Ensimmäiset silakkamarkkinat järjestettiin Helsingin kauppatorilla 1743.
Perinne on pitkä. Olen käynyt lähes joka vuosi ja ostanut joitain maistiaisia
herkutellakseni ja kannattaakseni perinteen jatkumista omalta pieneltä osaltani.
Perinne on pitkä. Olen käynyt lähes joka vuosi ja ostanut joitain maistiaisia
herkutellakseni ja kannattaakseni perinteen jatkumista omalta pieneltä osaltani.
Vastaukset 25
Vanhimmat
En enää koskaan mene sinne.
Aikuisten autojen parkkia ei enää ole.
On vain Stadin maksamia fillareita mustiksille, kavererineen.
Antakaamme markkinoitten elää veroilla.
Perinteet sieltä ovat kuolleet.
H.
Mikkelissä on ollu vuosittain kalamarkkinat jossa myös silakoita, vasta paestettua muikkua muurikasta ynnä muuta särvintä, purkittua särkeä, muikkua liemessa.
Koronan takia ei pidetty tänävuonna.
Ennes'aekaa oli monta paivää kestävät " rapu ja muikku " karkelot rapu rapu rallaa hulinat Mikkelin keskustassa.
Silakkaliike on rauhan omainen liike toimii vastavoimana fasistille, rasismille, liikkeeseen voi liittyä suvaisevat ihmiset
No maistuu kyllä..vaan Helsinki on liian kaukana lähteä vartavasten silakoiden ostoon, tekisi mieli ostaa sellainen iso sangollinen eri tavoin säilöttyä silakkaa..
Pirre
Silakkamarkkinoita on muuallakin kuin Helsingissä. Vai eikö ole enää ?
Oon ollut kerran. Oli kallista kaikki. Säilykkeet hurjissa hinnoissa kauppaan verrattuna. Onhan siellä tunnelma ihan kiva. Mutta kalasta puheenollen tein tänään muikkukukkoa. Voi veljet, pyysin ystävän syömään, yhdessä herkuteltiin ja laitoin palan mukaan. En pystynyt laittamaan sian sivua kun oli pari senttiä läskiä. Ostin palan sianlihaa ja kuution silkoiden päälle.
Tuotteet ovat kalliimpia, koska kaikki on käsityötä, ei tehtaan liukuhihnalta
tullutta.
En osaa ajatella niin, että silakkamarkkoilla myytävien jalostettujen tuotteiden pitäisi olla yhtä halpoja kuin tehdastuotteet.
Maksan mielelläni pyydetyn hinnan, jotain arvostusta ihmisen yksilöllisesti
tekemälle työllekin pitää antaa.
täälä voi ostaa silakkaa ja säilötä itse, ja onkia raippaluodon sillalta.
mielestäni kuitekin tuore silakka savastuttena ja paistettuna on parasta
njj
Paikkakunnallani ei ole valitettavasti silakkamarkkinoita. Silakka ja muu kala
maistuu kaikissa muodoissa erinomaisesti. Kun ajattelen mitä vaan kotimaista
lajia niin vesi tulee kielelle. Tuoreena kypsennettynä pannulla, uunissa, grillissä, hiillostettuna, savustettuna tai graavattuna, silakka myös mausteliemeen tehtynä.
Seiti ei herätä intohimoja, mutta sitäkin kalakeittona syön.
Kaikki syömäni lohi ei ole ollut kotimaista. Kasvatettuahan se on joka tapauksessa, mutta maistuu, en ole kranttu.
Jouluruuistakin herkkujani ovat lasimestarin silli ja lipeäkala (plus perunaa)
Viimeksi olen syönyt Kitkan savustettuja muikkuja ja perunoita.
Se oli herkkuateria, vaikka muikut söin säilykkeenä.
Tuore savumuikku on vielä herkumpi.
Patakukkoakin olen joskus tehnyt, sen tekeminen ei ollut vaikeaa ja onnistui aina,
enää ei ole tullut tehtyä. Tuoretta kalaa ei ole lähimarketissani.
Sitä varten pitää aina vähän "matkustaa".
Kalatiski olisi oiva asia lähikaupassa, mutta ei ole edes kerran viikossa
silakkaa niinkuin joskus tapasi olla.
Kyllä kala on hyvää !
Pn se hyvää ja terveellistä. Nuo sinun kalaruuat on melkein kaikki samoja kuin minulla.👍🐠🐟🐠🐟
Kiva kuulla ! Mitä sinulla olisi lisätä listaan ? Olen vain korkeintaan keskinkertainen kokki,
ja vähän laiska ruoanlaittajakin, mutta minulla on joitakin vielä,
esimerkiksi joka vuosi teen mademuhennosta, sitä kai harva laittaa ?
