Historian paras kenraali

On vähän kyseenalaista voiko Mannerheimin (tai muitakaan valtionpäämiehiä Napoleonin aikojen jälkeen) laskea sotilasjohtajaksi. Talvi- ja Jatkosodassa Mannerheim oli jo enemmänkin poliitikko, eikä enää armeijan leivissä. Noin ylhäältä ylipäälliköllä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ulkoistaa myös kaiken nerokkuuden tai tunaroinnin alemmas komentoketjussa.

Kyllähän Mannerheim armeijaurallaan varmasti osallistui hyökkäys- ja puolustusstrategioiden suunnitteluun myös konkreettisemmalla tasolla, kuin tyyliin "Hyökkäätte Kannaksen yli Pietariin ja valtaatte sen."

Anonyymi kirjoitti:

On vähän kyseenalaista voiko Mannerheimin (tai muitakaan valtionpäämiehiä Napoleonin aikojen jälkeen) laskea sotilasjohtajaksi. Talvi- ja Jatkosodassa Mannerheim oli jo enemmänkin poliitikko, eikä enää armeijan leivissä. Noin ylhäältä ylipäälliköllä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ulkoistaa myös kaiken nerokkuuden tai tunaroinnin alemmas komentoketjussa.

Kyllähän Mannerheim armeijaurallaan varmasti osallistui hyökkäys- ja puolustusstrategioiden suunnitteluun myös konkreettisemmalla tasolla, kuin tyyliin "Hyökkäätte Kannaksen yli Pietariin ja valtaatte sen."

Lue lisää

Lykkäät pötyä.

Ylipäällikkönä Mannerheim oli nimenomaan sotilas. Valtionpäämies hän oli vain elokuusta -44 alkaen.
Tosin hänellä oli vaikutusvaltaa myös poliittisiin päätöksiin.

Ylipäällikkönä Marski teki kaikki strategiset ratkaisut.
Operaatioihin vaikuttivat alaiset ( lähinnä Airo) jonkin verran,mutta lopulliset päätökset teki aina Marski.
Usein hän rauhallisina aikoina puuttui hyvin pieniinkin asioihin.

Mannerheim oli erinomainen ylipäällikkö. Maailmassa ei ole ollut yhtään sotilasta, joka ei olisi epäonnistunut joskus. Venäläiset pääsivät yllättämään suomalaiset kesäkuussa 1944, mutta Mannerheim esikuntineet selvitti sopan loppujen lopuksi hyvin. Neuvostoliiton hyökkäys saatiin pysäytetyksi, ja Suomi pelastui Neuvostolliiton valloitussuunnitelmalta,

Lisäisin Msnnerheimin suuriin menstyksiin talvisodan lisäksi esimerkiksi vapaussodan 1918. Mannerheim pelasti Suomen bolsevismilta.

Anonyymi kirjoitti:

Lykkäät pötyä.

Ylipäällikkönä Mannerheim oli nimenomaan sotilas. Valtionpäämies hän oli vain elokuusta -44 alkaen.
Tosin hänellä oli vaikutusvaltaa myös poliittisiin päätöksiin.

Ylipäällikkönä Marski teki kaikki strategiset ratkaisut.
Operaatioihin vaikuttivat alaiset ( lähinnä Airo) jonkin verran,mutta lopulliset päätökset teki aina Marski.
Usein hän rauhallisina aikoina puuttui hyvin pieniinkin asioihin.

Lue lisää

Marski ei operatiivisesti ollut mikä nero sodankäynnissä. Talvela ja muut oikeasti hyvät soturit joutuivat useamman kerran vaatimaan muutoksia Marskin suunnitelmiin. Marskin sotaoppi oli ikivanha venäläinen ratsujoukkojen oppi eikä sillä ollut mitään tekoa 1940 - luvulla. Talvela oli kenties tärkein johtaja sodassa ja muutama muu kenraali.

Ilkka oli ihan kykenevä johtamaan kapinallisjoukkiotaan, mutta en silti ihan parhaimmistoon nostaisi (enkä kenraalistoon).

Eikä hän edes päässyt näyttämään taitojaan kovinkaan merkittävissä taisteluissa. Voitti yhden 80 miehen jalkaväkiosaston, löi hajalle parin sadan miehen ratsuväkiosaston ja jäi sitten vihollisen pääjoukon jalkoihin.

On täysin mahdollista, että Ilkka olisi osoittautunut erittäinkin hyväksi kenraaliksi tilaisuuden saadessaan, mutta sitä emme saa koskaan tietää.

