Itseltäni ettei kukaan koskaan jaksaisi minua. Voiko tästä toipua? Vai pitääkö toivottaa yksinäinen loppuelämä tervetulleeksi jossa ei ole muuta kuin toivo paremmasta huomisesta joka ei koskaan toteudu?
Olen niin hukassa ja kadoksissa
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voi toipua ehkä ajan kanssa.
Minusta itsestäni en tiedä.
Oon kuullu kaikenlaista lesbotukasta huoraan, mutta meneppä sitten sanomaan mikä olen.
Tyttö vissiin vuoan?
Opettele rakastamaan itseäsi. Helpoiten se käy huomaamalla heikkoutesi ja suhtautumalla niihin myötätuntoisesti.
kyllä sinä pärjäät. täytyy luottaa vain itseensä ja hankkia norsun nahka mikä kestää iskut ja kolhut ja leijonan mentaliteetti joka nauraa vain vastoikäymisille ja kaikille tämän kaupungille yksinkertaisille ihmisille.
sinulla täytyy olla henkistä voimavaraa vaikka kuinka, ja mitä enemmän maailma potkii sitä enemmän sinulla täytyy olla henkistä voimavaraa.
uskon sinuun, et ole samanlainen kuin suurin osa näistä imbesilleistä joita kaupungilla notkuu ja pyörii, olet vahva, olet selviytyjä.
Koskettava motivaatiokirje itsellesi, risto. Voin osittain jopa yhtyä kirjoitukseesi, että kaupungilla näkee typerää porukkaa, koko kylää en tästä hyvästä kuitenkaan ruoskisi.
Typeryksen tunnistaa sellaisesta ilkeän autuaasta kirkasotsakatseesta, jossa ko pällistelijä ei ymmärrä olevansa ensinnäkin erittäin läpinäkyvä ja toisekseen erittäin kujalla, joka tekee habituksesta tuplasäälittävän.
Jatkan vielä, koska tämä on kivaa. Hyppäisin itse varmaan rapakkoon, mikäli elämässäni olisi vastaavanlaisia sidosryhmiä mihin samaistua tai niin vähän annettavaa muille kuten esim se, että näkee jonkun kadulla
Miksi luulet tuntevasi aloittajan?
Joskus pitää vajota pohjalle ja kohdata kaikki pelkonsa. Niistä kun selviää, niin sit on entistä vahvempi. Yksinolo ei automaattisesti tarkoita yksinäisyyttä. Parisuhteessakin ollaan melko yksinäisiä, jos suhde alkaa olemaan tiensä päässä. Yksin voi olla onnellinen. Ja siihen kun tottuu, niin ei jossain vaiheessa kaipaa elämään ketään.
"jossain vaiheessa kaipaa elämään ketään." kunnes yhtäkkiä odottamatta paikassa jossa ei ikinä odottaisi tapahtuvan mitään sellaista tapaa miehen, jonka jälkeen maailma ei ole enää entisellään niisk!
Heh heh. Niinpä.
Sama tilanne itselläni joskus. Tulin uskoon ja ymmärsin, että ei tässä maailmassa pysy "ehjänä" kuin paholaisen lapset. Maailma vie merkityksen lopulta elämältä. Yksinolo on joidenkin osa. Sitä suurempi lohdutus on Jeesuksen sanoissa. Kehoitan sinuakin etsimään Jumalaa yksinäisyydessä (hommaa Raamattu tai lue netistä/sovelluksesta evankeliumit). Jumalalta saa uudet aistit, joilla alkaa nähdä maailmaa sellaisena kuin se todellisuudessa on. Arvosikin muuttuvat jos niin teet. Mikään tavallinen kirja ei tämmöistä tee. Raamattu parantaa kun sitä luetaan uskossa Jeesukseen.
Ei kai uskossa sinänsä mitään pahaa ole. Mutta se ei sovi mulle. Uskon Jumalaan siitä huolimatta ja rukoilen lähes päivittäin. Jeesushahmoon en vain jotenkin usko.
Varmaankin johtuu siitä että sinun olisi tunnustettava syntisyytesi ja kykenemättömyytesi itse selvitä elämäsi ongelmista. Jeesus ei ole mikään suvakkijumala. Hän on Kaikkivaltias kuka on kuollut itsekkäiden ja piittaamattomien ihmisten syntien edestä.