Pakurikääpä löytyy taas helposti märkänä ja lehdettömäna aikana.

Kiitollisia ja kiitollisia. Pakurikäävän kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin vaikka sieni onkin.

Pakuri ei ole sienen itöemä, joita voi kerätä, ml ihan kaikki tavalliset käävät, jos ne saa ilman puun vahingoittumista otettua.
Pakuri on kyseisen sienilajin aiheuttama, erillinen kasvannainen koivulla, joskus muillakin lehtipuilla.
Pakurin varsinainen itöemä, jota siis saisi poimia ellei sen kasvukohta tekisi asiaa mahdottomaksi- pakurin itiöemä näes muodostuu niinsanotusti puun ja kuoren väliin. Vaalea, hyvin iso, litteä sieni. Sitten kun se levittää itiöt, se ratkaisee turpoamalla puun kuoren että itöt pääsevät ilmaan leviämään.
Tästä muistona on metsissä pystyssä pakurin tappamia puita, tuohet pitkältä matkalta ratkenneina. Kun katsotte rarkeamaa, sen molemmilta reunoilta on yleensä löydettävissä jäänteitä jo ruskettuneesta pakurin itiöemästä, jota linnut ovat ahkerasti nokkineet- etsiessään toukkia ym, jotka ovat asettuneet kuolevaan pakurin itiöemään.
Ettäpä heh heh. Ei kuulu jokamiehenoikeuksiin kerätä pakuria. Kantokääpiä, lakkakääpiä, taulakääpiä... jne, mitkä vaa käsivoimin nätisti irti, saa kerätä.

Itsellä on maaomistusta noin 170 ha, enkä todellakaan ole vaivaantunut siitä jos joku kopistaa pakurin alas. Nimenomaan kopistaa tai sahaa sen pakurin. Kokonaisen rungon kaataminen vie pesäpuun hömötiaiselta. Kymmenen vuotta sitten vielä kuvittelin, että niilä pakureilla olisi rahallinen arvo. Ei ole, vaikka toisin kovasti väitetään. Eli tervetuloa Vaara-Kainuuseen pakureita keräämään!