Masennuslääkkeitä käyttävät menehtyvät yleensä ennenaikaisesti

Masennuslääkeethän tutkitusti lisäävät itsemurhariskiä, eivät vähennä sitä. MIten niiden syöminen estäisi itsemurhan paitsi jossain hyvin yksittäisissä satunnaisissa tapauksissa, joita lääkärit eivät osaa tunnistaa? Erään tutkimuksen mukaan masennuslääkkeet lähes kaksinkertasitivat mieleltään täysin terveiden itsemurha- ja väkivaltariskin Miten uskot, että ne vaikuttavat kliinisen depression diagnostiset kriteerit täyttävien itsemurhariskiin?

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27729596/

Masennuslääkkeiden sijasta olisi ihan hyvä antaa plaseboa, koska se on ihan yhtä tehokas potilaiden masennuksen hoidossa etenkin, jos sokkoutus ei purkaudu. Vanhempien masennuslääkkeiden plasebokontrolli purkautuu useammin, koska niissä on vahvemmat sivuoireet, ja siksi ne ovat tutkimusten mukaan keskimäärin tehokkaampia. Keksimääräinen ero masennuslääkkeiden ja plasebon välillä on kuitenkin kliinisesti merkityksetön. En muutenkaan ymmärrä, mikä pointti on tehdä tutkimuksia, jossa rekrytoidaan lähinnä valmiiksi lääkeriippuvaisia potilaita, jossa plasebokontrolli tutkitusti purkautuu ja jossa yritetään pisteyttää lääkärien ja potilaiden tulkintoja siitä, miten nämä lääkeriippuvaiset ihmiset reagoivat kun heidät äkkiä vieroitetaan plasebolle tai ajetaan uudelle lääkkeelle ja miten heidän oletettu sairautensa, joka on siis vain käytöksen ja tunne-elämän tulkintaa, paranee tai ei parane. Eihän masennus ole tunnettu somaattinen sairaus, tulkitusti masentunut mielentila voi johtua lukuisista asioista, myös olosuhteiden ja tunteiden tulkinnoista. Yhtä hyvin voisit tehdä pakkomielteistä tutkimusta, miten alkoholi vaikuttaa mielentilaan alkoholisteilla ja tehdä siitä pitkälle meneviä tulkintoja, että mistä tämä ns. alakuloinen mielentila (joka siis alunperinkin johtuu osin alkoholista) paranee tai ei parane. Koko touhussa ei ole mitään järkeä.

Anonyymi kirjoitti:

Masennuslääkeethän tutkitusti lisäävät itsemurhariskiä, eivät vähennä sitä. MIten niiden syöminen estäisi itsemurhan paitsi jossain hyvin yksittäisissä satunnaisissa tapauksissa, joita lääkärit eivät osaa tunnistaa? Erään tutkimuksen mukaan masennuslääkkeet lähes kaksinkertasitivat mieleltään täysin terveiden itsemurha- ja väkivaltariskin Miten uskot, että ne vaikuttavat kliinisen depression diagnostiset kriteerit täyttävien itsemurhariskiin?

