osaatteko

Minä ihastun varmaan jokaiseen ohikulkevaan naisihmiseen ja kaikki on nii mukavaa.. No ei nyt kuitenkaan.. Kyllä minä oon ihan eri pirteä kun ihastuu johonki toiseen, ja sama antaa sen näkyä ulospäin.. Pääasia että on hauskaa..
*PS. Tyttöystävä vaan ei oo nii iloinen asiasta ;)

Ensin pitää varmistua itse siitä, että on ihastunut ja sitten pitää hyväksyä se, että se ihastuksen kohde saa vapaasti ajatella mitä ajattelee. Kun pitää ihastumisensa vähintäänkin yksipuolisena, ei ihastuksen kohde pääse häiriintymään häneen kohdistuvasta ihailusta, vaan hänellä on aikaa oppia vastaanottamaan ihastelut. Lopputulos on parhaassa tapauksessa elinikäinen ystävyys, ja paremminhan ei voisi olla! Parhaimmissa avioliitoissakinhan aviopuolisot kokevat olevansa toistensa parhaat ystävät.

Jokainen ihastuja voisi lopettaa huolehtimisensa turhista kiemuroista, niinkuin "Tulisikohan meistä joskus vielä aviopari? Mitähän mutsi ja faija ajattelisi meidän suhteestamme? Entä jos HÄNEN lähisukuunsa kuuluu minun inhokkejani?? Olenkohan minä edes nätti hänen silmissään? Entäs jos hän ei pidäkkään siitä että..." Jne, jne...... Nauttimisen ehdoton edellytys on se, että pitää itsestään ja hyväksyy omat tunteensa. Ei kai kukaan voi vaatia, että jos joku alkaa flirttailla, niin hän tahtoo vääjäämättä mennä flirttailun kohteensa kanssa naimisiin! Ei kannata ottaa liikoja paineita kannettavakseen, vaan pitää osata nauttia elämästä ja pienistäkin hetkistä.

Jos joku saa vedettyä hymysi korviisi saakka, niin anna sen hymyn tulla! Ei sinun tarvitse huolehtia hymysi seurauksista ennenaikaisesti. Ja hymyilyn syyksihän voi aina kertoa että "ihan vain hymyilyttää", jos tulee tarvetta ottaa takapakkia...

Ei voi.

Ihastuin marraskuussa ihan silmittömän paljon ja pyöriskelen onnesta sekaisin vieläkin. Tunne on ihanan kutkuttava. sitä saikin odotella monia vuosia, kun tuon tunteen taas sai kokea. Kaiken lisäksi tuo ihastus poiki seurustelusuhteen, joten tämä tyttö ei vois enää onnellisempi olla.

toisaalta olen pilvissä mutta pelko tipahtamisesta kyllä seuraa varjona koko ajan. Aiemmat pettymykset vaikuttaa, en ole enää niin sinisilmäinen että uskoisin autuuden jatkuvat ikuisesti. Mutta silti... on tämä ihanaa, kuin huumetta.

Aina täysin masokistista. Menen aina ihastumaan vääriin miehiin. :(