sulkee oikeuksien ulkopuolelle - saako esim. pikkuvauvan tappaa?
Mielestäni alkio ei ole vielä ihminen. Useinkin abortoidut/itsestään ulos tulleet alkiot huomataan tuulimuniksi. eli sisältävät vain sen sikiöpussin, eivät sitä "aineistoa" mikä myöhemmin ihmiseksi voi kasvaa. tähän perustan oman näkemykseni/ajatukseni alkion ihmisyydestä.Se raja missä vaiheessa alkio muuttuu sikiöksi on hieman häilyvä.
Olen siis abortin kannalla, mutta lähinnä en sitä biologisilla seikoilla perustele. Mielestäni on olennaista se tilanne mihin tuo lapsi tulisi ja missä tilanteessa äiti on. haluaako sen äiti (miksei siis isäkin) sen, onko äiti terve (fyysisesti/psyykkisesti) jne.Jos mahdolliselle lapselle voidaan turvata/tarjota hyvä lähtökohta elämään niin se on aina vain ja ainoastaan hyvä. Jos ei, mielestäni tulevan äidin ei tarvitse "pakosta" lasta pitää. Äidin oma elämä on myös tärkeä ja olennainen tekijä, miksi ei tärkeämpi kun alkion? se on jo olemassa ja sitä ei voi perua. Äiti ei välttämättä lasta tahdo. -tahtooko alkio jo jotakin?
sitten tuo 20 ja 12 viikon ero. mikäli aborttiin päädytään, mielestäni olisi hyvä tehdä se mahdollisimman aikaisin. Se on parempi myös äidin kannalta mutta siinä vältytään myös siltä että alkio/sikiö olisi jo todellakin siinä "tuntevassa" vaiheessa kasvuan. Tosin se jotakin tuntee (mutta ei koe) jo viikolla 12 jonka vuoksi voisinkin taipua sille kannalle että abortin rajaa tulisi laskea.
joka tapauksessa, mielestäni abortti on joissakin tilanteissa jopa hyvinkin tärkeä mahdollisuus. äidille.
Ymmärrän kyllä näkökantasi enkä missään nimessä olisi pakottamassa ketään äidiksi mutta...
Tuulimunaraskaudet eivät mitenkään loogisesti todista sikiötä epäihmiseksi. Logiikka on hieman sama kuin esim. kuvitelmassa, että appelsiinin myrkyttäminen kaupassa on ok - monethan niistä menevät roskiin, ehkä se myrkytettykin. Useimmissa aborteissa on kuitenkin kyse alkiosta, ei tuulimunasta. Alkion sikiöksi muuttuminen ei ole oikeastaan relevanttia, vaan se, koska se mikälie muuttuu ihmiseksi, jolla on ihmisoikeudet.
Tilanne, johon lapsi tulisi, on kyllä olennainen osa harkintaa. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa lapsensa abortoineista olisi voinut halutessaan tarjota lapselle kohtuullisen elämän - mutta he eivät lasta halunneet, se ei ollut ykkös prioriteetti. Siihen heillä on oikeus, ja on totta, että joillakin on ihan oikeita ylitsepääsemättömiä esteitä toimia äitinä (kuten vakavat psyykkiset ongelmat tai hyvin nuori ikä). Pääasiassa on kuitenkin kiertelyä väittää, ettei mitenkään voi tarjota lapselle kotia ja tekee siksi "palveluksen" abortoimalla alkion, kun tosiasiassa kyse on siitä, että pitää muita asioita tärkäempänä eikä ole niistä valmis luopumaan.
"Äidin oma elämä on myös tärkeä ja olennainen tekijä, miksi ei tärkeämpi kun alkion? se on jo olemassa ja sitä ei voi perua. Äiti ei välttämättä lasta tahdo. -tahtooko alkio jo jotakin?"
Äidin elämä on ehdottomasti tärkeä, mutta miksi äidin elämä olisi tärkeämpi kuin alkion? Varsinkin kun äidin kohdalla kyse ei ole henkensä menettämisestä vaan suuresta elämänmuutoksesta (jos kyseessä olisi "jompikumpi kuolee - tilanne, niin sitten ymmärtäisin tuon hierarkian). Vastakkain on siis toisen oikeus elää (jos alkiolla sellaista on) ja toisen oikeus olla muuttamatta elämäänsä tai olla kärsimättä raskaudesta, synnytyksestä ja adoptiosta.