Millä perusteilla? Tuskin kovin moni Suomen ulkopuolella pitää Mannerheimia puolijumalana.

Paras kenraali on kenraali talvi. Se pelasti Suomen talvisodassa ja Neuvostoliiton suuressa isänmaallisessa sodassa.

Tämä on totuus, vaikka talvisodan ihmeestä kunnia annettiinkin sotamarsalkka Mannerheimille ja suuren isänmaallisen sodan voitosta toveri Stalinille.

Ei pelkkä voiton saaminen ketään tee ’hyväksi’! Hyvyyttä on se, että alivoimalla lyö toistuvasti omaansa suuremman sotajoukon!

Anonyymi kirjoitti:

Ei pelkkä voiton saaminen ketään tee ’hyväksi’! Hyvyyttä on se, että alivoimalla lyö toistuvasti omaansa suuremman sotajoukon!

Tuokin pätee ainakin Aleksanteriin ja Wellingtoniin.

Tuhatseyski olisi ollut ehdolla, jollei Stalin telottanut.

Anonyymi kirjoitti:

Tuhatseyski olisi ollut ehdolla, jollei Stalin telottanut.

Tuhatsevski hävisi Puolassa.

Oli tai ei mutta ainakin munaa löytyi. Eipä nähty marskia hyökkäyksen etulinjassa milloinkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Oli tai ei mutta ainakin munaa löytyi. Eipä nähty marskia hyökkäyksen etulinjassa milloinkaan.

Marski oli pelokas.

Anonyymi kirjoitti:

Marski oli pelokas.

Marski osoitti rohkeutensa tsaaarin ratsuväen komentajana kahdessa sodassa.
Myös kahden vuoden tiedusteluratsastus Aasiassa osoitti suurta rohkeutta ja henkistä sekä fyystä kestävyyttä.

Samoin ylipäällikkyden ottaminen sekä -18 että myöhemmin osoitti sekin suurta rohkeutta ja riskinottokykyä.

Talvisodan pommitusten aikana hän istui työhuoneessaan sotaa johtamassa turkki päällä ikkunoiden rikkouduttua.

Anonyymi kirjoitti:

Oli tai ei mutta ainakin munaa löytyi. Eipä nähty marskia hyökkäyksen etulinjassa milloinkaan.

Ei sotaa nykyään johdeta eturintamasta.

Ennen 1900-lukua sodat olivat enimmäkseen (toki poikkeuksiakin on) kampanjoita, joissa yksi pääarmeija kävi käytännössä koko sodan, joka yleensä koostui muutamista tai korkeintaan muutamista kymmenistä suuremmista taisteluista. Vaihteleva joukko pienempiä joukko-osastoja saattoi osallistua sotaan huolehtimalla kaupunkien piirityksistä tai vihollismaan ryöstelystä. Tuollaisessa sodankäynnissä voi onnistua johtamalla pääarmeijaa katselematta juurikaan laajempaa strategista karttaa.

Nykyaikainen sota on rintamasotaa, jossa olisi täysin järjetöntä edes ehdottaa, että ylipäälikkö ottaisi vain suoraan komentoonsa yhden pataljoonan, jonka kanssa syöksyy taistelusta toiseen ja kuuntelisi muilta rintamilta saatuja tiedonantoja vain jos sattuu olemaan aikaa. Nykyaikaista sotaa johdetaan aina rintaman takaa.

Anonyymi kirjoitti:

Marski osoitti rohkeutensa tsaaarin ratsuväen komentajana kahdessa sodassa.
Myös kahden vuoden tiedusteluratsastus Aasiassa osoitti suurta rohkeutta ja henkistä sekä fyystä kestävyyttä.

Samoin ylipäällikkyden ottaminen sekä -18 että myöhemmin osoitti sekin suurta rohkeutta ja riskinottokykyä.

Talvisodan pommitusten aikana hän istui työhuoneessaan sotaa johtamassa turkki päällä ikkunoiden rikkouduttua.

Lue lisää

Mannerheim oli sotamarsalkka, Suomen marsalkka sekä presidentti eikä mikään tusinakenraali kun Suomen kohtaloa ratkaistiin 1939-1945.

Lützen oli hyvä ajatus, mutta kaikki meni mönkään, kun pappenheim sai tiedon liian aikaisin ja ehätti paikalle. Muutoin olisi kai Kustaan ratsuväki tehnyt hakkelusta Wallensteinin armeijoista. Nyt syntyi kiivas taistelu ja kuningas otti komentoonsa vastahyökkäyksen päällikön kaaduttua. Tästä hyökkäyksestä joukot palasivat ilman kuningasta.

