Tarvitaanko nyt Masto2-hanke koska masennuseläkkeet ovat kestämättömällä tasolla?

Hei, myös satakunnan kansassa sama mielipidekirjoitus samoilta asiantuntijoilta. Ovatkohan poliitiikassakin mukana vielä, jos on vaikka tullut erimielisyyksiä hallituksessa Masto-hankkeen käynnistämisestä.

Otsikko on tässä toinen. SK:ssa otsikko Masennuslääkkeiden määrä isossa kasvussa - asiantuntijat penäävät uutta Masto-hanketta apuun työkyvyttömyyden vähentämiseksi. Tässä on lukijat kommentoineet, että Masto-hanke ei toiminut. Siinä ns. hankepotilaita vain lääkittiin lisää ja kirjoitettiin lausuntoja työkyvyttömyyseläkkeelle. Oliko Masto1-hanke enemmän lausuntohanke kuin oikeaa apua masentuneille.

Mielenkiintoinen aloitus, kiitos! Onko täällä tietäjiä, jotka osaisivat neuvoa, mistä löytyvät tiedot Masto1-hankkeeseen osallistuneista _kaikista_ tahoista?

Mahdollisessa opinnäytetyö-mielessä (haeskelen vielä aiheita) minua kiinnostaa erityisesti hankkeessa käytetyt ostopalvelut.

Niidenhän pitäisi olla julkista tietoa, mutta loppuraporttiin niitä ei ole kirjattu, esimerkiksi minkä tyyppisiä ostopalveluja ja minkä verran niitä on ollut Masto-hankkeessa mukana.

Oletan, että Masto-hankkeessa potilaiden masennuksen diagnosointi, hoitosuunnitelmat ja työkyvyttömyyslausunnot on lähtökohtaisesti tehty työterveyshuollossa. Olen kuitenkin kuullut, että hankkeeseen on myös ostettu psykiatrian erikoislääkäri -palveluja yksityiseltä sektorilta (ehkä pienempien terveyskeskusten ja paikkakuntien tueksi).

Olisi kiinnostavaa vertailla julkisen ja yksityisen sektorin sekä työterveyden toiminnassa olevia masennuksen diagnosointi- ja hoitokäytäntöjä, ja Masto-hankkeeseen kertyneet tiedot voisivat antaa jotain osviittaa tähän.

Koska viime aikoina on ollut julkista ja tieteellisesti perusteltua keskustelua ylidiagnoisoinnin ja ylihoidon haitoista potilaille, myös masennuksesta kärsiville, niin olisi kiinnostavaa selvittää, minkälaiset palvelujärjestelmän ohjaus- ja valvontakäytännöt _saattaisivat_ ohjata masennuspotilaita sellaiseen hoitotilanteeseen ja -suhteeseen, jossa heille diagnosoituihin psyykkisiin sairauksiin, kuten masennukseen, annetaan jopa pitkäkestoisesti vaikuttamatonta hoitoa, joka vaarantaa potilasturvallisuuden ja aiheuttaa vakavaakin haittaa.

Toivottavasti psykiatrian alalla työskentelevät terveydenhuollon ammattilaiset eivät pidä viime aikoina virinnyttä julkista kiinnostusta masennuspotilaiden diagnosointi- ja hoitokäytäntöihin ilkeilynä, salaliittolaisuutena ja psykiatrian mustamaalauksena. Korona on nyt opettanut pikapikana jokaiselle, että vain yhdessä voimme selättää niin sanotut pirulliset ongelmat, joita tiedekentällä on viime vuosina tarkemmin määritelty.

Pirullisia ongelmia psykiatriassa piisaa. Sitä ei kukaan voi kieltää.

korjaus: työterveyden -> työterveyshuollon