Sain keskenmenon raskausviikolla 7 . Alkoi ensin rusehtavalla "kuivalla" vuodolla joka ei ollut runsasta. Sitten vuoto muuttui punaiseksi mutta oli edelleen melko niukkaa, ehkä hieman limaista.
Joitakin tuntemuksia alamahassa oli, ei kuitenkaan esim. särkylääkettä vaativia. Tätä jatkui muutaman päivän. Kivut (supistukset) lisääntyivät hieman ja lopulta vessa reissun yhteydessä pönttöön tuli hieman kananmunaa pienempi tummanpunainen"pussi" jossa näkyi sisällä jotakin tummempaa.
Näky ei häviä mielestäni koskaan.
Joitakin tuntemuksia alamahassa oli, ei kuitenkaan esim. särkylääkettä vaativia. Tätä jatkui muutaman päivän. Kivut (supistukset) lisääntyivät hieman ja lopulta vessa reissun yhteydessä pönttöön tuli hieman kananmunaa pienempi tummanpunainen"pussi" jossa näkyi sisällä jotakin tummempaa.
Näky ei häviä mielestäni koskaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Raskauteni kesti yhtä kauan kuin sinulla mutta keskenmeno oli hieman erilainen. Vuoto oli runsasta ja alavatsaa kouristeli. Näin myös palasia, aika isoja ja minustakin näky oli järkyttävä vaikkei yhtä paha kuin sinulla.
Toivon sinulle tosi paljon voimia, itsestäni tuntuu kuin pohja olisi lähtenyt hetkeksi elämältä pois. Olin niin iloinen ja yhdessä hetkessä niin säikähtänyt ja surullinen. Elämä opettaa nöyryyttää...
Pöntöstä meni alas minunkin pienokaiseni, joka hetken makasi vessapaperin palasen päällä. Ensin en oikein tajunnutkaan mikä se oli ennen kuin olin vetänyt "makaronin muotoisen" pikkuisemme maailman meriin. Olisin haudannut hänet, jos olisin tajunnut järkytykseltäni. En voi koskaan unohtaa sitä, joka kuitenkin oli ihminen, ja jota sain edes hetken pitää kädelläni.
Mulle tuli keskenmeno viime uutena vuotena. Olin pari viikkoa aikaisemmin käynyt lääkärissä ja nähnyt sen pienen ihmeen...sydämen liikkeet pienessä möntissä. Menimme alkuraskauden ultraan yhdessä mieheni kanssa ja hän oli intoa täynnä. Into loppui sillä sekunnilla kun ruudulle piirtyi kuva pienestä hahmosta. Hänellä oli pikkuiset jalat ja kädet ja hän oli ihan kippuralla, mutta mikään ei enää liikkunut. Sydän ei enää sykkinyt. Olin yhden päivän ja kaksi yötä se möntti mahassa, kunnes se otettiin kaavinnalla pois. En ikinä nähnyt häntä "luonnossa" mutta se hahmo joka näkyi ultran kuvaruudulla palaa aina uniini ja tulee mieleeni valveillakin.
Se näky ei unohdu koskaan...
Jaksamista teille kaikille muillekin jotka olette kokeneet keskenmenon.
Ja jos tunnette olevanne yksin, eikä kukaan tunnu ymmärtävän niin mulle voi kirjoittaa osoitteeseen [email protected]
Ollaan toistemme tukena!
Parempaa kevättä kaikille.