Olisi absurdia väittää alkiolla olevan tahtoa tai toiveita, se lienee totta. Niitä ei muuten ole juurikaan myöskään vastasyntyneellä tai pahasti jälkeenjääneellä - eikä edes sinulla, jos joudut koomaan. Onko tappaminen sallittua kaikissa noissa tilanteissa?
"Tosin se jotakin tuntee (mutta ei koe) jo viikolla 12 jonka vuoksi voisinkin taipua sille kannalle että abortin rajaa tulisi laskea."
Tässä olemme osin samaa mieltä. Minäkin mielelläni laskisin abortin aikarajaa ja ehkä vaatisin parempia perusteluja. Ja minunkin mielestäni abortti tulisi tehdä mahdollisimman aikaisin. MUTTA...mistä ihmeestä sinä tiedät, ettei 12 viikon ikäinen sikiö koe kipua? Se pyrkii välttämään kipua ja samassa vaiheessa olevat rotan tai kanan alkiot reagoivat kun niitä vaurioitetaan.
12 viikkoisella sikiöllä ei ole mitään keinoa kertoa sattuuko siihen vai ei. Jos sinä et osaisi päästellä ääniä, niin olisiko minulla oikeus olettaa, ettet tunne kipua?
Kivun tuntokyky on suotu viime aikoina muillekin kuin aikuisille, puhumaan kykeneville ihmisille. Nykyään uskotaan että ainakin nisäkkään ja muut selkärankaiset kokevat kipua (siitä mm. koe-elänlaki), jopa vauvojen uskotaan pystyvän kivun tuntoon (niin, sekään ei ole ollut aina itsestäänselvyys).
Jos olio reagoi kudosvauriota aiheuttavaan ärsykkeeseen niin kuin kipuun on tapana, minusta on äärimmäisen loogista olettaa siihen sattuvan. Ja silloinkaan kun se ei reagoi, emme voi olla asiasta ihan varmoja. Väite siitä, ettei 12 viikkoinen tunne kipua (ei koe sitä, siihen ei satu...) on täysin vailla todisteita. Vastakkaisia havaintoja kyllä löytyy.
Niin ja kyllä, abortti on joskus erittäin tärkeä mahdollisuus äidille - joskus ehkä se paras mahdollisuus. Tosiasioiden kieltäminen ei vaan minusta palvele kenenkään etua.
En tarkoittanut että tuulimunaraskaus tekisi sikiöstä jotenkin vähemmän ihmisemmän. Tuulimunaraskaus tavallaan toteen näyttää sen, että alkio ei aina sisällä "aineita" lapseen (sydän, kehkot jne). Ensimmäisen raskauteni kohdalla sydämenlyöntejä ei ollut löydettävissä ennen viikkoa 8 ja epäilys tuulimunasta oli olemassa. Sydämenlyönnit saatiin ultralla näkyviin vasta viikolla 8, joten oliko sielä varsinaista elämää ennen sitä? Lääkärin näkökulmasta ei. Mikäli se olisi tuulimuna ollut, sinne ei elämää olisi kehittynyt koskaan (tässä tapauksessa siis kehittyi ja poika on jo 6-vuotias). -tämä lähinnä kommentiksi siihen että alkako elämä heti hedelmöittymisestä (voi olla ettei ollut sinun kommenttisi).Ja tästä näkökulmasta se ei ala, hedelmöittyminen oli kuitenkin tapahtunut jo useita viikkoja aikaisemmin.
"Tahtooko alkio jo jotakin" oli melko provosoiva kommentti.Kuitenkin oman näkemykseni mukaan alkio ei vielä ole inhimillinen/elävä vaan juurikin se solu/kudosmöykky. idioottimainen veratuskuva mutta voisin sitä varhaisinta alkiota kuvata biologisesta näkökulmasta kasvaimeksi. se ei ole tahtova tai kokeva.mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä enemmän se sellaiseksi kuitenkin muuttuu.
vastasyntynyt lapsikin jo tavallaan ymmärtää. se ymmärtää että sen on epämukava olo (esim nälkä) ja osaa tilanteeseen reagoida.