Nyt sitten ruotsalaisen puolen kaksi rykmenttiä tuhoutuivat jouduttuaan erilleen ja saarretuiksi. Protestanttiset joukot tekivät uuden hyökkäyksen ja ottuvat taistelumaaston haltuun. Taistelu oli verilöyly ja jäi pattitilanteeseen. Illalla tuli pappenheimin jalkaväki paikalle ja jos W olisi uskaltanut jatkaa, niin ehkä olisi jonkinlainen voittokin ollut otettavissa. Tosin W:n armeija oli ilmeisesti melko kulunut ja haluton muilta osin.

W oli saanut asemansa nimenomaan siksi, että hänen tuli saada voitto. Kun sitä ei tullut, miehen viholliset saivat murhautettua hänet

Niin piti sanomani että se aiempi hyökkäys oli paljon järjettömämpi siellä oliko se minkä kaupungin luona. W narrasi Kustaan hyökkäämään vahvoja asemia vastaan ja muun piirittelyn ohella puoli armeijaa tuhoutuyi tai karkasi

Caesar hävisi Gergovian taistelun.

Anonyymi kirjoitti:

Caesar hävisi Gergovian taistelun.

”Maailman paras” ja ”täydellinen” ovat kaksi eri asiaa. Totta kai Caesar hävisi joskus. Kaikki häviävät joskus.
Jos ei elämänsä aikana tee yhtäkään virhettä, ei koskaan opi mitään uutta ja aika harva meistä tietää ja osaa kaiken jo syntyessään.

Gergoviassakin Caesar ymmärsi kuitenkin perääntyä kun jäi tappiolle, eikä hävinnyt koko sotaa yhden taistelun takia, vaan taisteli uudestaan Alesiassa ja sillä kertaa voitti.

Anonyymi kirjoitti:

”Maailman paras” ja ”täydellinen” ovat kaksi eri asiaa. Totta kai Caesar hävisi joskus. Kaikki häviävät joskus.
Jos ei elämänsä aikana tee yhtäkään virhettä, ei koskaan opi mitään uutta ja aika harva meistä tietää ja osaa kaiken jo syntyessään.

Gergoviassakin Caesar ymmärsi kuitenkin perääntyä kun jäi tappiolle, eikä hävinnyt koko sotaa yhden taistelun takia, vaan taisteli uudestaan Alesiassa ja sillä kertaa voitti.

Lue lisää

Jos kaikki häviävät joskus, niin kerropa koska ilmeisesti mielestäsi Caesaria huonommat Aleksanteri Suuri, Tsingis-kaani ja Wellingtonin herttua hävisivät taistelun.

Hän jätti hyödyntämättä tilaisuuden kaapata valta hullulta diktaattorilta puna-armeijan avulla, mistä pitkä miinus.

Teebalaiset tosin voittivat spartalaiset Spartan taannuttua ja ilmeisesti hopliitteja oli enää 300 ratkaisutaistelussa

Päinvastoin. Adlercreutz, Döbeln ja Sandels olivat päteviä ammattimiehiä. Viimemainittu osasi jopa käyttää koukkauksia, epäsäännöllisiä talonpoikaisjoukkoja ja järvikannaksia hyväkseen tasolla, jolle hänen myöhemmät kollegansa pääsivät vasta seuraavalla vuosisadalla.

"Kenraali Talvi" on hauska anekdootti, mutta ei täysin odotettavissa olevalle vuodenajalle häviäminen ole minkäänlainen ansio talvelle itselleen, vaan kyse on vain ja ainoastaan huonosta valmistautumisesta ja varustautumisesta. Lisäksi paljon suurempia ongelmia armeijoille kautta historian on aiheuttanut kesä.

Kenraali Talvi ei pysäyttänyt Napoleonia tai Hitleriä Venäjällä eikä Puna-armeijaa Suomessa, vaan nuo kaikki kaatuivat vain omaa typeryyttään ja olosuhteisiin paremmin valmistautuneiden armeijoiden lyöminä.

Niin ja tosiaan unohtui vielä mainita se, että Zizka oli sokea tai lähes sokea. Toisesta silmässään oli menettänyt näön jo lapsena, ja toiseen osui nuoli eräässä taistelussa hussilaissodan aikana. Siitä huolimatta Zizka jatkoi armeijansa johdossa vielä useita vuosia menestyksekkäästi.

Hitlerin esikuvina oli Fredrik Suuri ja Fredrik I Barbarossa.