Ihmisissä on optimisteja ja pessimistejä, juu ja suurin osa siltä väliltä. En tiedä miten elämän asenne peilautuu siihen, miten elätte elämäänne. Arvelisin että , äh... ei kun siis suunnitteleko elämäänne eteenpäin vai elättekö päivän kerrallaan. Jotenkin tuntuisi siltä että optimistit suunnittelee ja pessimistit ottaa päivän kerrallaan, vai olisko toisinpäin. Joka tapauksessa jos katsotte tästä eteenpäin kaksi vuotta, uskotteko elämänne muuttuvan, tuleeko elämäänne esimerkiksi "se oikea" tai paraneeko taloudellinen asemanne, muutatteko maalle vai kenties jotain muuta, mitä?
tätä päivää ja kaksi vuotta eteenpäin
Optimistinen pessimisti
121038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen jotain siltä väliltä. Mutta otan päivän kerrallaan. Koen joka päivä onnistumisen tunnetta kun kaikki asiat kotona, työssä menevät nappiin ja yö tulee hyvin nukuttua. Oltan päivän kerrallaan en halua murehtia tilevia tai menneitä. Elän nyt tätä päivää. Haaveita on, mutta onko ne sitten toteutettavissa, ehkä.
optimisti, joka löytää asiasta kuin asiasta jotain hyvääkin..:)
Elän nyt tätä päivää..tähän päivääni kuuluu toiveiden ja unelmien elätteleminen.
Toivon ja uskon kahden-vuoden kulutta olevani entistäkin tasapainoisempi ja seesteisempi.
En unelmoi mahdottomia, enkä sido elämääni tapahtumiin jotka ovat hyvin vaikeita saavutettavia.
Niin jokainen saavuts tuntuu ehkä onnenpotkulta ihanalta yllätykseltä.
15 vuotta on kyllä mennyt päivä kerrallaan, pakko myöntää. Sitä aina ajattelee että kunhan poika on iso niin sitten voi miettiä mikä miusta tulee isona. On aika helppoa elämää vaikkakin tylsää =)
Mutta toivottavasti kahden vuoden kuluttua elämä on muuttunut. Uutta miestä en tartte, vielä tuo sama tuossa mukana kulkee mutta muuten pitäs remonttia saada elämään ;)
Kun on toivottavasti vielä puolet elämästä jäljellä niin onhan sitä jotain kivaa keksittävä.
aloittajankin pitää kertoa...kuulutko itse optimisteihin vai pessimisteihin..ja mitä on oma elämäsi parin vuoden päästä? Oletko jo löytänyt se "oikean"..
Olen ehdottomasti optimisti :-)))))
Hmmm.. parin vuoden päästä , olen saanut potkut, oikeaa ei ole löytynyt, sensijaan olen kokenut monta epäonnistunutta ihmissuhdetta,, ei vaan oikeesti...
enemmän optimisti kuin pessimisti, kahden vuoden kuluttua elän kuten nykyään, paljoa ei ole muuttunut. Oikea nainen edelleen hakusessa...
höh, on tässä kans optimisti
tuon kaiken alta pilkistävä "avuton" poikamaisuus pukee sinua...:))) Toivottavasti löydät etsimäsi...ja, kun löydät pidä kiinni aika kulkee...:))))
juuri oma elämänasenne, joka kunkin kohdalla vaikuttaa siihen miten elää??
Olen optimisti ja elän tätä päivää, mutta suunnitelmia ja haaveita pitää mielestäni olla, sillä nekin antavat voimia tähän päivään ja mielelle virkeyttä.
Sitä oikeaa jos jää odottelemaan voi olla, että jää odotellessa elämä elämättä. Se tulee sitten kun on tullakseen!
Juu maalle muutan heti kun mahdollista ja optimisti, kun olen uskon sen toteutuvan piankin ja saan sen oman pihankin :))
elämä on tunneihmiselle tragediaa, järki-ihmiselle komediaa.
Meniköhän aiheen vierestä, sori ;)
Hmmmm.... olisko noin? Periaatteessa kuulostaa oikealta mutta enempi miettien niin tieto lisää tuskaa. Taitaa olla parempi vain olla tyhmä niin elämä on auvoista. Onks järki ihminen muuten viisas vai älykäs?
Luulenpa lisäksi että tunneihmiset voivat olla paljon onnellisempia??
kyllä olisin vähän sitä mieltä että järjellä tätä maailmaa ja elämää ajatellessa se vasta traagista olis. Sen verran kauhiaan suuntaan ollaan menossa. Kyllä ne ruusunpunaiset lasit on se temppu jolla saadaan ihmiset iloisesti etiäpäin porskuttamaan. Ehkä siinä on myös toivo.
Jos realistisesti ajattelis mitä kahen vuoden perästä on niin kyllähän ei tekis mieli mitään tehdä :(
joka päivä!
Jos käyttää tämän hetken mielekkäästi niin elämä on ihanaa.