Liika ujous

Ujous ei ole sairaus vaan luonteen piirre.
Sinun kohdallasi kuitenkin ujous näyttää olevan todella iso elämää pahasti rajoittava ongelma, johon sinun pitäisi hankkkiutua saamaan apua.
Tilanteesi muistuttaa melkein enemmänkin sosiaalisten tilanteitten pelkoa, jota voidaan tehokkaasti hoitaa. Ehkä pystyt rohkaisemaan itsesi hakemaan apua vaivaasi?

Sinun pitää alkaa välittömästi ja säännöllisesti harjoittamaan niitä asioita missä haluat olla hyvä. Jos sinulla on ajokortti ja auto niin harjoita ääntäsi autoillessasi. Kokeilet koko skaalaa ja huuda ja laula ja puhu syvällä äänellä.

Jos sanotaan että et pärjää niin se on väärä lähestymistapa. Olet herkkä ihminen ja se on ok, me olemme erilaisia, luonnon luomisvoimista johtuen. Joten mitä muuta voisimme olla, kuin mitä olemme? Joka tapauksessa siitä on aloitettava missä on, koska jos esim. vaikka haluaa kiivetä tikkaita, niin ei voi aloittaa puolivälistä, vaan siitä missä on. Olet elämäsi matkan alussa ja sinusta voi tulla vielä mitä vain. Älä siis välitä siitä jos sinua arvostellaan nykyhetken perusteella. Ihmiset ovat sellaisia ja jotkut käsittämättömän tyhmiäkin ja sanovat ääneen mitä vain. Käännä mielesi sisäänpäin ja itseesi. Kun pidät mielesi sisälläsi, muiden sanomiset eivät vaikuta sinuun ja olet lähes "näkymätön" muutenkin. Suosittelen kuuntelemaan Eckhart Tollen puheita esim. youtubesta. Minusta tuntuu että hänellä olisi sinulle hyviä ohjeita.

Mun mielestä taas olisi ihan väärin kääntää mielensä sisäänpäin koska niinhän aloittajalla on jo tapahtunut.
Mitä enemmän keskittyy omaan itseensä sen vaikeampi on hallita mieltään ja ajatuksiaan porukassa.

Porukassa on silloin vaikeaa kun ei osaa yhtään arvostaa itseään ja pitää itseään rumana ja huonoa.
Silloin luulee sisäisesti mielessään että toiset ajattelevat minusta samalla tavalla ja se johtaa ujouteen ja arkuuteen.

Omaan itseen luottaminen ja uskominen auttaisi tuollaisessa tilanteessa.
Ja jos joskus sattuu mokaamaan, sanoo tai tekee jotain vähän typerää, niin mitä sitten. Ei ne muut siitä paljoa välitä koska jokaiselle on joskus käynyt samalla tavalla.

Me ihmiset ollaan vaan niin erilaisia, toiset ovat rohkeampia kuin toiset ja toiset taas vähän arempia.
Ujoudessakaan ei ole mitään pahaa, enemmänkin se tuntuu omasta itsestä pahalta, muut eivät sitä välttämättä ajattele mitenkään pahana asiana.

Jos tai kun sanoo jotain vähän typerääkin joskus niin mitä siinä menettää, kukaan ei kuitenkaan hyökkää kimppuun tai tee jotain pahaa.
Tottakai joistain asioista puhuminen voi ollakin vaikeampaa mutta siitäkään ei ketään tuomitse toista.
Usein pelätään sitä mitä toinen mahtaa ajatella jos nyt sanon näin ja näin, pitääkö se mua ihan hölmönä tai jotain muuta vastaavaa.

Tuollaisesta ajatustavasta olisi hyvä päästä eroon niin ujouskin pikkuhiljaa lievenisi.
Kannattaa yrittää tutustua omaan itseen ja miettiä miksi mikäkin tuntuu siltä miltä tuntuu.
Ja voisiko asialle tehdä jotain esim. muuttamalla ajatusmallia toisenlaiseksi, eli harjoitella omaan itseen suhtautumista uudella erilaisella tavalla.

Illuminaattien valvova silmä on kaikkialla!

Herkkyys ei ole väärin eikä ujous. Ne voi myös kääntää voimavaraksi. Itsekin olen herkkä ja vähän jännittäjätyyppi. En aina uskalla ottaa uusiin ihmisiin kontaktia ja tietyt tilanteet saattavat jännittää enemmän tai vähemmän. Nyt ajan saatossa tilanne on jonkun verran hellittänyt, nuorempana jännitin enemmän. Olen kuitenkin aina uskaltanut hoitaa mun arkiset askareet kuten vaikka kaupassa käynti, linja-autolla matkustaminen, erilaiset virastokäynnit ja tykkään kyllä olla myös ihmisten parissa ja jutella ihmisten kanssa (ainakin tiettyyn pisteeseen asti), vaikka olen myös aika paljon itsekseni. Olen myös jonkun verran private person eli suojelen mun yksityisyyttäni enkä ihan aina kerron ihmisille kaikkea musta. Mutta sen mitä kerron ja toisille näytän on aina aitoa.

Ujous on enemmänkin ominaisuus niin kuin herkkyyskin. Ehkä sinulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa jonkun verran niin kuin mullakin oli nuorempana vähän. Ihmiset, jotka sanovat ettet pärjää tuollaisena aikuisten maailmassa eivät oikein osaa suhtautua tilanteeseesi. Heiltä taitaa puuttua lempeyttä ja empatiakykyä. Tosin tuo lause "et pärjää aikuisten maailmassa" kertoo myös siitä, että maailma on aika kova ja että joskus se on aika haastava paikka meille herkille ja ettei herkkyyttä aina ymmärretä.

Tsemppiä sulle.