Elämä on niin monella tapaa raskasta

Älä sellaista tee. Olet arvokas ja ainutlaatuinen ihminen. Ei paha ole kenkään ihminen. On vain toinen heikompi toista.

Entä jos koettaisit vain kohdata ne ihmiset. Pyytää anteeksi, ei siihen kuole, ainakaan useimmissa tapauksissa. Miksi pitäisi kuolla ennemmin.

Aina voit auttaa muita ihmisiä, vaikka itse kokisit olevasi ties mikä. Jos oikeasti rakastat muita, niin älä ainakaan sen nimissä tee itsellesi mitään,koska susta oikeasti voi olla apua hyvinkin monelle ihmiselle, vaikka et sitä tiedostaisi. Ja muutenkin tuskin olet täysin realistinen tossa maailmassa. Olen lähes 100 varma että sinulla on huonon itsetunnon takia vain vääristynyt maailmankuva huonoon suuntaan.

Voimia sinne!

Huh! Aika rankkaa itsensä soimaamista. Jos tietäisin miten auttaa niin tekisin sen.

Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Olet kuitenkin tehnyt työtä itsesi tähden 10-vuotta. Se on aikamoinen saavutus. Olet ottanut vastuuta itsestäsi, joten tuo mitä sanot ei ole täysin totta.

Ehkä kaipaamasi muutos onkin käytännön asia eikä sitä voi hyväksyvän terapian avulla selvittää? Sinun pitäisi löytää paikkasi tai ihmisesi. Ajattelen asiaa siten että ympärilläsi on ollut vääränlaisia ihmisiä ja olet hyvin itsekriittinen tällä hetkellä.

On ehkä kliseistä mainita uskonnon merkityksestä mutta usko Jumalaan saattaa avata sinulle ovia uudenlaiseen ajattelumalliin. Ja sitten käy mielessä ovatko terapeuttisi sinulle sopivia. Tai onko istunnot jotain mikä on ollut pakkopullaa ja tulisit toimeen ilmankin.

Buddhalaisuuden mukaan elämä onkin kärsimystä, kulttuuri viestii usein kuinka asioiden pitäisi ollakin helppoa. Se ei ole täysi totuus. Kaikki itsekehitys kuten elämäkin on hyvin vaikeaa. Vasta kun asiat järjestyvät ne voivat olla helpompia. Älä vertaa itseäsi niihin joille kaikki on helppoa.

On varmasti asioita joissa olet hyvä. Rakenna elämää omien mielenkiintojesi varaan. Mutta älä luovuta. Etsi enemmän tarkoitusta, älä niinkään ratkaisua. Elämä on elämistä varten.