ja kerron etten nyt pidä kenestäkään sillä tavalla että ajattelisin tai kaipaisin häntä. Johtuu siitä että kauan on tapahtunut jotain sellaista, joka ei ole millään tavalla edesauttanut tilanteen muuttumista paremmaksi. Liikaa ihmisiä kertomassa yhä. Se on saanut aikaan tunteettomuutta, koska stressiä on muustakin syystä ollut kauan, aivan liian kauan. Joskus kurkkua kuristaa niin ettei hengitys tunnu kulkevan. Suurin haave liittyy yhä siihen paikkaan mistä "poislähtö" romahdutti tasapainon. En ole kuin joskus harvoin ajatuksissani haaveillut löytäväni ihmisen elämääni. Keskeinen iso ongelma on vuosien ajan ollut perusturvallisuudentunteen puuttuminen. Kun ihminen ei voi hyvin silloin on vaikea jaksaa uusia asioita ja ihmisiä yksityiselämässä, tai ehkä on niin ettei enää ole tarvetta alkaa suhteeseen kenenkään kanssa. Luulen kyllä kuitenkin niin, että se enemmän johtuu monesta rankasta vuodesta.
Olen rehellinen
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.