Made itsessään ei ole mitenkään "aromikas" (en keksi parempaa sanaa) kala,
mutta mademuhennoskin voi olla aika hyvää. Ehkä se johtuu reseptistä,
jonka aikoinaan löysin.
Made on maultaan mieto, mutta ei kalan luontaista makua kannata liialla maustamisella peittää. Tuoretta madetta ei aina saa, mutta alkutalvesta sitä kalatiskistä löytää. Ostan valmiiksi nyljettynä, sattuneesta syystä. Keittoa olen laittanut , muhennos ei taitaisi onnistua. Kesällä lempikala on kuha, jota saa uistelemallakin mökkijärvestä. Jos sitä tulee enemmän, teen juhlaruuaksi fileistä rullia valkoviinissä hauduttaen. Voissa paistettuina fileet tosi hyviä, vain vähän suolaa ja ripaus valkopippuria ja uudet potut.
Joskus, nuoremmassa elämässäni, "liottelin" haukifileitä kokeeksi tilkassa valkkaria
pari tuntia ennen kypsentämistä, se paransi todella paljon makua, maistui raikkaalle.
Sain joskus haukia ilmaiseksi, en ehkä ostaisi. Hauki on melko mauton kala kuten madekin,
jota vain kerran vuodessa sen sesonkiaikaan laita. Ensimmäisen kuvittelin toiveikkaasti saavani itse nyljettyä...
Ahven on maultaan muikean hyvä. Myös kuha. Kuten sanottu: kaikki maistuu ja kala on terveellistä.
Minä olen käynyt vain ongella - heikoin tuloksin.... kadehdin vilpittömästi niitä, jotka voivat vastapyytämäänsä kalaa saada suoraan valmistettavaksi ja pöytään !
Turun silakkamarkkinoilla olen useasti käynyt, mutta tänä syksynä nekin on peruttu,
Kalasäilykkepurkkeja löytyy aina kaapista, nykyään säilötään kivasti suomalaista järvikalaa ja se on hyvää, maistuu vaikka leivän päällä.
Muikkua tai silakoita, kuhaa tai vaikkapa lohta, eli milloin mitäkin lähtee tuoreena kaupasta mukaani, varsinkin kun käyn prismassani, siellä on hyvin alkuperä ja pyyntipäivät merkitty, on hauskaa tietää minkä järven muikuista patansa milloinkin valmistaa.
"maissii"
Huomenna on ostettava pari miehen-kourallista Savu-Muikkuja.
Minunkin käyttämässä kaupassa merkinnät ovat hyvin esillä.
Elukat ovat kotoisin sieltä Kieli-Vammaisten järvestä.
Ei siis Päijänteestä. :)
H.
Useimpina syksyinä käydään joko silakkamarkkinoilla Helsingin Kauppatorilla tai mennään katsomaan Tervasaareen markkinoiden jälkeen tulevia suuria purjelaivoja. Onhan Kauppatorilla tunnelmaa, kun haitari soi ja kalastajaveneet tarjoavat antiaan, ihmiset maistelevat tuotteita ja seilaavat hyväntuulisina edestakaisin - kala, omenat ja kahvi tuoksuu. Kojuista löytyy suolaista ja makeaa, päällepantavaa ja silmän iloa. En erityisemmin ole maustekalan ystävä, silakka on niin vahvanmakuinen jo itsessään, etten yhdistäisi santelipuun kuorta , valkosipulia, neilikkaa, inkivääriä ja mitä kaikkea niistä purkeista löytyykään. Sinappisilakoita useimmiten pieni purkki lähtee mukaan. Tumma täyteläinen saaristolaisleipä on myös ollut ehdoton torituliainen. Nyt taitaa olla siellä markkinat meneillään, mutta pysytellään poissa väentungoksista.
Olen syntyisin muikkualueelta ja pyyntituoreilla nuottamiehiltä suoraan haetuilla muikuilla jo lapsena hemmoteltu. Niitä savustettiin, paistettiin voissa, valmistettiin kalasoppaa, äiti oli kalakukkomestari ja rantakalaa sai ostaa pitäjäjuhlissa ja erilaisissa tempauksissa. Keväiset lahnasaaliit muistan hyvin, kesällä onkikaloja ja uistimen saalista, talvella pikillä. Tuore sesongin kala on aina kuulunut elämään.