Mistä tuo ymmärrys alkaa?raskausviikosta 12?syntymästä? en tiedä.
Itse olen tehnyt abortin muutama viikko sitten. Jonkun ulkopuolisen näkökulmasta minulla olisi voinut olla edellytykset pitää lapsi. Mutta itse olen ainoa joka elämääni elää ja siksi uskon tienneeni itse parhaiten olisiko edellytyksiä ollut. Tietenkään en siihen tilanteeseen halunnut mutta myöskään en ole jälkeenpäin katunut.Kohdallani se oli ainoa vaihtoehto, voimia ei olisi löytynyt. ratkaisun tein myös siltä pohjalta että minulla on jo yksi yksinhuollettava ja aina ei voimat tahdo riittää hänellekään. pidän kuitenkin tärkeänä myös "maallisia" etuuksia kuten asuntoa, vaatteita, harrastuksia jne. ja jotta niitä olisi, on tehtävä töitä ja mentävä eteenpäin elämässä.toisen eteen en olisi pystynyt niin paljon enää yksin tekemään joten tein ratkaisun myös siltä pohjalta. ehkä itsekkäästi tehty mutta sellainen ihmisluonto on.
ja jättäkäähän saarnat/tuomiot väliin, tiedän mitä tein ja miksi.
...ei ainakaan ole mitään tarvetta tuomita sinua, itse olet oman elämäsi asiantuntija. Lähinnä halusin vain kiinnittää huomiota siihen, ettei ajatukselle "elämä alkaa joskus 12 viikon jälkeen" ole oikein mitään todisteita, päin vastoin. Siitä ei suoraan seuraa, että abortti olisi ehdottomasti väärin - vaikka alkio kiistatta on elävä ja geneettisesti ainutlaatuinen olento, ei se vielä tarkoita että sillä olisi samat oikeudet kuin vaikka sinulla.
Minusta abortti on useimmiten itsekäs ratkaisu, mutta useimmat ratkaisut joita teemme ovat itsekkäitä, eikä siitä voi ketään kauheasti syyttää. Ensisijainen vastuu ihmisellä on itsestään ja omasta elämästään (tietysti myös jo syntyneistä lapsista), ja näin ollen itsekkyys on monesti jopa välttämätöntä.
Siitä, koska sikiölle jonkin asteen ymmärrys omasta huonosta olosta kehittyy, ei voi vastata meistä kukaan tällä hetkellä, siksi minusta pitäisi välttää jyrkkiä väitteitä tämän asian suhteen (en tarkoita että sinä erityisesti olisit näin tehnyt, mutta yleistä se on).
Ollaan loppujen lopuksi hyvinkin samoilla linjoilla. Mulla ainakin vahvoina tämän(kin) asian tiimoilta vikuttavat "mutu"-mielipiteet/ajatukset. Koskaan kukaan ei täysin varmaan tule todistamaan sitä, missä vaiheessa sikiö/alkio kokee jotakin. se jääköön jokaisen oman ajatuksen varaan mikäli sen tilanteen eteen joutuu jonakin päivänä. täälä vain helposti tulee esitettyä hyvinkin "vahvoja" näkemyksiä jotta äänensä saa kuuluviin.
Itse en koe tappaneeni mitään tehdessäni abortin, ehkä lopettaneeni jotakin. en jotakuta.
hyvä niin.
kiitos kerrankin järkevästä ajatusten vaihdosta!
Kiitos itsellesikin.
Niistä mutu-perusteluista: tällaisessa kysymyksessä mutu-perusteita voi ja pitää käyttää ratkaisua tehdessään, sillä varsinaista faktaa ei oikein ole tarjolla. Niiden heikkous on siinä, ettei toisia voi vaatia hyväksymään niitä, eikä niitä voi esittää faktoina :) Ymmärrän kyllä, että kiivaille vastustajille tekee mieli panna luu kurkkuun...
Hyviä jatkoja sinulle!