Ihmettelen

"Ei saa" on vähän voimakas ilmaisu. Mainitsemiisi juttuihin kuten moneen muuhunkin annetaan kyllä pöntöstä neuvoja, mutta kieltoja ne eivät ole. Kymmenen käskyä ilmoittaa mikä on syntiä eikä siitä muuta listaa ole. Idea on siinä että halutaan varoittaa asioista joissa voi joutua synnille alttiiksi. Jos näihin asioihin sekaantuu, ompahan ainakin varoitettu. Syntiin joutumista emme pysty välttämään, minkä vuoksi vähän vierastan tällaista listamuotoista varoittelua. Koska olen käsittänyt kristityn vapauden ja lain hegellisyyden, en henkilökohtaisesti loukkaannu vaikka näitä varoituksia kuulenkin, mutta en myöskään suhtaudu niihin kieltoina. Sitä paitsi esimerkiksi alkoholi on sen verran kavala aine että siitä varoittelu on aivan paikallaan vaikkei tuo ihmiseen jännästi vaikuttava kemiallinen yhdiste itsessään syntiä olekaan.

Tanssimisesta varoitellaan varmaankin siksi että ravintoloissa satunnaisten kumppanien kanssa tanssimisessa on huoruuden henki mukana. Jos tanssii kotona aviopuolisonsa kanssa, en näe siinä mitään väärää.

Teattereissa käynnistä varoittelu on ehkä vähän liioittelua. Perustelu on varmaan siinä että väliajalla on usein alkoholitarjoilut. Useat aikuisten näytelmät myös koostuvat reseptistä: riitelyä, pettämistä, väkivältaa ym, samaa kamaa kuin telkkarin saippuasarjoissa. Luulenpa että tämä arvomaailma vie ihmistä pikemminkin kauemmas kuin lähemmäs Jumalaa.

Joitakin varoituksia perustellaan myös ajan käyttämisestä turhuuksiin. Tämä ei ole kovin uskottavaa koska tuolla perusteella voi tyrmätä minkä hyvänsä harmittomankin touhun kuten juoksuharrastuksen tai sanomalehdet. Ylipäätään, jos mistä tahansa asiasta tulee meille kristillistä uskoamme tärkeämpi, sitä voi pitää epäjumalana ja sen vuoksi ei-suositeltavana.

Tarvitsemme pikemminkin sydämen kristillisyyttä kuin listaa varoituksista.

Ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden. Se mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä, ei vaikuta mitään. Tämän Kristuksen sovitustyön henkilökohtaisesti käsittänyt ihminen ei enää halua elää synnissä vaikka siihen välillä joutuukin.