Meillä on kaksi yleensä kalapäivää viikossa, hyvinvarustetulta kalatiskilta ja joskus lastenlasten kanssa ongella ja virvelillä sekä silakkalitkalla . Sesongin mukaan vaihdellen, yleensä valmiina fileinä , kuha, ahven ja siika mieluisimmat. Kokonainen kirjolohi tai siika savustetaan, kun tulee nuoria perheitä kylään. Kirjolohesta pidän enemmän kuin Norjan lohesta, graavaan leikkeleeksi leivälle. Kesätapaamisissa laitetaan myös loimulohta suurista fileistä. Parhaisiin juhlaherkkuihin kuuluu graavisiika ja joskus ostan valmiina palasen kylmäsavustettua lohta. Kun tuoretta turskaa saa, sitä on ostettava. Harmi, että se loppui Suomenlahdelta, ennen saimme itsekin sitä Espoonlahdelta pilkillä. Silkkapihvit ja perunamuusi on yksi suosikkiruoka. Täällä myytävät muikut ovat yleensä Säkylän Pyhäjärvestä peräisin.
Suomesta saa erittäin korkealuokkaisia muikkusäilykkeitä. Nyt on kaapissa kuusamolaista Kitkan Herkku Oy:n savumuikkua tomaatissa, puumalalaista Kalakontin savustettua muikkua ja Kuusamon Kalajalosteen muikkua. Niistä saa hetkessä loihdittua ihania voileipiä vaikka kananmunaviipaleiden kanssa, perunoiden särpimenä ihan oikean aterian. Mukava tuliainenkin, kaikki tykkäävät ja tulee varmasti syödyksi melko nopeasti, vaikka säilyvyysaika on pitkä. Purkkiin jäävä öljy ja tomaattikastikekin on niin herkullista, että siihen on kiva dipata leivänpaloja.
Kyllä minunkin mielestä muikku silakan voittaa. Toisaalta kun asun sisämaassa, en ihan pyyntituoretta silakkaa ole saanut. Aika kalliita nuo muikkusäilykkeet, mutta joka muru on syötävää. ei särkikään hassumpaa ole purkissa ja siitähän kasvaa järki. Turska on ihan vieras laji minulle. Ennen lipeäkala oli turskaa, nyt taitaa olla molvaa. Lieneekö sukulaiskala. Tykkään lipeäkalasta, mutta tämä kaverini ei. hajukin on kuulemma liikaa. Joskus käyn ennen joulua ravintolassa herkuttelemassa lipeäkalalla.
Ei ole silakkamarkkinoita lähimaillakaan, mutta tieto niistä "herättää" ja yllyttää,
että pitää ostaa silakkaa tai muuta kalaa, kun kalaa tulee syödyksi aika harvoin.
Silli, peruna ja sipulirenkaita. Yksinkertainen, edullinen ja hyvä herkkuateria.
Parikymmentä vuotta on viime käynnistä, ja erikoista oli Kauppatorin myyntipisteissä myytiin vain paistettuja muikkuja ruoka-annoksina.
Löytyi kyllä purkitettua silakkaa, kun tyytyi kotiin vietäviin.
Silakkaa tulee ostettua pari-kolme kertaa kk:ssa, ja paistettuna ovat tosi hyviä.
Onko silli silakka vai ei ? Onko silli eri kala ? Mikä tekee sillistä sillin ?
Sama mutta silli elää Atlantissa, on isompi ja rasvaisempi. Voi kun sais tuoretta suolaamatonta silliä!
Silli on suolanen!
Pieniä Muikkuja saa joka markkinoilla ja markettien edessä muurikalla paistettuna. Kiva napsia suuhun ruotoineen päivineen hännästä kiinni pitämällä. Mutta silakkaa yleensä saa vain savustettuna. No hyväähän sekin.
Apropoo, tulikin mieleen, että olen joskus saanut herkutella voipaperissa uunissa
kypsennetyllä sillillä, paketissa oli sipulia mukana. Aah kun oli hyvää !
Olikohan siitä liotettu ensin vedessä liian suolta pois.
Mummuni taisi paistaa silliä pannulla vai muistankohan väärin,
en silloin lapsena tykännyt siitä.
Vähäsuolaista silliä saa ostaa vacuum-pakkauksessa kokonaisena ja fileenä.
Pitääpä kokeilla jotain.
Jouluna ei tahdo saada enää ostaa kokonaista irtosilliä,
koska sitä ei kuulemma enää kukaan osta.
On ollut vaikeuksia löytää vanhanajan sokerisuolattua silliä lasimestarin silliin.
Joistakin kauppahalleista saa vielä kokonaista sokerisuolattua tai pelkästään suolattua kokonaista rasvasilliä. Siinä on vaan kova liottaminen ja perkaaminen ennen kuin voi tarjolle laittaa. Ostan kevytsuolattuja nahattomia ja ruodottomia sillifileitä vakuumissa. E i atrvitse liotella, laittaa vain paloiksi ja tarjolle. Laismestrin sillin liemeen tulee etikkaa, vettä ja sokeria, lisäksi porkkanaa, sipulia, maustepippuria, laakerinlehteä ja piparjuurilastuja. Valmistuu parissa päivässä, säilyy viikon pari.