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27729596/

Masennuslääkkeiden sijasta olisi ihan hyvä antaa plaseboa, koska se on ihan yhtä tehokas potilaiden masennuksen hoidossa etenkin, jos sokkoutus ei purkaudu. Vanhempien masennuslääkkeiden plasebokontrolli purkautuu useammin, koska niissä on vahvemmat sivuoireet, ja siksi ne ovat tutkimusten mukaan keskimäärin tehokkaampia. Keksimääräinen ero masennuslääkkeiden ja plasebon välillä on kuitenkin kliinisesti merkityksetön. En muutenkaan ymmärrä, mikä pointti on tehdä tutkimuksia, jossa rekrytoidaan lähinnä valmiiksi lääkeriippuvaisia potilaita, jossa plasebokontrolli tutkitusti purkautuu ja jossa yritetään pisteyttää lääkärien ja potilaiden tulkintoja siitä, miten nämä lääkeriippuvaiset ihmiset reagoivat kun heidät äkkiä vieroitetaan plasebolle tai ajetaan uudelle lääkkeelle ja miten heidän oletettu sairautensa, joka on siis vain käytöksen ja tunne-elämän tulkintaa, paranee tai ei parane. Eihän masennus ole tunnettu somaattinen sairaus, tulkitusti masentunut mielentila voi johtua lukuisista asioista, myös olosuhteiden ja tunteiden tulkinnoista. Yhtä hyvin voisit tehdä pakkomielteistä tutkimusta, miten alkoholi vaikuttaa mielentilaan alkoholisteilla ja tehdä siitä pitkälle meneviä tulkintoja, että mistä tämä ns. alakuloinen mielentila (joka siis alunperinkin johtuu osin alkoholista) paranee tai ei parane. Koko touhussa ei ole mitään järkeä.

Sikäli samaa mieltä, että uskon, ettei ole yhtä "masennus" -nimistä sairautta, vaan kyse on oireesta. Joissain medikalisaatiokriittisissä kirjoissa on tästä kirjoitettu. Monissa maissa ja kulttuureissa masennusta hoidettiin tehokkaammin ennen kuin lääkefirmat saivat manipuloitua lääkintäviranomaiset hoitamaan masennusta lääkkeillä. Näissä kulttuureissa depressio-termiä ei tunnettu, vaan käytettiin omia termejä. Potilaan psykososiaalinen tilanne kartoitettiin laajasti ja sitä pyrittiin parantamaan. Myös suku otettiin hoitoon mukaan. Nyt hoidetaan seurausta, ei syytä. Ihminen eristetään kotiin pelottavana mielisairaana ja painostetaan syömään pillereitä. Aika sairasta touhua.

Itse en ole koskaan suostunut syömään psyykenlääkkeitä. Stressaava elämäntilanne nostaa itsessään verenpaineita. Verenpaineeni ovat tällä hetkellä erittäin alhaiset. Verenpaineita nostaa myös liikkumattomuus ja epäterveellinen ravinto, mitkä ovat tavallisia ongelmia masentuneelle ihmiselle. Myös monet kipulääkkeet vuosien saatossa on vedetty markkinoilta sydän- ja verenkiertovaikutusten vuoksi.

Kannattaa myös muistaa, että kuvainnoillisesti sydämen särkyminen tarkoittaa sitä usein myös käytännössä. Pelkällä psyykkisellä stressillä voi saada aikaan sydänkohtausta vastaavan tilan (ilman sepelvaltimoiden ahtautumista). Tilan nimi on takotsubokardiomyopatia.

Eiköhän ongelma ole huonosti hoidettu tai hoitamaton masennus. Huonoa hoitoa on (pelkkä) lääkehoito. Vaikeasti psyykkisesti oireileva ihminen ei voi hyvin fyysisestikään. Eli sydäntä suojeleva ratkaisu ei ole jättää lääkkeitä syömättä, koska sekin kuormittaa kehoa ja pumppua. Oikea ratkaisu olisi saada oikeaa hoitoa, eli laajaa psykososiaalista tukea. Eristäminen (lääkkeitä ja kotiin) ei ole kenellekään hyväksi. Missä vaiheessa näemme koronan aiheuttaman piikin sydänkuolleisuustilastoissa? Ihmisiä on eristetty. Itsessään se riittää laukaisemaan esim. takotsubokardiomyopatian.

Ennen oli https://fi.wikipedia.org/wiki/Euroopan_sairas_mies
Uuden tietoisuuden perusteella on Euroopan sairas Suomineito.

Onnellisuuspillerit eivät pidä ihmistä iloisena loputtomiin.
Hoitoa joka johtaa entistä vaikeampiin seurauksiin.