Odotus - synnytys

kuin erikoistapauksissa.Saman äidin jokainen raskaus ja synnytys voi olla erilainen.

juu niin sen täytyy olla, minä en edes ns.huomannut että olin raskaana,olin ketterä kuin kissa ja töissä olin rv.36 saakka, ei aamupahoinvointia, ei pukamia, ei suonikohjuja,ei päänsärkyä, ei suonenvetoa, ei liitoskipuja, ei mitään, joten jos kaikki raskauteni on samanlaisia niin voisin olla aina raskaana, mutta SYNNYTYS prkl mitä tuskaa kesti yli 20tuntia josta ponnistus vaihe 76min ja vauva ei silti tullut "luonnollisesti" vaan jouduttiin vetämään imukupilla samalla kun toinen kätilö työnsi mahan päältä. niin
että raskaana voisin olla aina mutta ikinä en enää synnytä!!

Ensimmäisen odotus oli todella helppo ei pahoinvointia eikä muitakaan vaivoja. Töissä kävin ihan loppuun asti. Synnytys oli sitten todella pitkä avautuminen kesti melkein pari vuorokautta ja ponnistaminen tunnin. Olin aivan puhki väsymyksestä ja tuntui etten saa lasta pihalle omin voimin. Kaksi kätilöä kiskoi vauvaa ulos ja kolmas seisoi jakkaralla sänkyni vieressä ja painoi vatsaani kaikin voimin. Lapsi saatiin ulos mutta minulle tuli pahoja repeämiä. Olin kaksi kuukautta itse todella kipeä. En halua pelotella sinua. Nyt odotan toista lasta ja pelkään synnytystä kovasti.

synnytykseen. Paitsi korkeintaan siten, että jos odotusaika on sietämätön, on stressinsietokyky kasvanut synnytykseen mennessä valtavasti ja se tuntuu siedettävämmältä.

Itse oksensin koko raskauden ajan, en juuri vessasta pois päässyt. Kaikki muutkin mahdolliset vaivat ehtivät tulla raskausmyrkytystä myöten. Synnytys käynnistettiin ja kesti lähes kolme vuorokautta, supistuksia kolmen minuutin välein alusta asti ja ne olivat todella kipeitä koko ajan. Ponnistusvaihekin pitkittyi ja lääkäri antoi lopulta kymmenen minuuttia aikaa saada vauva ulos ennen kuin mennään sektioon. Päätin, että sehän tulee nyt ja se tuli. Kolme tuntia mua sitten ommeltiin repeämien takia.

Kumpikaan ei siis ollut helppo, ei raskaus, eikä synnytys. Näin jälkeenpäin se synnytys ei ainakaan tunnu enää kauheen pahalta. Kohta päästään seuraavaa kokeilemaan.

ensimmäistä odottaessa ei mitään vaivoja, ei yhtikäs minkäänlaista, mutta synnytys yhtä helv...pitkittyneen ponnistusvaiheen vuoksi (2,5h)

Toista odottaessa hirveä väsymys, pahoinvointia alusta loppuun,mutta synnytys kaikista helpoin, kesti 4,5h ja vauva putkahti tulla yhdellä työnnöllä ulos!

Kolmatta odottaessa kaikki mahdolliset vaivat(istukkavuotoja, raskausdiabetes,hirvittävä väsymys, jokapäiväinen päänsärky, pahoinvointia alusta loppuun välillä ihan rajunakin, kipua särkyä ja kolotusta...)odotusaika siis yhtä tuskaa, synnytys rankin kokemus kaikista kolmesta, 6h josta ponnistusvaihe 3h!! Lähes tauottomia supistuksia koko ajan, ei auttanut epiduraali eikä mikään muukaan ja vauva piti loppukädessä auttaa imukupilla ulos kun olin niin puhki. Että ei pidä ainakaan minun kohdallani paikkaansa tuo väite...